Riistavuori taas uhattuna sekä satiirinen kertomus Troijan ratikasta

Riistavuori taas uhattuna

Riistavuoren harjulle kokoonnuttiin juhlimaan 71 vuotta asemakaavoitettuna puistona toiminutta puistometsää ja kallioita. Joukolla laulettiin taas ”Kesäpäivä Riistavuorella” ja esitin kirjoittamani satiirisen kertomuksen ”Troijan ratikka” (ks. alla). Kaupungin tuhoisista rakentamissuunnitelmista ja asukkaiden vaihtoehdosta jaettiin laajasti informaatiota. Vaihtoehtosuunnitelma nojautuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen: 1) harjun ulkoilutie säilytetään nykyisellään ja rakentaminen rajoitetaan sen länsipuolelle niin, että tiellä liikkuessa säilyy metsän tuntu,, 2) näköalakallio harjun laella säilytetään koskemattomana, 3) seudullinen ulkoilureitti ja ekologinen käytävä radan pohjoispuolella säilytetään luonnonmukaisena (ks. Helsyblogi 10.8.2022).

Iltapäivällä oli Riistavuoren palvelukeskuksessa paneelikeskustelu, jossa tivattiin valtuustoryhmien kantaa Riistavuoren suunnitteluun. Vasemmistoliitto, perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit olivat jo aikaisemmin ilmoittaneet kannattavansa vaihtoehtosuunnitelmaa. Perussuomalaiset eivät puoluekokouksensa vuoksi voineet lähettää edustajaa tilaisuuteen. Muut uudistivat tukensa vaihtoehtosuunnitelmalle.

Nyt odotettiin muilta ryhmiltä kannanottoja. Jännityksellä odotettiin, antaako paneeliin ilmoitettu Vihreiden uusi puheenjohtaja Amanda Pasanen tukensa vaihtoehtosuunnitelmalle. Vihreiltä on tähän saakka saatu vain horjuvia kannanottoja. Pasanen ei kuitenkaan saapunut tilaisuuteen. Hänen tilalleen tuli Otso Kivekäs, jolta selkeää tukea vaihtoehdolle ei herunut. Kokoomusta edustanut kaupunkiympäristölautakunnan jäsen Atte Kaleva sen sijaan liputti selvästi sen puolesta. Hän antoi ymmärtää, että kokoomuksen ryhmä tässä asiassa saattoi jakautua niin kuin se on tehnyt joissain vastaavissa tapauksissa. Ihmetystä herätti se, että demariryhmä toistamiseen jätti lähettämättä edustajaa keskusteluun eikä edes vastannut sitä koskevaan pyyntöön.

Riistavuoren kohtalo on taas vaakalaudalla. Vihdintien kaavaehdotus, johon sisältyy ns. pikaratikka, on lähiaikoina tulossa valtuuston ratkaistavaksi. Ratikan tarkoitushan on mahdollistaa tehokas asuntotuotanto pysäkkien ympäristössä. Nyt on kuitenkin jo viiden vuoden sisällä valmistumassa Espoon kaupunkirata, joka mahdollistaa Vihdintien sillan alle pidennettävältä Valimon asemalaiturilta junamatkan keskustaan 10 minuutissa. Raide-Jokeri hoitaa tehokkaasti yhteydet itään ja länteen. Minkä vuoksi siis tarvitaan vielä ratikkaa, kun raideyhteydet ovat jo olemassa tai kohta tulossa?

Atte Kaleva esitti paneelikeskustelussa, että Vihdintien ratikkaratkaisulle pitäisi ottaa aikalisä. On selvitettävä, riittääkö ratikalle enää matkustajia, kun tarjolla on muita paljon nopeampia raideyhteyksiä. Puheet verkosta, joka loisi yhteydet rantarataan ja kehärataan, ovat myös käsittämättömiä. Raide Haagan liikenneympyrästä Huopalahden risteysasemallehan on jo olemassa. Minkä vuoksi pitäisi rakentaa toinen raideyhteys Pohjois-Haagan asemalle?

Selitys innokkaalle Vihdintien ratikan ajamiselle saattaa piillä pysäkeissä. Pikaratikoiden tavoiteltu pysäkkiväli on 800 metriä. Sitä on noudatettu Raide-Jokerissa. Vihdintien ns. pikaratikalle on kuitenkin piirretty pysäkki myös katuosuuden keskelle, vain 300 metrin päähän Valimon asemalaiturista. Sillä voidaan perustella tehokasta, kaupunkimaista rakentamista myös Riistavuoren näköalakalliolla, joka muuten jäisi kävelyetäisyyden ulkopuolelle.

Kaleva ehdotti lautakunnassa, että kaavaehdotus Haagan liikenneympyrän osalta vietäisiin eteenpäin, mutta Vihdintien osalta se palautettaisiin uuteen valmisteluun. Hän sai tukea RKP:n ja perussuomalaisten edustajilta. Ehdotus hylättiin äänin 10-3. Nyt on kaikki voimat keskitettävä, jotta tuo järkevä ehdotus saataisiin valtuustossa läpi. Aika on ajanut Vihdintien ratikan ohi.

Troijan ratikka

Satiirinen kertomus

Antiikin Kreikassa kerrottiin tarinaa Troijan hevosesta. Kreikkalaiset piirittivät Troijan kaupunkia, mutta eivät päässeet sen muurien läpi. He keksivät oivan sotajuonen. He rakensivat muurin ulkopuolelle ison puuhevosen ja lähtivät pois. Troijalaiset huomasivat riemuiten heidän lähteneen, siirsivät puuhevosen kaupunkiinsa ja ryhtyivät juhlimaan voittoaan. Yöllä hevosen sisään piiloutuneet kreikkalaiset tulivat ulos ja avasivat kaupungin portit. Kreikkalaisten joukot ryntäsivät sisään ja nujersivat helposti juhlimisesta väsyneet troijalaiset. Kaupunki hävitettiin.

Se oli tarina Troijan hevosesta. Mutta tunnetteko tarinan Troijan ratikasta?

Helsinkiä hallitsi aikoinaan LKH-puolue (LKH = Lisää kaupunkia Helsinkiin). Se halusi rakentaa kaupunkiin lisää asuntoja Turun asukaslukua vastaavalle väestömäärälle ja lisäksi kauppoja, toimistoja ja muuta tarpeellista. Mahdollisimman tiiviisti ja korkeaa. Tarkastelun kohteeksi otettiin myös Etelä-Haagan Riistavuori, 70 vuotta vanha puisto, jossa upeat kalliot ja vaihtelevat metsät loivat ainutlaatuisen ympäristön ihmisille ja eläimille. Kaupunki halusi rakentaa puiston paikalle kunnon kaupungin. Alueella asui kuitenkin pieni, mutta sitkeä kansa, haagalaiset, jotka asettuivat vastustamaan rakkaan puistonsa hävittämistä. He saivat pian koko kaupunginosan tuekseen. Haagalaisten vastarinta muodosti mielipidemuurin, jota LKH-puolue ei pystynyt ylittämään.

Piti keksiä keino, jolla vastarinta murretaan. Kaupungin suunnittelijat piirsivät viereiselle kadulle kauniin bulevardin ja sen keskelle kulkuneuvon, jota he kutsuivat pikaratikaksi. Sen oli määrä poistaa liikenteen saasteet, vähentää hiilidioksidipäästöjä ja torjua luontokatoa. Bussit oli tosin jo melkein kaikki muutettu sähköllä käyviksi, mutta joku vanha dieselbussi tuprutteli vielä kadulla myrkyllisiä kaasujaan. Puiston nurkalle oli kylläkin määrä tulla tiheään kulkeva, mukava juna, jolla pääsisi keskustaan kymmenessä minuutissa. Munkkiniemen kautta kiertelevä ratikka veisi puoli tuntia. Tämä harmillinen seikka pyrittiin vaikenemalla sivuuttamaan.

Varmemmaksi vakuudeksi tilattiin viherpesuun erikoistuneelta suunnittelutoimistolta selvitys, joka näytti, miten rakennuksissa olisi viherkattoja, ulkoilureitin korvaavalla kadulla käytettäisiin nurmisaumattua kierrätyskiveä ja liito-oraville tehtäisiin hyppytolppia. Haagalaiset eivät tästä vakuuttuneet, mutta neuvosto, joka päätti kaupunkiympäristöstä, oli toista mieltä. Se katsoi, että suunnittelussa pitää yhteensovittaa rakentamistarpeet ja luonto. Huomattiin myös, että puiston kaavoittaminen rakennustonteiksi nostaisi huomattavasti maan arvoa. Sillä rahalla voitaisiin kattaa ratikan kustannukset. Ruvettiin jo suunnittelemaan tonttien jakamista rakennusliikkeille. Ongelmana oli vielä aurinkoinen näköalakallio, jota haagalaiset paljon käyttivät virkistykseen. Se uhkasi jäädä ratikan kävelyetäisyyden ulkopuolelle. Sen vuoksi lisättiin kadulle pysäkki. Vaikka se hidasti entisestään ratikan kulkua, se havaittiin tarpeelliseksi, koska näin voitiin perustella kallion rakentamista.

Näin ratikan avulla murrettiin vastarinnan muuri. Riistavuori päätettiin rakentaa kaupungiksi, jolle annettiin nimeksi Länsi-Haaga. Tontit jaettiin suurille rakennusliikkeille. Rakennusten sijoitusasuntoihin muutti asumaan kaupunkiin muuttajia, kamuja. Iltaisin oli uuden kaupungin kaduilla ja baareissa melkoista pöhinää. Lähistöllä asuvat muuttivat vähitellen lähiseudun kuntiin, joissa heillä oli mahdollisuus jatkaa elämäänsä inhimilliseen mittakaavaan rakennetussa vehreässä asuinympäristössä sopusoinnussa luonnon kanssa. Ratikkaa ruvettiin kutsumaan Troijan ratikaksi.

Teksti: Lauri Nordberg

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ympäristöjuristi ja Riistavuoriryhmän vetäjä.