Muistutus Ruukinlandenpuiston länsiosan puistosuunnitelmaehdotuksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut Ruukinlandenpuiston länsiosan puistosuunnitelmaehdotukseen ja lausuu siitä muistutuksenaan seuraavaa.
Tausta ja nykytilanne
Länsiväylän ympäristön osayleiskaavan suunnittelun yhteydessä olemme ottaneet kantaa lähinnä luonto- ja ympäristövaikutuksiin. Olemme pitäneet erittäin tärkeänä, että rantavyöhyke ja rantametsät jäävät ennalleen (ei merentäyttöjä), ja painottaneet muun muassa Ruukinlahdenpuiston säilymistä viheralueena. Ruukinlahdenpuisto toimii, Länsiväylästä huolimatta, Lauttasaaren pohjoisrantojen ja sen keski- ja eteläosien välisenä viheryhteytenä sekä myös Lemislahden pohjukan vähäpuisen rantaosuuden ”korvikkeena” varsinkin lintujen, mutta myös maisemallisen yhtenäisyyden ja sitä kautta ihmisen kannalta.
Ruukinlahdenpuiston länsiosa on ollut ikävässä kunnossa aina vuodesta 2008 alkaen yhteensä jo noin 15 vuoden ajan, ensin länsimetron ja sitten läheisen asuntorakentamisen varasto- ja aputyömaa-alueena. Puistosuunnitelma mahdollistaa nyt viheryhteyden parantamista lisäämällä Ruukinlahdenpuistoon puustoa sekä tekemällä alueesta kasvistoltaan ja kasvillisuudeltaan luonnonmukaisen hulevesialueen ja -puiston, johon se matalana entisenä merenlahtena erityisen hyvin soveltuu.
Mahdollisuudet
Ruukinlahdenpuiston puisto-osuus jää harmillisen pieneksi, jos kaupunkiympäristölautakunnan viime vuonna hyväksymä kuplahallin rakentamisen salliva kaavamuutos tulee lainvoimaiseksi. Näin ollen jäljelle jäävän puisto-osuuden suunnittelulla, toteutuksella ja hoidolla on suuri merkitys.
Esitetyssä puistosuunnitelmassa on erinomaista, että hulevesipuistoa yritetään toteuttaa kuplahalli- ja lumenkasausalueista huolimatta. Kun huomattava osa puiston keski -ja länsiosasta peittyy tekonurmella (halliosuus), asfaltilla (lumikasaosuus) ja huoltotiellä, on vaativaa tehdä ”reunapaloista” luonnonmukaista hulevesipuistoa ja viihtyisää oleskelu-, tai ainakin kävelypuistoa.
Puistosuunnitelmasta
Olemme ilahtuneita, että puiston pohjoisosaan tulee ”mutkitteleva luonnonmukainen hulevesiuoma”, jossa nykykosteikko säilytetään koillisosassa. Toivottavaa olisi, ettei luonnonmukaisella alueella tehdä ”mutkien” kivityksistä luonnottoman näköisiä.
Puiston pohjois- ja koillisosuudessa nykyisten luonnonolojen säilyminen ja kehittäminen kasvistoineen ja pajuineen on luonnonmukaisuuden kannalta tärkeää. Jos hulevesiuoman ympärille ja kosteikko-osuuksille tulee istutuksia, pensaiden ja puiden olisi syytä olla kotimaisia (luonnon)lajeja. Sama koskee mahdollisia muita kasveja, jotka saisivat mielellään olla jopa lähiseuduilta kotoisin olevia kosteikkokasveja.
On hyvä, että alueelle suunnitellaan puuston lisäämistä (50 lisää, 35 pois), sekä lehtipuita että havupuita. Puita joudutaan kaatamaan halli- ja muiden rakenteiden tieltä, mutta koska hallialueella ei nytkään ole kovin montaa puuta, 35 kaadettavaa puuta kuulostaa paljolta. Olemassa olevia puita tulisi säästää mahdollisimman paljon jo hiilinielun takia.
Puiden lajirunsaus ei kuitenkaan saa olla itseisarvo. Luontotyyppien ja geneettisen monimuotoisuuden kannalta luonnonmukaisilla alueilla olisi vältettävä vierasperäisiä puulajeja. Tervaleppää olisi hyvä suosia. Esimerkiksi vaahtera isoine lehtineen ei kosteikkoalueelle sovi, vaikka kotimainen onkin. Luontoalueiden reunoille sopivat parhaiten kotimaiset kukkivat pienpuut; esimerkiksi moottoritien reunalla on aiemmin kasvanut halavaa!
Suunnitelmassa melko laajoja alueita esitetään niittymäisiksi. Myös kukkasiementen valinnassa kotimaisuus on tärkeää. On hyvä välttää Suomenlahden saaristoalueelle vieraita ”niittylajeja” sekä lajeja, joita kasvaa erilaisina geneettisinä muunnelmina läheisillä rantaniityillä.
Puistomaisemmille osuuksille ja reuna-alueille, esimerkiksi lähemmäs Lauttasaarentietä, sopivat hyvin monikerroksiset pensasistutukset ja kukkivat pienpuut.
Nykyisellään varsin pimeälle alueelle suunniteltu melko mittava valaistus on ikävä asia, varsinkin kun lähialueiden valaistus on moninkertaistunut 2000-luvulla. Turhia lamppuja tulee välttää, ja kävelyteiden valotolppien tulisi olla mahdollisimman matalia. Lisäksi valojen tulee öisin olla sammuksissa.
Helsingissä 14.2.2023
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry