Mielipide Bredbackan asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Mielipide Bredbackan asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta (diaarinumero HEL 2021-008307)
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys eli Helsy on tutustunut nähtävillä olleeseen kaavamateriaaliin erityisesti uhanalaisiin metsäluontotyyppeihin kohdistuvan kaavoituksen osalta ja tehnyt maastokäyntejä alueella. Ojapuiston alueen lehtometsät pirstoutuisivat suunnitelmassa ja jäisivät merkittäviltä osin rakentamisen alle. Rakentamisen osoittaminen uhanalaisiin lehtometsiin ei ole monimuotoisuuden ylläpitämisen tavoitteiden mukainen ratkaisu.
Päävaatimuksemme ovat:
- Ekologisen tiedon perusteella luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen vaatii yhtenäisiä luontoalueita. Siksi Ojapuiston alueen lehtometsät tulee säilyttää arvokkaana kokonaisuutena eikä pirstaloida luontoaluetta kaavoituksella. Myös Länsimäentien pohjoisenpuoleinen tuore runsasravinteinen lehto, jota kaupungin materiaaleissa ei ole kuvattu lainkaan, on säästettävä uhanalaisena luontotyyppinä.
- Uuden pohjoisemman purouoman paremmuudesta ei ole takeita. Siksi puron siirtämisestä tulee luopua, mikäli riittävä varjostus ei voi toteutua uudessa kohdassa.
- Niittyhabitaattien katoamista ei ole mahdollista korvata viherkatoilla. Siksi olemassa olevat luonnonniityt tulee säilyttää.
- Kaava-alueella tulee turvata poikittainen metsäverkostoyhteys Viikki-Kivikko vihersormesta Mustavuoreen ja vahvistaa sitä etenkin Itäväylän kohdalla.
Yleistä
Länsimäentien ja Itäväylän läheisyyteen Mellunmäessä suunnitellaan kerrostalokortteleita noin 2500 uudelle asukkaalle, mitä pidämme ylimitoitettuna. Rakentamista aiotaan kaavoittaa Länsimäentien eteläpuolella Ojapuiston lehtometsäalueelle ja Länsimäentien pohjoispuolella myös runsasravinteiseen tuoreeseen lehtometsikköön. Ojapuiston kautta nykyisin kulkeva Mellunkylänpuro aiotaan siirtää kulkemaan vanhaan uomaan Länsimäentien pohjoispuolelle, linjaan voimalinjan kanssa. Puronvartta muokataan osana virkistysaluetta.
Metsät
Ojapuiston pohjoisosassa on kolme uhanalaista elinympäristöä, joista kaksi on lehtoalueita ja yksi lehmusmetsä. Nämä elinympäristöt kerrotaan säilytettävän kaavamuutoksen myötä luonnontilaisena. Ojapuiston eteläosassa on uhanalainen runsasravinteinen tuore lehtoalue. Siitä säilyisi suunnitelmassa vain kapea kaistale, joka ei ole edustavin osa nykyistä metsää. Alue on kokonaisuudessaan, vieraslajeista huolimatta, hieno tuore lehtometsikkö, jonka puusto on monikerroksista ja monilajista, kasvaen varttunutta, järeääkin haapaa ja koivua sekä runsaasti tuomea. Myös kuusia ja pihlajaa esiintyy. Pensaskerroksessa kasvaa mm. nuorta tammea ja herukkaa, kenttäkerroksessa lehtolajeja. Avoimilla paikoilla esiintyy kohtalaisen paljon jättipalsamia. Eriasteista, eritoten koivun ja raidan lahopuuta on sekä maassa että pystyssä hyvinkin komeina pökkelöinä. Lahopuilla kasvaa useampia kääpälajeja (mm. taulakääpä, pökkelökääpä, kantokääpä, pakurikääpä, nukkavyökääpä, lattakääpä) ja lintujen pesimämahdollisuuksia on muun muassa kolopökkelöissä hyvin. Alue on Metso II -arvoista lehtoa ja osin vähintään lähestyy Metso I -luokitusta. Koko Ojatien eteläpuolinen lehtometsä tulee ehdottomasti säästää rakentamiselta uhanalaisena luontotyyppinä ja osana luonnoltaan arvokasta kokonaisuutta.
Säilytettävien pohjoisten lehtoalueiden ja Ojatien välissä on lehtoalue, joka on kaavakarttaluonnoksessa merkitty osin rakennettavaksi. Se on pyörätien pohjoispuolella heikkolaatuista, mutta lähempänä pyörätietä on varttuneempaa ja hienoa puustoa. Kaavakarttaluonnoksen mukaan kyseisen metsikön kasvillisuus säilyy suurelta osin nykyisen pyörätien eteläpuolella. On toivottavaa, että pyörätien etelänpuoleinen metsikkö säilyy kokonaan ja luonnontilassa. Metsikkö on puustoltaan monilajista ja osin varttunutta, kasvaen runsaasti haapaa, raitaa, tuomea ja koivua. Kenttäkerroksessa kasvaa lehtolajistoa. Lahopuuta on paikoin kohtalaisen paljon.
Länsimäentien pohjoispuolella (tarkalleen koillispuolella), Itäväylän nurkkauksessa on metsikkö, joka on kasvillisuutensa perusteella runsasravinteista tuoretta (kulttuuri)lehtoa (EN). Metsä on yhdistelmä rehevää lehtokasvillisuutta, vanhoja puutarhakasveja ja jalopuita. Muutaman vuosikymmnen kuluessa metsikkö luultavasti lähestyisi jalopuulehtoa. Alue tulee säästää rakentamiselta. Metsikön läpi on harmillisesti aiemmin rakennettu tienpätkä, mutta sillä kasvaa jo mm. lepän taimia. Metsikössä on kookkaita saarni-, haapa-, vaahtera-, tuomi-, koivu- ja omenapuita sekä useamman lajin (vaahtera, raita, koivu, syreeni, omenapuu) lahoa ja lahovikaista puuta, jolla kasvaa kääväkkäitä (esim. vaahterankääpä, nukkavyökääpä, taulakääpä, kermaraspikka). Nuoria saarnipuita ja taimia on huomattava määrä, samoin leppää ja tuomea. Metsikköön on myös ilmeisesti aikanaan istutettu, huomattavan kookas pähkinäpensas.
Tiheä ja rehevä kasvillisuus on linnuille hyvää suoja-, ravinnonhankinta- ja pesintäympäristöä, ja pesiä näkyikin maastokäynnillä. Metsä on ravinteikkaana, laho- ja jalopuisena, kulttuurivaikutteisena lehtona sekä osana Ojapuiston lehtoluontoa tärkeää säilyttää osana kokonaisuutta.
Tuoreet runsasravinteiset lehdot ovat erittäin uhanalainen luontotyyppi Suomessa. Myös virkistysalueena ”kulttuurilehtonurkkaus” on lajistoltaan poikkeuksellinen ja kiinnostava, ja se tulisi säästää jo omalaatuisuutensa vuoksi. Asukkaiden hyvinvoinnin kannalta vaihtelevuus ja paikallisten erikoisuuksien säästäminen on tärkeää.
Puro ja niitty
Mellunkylänpuro aiotaan siirtää uuteen paikkaan välillä Ojatien pohjoispuoli – Tankovainion puisto, lähemmäs puron aiempaa sijaintia. Mikäli alueen uhanalaiset lehtometsät säästetään rakentamiselta, puron siirtämiselle ei synny niin suurta painetta ja puron kunnostaminen nykyisellä paikallaan säilyy vaihtoehtona. Puron siirtämistä harkitessa puron ja sen varren eliöstön tulee olla prioriteetti. Osa siirrettäväksi aiotusta puron osasta on kunnostuksen ansiosta melko hyvää taimenen elinympäristöä. Heikomman osan kunnostusta on mahdollista jatkaa kaupungin toimesta ja Virhon talkoilla.
Mikäli puro päädytään siirtämään, sen varjostamiseen sekä teiden alituskohtien esteettömyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Koska tärkein tekijä eli varjostavan puuston istuttaminen ei ilmeisesti onnistu voimajohtojen takia, on siirron mielekkyyttä harkittava vakavasti. Mahdollisimman korkea luonnonlajisto varjostaisi puroa, mutta ilman puustoa varjostus jäisi puutteelliseksi. Puron uusi uoma ja sen ympäristörakentaminen kerrotaan suunniteltavan luonnonmukaisen vesirakentamisen suunnitteluperiaatteita noudattaen ja taimenen elinolosuhteita parantaen. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta on arvioitava tarkkaan, onko voimalinjasta johtuva ongelma ratkaistavissa.
Kaupunkipuroa ei tule muokata avoimeksi maisemaksi tai leikkipaikaksi, vaan suojata se tiheällä kasvillisuudella, joka myös tarjoaa monille lajeille tärkeän suojaisen habitaatin ja kulkureitin. Purouoman yhteyteen on tärkeää varata tilaa myös uoman laajennuksille, mutkittelulle ja tulvatasanteille sekä pikkulammikoille. Myös puron laajemman ympäristön vaikutukset puroon on huomioitava. Suunnitelman havainnekuvissa puro on suora ja sen ympäristö esim. laajasti kivetty.
Kaava-alueella on nykyään erityisesti voimalinja-alueeseen liittyvää avointa ja puoliavointa rehevää niittyä, joka on myös osa kaupungin niittyverkostoa. Alueella tavoitellaan niittyverkoston ylläpitämistä ja muokkaamista puroalueen rakennetussa ympäristössä, mm. korttelipihoilla ja uusien rakennusten katoilla. Viherkatot ovat hyvin suunniteltuna kannattava sekä alueellista eliöstöä ja lintujen pesimäpaikkoja lisäävä ratkaisu. Ne eivät kuitenkaan korvaa rakentamiselle menetettyjä elinympäristöjä, ja niittyä tulisi mahdollisimman laajasti säästää.
Alue kokonaisuutena
Alueen luonnonympäristö on tärkeää säilyttää laajempana kokonaisuutena. Alueella on useita uhanalaista luontotyyppiä edustavia metsiköitä, jotka tulisi säilyttää ja jotka ovat herkkiä myös kulumiselle. Niitä ympäröivän alueen säästäminen mahdollisimman luonnontilaisena on olennaista lajiston pitkäaikaiselle säilymiselle: ekologiset prosessit tarvitsevat toimiakseen ja jatkuakseen tilaa. Sirpaleisten osien jättäminen ja lehtoon rakentaminen eivät palvele Helsingin kaupungin ohjelmissa ja strategioissa esitettyjä monimuotoisuuden säilyttämisen ja jopa lisäämisen tavoitteita. Suunnitelma luonnonympäristön pirstomisesta ja yhtäaikaisesta virkistyskäytön paineen lisäämisestä on hyvin ongelmallinen.
Helsingin ympäristöpoliittisessa visiossa mainittu metsien ekologisen tilan parantaminen edellyttää myös uhanalaisten metsäluontotyyppien säilyttämistä. Täkäläisen luonnon säilyttämistä ei voi tehdä missään muualla. Ojapuiston alueelta kulkee myös nykyisellään tärkeä poikittainen metsäverkostoyhteys Viikki–Kivikko-vihersormesta Mustavuoreen. Yhteyttä on heikennetty rakentamisella ja kaavoituksella paljon, mikä heikentää merkittävässä määrin luonnon monimuotoisuutta. Yhteyttä tulee kaava-alueella vahvistaa.
Suunnitelmassa Ojapuiston aluetta mainitaan ”kehitettävän virkistysalueena”. Huomautamme, että metsäisten elinympäristöjen on hyvä antaa varttua sellaisenaan ja noudattaa monimuotoisuuden säilyttämistavoitteiden mukaista luonnontilaiseksi jättämistä. Vieraslajien torjuminen on toivottavaa. Myös puron ja niittyjen osalta tulee ensisijaisena lähtökohtana olla niiden lajiston ja toiminnan säilyminen sekä tilan paraneminen.
Täydennysrakentaminen korvaamalla pientaloja vertikaalisella rakentamisella on maankäytön kannalta kannattavaa ja ekologisesti parempi ratkaisu, vain jos säästyvää tilaa jätetään luonnonympäristöksi. Tässä myös asukasmäärätavoitetta on reippaasti laskettava mm. lähiluonnon kulumista ja asumisviihtyvyyttä silmällä pitäen. Kiitämme yleisesti ottaen uusiutuvan energiantuoton huomioimista, luontaisen niittykasvillisuuden roolin korostamista vihersuunnittelussa ja lintuystävällisen lasirakentamisen korostamista.
Helsingissä 26.6.2023
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry