Mielipide Länsiväylän ympäristön osayleiskaavan skenaarioista
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut Länsiväylän ympäristön osayleiskaavan skenaarioihin ja kiittää mielipiteelle myönnetystä lisäajasta. Tarkastelemme skenaarioita ennen muuta OAS-vaiheessa esille tuomiemme luontoarvojen sekä luonnon hyvinvointivaikutusten, ilmastonmuutoksen ja lajikadon kannalta:
Valitettavasti kaikki skenaariot ja ratkaisut sellaisinaan heikentävät luonnon monimuotoisuutta ja hävittävät elinympäristöjä. Kun rakentamatonta ympäristöä aletaan rakentaa, tapahtuu aina luontokatoa riippumatta siitä, onko paikalla jotain uhanalaista vai ei. Luonnon vähittäinen nakertaminen johtaa luontokatoon, ja nakertaminen on Helsingissä jo vuosia sitten saavuttanut kestokykynsä rajat.
Kannatamme, että kaupunki teettää lisää tarpeellisia luontoselvityksiä Länsiväylän ympäristön osayleiskaava-alueella. Niiden on tärkeää olla käytössä, kun suunnittelu etenee. On ongelmallista, jos luontoselvityksiä tehdään vasta siinä vaiheessa, kun suunnitelmat ovat jo pitkällä. Selvitykset on syytä julkaista avoimen vuorovaikutuksen kautta, kun ne valmistuvat. Lisäkartoitusta kaipaavat muun muassa vedenalainen luonto, kalasto ja kutualueet.
Jos Länsisataman laajentaminen ja satamatunneli toteutuvat, osayleiskaavan tärkeä tehtävä luontoarvojen säilyttämisen ohella on ratkaista kasvavan liikenteen ongelmat kuten melu, ilmastopäästöt ja saasteet niin, että ne eivät aiheuta kenellekään häiriötä ja terveysriskiä. Pihoilla tulee voida leikkiä, puistoissa oleilla, urheilukentillä pelata ja luonnossa liikkua ilman, että melu rasittaa ja ajaa siirtymään hiljaisemmille alueille.
Haluamme kiinnittää huomiota 2016 yleiskaavan jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin väestöennusteissa (https://www.stat.fi/til/vaenn/2021/vaenn_2021_2021-09-30_tie_001_fi.html), jotka osoittavat oletettua vähäisempää väestönkasvua. Samoin osayleiskaavan valmistelussa on syytä huomioida kansallisen ilmastomuutokseen sopeutumisohjelman eteneminen (https://mmm.fi/kansallinen-sopeutumissuunnitelma/kiss2030).
Seuraavassa käymme läpi skenaarioiden esittämiä ratkaisuja aihepiireittäin.
Merentäyttöjen ongelmat
Olemme jo pitkään suhtautuneet erittäin kriittisesti kaupungin harrastamiin merentäyttöihin ja täyttösuunnitelmiin, eikä näkökantaa ole ollut syytä muuttaa nytkään. Rantojen, rantametsien, rantaveden ja merenlahtien täyttäminen ja rakentaminen ovat Helsingissä pahimman laadun luontokatoa aiheuttavia toimenpiteitä, koska saaristoluonto Helsingissä on pienpiirteistä ja niukkaa – varsinkin se, mitä siitä on jäljellä. Nykyvalossa merentäytöt ja luonnonrannoille rakentaminen ovat entistä kyseenalaisempaa toimintaa ottaen huomioon muun muassa ilmastomuutoksen, sen vaikutukset meriin ja merelliseen luontoon sekä Itämeren tilan.
Helsingin viimeiset luonnontilaiset, rakentamattomina säilyneet ja kaikille avoimet rannat on säästettävä. Rannoilla on useita uhanalaisia luontotyyppejä. Moni kalalaji kutee matalilla rannoilla, vesilinnut valitsevat rannoilta pesäpaikkansa ja vesisiipat saalistavat hyönteisiä rantavesien päällä. Luonnonrannat ovat tärkeitä myös ihmisille.
Merentäytöt tuhoavat merenpohjan eliöympäristön täysin. Rantarakentamisen ja merentäyttöjen sijaan kaupungin tulee suunnitella ratkaisuja, jotka suojelevat kaava-alueen vedenalaista ja rantaluontoa virkistyskäytön paineissa. Merenlahtien veden sameutuminen ja merivirtojen heikkeneminen ulottaa haittavaikutukset kauas kaava-alueen ulkopuolisilla meri ja ranta-alueille. Merentäyttäminen myös altistaa rantoja ja merta roskaantumiselle ja saastumiselle. Rakennustyömailta ja louheesta mereen leviävät muoviroskat ovat arkipäivää Helsingin rannoilla. Vaikka niitä pyritään vähentämään, tulokset ovat olleet toistaiseksi riittämättömiä. Muun muassa muovit ja niistä kulumisen seurauksena syntyvä mikromuovi leviävät laajalle alueelle Suomenlahdella ja Itämerellä aiheuttaen merkittävää haittaa eläimille ja ihmisille.
Kaupunkiluonnon itseisarvo ja merkitys hyvinvoinnin lähteenä
Osayleiskaava-alueelle rakentaminen ilman huomattavaa luontokatoa on Lauttasaaressa mahdollista vain erittäin maltillisella lisärakentamisella. Rakentaminen hävittäisi skenaariosta riippuen metsää, kallioketoja ja geologisia muodostumia. Mukana on arvometsiä ja METSO-metsää sekä arvokkaita kasvillisuusalueita ja uhanalaisia luontotyyppejä. Lauttasaaren pohjoisranta on arvokasta lepakko- ja lintualuetta.
Lemislahdessa tärkeitä ovat Lemissaaren luonnonrannat sekä ”saaritunnelma” ja Nackapuistossa monimuotoiset ruovikot, tervaleppäkorvet ja -lehdot. Ruukinlahdenpuisto puolestaan toimii lähivirkistysalueena ja viheryhteytenä Myllykalliolle ja Lauttasaaren eteläosiin ja Lapinlahden alueelta on kartoitettu arvoniittyjä, tärkeitä kasvialueita ja liito-oravan ydinaluetta.
Merentäyttöjen peittäessä Lemislahtea ja Maamonlahtea menetetään lahtien matalia vesialueita sekä lännestä itään kulkevaa metsäistä ja puustoista rantaviivaa monine luontoarvoineen. Lapinlahden pienipiirteistä saaristomaisemaa hävitetään niin ikään. Vaadimmekin, ettei kaava-alueen rantametsiin ja rantoihin kosketa.
Huomautamme, ettei skenaarioissa 2 ja 3 ole merkitty viheryhteyksiä kohtiin, joissa ne olisivat tarpeen eläinten ja ihmisten liikkumisen kannalta. Lemissaaresta / Nackapuistosta tulisi olla viheryhteys Ruukilahden puiston kautta Myllykalliolle, josta pohjois-eteläsuuntainen metsäinen viheryhteys kulkee saaren halki. Samalla vahvistetaan metsä- ja puustoista verkostoa, jonka Länsiväylä nyt katkaisee.
Näemme, ettei kaava-alueen rantoja, luontokohteita ja virkistysalueita ole varaa rakentaa, jos kaupunki haluaa huolehtia luontoarvojen säilyttämisestä sekä vanhojen ja uusien asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä. Kymmenientuhansien lisäasukkaiden viheraluetarpeet ja luonnon kulutuskestävyys ovat tässä mahdoton yhdistelmä. Koska Koivusaareen ei tule riittävästi virkistysalueita, ulkoilun paine suuntautuu sieltä Lauttasaareen. Sama koskee Jätkäsaarta. Lapinlahden sairaalan puisto on jo nyt jätkäsaarelaisten lähin ja tärkein virkistysalue. Aikanaan, kun koko Jätkäsaari valmistuu, Lapinlahden puisto muuttuu ahtaaksi.
Peräänkuulutamme myös viheralueita, joille mahtuvat myös ne asukkaat, jotka löytävät kotinsa Salmisaaren myöhemmin vapautuvilta, vanhoilta teollisuusalueilta. Viheralueita tulisi siis lisätä, vaikka se ei kovin helppoa olekaan suppealla kaava-alueella. Helpoiten se tapahtuu Salmisaaren vanhalla teollisuusalueella. Myös Länsiväylän louhiminen tunneliin luo mahdollisuuksia ja tilaa uusille puistolle sekä luonnon ja ekologisten yhteyksien palauttamiseen.
Huomautamme, että kahdessa raskaassa vaihtoehdossa esitetty asukasmäärän lisäys (jopa 14 000 tai 17 000) ja työpaikkojen lisäys (jopa 5000) on rakennettavan alueen kokoon nähden aivan valtava. Rakentamisalueen pinta-alaa ei ole ilmoitettu, mutta se on kuvista päätellen selvästi alle yksi neliökilometri. Tätä tehokkuutta ei ole visualisoitu niin että muutoksen suuruus hahmottuisi, mikä on vakava ongelma. Tehokkuus vastaa Kalasatamaa tai mahdollisesti ylittääkin sen paikoitellen. Kalasatamassa virkistysalueiden riittävyys on ratkaistu sillalla Mustikkamaalle. Länsiväylällä virkistyspaine suuntautuisi Lapinlahteen ja Lauttasaaren jo muiden hankkeiden tuoman väestönlisäyksen raskauttamille Lauttasaaren virkistysalueille. Talomassan varjostus ja maisemahaitta olisi huomattava laajalla alueella. Kulutusvaikutus luontoon ja alueen asukkaiden vihervirkistysmahdollisuudet eivät ole näillä rakentamismäärillä ratkaistavissa, ja vaihtoehdoista onkin luovuttava.
Väylä, katu vai tunneli?
Länsiväylän siirtäminen tunneliin, muuttaminen kaduksi tai tyytyminen nykyiseen ratkaisuun, jonka nopeuksia lasketaan, sisältävät kaikki hyviä ja huonoja puolia. Mihin kaavoituksessa päädytäänkään, ensisijaisesti on valittava ratkaisu, joka ei johda merentäyttöihin.
On tärkeää pitää mielessä, että Länsiväylän liikenne ei häviä mihinkään, vaikka se muutettaisiin kaduksi. Rekka-, satama- ja ulosajoliikenne tulee Länsiväylällä jatkumaan joka tapauksessa. Paikallisilta saamamme palautteen mukaan liikenteen halutaan sujuvan Länsiväylällä mahdollisimman hyvin, mutta samalla mahdollisimman vähin päästöin. Tässä mielessä 0+ vaihtoehto olisi paras lähtökohta jatkosuunnitteluun. Moottoritieväylä voisi siis säilyä nykyisellään, mutta nopeuksia alennettaisiin melun ja päästöjen vähentämiseksi ja moottoritien yli rakennettaisiin muutamia oikeita vihersiltoja ja viheralikulkuja. Lisäksi Länsiväylän reunapuustoa olisi hyvä lisätä suojaamaan nykyisiä taloja, ihmisiä sekä luontoa rekkojen aiheuttamilta päästöiltä, ja lisärakentamisen tulisi olla vähäistä.
Bulevardiratkaisu skenaariossa 2 hidastaisi liikennettä ja vähentäisi melua merkittävästi, jos nopeus olisi 50 km/h. Mikäli sen kanssa toteutetaan ainoastaan vähäistä lisärakentamista Katajaharjussa skenaarion 0+ tapaan ja tehokkaampaa tiivistämistä Salmisaaressa kuten skenaariossa 3 ja lisäksi katualueen poikki palautetaan paikallisia ekologisia viheryhteyksiä, tämä yhdistelmä saattaisi toimia. Bulevardiratkaisuun liittyy kuitenkin riskejä kuten raskaan liikenteen leviäminen muuallekin Lauttasaareen, runsaat merentäytöt sekä väestömäärän huomattava lisäys.
Skenaarion 3 mukainen tunneli koko Lauttasaaren alle voi olla paikallisen luonnon ja asuinympäristön kannalta paras ratkaisu vain siinä tapauksessa, jos se voidaan toteuttaa ilman merentäyttöjä ja massiivista lisärakentamista. Länsiväylän paikalle saataisiin palautettua luontoa, mutta myös asuntoja ja työpaikkoja. Toisistaan erotetut pohjoisrannan metsät ja Myllykallio pystyttäisiin kytkemään parhaiten toisiinsa. Samoin saataisiin vahvistettua pohjoisrannan itä-länsisuuntaista ekologista yhteyttä. Vaarana on kuitenkin todennäköisyys, että tunneliin liitettäisiin skenaarion 3 mukainen runsas rakentaminen merentäyttöineen.
Tunnelien iso ongelma on louhinnasta syntyvä louhe, joka vaatii loppusijoitusta tai välivarastointia. Siihen liittyy muun muassa riski, että muualla sijaitsevia luontoalueita muutetaan kierrätyskentiksi ja sytytysjohtoja ja kuitubetonia voi päätyä mereen, mikäli louhetta käytetään merentäyttöihin. Nämä haitat tulee ratkaista, kun tunnelivaihtoehtoa punnitaan.
Lapinlahden puiston kohdalla Länsiväylän melu häiritsee jo merkittävästi puiston käyttäjiä. Jos satamatunnelin aukko sijoitettaisiin Ilmarisen toimitalon taakse, lisääntyvä liikennemelu muuttaisi puiston eteläosan käyttökelvottomaksi. Siksi satamatunnelin aukko on siirrettävä mahdollisimman kauas länteen, vähintään Iso-Pässin kohdalle. Lapinlahden puiston kohdalla liikenteen nopeutta tulee laskea, jotta liikennemelu vähenisi.
Korostamme kuitenkin, että skenaariot, ratkaisut ja yhteisvaikutukset vaativat vielä paljon tutkimista, tulosten esittelyä kaupunkilaisille ja keskustelua ennen osayleiskaavan luonnosta. Länsiväylän ratkaisua varten on syytä tehdä lisää tarkempia meluselvityksiä ja -mallinnuksia. Ilmansaasteita ja ilmastovaikutuksia arvioitaessa on hyvä huomata, millaisella kansainvälisellä kuljetuskalustolla Länsiväylällä liikutaan lähitulevaisuudessa ja pitkälle sen jälkeen. On myös otettava huomioon, miten tämän hetken energiakriisi ja Ukrainan sota vaikuttavat polttoaineisiin ja päästöihin sekä ihmisten työpaikkoihin ja asumiseen.
Lisäksi on pidettävä mielessä, että liikenne on merkittävä mikromuovin lähde. Osayleiskaavassa onkin huomioitava renkaiden kuluessa syntyvä mikromuovi ja se, miten sen päätyminen hulevesien mukana mereen estetään. Silloilta ja rantaväylältä mikromuovi kulkeutuu suoraan mereen.
Lapinlahden puisto, laguuni ja saaret
Metsähallituksen Velmu-projektissa kartoitettiin vuonna 2021 koko Lapinlahden vesialue uudeksi laguuniksi. Laguunit ovat luontodirektiivin meriluontotyyppejä. Tämä on huomioitava jatkosuunnittelussa (ks. https://www.metsa.fi/tiedotteet/kartoittajat-sukeltavat-helsingin-helmien-ja-espoon-erityisyyksien-perassa-suomenlahdella/ ja https://www.syke.fi/download/noname/%7BD3B828BC-BEE8-491C-A37C-146374D4E3A7%7D/154208).
Vaikka Iso-Pässin, Sulhasen ja Morsiamen pinta-alat ovat vähäiset, niiden kohdalla on sekä luonnonrantaa että luonnon tilaan palautuvaa, aiemmin muokattua rantaa. Ne ovat aikanaan kuuluneet sairaalan puistoon, ja myöhemmin niillä on ollut huviloita ja pursiseura. Nämä saarten rippeet ja yksi saari on säilytettävä muistoina monista saarista, jotka haudattiin Ruoholahden, Salmisaaren ja Jätkäsaaren alle. Osayleiskaavassa ne tulee liittää takaisin Lapinlahden puistoon, ja niiden kasvillisuus ja puusto on syytä turvata.
Ranta-alueen säilyminen on huomioitava erilaisissa sitä uhkaavissa tie- ja baanahankkeissa. Missään tapauksessa ranta-aluetta ei saa rakentaa ja laajentaa merelle päin. Morsian ja Sulhanen sekä osa Lapinlahtea ovat kaavassa suojeltuja alueita. Skenaarioihin 2 ja 3 merkitty kevyen liikenteen silta Iso-Pässin kohdalta Ourit-saarille kulkisi arvokkaiden lintuluotojen yli. Silta häiritsisi lintujen pesintää.
Kaiken kaikkiaan linnusto tulee huomioida lintuluodoilla, Oureilla ja kannaksella, joka liittää ne mantereelle. Alue vetää vesilintuja puoleensa, mutta monenlaisen häiriön takia linnut pesivät riskialttiissa olosuhteissa. Esimerkiksi äskettäin kaupunki heikensi lintualuetta sallimalla saunan ja vesiurheilukeskuksen rakentamisen kannaksen kainaloon Lapinlahdella. Alueen yli kulkevat sähkölinja kaapelit tulee merkitä paremmin lintujen törmäämisen estämiseksi.
Salmisaareen paljon puita ja puistoja
Salmisaaressa Länsiväylän eteläpuolella, mutta vain eteläpuolella, on potentiaalia tehokkaan rakentamisen alueeksi sen mukaan, miten vanhaa teollisuutta poistuu. Teollisuusalueen kehittämisessä on kiinnitettävä erityistä huomioita riittäviin, viihtyisiin ja monimuotoisiin viheralueisiin sekä puuston lisäämiseen.
Suojellut kulttuuriympäristöt säilytettävä tuleville sukupolville
Jatkosuunnittelussa on huomioitava myös koko kaava-alueen RKY-alueet, maakunnallisesta arvokkaat kulttuuriympäristöt, arvoympäristöt sekä suojellut rakennukset ja alueet. Nyt, kun uudet kaupunkialueet ovat valitettavan yhdenmukaisia, on erityisen tärkeää säilyttää suojeltujen kulttuuriympäristöjen kerrokset tuleville sukupolville.
Helsingissä 25.10.2022
Antti Halkka
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry