Mielipide Munkkivuoren ja Talinrannan suunnitteluperiaatteiden luonnoksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielipiteessä 2.6.2022 tuotiin jo esiin suunnitteluperiaatteisiin sisältyvät ongelmakohdat sekä tarve perustaa uusi luonnonsuojelualue Talinrantaan (https://www.sll.fi/helsinki/2022/06/03/mielipide-munkkivuoren-ja-talinrannan-alueen-suunnitteluperiaatteiden-osallistumis-ja-arviointisuunnitelmasta/). Nyt, kun uutta luonnonsuojeluohjelmaa aletaan valmistella, ehdottamamme luonnonsuojelualueen rajaus on syytä huomioida sekä suunnitteluperiaatteissa että luonnonsuojeluohjelmassa.
Olemme tutustuneet suunnitteluaineistoon ja luontokartoituksiin sekä tehneet maastoretkiä suunnittelualueella ja sen lähiympäristössä. Ehdotamme suunnitteluperiaatteiden keskeiseksi lähtökohdaksi jäljellä olevien, arvokkaiden luontokohteiden, metsäverkoston ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen säilyttämistä. Niitä tulee tarkastella suunnittelualuetta laajemmin. Suunnittelualueen vähäiset mutta tärkeät luontoalueet on ymmärrettävä osana läntistä vihersormea ja sen tukialuetta, ja on pidettävä mielessä myös niiden merkitys asukkaiden virkistyksen ja hyvinvoinnin kannalta.
Maisemaselvityksessä 10.02.2023 todetaan, että alueen asukkaat arvostavat luonnonläheisyyttä ja että he ovat asukaspalautteissa tuoneet esille, että alueen luonnonläheisyys ja vehreys ovat ollut tärkeimpiä syitä muuttaa alueelle. Myös tämä seikka tukee luonto-, maisema- ja kulttuuriarvojen säilyttämistä ja jopa parantamista. Mielestämme maisemaselvityksessä mainitut metsäalueet, vesistöjen rannat, arvokkaat kasvikohteet, lintu-, lepakko- ja viitasammakkoalueet ja liito-oravan ydinalueet sekä Ulvilanlehdon pohjoispään silokallioalue tulee säilyttää, kun uudistuksia ympäristöön suunnitellaan.
Yleiskaavassa 2016 Munkkivuoren ja Talinrannan välinen viheralue on merkitty A1-pikseleillä, jotka merkitsevät muuta suunnittelualuetta tehokkaampaa rakentamista. Viheralueen METSO-metsät, ydinmetsät, liito-oravan ydinalue ja uhanalaiset luontotyypit saattavat näin kutistua tulkinnanvaraiseen kapeaan viheryhteyteen. Yleiskaava kuitenkin vahvistettiin jo ennen liito-oravien ydinalueen ja uhanalaisten luontotyyppien kartoittamista, joten kaavan uusi tarkastelu nykytiedon valossa on välttämätöntä. Munkkivuoren ja Talinrannan välissä on huomioitava tarve nykyiselle viheralueelle ja -yhteydelle jo suunnitteluperiaatteissa.
Arvokkaat luontokohteet ja tarve luonnonsuojelualueelle
Helsingin kaupungin luontotietojen mukaan suunnittelualueella on kartoitettu arvokkaita luontokohteita lintujen, lepakoiden, liito-oravien, matelija- ja sammakkoeläinten, metsien, niittyjen ja geologian osalta. Monet näistä liittyvät laajempiin alueisiin. Ison Huopalahden arvokas lintualue ulottuu Espoon puolelle. Siksi suunnitteluperiaatteet vaikuttavat myös suunnittelualueen ulkopuolella.
Koko Talinrannan rantametsä tulee säilyttää luonnontilaisena ja jättää hoidon ulkopuolelle Iso Huopalahden arvokkaan lintualueen ja METSO-metsän takia. Kapeaan metsäkaistaleeseen ei kannata rakentaa kävelyreittiä, vaan rakentaa nykyisen polun kohdalle pitkospuut. Näin estetään maaston kulumista ja polun levenemistä.
Suunnittelualueelta on kartoitettu useita liito-oravan ydinalueita, reittejä ja yhteystarpeita. Ne sijaitsevat alueen METSO-metsissä ja metsäverkoston alueella. Myös tärkeä lepakkoalue osuu Talinrannan rantametsään jatkuen Mätäojan varrella. Arvokkaan matelija- ja sammakkoeläinkohteen länsiosa ulottuu suunnittelualueelle ja Turunväylän METSO-metsään. Edellä lueteltu arvokohteiden tihentymä on ehdottomasti säilytettävä.
Turunväylän varrella olevien alueiden kehittäminen on siirtynyt pidemmälle tulevaisuuteen, ja Turunväylän varrella on voimassa v. 2002 yleiskaava. Uutta kaavaa laadittaessa on syytä kehittää aluetta luonnonsuojelualueena, ei potentiaalisena rakennusmaana. Nyt käsillä oleva suunnittelualue tulee ulottaa Turunväylälle saakka, koska Staran kenttä on potentiaalista rakennusmaata ja metsäinen kosteikko Turunväylän reunalla on kartoituksissa todettu arvokkaaksi luontoalueeksi. Nyt Staran kentältä leviää runsaasti vieraslajeja kyseiseen metsään. Leviäminen ei saa enää jatkua, ja jo levinneet vieraslajit on poistettava metsästä.
Ulkoilureittiä ei tule rakentaa Kielosaaresta rantaa myötäillen arvokkaan matelija-alueen poikki Munkkiniemen puolelle. Ulkoilutien rakentaminen tulvivaan ja kosteaan rantametsään vaatisi runsaasti maansiirtoja, jotka vaikuttaisivat haitallisesti muun muassa viitasammakoiden elinympäristöön ja metsän vesitasapainoon. Rantaraittia tulee mieluummin jatkaa jo nyt olemassa olevien reittien mukaisesti. Nykyistä reittiä voisi kuitenkin parantaa rakentamalla leveämmän ja turvallisemman alikulun Turunväylän alitse nykyiselle paikalle tai lähelle sitä.
Näemme tarpeen uudelle luonnonsuojelualueelle Isolla Huopalahdella ja sen rannoilla: Iso Huopalahti lähilehtoineen (kuva 1) Espoon rajaan saakka. Alueeseen sisältyisivät myös Talinrannan ja Turunväylän pohjoisreunan arvokkaat lintu, lepakko-, matelija- ja sammakkoeläin-, liito-orava ja metsäkohteet.
Kuva 1: Helsingin karttapalvelusta otettu kuvakaappaus, johon on sinisellä rajattu ehdotus uudeksi luonnonsuojelualueeksi ”Iso Huopalahti lähilehtoineen”. Karttapohjalla näkyvät myös liito-oravan ydinalueet ja METSO-kohderajaukset.
Metsäverkostoa on säilytettävä ja vahvistettava
Helsingin metsäverkosto on heikentyy jatkuvasti kaavoituksen ja rakentamisen seurauksena. Yleiskaava uhkaa myös suunnittelualueen poikki kulkevia verkoston osia ja ydinmetsiä. Munkkivuoren ja Talinrannan alueella on mahdollisuus turvata luonnon monimuotoisuutta ja ehkäistä luontokatoa säästämällä metsäiset alueet, ydinmetsät ja muut metsäverkostoon liittyvät arvokkaat luontokohteet rakentamiselta.
Uusimmassa liito-oravakartoituksessa tunnistetut liito-oravan reittien yhteystarpeet, jotka sijaitsevat suunnittelualueella ja sen reunoilla, tulee toteuttaa. Maastokävelyllä kiinnitimme huomiota Talin puistotien eteläosaan, joka osuu suunnittelualueelle. Metsäverkoston alueellista yhteyttä on syytä vahvistaa puukujanteen kohdalla. Siihen osuu myös liito-oravan kulkureitin yhteystarve.
Niin ikään Ulvilanpuisto ja muut Munkkivuoren puistot sekä puustoiset piha-alueet ovat metsäverkoston ja luonnon monimuotoisuuden tukialueita. Täydennysrakentamisessa on hyvä säilyttää niiden metsäisyys, puustoisuus ja monimuotoisuus.
Kulttuuriympäristön vaalimista monimuotoisuutta ylläpitäen
Suunnitelmaluonnokseen sisältyy ansiokkaasti paljon kulttuuriarvojen vaalimista. Paikoittain näkyy, että suunnitelmaluonnoksessa pyritään kestävän kehityksen periaatteiden mukaiseen uudis- ja korjausrakentamiseen sekä lähiympäristön suunnitteluun. Esimerkiksi Munkkivuoren nykyiset asuinkorttelit säilytetään ja niihin suunnitellaan mahdollisesti rakennettaviksi ainoastaan yksittäisiä asuintaloja. Enimmäistehokkuuden tavoite on siellä alempi kuin yleiskaavassa, mikä vaikuttaa rakennusmassojen kokoon.
Talinrannan ja Munkkivuoren väliin jäävälle alueelle esitetään luonnoksessa uusia kortteleita. Niiden itäpuolella olevan eteläpohjoissuuntaisen viheryhteyden tulee olla nyt luonnosteltua leveämpi. Viheryhteys tulee säilyttää metsäisenä ja puustoisena, eikä se saa muuttua piha-alueiden jatkoksi. Lisäksi on huomattava, että alue on tulvavaara-aluetta, jolle rakentaminen edellyttää todennäköisesti raskasta pohjanvahvistusta kuten paalutusta tai maaperän laaja-alaista stabilointia. Alueen maaperässä on vanhoja jätevedenpuhdistamorakenteita ja se on rakennettavuudeltaan heikkoa 5–12 m paksun savisen alueen vuoksi. Mielestämme nämä alueet tulisi vaativan ja kalliin asuinrakentamisen sijasta säästää metsäisen verkoston tukena.
Esitämme, että Talin puistotien eteläosan länsipuolella olevien uusien kortteleiden sijoittumista harkitaan vielä uudelleen. Luonnoksen mukaan vanhan lehmuskujanteen avarat maisemat rakennetaan täysin umpeen puistotien länsipuolella. Mielestämme korttelit tulee asettaa niin, että avarat näkymät ja vanha kulttuurimaisema säilyisivät paremmin.
Maisemaselvityksessä todetaan, että Talinpuiston ja Munkkivuoren välinen tuore keskiravinteinen lehto on määritelty vaarantuneeksi luontotyypiksi. Lehto kytkeytyy etelässä Ulvilankujan lehtoon (Helsingin arvokkaat kasvikohteet), jonka kosteikkoalue on arvokasta viitasammakon elinympäristöä. Lehdon lounaisreunalla sijaitsee geologisesti arvokas ja kaunismuotoinen silokallio. Kartoitettujen luontoarvojen lisäksi asuinalueiden sisäisillä metsäisillä puistoalueilla on merkitystä sekä lajiston liikkumisen että lähivirkistyksen kannalta.
Suunnitelman osana olevan maisemaselvityksen karttakuvasta ”Munkkivuoren ja Talinrannan liittyminen suurmaisemaan” (s. 11) puuttuu merkinnät ”Arvokohde (biologisia arvoja)” Talinrannan metsittyneeltä vyöhykkeeltä ja ruovikkorannasta sekä suunnittelualueen etelä- ja lounaispuolelle Turunväylälle ulottuvalta alueelta. Merkinnät on syytä lisätä karttakuvaan.
Maisemaselvityksessä on kuva Vartiokylänlahden tulvarakennelmista (s. 42). Emme kannata Talinrantaan vastaavia, raskaita rakennelmia, sillä niiden alta menetettäisiin paljon luontoa ja sen monimuotoisuutta.
Näköalapaikkoja
Maisemaselvityksen mukaan Talinpuiston kaakkoisosan Ulvilanlehto on selvitysalueen metsäisimpiä puistoalueita, jonne on keskittynyt runsaasti luontoarvoja. Ulvilanlehtoa luonnehtivat monilajinen kerroksellinen kasvillisuus, puustoisuus sekä kallioinen n. 17 metriin nouseva selänne, joka kohoaa puistokäytävältä kohti Munkkivuoren asuinaluetta. Puusto on kookasta havu- ja lehtimetsää. Tälle paikalle on suunnitelmaluonnoksessa esitetty näköalapaikkaa. Esitämme, että se jätetään perustamatta.
Kyseisellä kalliolla ja kalliorinteessä kevyen liikenteen väylälle saakka suunnitellun näköalasektorin kohdalla on hieno havupuumetsikkö. Alue on maisemaselvityksenkin (s. 14) mukaan liito-oravan ydinaluetta. Se jatkuu nykyisen kevyenliikenteenväylän takana pienialaisena tiheänä kuusikkona ja lahopuustoisena kosteana metsäalueena. Rinteen alapuolella kevyenliikenteenväylän toisella puolella on uhanalaisia ja silmälläpidettäviä kohteita. Jotta näkyvyyttä ja avaruutta olisi, täytyisi näköalan tieltä kaataa puustoa ainakin merkityn sektorin kohdalta. Myös Staran varikon takaa pitäisi kaataa kostean lehdon lehtipuustoa ja lahopuita, jotta näkymät avautuisivat. Tämä vaarantaa alueen todetun lintu- ja lepakkoalueen säilymisen sekä muun luonnon monimuotoisuuden säilymisen. Lisäksi kannattaa huomata, että jos jotain rakennetaan korkealle kalliolle, siitä seuraa kaupungille vastuu turvallisuudesta, mikä helposti paisuttaa turvarakenteiden rakentamista herkälle kalliolle. Näköalapaikasta voi myös seurata roskaantumista ja häiriötä naapurustolle.
Vaihtoehtona tälle näköalapaikalle esitämme, että lähistöllä sijaitsevalle suunnittelualueen ulkopuolelle jäävälle Talin täyttömäen huipulle rakennettaisiin lintu- ja näkötorni. Mäeltä on erinomaiset pitkät näkymät merelle. Paikka on myös mahdollista rakentaa esteettömäksi.
Ison Huopalahden ruokoluhta Talinrannassa on määritelty uhanalaiseksi ja silmälläpidettäväksi luontotyypiksi. Puusto ja ruovikko ovat tärkeitä ruokailu-, pesimä- ja lepopaikkoja linnuille, joten ne tulee säästää. Suunnitelmaluonnoksen mukaan Muusanpolun päätteenä olevaa näköalaa kehitetään. Paikalta avautuu vain hyvin kapea merinäkymä, jonka avartamiseksi jouduttaisiin hävittämään ruovikkoa ja puustoa näkymän edestä tai paikalle pitäisi rakentaa korotettu katselulava. Tällöin myös itse Muusanpolulta avautuva näkymä kärsisi. Lisäksi näköalapaikan rakentaminen ja käyttö saattaisivat aiheuttaa roskaantumista ja haittaa myös naapurustolle.
Tälle näköalapaikalle esitämme vaihtoehdoksi, että Iso Huopalahden rannassa olevalle suositulle lintupaikalle Helsingin ja Espoon rajalle rakennettaisiin vuoden 2021 Omastadi-kyselyssä ehdotettu lintujen katselulava/torni (https://omastadi.hel.fi/processes/osbu-2020/f/184/plans/629?=&page=21&locale=fi). Rantaan sijoitetun lavan voisi rakentaa esteettömäksi. Ehdotus ei tuolloin saavuttanut riittävästi kannatusta mahdollisesti osittain sen vuoksi, että vain osa alueen käyttäjistä on helsinkiläisiä. Osa käyttäjistä on espoolaisia, jotka eivät voineet äänestää Helsingin kaupungin järjestämässä äänestyksessä.
Ehdottamamme katselulava ja -lintutorni palvelisi koko alueen väestöä ja myös muualta tulevia luontoharrastajia paremmin kuin suunnitelmaluonnoksessa esitetyt näköalapaikat. Niiden rakentamisesta voisi silloin luopua kokonaan. Näistä yhdessä voisi rakentua Lammassaaren veroinen vetovoimatekijä suunnittelualueelle. Herkimmät luontoalueet saataisiin samalla säästettyä.
Helsingissä 18.4.2023
Antti Halkka
varapuheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry