Mielipide Helsingin kaupungin Hernesaaren lumen vastaanottopaikan ympäristölupahakemuksesta
Etelä-Suomen aluehallintovirastolle
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin mielipide Helsingin kaupungin Hernesaaren lumen vastaanottopaikan ympäristölupahakemuksesta
VIITTEENNE Dnro ESAVI/41222/2022
PROSESSIOSOITE
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Itälahdenkatu 22 b A
00210 Helsinki
Sähköposti helsy(ät)sll.fi
Puhelin 050 3011 633 (järjestösihteeri Emilia Pippola)
VAATIMUKSET
1 Ensisijaisesti vaadimme, että lupaa ei myönnetä.
2 Toissijaisesti, jos lupa myönnetään, vaadimme
2.1 Kolmen vuoden määräaikaa, johon mennessä toiminta pitää lopettaa
2.2 Haittojen vähentämistä lupaehdoilla
2.3 Toimintaa ei tule jatkaa muutoksenhausta huolimatta
PERUSTELUT
1 Ensisijainen vaatimus luvan hylkäämisestä
Asian merkitys
Suomen luonnonsuojeluliitto on Uudenmaan piirinsä ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa kiinnittänyt huomiota lumenkaadon ongelmiin jo vuodesta 2005. Syy on, että asia on valtakunnallisesti merkittävä. Hernesaari on maamme ainoa paikka, jossa lunta kipataan yleisiltä alueilta mereen (Selvitys lumen mereen kaatamisen kieltämisestä. Ympäristöministeriön julkaisuja 2020:25, eräissä satamissa tätä ilmeisesti tehdään). Muualla Helsingissäkin lumenkaatopaikat sijaitsevat maalla.
Jos Hernesaaren käyttö sallitaan, sen käyttö voi lisääntyä merkittävästi – varsinkin jos muita vastaanottopaikkoja suljetaan. Hakemuksen liitteenä on runsaslumisen talven skenaario kuvissa 13-14. Sen mukaan Hernesaaren toiminta voisi kymmenkertaistua vuosien 2003-20 keskiarvon (yleissuunnitelman s. 10) 15 300 kuormasta jopa lähes 150 000 kuormaan. Lumenkaato mereen voisi myös levitä muualle kaupunkiin ja muualle maahan.
Sijoituspaikan sopivuus
Hakemuksen mukaan lumenkaatopaikka on osayleiskaavassa, mutta ei asemakaavassa. Alueelle on vasta tekeillä lumenkaatopaikan toiminnan sisältävä uusi asemakaava (hakemuksen luku 2.5.3). Tässä suhteessa hakemus on nykyisen asemakaavan ja YSL:n 12 §:n vastainen.
Sijoituspaikkaan liittyy se, että hakemuksesta ei selviä onko toiminnalle MRL:n mukaista toimenpidelupaa. Huomattakoon tuore vuosikirjapäätös KHO 2022:148, jonka mukaan Oulun rakennusvalvonta oli saanut keskeyttää lumen läjityksen, kun kiinteistölle ei ollut ollut maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpidelupaa.
Huomattakoon, että tärkeä lintualue (Lasimestarinluoto ja Pihlajasaaret) sijaitsee alle kilometrin päässä heti salmen toisella puolella etelässä (hakemuksen liitteenä olevan yleissuunnitelman kuva 3). Näin erilaiset haitta-aineet voivat päätyä, kertyä ja vaikuttaa vesilintuihin.
Kohteen yleiskuvauksesta puuttuu arvokkaan luonnon kohdalla myös Metsähallituksen kartoittamiin Helsingin Helmet -kohteisiin kuuluva vedenalainen luonto Pihlajasaaren ja Melkin ympärillä sekä Lauttasaaren eteläpuolella: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Paakaupunkiseudun_vedenalainen_meriluont(64411)
Nämä vedenalaiset luontoalueet on huomioitava ympäristölupaprosessissa. Lumen sulamisveden typpipitoisuus, syöpävaaralliset metallit, roskat, mikromuovi ja veden samentuminen ovat riski etenkin lähimmän arvokkaan kohteen leville, vesikasvillisuudelle, pohjaeläimille ja muille vesieliöille.
Ympäristövaikutukset
Toiminta aiheuttaa ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua pilaantumista. Se johtuu mm. kiintoaineesta, roskista (9 200 … 18 400 kg/talvi) ja mikromuoveista (hakemuksen liitteenä olevan yleissuunnitelman luvut 6.2.1 – 6.2.2.).
Läjitettävän lumen sisältämässä kiintoaineksessa on todettu Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia metalleja (Sb, Cr, Ni, Zn) ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjä (luku 6.2.3). Lumen sulamisvedessä taas on todettu kohonneita, meriveden ympäristönlaatunormit ylittäviä, pitoisuuksia metalleja (Cd, Pb ja Ni) ja yksittäisiä PAH-yhdisteitä (bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni ja fluoranteeni). Moni näistä aineista on syöpävaarallinen kuten kadmium, kromi ja lyijy, ja siten terveysriski myös eläimille. Öljyhiilivetyjen summapitoisuus (C10-C40) on vaihdellut välillä 0,4…10 mg/l. (luku 6.2.4)
Nämä roskien, haitta-aineiden ja mikromuovien määrät ovat merkittäviä.
On selvää, että lumen laskeminen suoraan mereen lisää roskien ja haitallisten aineiden määrää vesistöissä enemmän kuin maapaikat. ”Roskaantuminen on yksi maailmanlaajuisista meriympäristöä uhkaavista ongelmista.” todetaan yksinkertaisesti ja selkeästi ”Suomen merialueen roskaantumisen lähteet” -raportissa (Syke 2020), joka tulee ottaa huomioon ympäristöluvasta päätettäessä:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/313542/SYKEra_09-2020.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Hernesaaren alueella sijaitsee kaksi vesimuodostumaa, jotka ovat ekologiselta tilaltaan Kruunuvuorenselän osalta välttävässä ja Suvisaaristo–Lauttasaaren osalta tyydyttävässä tilassa. Kumpikin vesialue on luokiteltu kemialliselta tilaltaan hyvää huonommaksi. Vesipuitedirektiivin hyvän tilan tavoite tulee kuitenkin saavuttaa vuoteen 2027 mennessä. Lumenkaatopaikan lopettaminen on tässä nopein ja helpoin keino.
Haitta-aineiden ja mikromuovien päästäminen suoraan mereen on tärkeää lopettaa. Se ei onnistu pelkillä lupamääräyksillä, joten koko toiminta tulee lopettaa. Puomit eivät ole riittäviä roskienkaan torjuntaan, koska etenkään verhot eivät pysy paikallaan esimerkiksi kovassa tuulessa ja merenkäynnissä. Tämä on huomattu ruoppauksissa. Lisäksi puomit ovat olleet menneinä talvina välillä rikki Hernesaaressakin.
Kaupunkialueelta kerättyjen lumimassojen kippaamisessa mereen tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta, jonka avulla pyritään ennakoimaan myös luontoon ja ympäristöön liittyviä tilanteita, joita luonnehtivat epävarmuus ja tiedon puute. Tieteellistä tutkimusta mikromuoveista sekä niiden esiintymisestä Itämerellä ja Suomen rannikolla on tehty ja tekeillä paljon. Hälyttävää tietoa on jo saatu, mutta aiheeseen liittyy vielä avoimia kysymyksiä. Helsingin keskustassa auratun lumen päätyminen mereen ei ole tässä kuvassa kestävää vaan se tulisi varmuuden vuoksi lopettaa.
Paras käyttökelpoinen tekniikka ja vaihtoehdot
Lumen kaatamista mereen ei voi pitää BATin eikä BEPin mukaisena ratkaisuna. Sitä ei tehdä missään muualla maassa – eikä sitä tulisi tehdä Helsingissäkään. Ratkaisuja, joissa vesistöön ei pääse suoraan yhtä paljon roskia, mikromuovia ja haitta-aineita, on paljon.
Helsinki on laiminlyönyt lumen käsittelyn tekniikan ja paikkojen suunnittelun eteläisessä kantakaupungissa, koska lumen kippaaminen Itämereen on ollut sille helppo ratkaisu. Viime vuosina kaupunki on kuitenkin ryhtynyt tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja. Tähän kaupunginvaltuustokin on velvoittanut (esimerkiksi kaupunginvaltuuston päätös 25.9.2019 § 270 Valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaaran aloite lumen mereen kippaamisen lopettamisesta HEL 2019-003279 T 00 00 03: ”Hyväksyessään hallituksen ehdotuksen aloitteen no 21 valtuusto edellyttää, että selvitetään mahdollisuudet seurata Tukholman, Oslon ja Pietarin esimerkkiä ja lopettaa lumen kaato mereen viimeistään 2021 talvella.”
https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2019/Keha_2019-09-25_Kvsto_15_Pk/F474CC88-1E87-C878-9D6F-6DEDE2200000/Valtuutettu_Sirpa_Asko-Seljavaaran_aloite_lumen_me.html
Jos Hernesaari saa nyt luvan, se voi hidastaa muiden vaihtoehtojen käyttöönottoa.
2 Toissijaiset vaatimukset, jos lupa kaikesta huolimatta myönnetään
2.1 Kolmen vuoden määräaika, johon mennessä toiminta pitää lopettaa
Jos lupa kaikesta huolimatta myönnetään, se tulee myöntää väliaikaisena toiminnan lopettamisen ajaksi.
Tällaisen määräajan ei tule olla liian pitkä, jotta päätöksiä korvaavista toimenpiteistä ei viivyteltäisi. Kolme vuotta olisi riittävä aika suunnitteluun sekä tarvittaviin päätöksiin.
Myös Hernesaaren lumenkaadon alasajon ajaksi olisi tärkeää määrätä lupaehtoja, joilla ympäristön pilaantumista siirtymäaikana vähennetään.
2.2 Haittojen vähentäminen lupaehdoilla
Roskien leviämistä tulee rajoittaa määräämällä verhopuomin käyttö pakolliseksi. Jos puomi menee rikki, verho ei pysy paikallaan tai koko rakennelma ei toimi kovan tuulen ja merenkäynnin takia, läjitys tulee keskeyttää korjaamisen ajaksi. Lisäksi tulee määrätä velvoite kerätä näkyvät roskat haavilla ja siivota lähialueiden rannat kesällä.
Läheisen Jätkäsaaren merentäytöistä rannoille levinneet panoslangat osoittavat osaltaan, että myös Hernesaaren lumikuormien roskat kulkeutuvat pitkälle. Siivous tulee ulottaa laajalle alueelle sekä saariin että kaupunkirannoille yhteistyössä merentäytöistä vastaavien tahojen kanssa.
Haitta-aineiden ja mikromuovien pääsyä veteen ei pystytä lopettamaan, jos toiminta jatkuu. Niiden vähentämiseksi voidaan vain määrätä enimmäismäärä lunta, jota saa läjittää. Esitämme enimmäismääräksi 7500 kuormaa talvessa, mikä olisi puolet vuosien 2003-20 keskiarvosta (hakemuksen liitteenä oleva yleissuunnitelma s. 10).
Lisäksi lumen tuonti tulee rajoittaa vain talveen 1.12. – 28.2. välisenä aikana. Näin saadaan estettyä se, että lunta tuotaisiin mereen pitkin kaupunkia keväällä ja jopa kesälläkin.
Lumen keruualue tulee rajoittaa Helsingin eteläiseen kantakaupunkiin. Näin estetään se, että mereen tuotaisiin siirtymäaikanakaan lunta muualta kuin missä se on tarpeellisinta.
Myös yöaikaisen ajon melua tulee rajoittaa esitettyä enemmän. Tällä hetkellä käytössä on 3 yötä yli 10 cm lumikertymän jälkeen, vaikka sitä ei hakemuksessa mainitakaan (Määräys Hernesaaren lumenvastaanottopaikan meluhaittojen torjumiseksi 24.11.2022 HEL 2022-007844 T 11 01 06 00). Sitä ei tule lieventää hakemuksessa esitetyllä tavalla määräämättömäksi ajaksi 8 cm lumikertymän jälkeen.
Luvassa tulee velvoittaa käyttämään vähäpäästösiä (melu, ilma- ja ilmastopäästöt) autoja. Hakemuksessa on viitattu Helsingin kilpailutussääntöihin, mutta lupaehdoilla tulee varmistaa niiden toteutuminen.
Myös tarkkailuohjelmaa tulee tehostaa. Mikromuovienkin tutkimus tulee tehdä muiden seurattavien aineiden tavoin ainakin neljästi talvessa sekä vedestä että eri paikoista kerätystä lumesta (vertaa hakemuksen liitteenä olevaan yleissuunnitelman luvut 8.1–8.3), eikä vain hakemuksessa esitettyä yhtä kertaa, koska ne saattavat olla toiminnan vakavin ongelma. Roskien ja kiintoaineen seurantaan pitää määrätä “aistinvaraista” selkeämpi metodi.
2.3 Toimintaa ei tule jatkaa muutoksenhausta huolimatta
Toimintaa ei tule jatkaa uudella luvallakaan muutoksenhausta huolimatta. Se tekisi muutoksenhaun hyödyttömäksi vuosikausiksi.
Lisäksi varsinkaan mikromuovien ja muiden haitta-aineiden ympäristövaikutuksia ei pystytä ratkaisemaan lupamääräyksillä. Niitä ei enää voi poistaa merestä jälkikäteen.
LISÄTIETOJA
• Järjestösihteeri Emilia Pippola, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, p. 050 3011 633, helsy(ät)sll.fi
• Toiminnanjohtaja Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 0400 615 530, tapani.veistola(ät)sll.fi
Helsingissä 9.1.2023
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Laura Räsänen
puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Lauri Kajander
erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry