Ilveskuiskaaja-elokuva tuo harvoin tavatun eläimen kosketusetäisyydelle
Juha Suonpään dokumenttielokuva Ilveskuiskaaja on elokuva ilveksistä ja yhden ihmisen poikkeuksellisen läheisestä suhteesta niihin. Se on myös puheenvuoro luonnon monimuotoisuuden suojelun puolesta.
Menin katsomaan elokuvan ennakkonäytöstä vailla mitään ennakkotietoja ja -odotuksia. Elokuvan ohjaaja Juha Suonpää ja hänen taitavuutensa toki tunsin ja tiesin vanhastaan, mutta elokuvan ihmispäähenkilö ja kokija Hannu Rantala eli Ilveskuiskaaja oli minulle täysin tuntematon.
Suonpään mukaan elokuva on tulosta hänen ja Rantalan kahdeksan vuotta kestäneestä ystävyydestä ja 150 yhteisestä retkestä metsään.
Heti alussa käy selväksi, että ihmispäähenkilön luontosuhde ei ole lainkaan tavanomainen. Yksin syrjäisellä ja aika ränsistyneellä pientilalla asuva parrakas mies – Ilveskuiskaaja- elää ja hengittää yhdessä luonnon kanssa. Hän kertoo keskustelevansa eläinten kanssa ja myötäelää syvästi niiden kohtaloita.
Luonnoneläimet tunkeutuvat Ilveskuiskaajan uniin, näkyihin ja jokapäiväisiin tuntemuksiin jopa siinä määrin, että aivan elokuvan alussa Ilveskuiskaaja nimittelee itseään hulluksi.
Tärkeimpiä Ilveskuiskaajalle kaikista eläimistä ovat ilvekset. Hän seuraa niiden elämää paitsi niiden luontoon jättämien jälkien myös useiden asettamiensa riistakameroiden avulla. Rantala myös jättää luontoon omia jälkiään merkiksi ilveksille ja kommunikoi tällä tavoin niiden kanssa.
Ihmispäähenkilöä ei elokuvassa sen kummemmin esitellä eikä nimetä. Vasta elokuvan edetessä hänen muotokuvansa tarkentuu.
Ilveskuiskaajan ”omilla” tutuilla ilveksillä – elokuvan eläinpäähenkilöillä – on omat luonteenpiirteensä ja ulkoiset ominaisuutensa sekä niiden mukaiset nimet: Laitilan kauhu, Parta-Jooseppi, Täplä, Ärmätti.
Koska ilvekset harvoin näyttäytyvät ihmisille luonnossa, niiden elämän seuraaminen elokuvan kautta on erityisen antoisaa ja viisi pentua käsittävän ilvespesueen kohtaaminen riemukasta. Ilvekset tulevat katsojaa aivan lähelle – melkein voi tuntea niiden viiksikarvojen koskevan omaa poskea.
Seuraaminen on myös tuskallista. Ilveksiä uhkaavat luonnossa monet vaarat. Luontoa pahempi on kuitenkin odotetusti ihminen eli metsästäjät, joilta Ilveskuiskaaja yrittää omia ilveksiään suojella.
Elokuvan kuvaus ja musiikki ovat upeita.
Realistisen luonnonkuvauksen joukkoon Suonpää on sijoittanut lavastetun omaisia kohtauksia, joissa Ilveskuiskaaja esiintyy varsin shamanistisena hahmona. Vaikutelma on jylhän taiteellinen ja vaikuttava, mutta jättää pohtimaan näiden maagisten kohtausten yhteyttä Ilveskuiskaajan todelliseen persoonaan.
Ilveskuiskaajan tunteista ja rakkaudesta ympärillä olevaan luontoon ja karismaattisiin tupsukorviin sen sijaan ei ole minkäänlaista epäilystä, ja menetysten takia esiin tuotu suru ja raivo kouraisevat katsojaa syvältä.
Annan tälle elokuvalle vahvan katsomissuosituksen.
Dokumenttielokuva Ilveskuiskaaja. Wacky Tie Films, Klara Films & Swamphead. Suomi, Viro, 2023. Elokuvan ensi-ilta on 1.9.2023. Elokuvan traileri löytyy täältä.
Teksti: Anne Brax
Anne Brax on ympäristötoimittaja ja Helsyn hallituksen varajäsen, jolle hyvin harva asia on luonnon ja ympäristön suojelua tärkeämpää.
Kuka on Ilveskuiskaaja Hannu Rantala?
Hannu Rantala eli ilveskuiskaaja (s. 1960) toimi ennen työkyvyttömyyseläkkeelle joutumistaan metsurina ja arboristina. Kiinnostus ilvestä kohtaan heräsi jo 8-vuotiaana pikkupoikana, kun hän koiran kanssa kulkiessaan huomasi isoja jälkiä järven jäällä. Kotona kirjasta saatu tieto paljasti, että kyseessä oli ilves. Koira oli havainnut jäljet ja hajun uhkaavana, koska lähti häntä koipien välissä kovaa vauhtia kotia kohti. kokoNeljä vuotta myöhemmin kiima-aikaan tehty havainto lähellä kotia syvensi kiinnostusta. Sen jälkeen metsässä liikkuessa ilveksen liikkeiden havainnointi oli tärkeintä.
Seuranta sai uuden vaihteen vuonna 2009, kun työtapaturmasta toipuva ilveskuiskaaja ei enää pystynyt olemaan aloillaan. Oli pakko päästä metsään. Aluksi havainnoinnin tukena oli kamera, jolla hän kuvasi ja videoi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Piti saada parempaa todistusaineistoa ilveksen liikkeistä. Aluksi hän osti erään kaupan koko riistakameravaraston ja asensi niitä maastoon. Vuosien varrella hänelle oli muodostunut hyvä käsitys ilveksen kulkureiteistä. Seuranta laajeni myöhemmin niin, että kameroita löytyy nykyään myös Satakunnasta, Pirkanmaalta ja Hämeestä. Elokuvaprojekti osaltaan mahdollisti seurantareviirin laajentamisen.
Hannu jatkaa seurantaa elokuvaprojektin jälkeenkin. Vuoden 2025 lopulla on aika tehdä tilastoyhteenveto ja toimittaa 15 vuoden aikana syntynyt materiaali eteenpäin. Vielä hän ei ole päättänyt kenelle tai mille taholle tutkimusten tulokset luovutetaan.
Teksti: Juha Karsikas
Juha Karsikas on Helsyn hallituksen varajäsen, joka toimii myös retki- sekä kaava- ja metsäryhmässä.
Miten Suomen ilveksillä menee?
Suomen ilveskanta on nykyään noin 2 450 yksilöä. Kannan kokoa säädellään ns. kannanhoidollisella metsästyksellä. Suomen luonnonsuojeluliitto on lausunut ilveksen metsästyksestä metsästysvuonna 2023–2024. Lausunnon mukaan ilveksen 320 yksilön metsästyskiintiötä pitäisi pienentää sataan yksilöön, josta tulee vähentää kaikki ihmisen aiheuttama kuolleisuus. Tehtyjen selvitysten mukaan suomalaisten enemmistö toivoo nykyistä suurempaa ilveskantaa Suomeen.
Teksti: Anne Brax