Mielipide Östersundomin osayleiskaavan suunnitteluperiaatteiden luonnoksesta

Lausunnot ja kannanotot 3.10.2023

Kuvakaappaus Östersundomin osayleiskaavan suunnitteluperiaatekartasta.

Östersundomin osayleiskaavan suunnitteluperiaatteiden luonnos on ollut nähtävillä mielipiteitä varten. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat tutustuneet huolellisesti kaavamateriaaliin sekä tehneet maastokäyntejä suunnittelualueella. Olemme aiemmin antaneet laajan mielipiteen liitteineen osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta 28.2.2022 sekä toisen suppeamman mielipiteen maankäyttöskenaarioista 5.12.2022. Molemmat mielipiteet ovat monella tapaa edelleen ajankohtaisia.

Yleisiä huomioita

Nyt esillä olevan aineiston karttaesityksessä kerrotaan uusien rakentamis- ja suojelualueiden merkintöjen olevan rajoiltaan epätarkkoja painopistealueita, joiden ulkopuolella olevilla valkoisiksi jätetyillä alueilla voidaan myös tutkia uusia rakentamis- ja suojelualueita. Samoin todetaan, että vasta jatkosuunnittelussa esitetään Östersundomin viher- ja virkistysalueiden kokonaisuus. Äskettäisessä kaavahanketta koskevassa keskustelutilaisuudessa Sakarinmäen koululla kerrottiin valkoisten alueiden esittävän alueita, joille ei suunnitella muutoksia nykytilanteeseen.

Laajojen valkoisten alueiden esiintyminen nyt nähtävillä olevalla suunnittelualuekartalla vaikeuttaa kuitenkin merkittävästi suunnitteluperiaatteiden ehdottaman kaavaratkaisun arvioimista erityisesti luontoalueiden osalta, joita lähes kaikki valkoiset alueet tänään ovat. Epäselvyys tekee hankalaksi myös lautakuntatason poliittisen päätöksenteon, jos luonnokseen valitulla esitystavalla aiotaan edetä myös silloin, kun suunnitteluperiaatteet viedään kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn myöhemmin syksyllä tai alkutalvesta. Toisaalta, mikäli nyt valkoisille alueille merkitään toimintoja ennen lautakuntakäsittelyä, ei lausuntojen ja muistutusten voida katsoa koskevan lautakunnassa käsiteltävää kaavaversiota.

Vuosi sitten keskustelussa olleissa maankäyttöskenaarioissa ei valkoisten alueiden ongelmaa ollut, vaan eri vaihtoehdot esittivät kartalla selkeästi rakennettavien alueiden ja luontoalueiden tilanteen kyseisessä skenaariossa. Myös tämän vuoksi askel taaksepäin karttaesitysten tarkkuudessa näyttäytyy ikävänä ja Östersundomin suunnitteluperiaatteita koskevaa hedelmällistä jatkokeskustelua haittaavana.

Verrattaessa nyt keskustelussa olevien suunnitteluperiaateiden luonnosta vuosi sitten esillä olleisiin erilaisiin maankäyttöskenaarioihin, käy ilmi luonnoksen kaavaratkaisun asettuminen Skenaario 3:n tiiviin ja tehokkaan ratikkakaupungin ja Skenaario 4:n pienen ratikkakaupungin välimaastoon, asukasmäärältään lähemmäs jälkimmäisen tavoitteita. Tiiviin rakentamisen vyöhykkeet sijoittuvat nykyisen Östersundomin kyläkeskuksen ja Sakarinmäen ympäristöön. Suunnitteluperiaatteiden luonnokseen valittu ratkaisu ei ole skenaarioista huonoimpia mahdollisia, ja sen viisaalla luontoarvoja paremmin vaalivalla jatkokehittämisellä on mahdollista saavuttaa myös luontoalueiden osalta kelvollinen lopputulos.

Ekologinen verkosto

Osayleiskaavan suunnitteluaineistossa todetaan, että Östersundomissa tullaan turvaamaan keskeisin ekologinen verkosto ja sen kytkeytyneisyys sekä seudulliset viheryhteydet ja että ekologista verkostoa vahvistetaan sen katkoskohdissa. Mitä huolellisemmin ekologinen verkosto otetaan huomioon jo suunnitteluperiaatteissa, sen parempaan lopputulokseen päädytään. Ekologisten yhteyksien tulee olla leveitä ja yhtenäisiä.

”Selvitysten mukaan toimivat ekologiset yhteydet [taajamissa] ovat leveydeltään 400 – 500 metria. Minimileveytenä voidaan pitaa 250 – 300 metria, mutta kapeikko ei saa olla leveyttään pidempi. Liian kapeat vihervyöhykkeet kasittavät vain reunavyöhykettä eivatkä toimi toivotulla tavalla eläinten liikkumisvaylinä.” (Ympäristöministeriön julkaisemassa Suomen ymparistö -sarjassa on julkaistu selvitys Ekologinen verkosto ja kaupunkien maankaytön suunnittelu, SY 780 https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40373 s. 41).

Östersundomin viherverkoston kokonaisuus jää suunnitteluperiaatteiden luonnoksessa mainitun esitystapaongelman takia kuitenkin valitettavasti osin epäselväksi. Alustavat uudet luonnonsuojelualuevaraukset esimerkiksi Salmenkalliolle, Ribbingölle, Marbackenille ja Talosaareen ovat kannatettavia, samoin kuin monien muiden jo maakuntakaavassa virkistysalueiksi osoitettujen metsäalueiden alustavat suojelumerkinnät.

Ekologisten yhteyksien kokonaisuuden osalta tilanne sen sijaan on vaikea. Osin yhteydet ovat jo nykyisellään heikkoja Porvoon moottoritien kohdalla sekä pientaloasutuksen sijoittumisen vuoksi. Suunnitteluperiaatteiden jatkotyön edetessä kohti osayleiskaavaluonnosta on pystyttävä osoittamaan viheryhteydet kaavakartalle siten, että ne toimisivat aitoina ekologisina yhteyksinä itä-länsi- ja etelä-pohjoissuunnissa.

Suunnitteluperiaatekartalla etelästä pohjoiseen ulottuvat metsäverkoston osat ovat erityisen vaikeita Uuden Porvoontien reunoille osayleiskaavasuunnitelmissa tapahtuvan tiivistämisen vuoksi. Läntisin viheryhteystarve kulkee suunnittelualueen ulkopuolella Vantaan Västersundomissa tukeutuen maakuntakaavan osoittamaan virkistysaluemerkintään. Yhteyden säilyminen tulevaisuudessa on Vantaan vastuulla. Kolmesta luonnoskartalla olevasta viheryhteystarpeesta keskimmäinen etenee hyvin kapeana Östersundomin kartanon länsipuolella suojellun Östersundomin jalopuumetsän ja Östersundominpuron kautta niin ikään maakuntakaavan osoittamaa linjausta. Siitä on kuitenkin mahdollisuus kehittää vielä parempi aito ekologinen yhteys merenranta-alueiden ja Sipoonkorven välillä. Yhteyskokonaisuuden osana olisi luonnonsuojelualueita sekä virkistysalueina olevia metsä- ja niittyalueita.

Luonnoksen ongelmallisin ekologinen yhteys pohjoissuuntaan on Korsnäsistä Puroniityntien länsipuolella kulkevaksi merkitty Konungskärrin kautta Porvoon moottoritien pohjoispuolen laajoille metsäalueille etenevä suunnitteluperiaatekartalla viheralueista ja pihoista muodostuva puustoinen viheryhteys. Yhteys kulkisi lähes kokonaisuudessaan uuden rakennettavan Sakarinmäen itäpuolisen asuinalueen läpi. Viheryhteyden toteutuminen aitona ekologisena yhteytenä esitetyllä tavalla vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä, eli toimiakseen se vaatii rakennettavaksi osoitettavan alueen supistamista tai ainakin yksityiskohtaisempaa rajausta. Kyseisellä Sakarinmäen koulun ja Puroniityntien välisellä metsäalueella sijaitsee myös METSO-kriteerit täyttäviä metsiä, joita pitäisi säästää.

Suunnitteluperiaatekartan esitystavasta johtuen on vaikea arvioida miten hyvin arvokkaat luontokohteet on kaavassa tarkoitus turvata. Listasimme OAS-vaiheen mielipiteessämme keskeisiä SL-varausta edellyttäviä luontoalueita. Perusteluja kohteiden luontoarvoista löytyy mielipiteen liitteestä. Listan kohteista osa on huomioitu “potentiaalisia suojelualueita” -merkinnällä, mikä jatkosuunnittelusta riippuen voi olla riittävää jos rajaukset tehdään asianmukaisesti. Osaa ei kuitenkaan ole huomioitu lainkaan ja osalle kohdistuu rakentamisuhkia. Näiden arvokkaiden luontoalueiden suojelemiseen on kiinnitettävä huomiota jatkosuunnittelussa:

Bruksvikenin suojelualueen ympäristö → metsäalueet merkitty ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”, mutta ranta-alueet jätetty valkoiseksi.
Kasaberget-Kantarnäsbergetin alue → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”
Ribbingön metsä (Ribbingintien pohjoispuoli) → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”
Marbackenin alue → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”
Talosaaren metsät → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”
Östersundominlahden tärkeän lintualueen Natura 2000 -rajaukseen kuulumattomat osat → tämän pohjoisosissa rakentamisalueita
Karhusaaren arvokkaimmat metsät → ei suojelumerkintöjä, runsaasti rakentamisalueita

Gumbölen kallioalueet ja lampareet → ei suojelumerkintöjä, viheryhteys

Stora Dammen, puronvarsi sekä lähialueet → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”, maakuntakaavan virkistysaluemerkintää ja viheryhteys

Immersbackan lehto → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”, mutta myös rakentamisaluetta

Edustavin osa Rödjan-Kattrumpanin alueen METSO-kohteista ja luontotyypeistä → ei suojelumerkintöjä, rakentamisaluetta

Norrbergetin ja Landbon välinen luonnontilaisen kaltaisten metsien keskittymä → osittain ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”, viheryhteys, valkoista aluetta

Hältingträsk-Hältingbergetin alue → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”, mutta myös maakuntakaavan kiviainesalue

Långkärrsberget-Puroniityn metsät ja suot → ”potentiaalisia luonnonsuojelualueita”, mutta onko tarpeeksi laajasti (ei Långkärrsbergetille asti)

Luontovaikutusten arvioinneista

Östersundomin osayleiskaavan skenaariokohtainen luontovaikutusten arviointi on näkökulmissa ja tarkkuudessa kaupungin aikaisempia vastaavia arviointeja harppauksen edellä. Samoja lähtökohtia ja paneutumista toivomme jatkossa kaikkiin kaupungin kaavahankkeisiin.

Luontovaikutusten arvioinnissa olisi voinut tarkastella myös nykyisen kaupungin sisällä olevien ekologisten yhteyksien jatkumista esimerkiksi Mustavuoren, Mellunmäen metsäisten ja puustoisten alueiden sekä Kivikon kautta Östersundomin osayleiskaavan alueelle. Nämä yhteydet kannattaa nostaa esiin myös suunnitteluperiaatteissa, ja yhteydet on huomioitava ja säilytettävä elinvoimaisina myös nykyisen kaupungin tiivistämisessä. Luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta myös poikittaiset ja paikalliset ekologiset yhteydet on tärkeä huomioida, ei vain keskeisimpiä, laajoja yhteyksiä.

On hyvä, että suunnitteluperiaatteisiin on listattu louhinta- ja läjitysalueen tarpeen ja laajuuden selvittäminen.Suunnitteluperiaatteiden kartalla läjitysalue sijaitsee kuitenkin valitettavasti edelleen arvokkaan Hälltingbergetin tienoilla. Luontovaikutusten arvioinnissa ja suunnitteluperiaatteiden luonnoksessa aihetta tulisi käsitellä nykyistä huomattavasti laajemmin ja etsiä luonnolle mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavia ratkaisuja.

Elinkeinotoimintojen alueen sijoittaminen Mustavuoren ja Salmenkallion välillä sijaitsevalle arvokkaalle Hemåkernin lintupellolle on kyseenalainen. Sijainti on tärkeä lintulajeille, joiden yksilömäärät vähenevät. Peltoaukea on myös maisemallisesti tärkeä. Lisäksi huomioon on otettava se, että pelto on meritulva-aluetta.

Luontovaikutusten arvioinnissa on syytä vielä tarkastella, miten metsät, puistot, katupuut ja tonttien kasvillisuus viilentävät paikallisilmastoa helteellä. Tästä voisi olla lisää myös itse suunnitteluperiaatteissa. Esimerkiksi viherkerroin ei tällä hetkellä todennäköisesti vastaa kysymykseen.

Mahdollisen uuden rakentamisen vaikutuksista eläinten liikkumisen osalta tiedetään jo nyt, mitä alueita Östersundomissa eläimet käyttävät reitteinään. Suunnittelussa on huomioitava, että suuria metsäalueita yhdistävät viherkäytävät ja vesistöjen laaksot ovat lähes kaikkien eläinten kulkureittejä. Vihersillat ja viheralikulut ovat hyvä vaihtoehto katkoskohtien paikkaamisessa. Tähän asti ne ovat olleet kaupungin kaavasuunnitelmissa mukana vain hyvin epätodennäköisinä vaihtoehtoina, mutta toivottavasti tällä kertaa on toisin.

Suomessa rakennetaan usein monikäyttösiltoja, joita käyttävät niin eläimet kuin ihmisetkin. Tällöin suositellaan, että ylikulusta löytyisi eläimille oma, maisemoitu osuus. Kuitenkin nykykäsityksen mukaan parempi olisi rakentaa yhden sijaan useampi alikulku tai vihersilta. Näin yksinkertaisesti sen takia, että hirvien ja muiden sorkkaeläinten lisäksi saadaan huomioitua muutkin eläinlajit ja niiden siirtyminen alueelta toiselle.

Maailmalta löytyy jo runsaasti tutkittua tietoa siitä, millainen on eläinten kannalta paras rakennelma tien ylittämiseen kullekin lajille. Suomessa esimerkiksi Väylävirasto on melko äskettäin tutkinut asiaa (Väyläviraston julkaisuja 26/2021, https://www.doria.fi/handle/10024/180960). Väyläviraston julkaisussa viesti on selvä: kulkureittirakenteen pitää sijaita sellaisessa paikassa, että se toimii osana ekologista verkostoa, rakenteen tulee olla riittävän avara ja on pyrittävä minimoimaan ihmisten liikkuminen kulkureittirakenteessa ja sen lähialueilla. Muistakin hyvän ylityspaikan kriteereistä vallitsee yhteisymmärrys. Kasvillisuuden, erityisesti suojaavan kasvillisuuden merkitys on tärkeä, ei yksistään itse rakennelmassa, vaan jo sitä lähestyttäessä.

Uudet luontoselvitykset

Osayleiskaavahankkeesta vuoden 2022 helmikuussa tekemässämme mielipiteessä esitimme kattavin perustein useiden uusien luontoselvitysten laatimista suunnittelutyön tueksi. Ehdotimme kattavaa luontotyyppiselvitystä, METSO-selvityksen uusimista koko hankealueen metsäisissä ympäristöissä käyttäen vuoden 2016 kriteereitä, pienvesiselvitystä, perinnebiotooppiselvitystä sekä kattavaa alueen geologisten arvojen kokonaisarviontia. Lisäksi esitimme useita lajistoselvityksiä. Omasta puolestamme toimitimme 28.2.2022 mielipiteen liitteinä kaavaprosessin käyttöön myös Olli Mannisen Helsingin luonnonsuojeluyhdistykselle toimittamia lajistotietoja.

Uusina selvityksinä on yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman jälkeen laadittu lepakkokartoitus, skenaariotarkasteluun liittynyt linnustovaikutusten arvio, Itä-Helsinkiä koskeva matelija- ja sammakkoeläinkartoitus, jossa käytiin läpi vain alueen ennestään tunnettuja havaintopaikkoja, sekä vielä julkaisematon kääpäselvitys, jonka tuloksia Östersundomin osalta on kuitenkin jo luontotietojärjestelmässä.

Östersundomin lepakkokartoituksessa todetaan, että Helsingin ja Uudenmaan lepakkomääristä on olemassa vain puutteelliset tiedot. Östersundomin osayleiskaava-alueella tarvitaankin lisää tutkimukseen perustuvaa, lajikohtaista tietoa lepakoista. Vain näin voimme varmistua, että täytämme luonnonsuojelulain säännökset sekä meitä sitovan EUROBATS-sopimuksen velvoitteet. Aikaisemmin kerätyn tiedon puutteellisuudesta kertonee sekin, että ennen nyt tehtyä selvitystä koko laajalla Östersundomin alueella oli tiedossa vain kaksitoista päiväpiiloa tai yhdyskuntaa. Kartoituksen yhteydessä löytyi viisi päiväpiiloa lisää, mikä on prosentuaalisestikin merkittävä määrä. Vain tarkemman tutkimuksen jälkeen voidaan paremmin havaita lepakkoyhdyskunnat, niiden saalistusalueet ja siirtymäreitit ja arvioida tämän tiedon merkitystä kaavoituksessa.

Lepakkokartoituksessa todetaan, että Östersundomin alue on lepakkolajistoltaan ja -potentiaaliltaan monipuolinen ja arvokas valtakunnallisellakin tasolla. Tuemme vahvasti kartoittajien näkemystä, jonka mukaan Östersundomin maankäyttösuunnittelussa on jätettävä riittävästi väljyyttä alemmille kaavatasoille, jotta lepakkoselvityksissä mahdollisesti löytyvät kohteet voidaan ottaa huomioon asemakaavoituksessa. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys SLTY ry on laatinut viime keväänä uudet lepakkoselvitysohjeet.

Tuoreessa raportissa Östersundomin maankäyttöskenaarioiden vaikutuksista linnustoon todetaan, että Östersundomin osayleiskaava-alue on lähes kauttaaltaan luokiteltu Helsingin tärkeäksi lintualueeksi. Erityisesti metsälintulajistolle Östersundom on ylivoimaisesti tärkein, suurin ja elinympäristövalikoimaltaan monimuotoisin alue, jonka arvoa nostaa yhtenäisyys ja saumaton yhteys Sipoonkorven kansallispuistoon ja muihin lähiseudun vielä suurempiin metsäalueisiin.

Maankäytön ja rakentamisen vaikutukset linnustoon syntyvät toisaalta siitä, että soveliaiden elinympäristöjen pinta-ala vähenee, mutta myös siitä, että luonnolliset kulkuyhteydet heikkenevät metsäalueiden pirstoutuessa. Asukasmäärän lisääntyessä metsien virkistyskäyttö kasvaa, jolloin arat lintulajit kärsivät suhteellisesti enemmän kuin voisi päätellä metsäpinta-alan pienenemisestä. Alueella pesii vaateliaita ja harvalukuisia lajeja, joiden elinolosuhteisiin Östersundomin tuleva rakentaminen vaikuttaa vääjäämättä. Vaikka asukkaiden määrää on huomattavasti vähennetty verrattuna aikaisempiin suunnitelmiin, luku on alimmillaankin yli sellaisen kynnysarvon, josta koituu huomattavaa haittaa arimmille sekä yhtenäisiä ja suuria metsiä tarvitseville lintulajeille.

Haittoja voidaan mahdollisesti lieventää huolehtimalla riittävän yhtenäisten metsäalueiden ja soveltuvien ekologisten käytävien säilymisestä. Myös virkistyskäytön sääntely ja tarvittaessa rajaaminen on pidettävä keinovalikoimassa lintujen pesimä- ja ruokailurauhan turvaamiseksi.

Luontoselvitysten puutteet

Östersundomin osayleiskaavasuunnittelun jatkotyössä tulee uusien luontoselvitysten laatimista jatkaa ja syventää vielä puuttuvien selvitysten osalta. Viittaamme edelleen vaadittavien selvitysten osalta OAS-vaiheessa antamaamme mielipiteeseen, jonka esityksistä edelleen ajankohtaisia ovat ainakin seuraavat:

Luontotyyppiselvitys

Merkittävin puute on, ettei kaava-alueella ole edelleenkään tehty kattavaa luontotyyppiselvitystä, jossa tunnistetaan ja arvotetaan myös uhanalaiset ja silmälläpidettävät kangasmetsäluontotyypit (= luontotyyppien puustoltaan luonnontilaisen kaltaiset edustajat) sekä kalliometsät (Etelä-Suomessa silmälläpidettävä luontotyyppi). Erityistä huomiota tulee kiinnittää erilaisten lehtoluontotyyppien aikaisempaa kattavampaan tunnistamiseen. Kartoituksen osana tulee myös tunnistaa yhtä kasvillisuuskuviota laajemmat, usein monia erilaisia luontotyyppejä sisältävät luonnontilaisen kaltaiset tai muuten arvokkaat luontokohteet. Olennaista on myös arvioida näiden sekä jo aikaisemmin arvokkaiksi todettujen luontokohteiden mahdollinen maakunnallinen merkitys käyttäen Uudenmaan liiton kriteeristöä (https://www.uudenmaanliitto.fi/files/6297/Luonnonymparistojen_arvottamisen_kriteeristo_Uudellemaalle_E119.pdf).

Kaava-alueen luontokohteet tulee arvottaa yhdenmukaisilla kriteereillä siten, että satojen kohteiden joukosta saadaan poimittua esiin valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti erityisen arvokkaat sekä paikallisesti arvokkaat kohteet. Luontokohteiden rajaamisessa ja arvottamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota laajempien – useimmiten useita luontotyyppejä sisältävien – arvokokonaisuuksien tunnistamiseen.

METSO-selvitys

METSO-selvitys tulee uusia koko hankealueen metsäisissä ympäristöissä käyttäen vuoden 2016 kriteereitä. Tietoja kerättäessä ja kohteita arvotettaessa on kiinnitettävä huomiota myös vähintään maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden kriteeristön kannalta tärkeän tiedon keräämiseen.

Pienvesiselvitys

Hankealueen osalta on ilmeisiä perusteita täydentää tietopohjaa uomaltaan luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten norojen esiintymisestä. Lisäksi on syytä arvioida se, mitkä selvitysalueen lammista, puroista, puro-osuuksista sekä noroista täyttävät vesilain 2 luvun 11 § kriteerit. Kohteen purojen biologisista arvoista (mm. Punaisen kirjan hyönteiset ja sammaleet) olisi hyödyllistä hankkia täsmäselvityksillä lisätietoa.

Perinnebiotoopit

Kaava-alueen osalta on syytä parantaa tietopohjaa mahdollisten arvokkaiden perinnebiotooppien sekä muiden niiden vaateliaalle ja uhanalaiselle lajistolle tärkeiden alueiden sijainnista ja nykyluonteesta. Selvityksiä on syytä kohdentaa erityisesti niille alueille, joihin kohdistuu ilmeisiä rakentamispaineita.

Geologiset arvot

Hankealueella on perusteita luonnoltaan tai maisemiltaan arvokkaita kallioalueita koskevaan kokonaistarkasteluun. Selvityskohteiden valinnassa, maastoselvityksissä sekä kohteiden arvottamisessa tulee kiinnittää huomiota geologisten arvojen, maisema-arvojen sekä kalliokasvillisuuteen liittyvien arvojen ohella myös alueiden merkitykseen uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien suojelun kannalta. Metsäisillä kohteilla huomio tulee kiinnittää myös puuston luonnontilaan, ikivanhoihin puuyksilöihin sekä lahopuun esiintymiseen.

Korennot

Ainakin Stora Dammenin, sen pohjoispuolisen Lilla Dammenin (Porvoonväylän pohjoispuoli) ja Gumbölen lampien osalta on tarpeen tehdä korentoselvitys. Lisäksi on syytä päivittää Hältingträskin osalta maanläjityshankkeen vaikutusarviointiin liittyvä vuoden 2015 selvitys.

Kirjoverkkoperhonen

Kirjoverkkoperhoselle tärkeät alueet on syytä selvittää koko kaava-alueelta. Samassa yhteydessä on syytä huomioida ja selvittää mahdollisuuksien mukaan myös muita Punaisen kirjan perhoslajeja, joista selvitysalueelta on aikaisempia havaintoja (laji.fi-järjestelmässä havaintoja noin 20 Punaisen kirjan perhoslajista).

Viitasammakko

Viitasammakkoon liittyvät selvitykset on syytä toteuttaa kaikilla lajille potentiaalisesti soveltuviksi arvioiduilla kohteilla (lammet, lampareet, purot, isoimmat ojat). Nyt selvityksessä on keväällä 2022 käyty läpi vain ennestään tiedossa olleet havaintopaikat.

Lahokaviosammal

Kaava-alueella tulee toteuttaa lahokaviosammalselvitys, jonka tavoitteena on määrittää lajin säilymisen kannalta keskeisimmät, runsaasti esiintymiä sisältävät osa-alueet. Selvitykset on syytä kohdentaa niille maankäytön muutosalueille, joissa on pinta-alallisesti merkittäviä keskittymiä kuusivaltaisia kosteapohjaisia reheviä tai keskireheviä kangasmetsiä, korpia, korpimuuttumia ja -turvekankaita, kuusivaltaisia lehtoja tai erilaisia puronvarsia. Erityisen keskeiset selvitysalueet painottuvat Porvoonväylän pohjoispuolelle.

Kääväkkäät

Kääpäselvityksiä kannattaa täydentää kaava-alueen merkittävimmillä lahopuustoisten kallio-, kangas- ja lehtometsien keskittymillä, mikäli tehtyjen selvitysten tulokset eivät ole kattavia. Seka- tai lehtipuuvaltaisten, runsaasti lahopuuta sisältävien lehtojen osalta perusteita olisi myös orvakoiden ja orakkaiden selvittämiseen.

Isolampisukeltaja

Lajin täsmäselvittäminen sille soveltuvissa kaava-alueen elinympäristöissä on perusteltavissa ainakin tilanteissa, joissa näihin kohdistuu muuttavaa maankäyttöä.

Puronotkojen hyönteislajisto

Kaava-alueen purojen ja niihin liittyvien reunabiotooppien hyönteislajisto kannattaisi selvittää tarkemmin.

Natura-arviointi

Nyt käynnistyvässä kaavahankkeessa myös Sipoonkorven Natura-arvio tulee toteuttaa lain edellyttämällä tavalla. Sen keskeisenä elementtinä tulee olla arvio siitä, miten Östersundomin alueella mahdollisesti tapahtuvasta rakentamisesta aiheutuva metsäalueiden menetys vaikuttaa Natura-alueen luonnonarvoihin – niin siihen kohdistuvan lisääntyvän virkistyspaineen kuin Natura-alueella suojeltuja luontotyyppejä vastaavien metsäisten luontotyyppiesiintymien menettämisen kautta.

Pikaraitiotieyhteys

Yleiskaavaa ohjaavan Östersundomin lainvoimaisen maakuntakaavan edellyttämän raideyhteyden osoittaminen kulkemaan pikaraitiotielinjauksena nykyistä Uutta Porvoontietä on paras vaihtoehto lukuisista aiemmin esillä olleista linjauksista, joiden toteuttaminen olisi aiheuttanut paljon ongelmia luontoalueille ja niiden välisille viheryhteyksille. Pikaraitioyhteydet Karhusaareen ja Landbon suuntaan esitetään nyt jatkosuunnittelussa tutkittaviksi yhteystarpeiksi. Näistä mahdollinen Karhusaareen toteutettava yhteys olisi kuitenkin luonto- ja kulttuuriympäristövaikutuksiltaan hyvin vahingollinen ja myös Landbon haara levittäisi tiivistä asutusta kohti Sipoonkorven kansallispuistoa ja rajoittaisi kansallispuiston laajentamismahdollisuuksia etelään.

Kulttuuriympäristöt

Suunnitteluperiaatteiden luonnoksen kartalla ehdotetaan uutta asuinrakentamista valtakunnallisesti merkittäville rakennetuille kulttuuriympäristöille Östersundomin kartanon, Björkuddenin huvilan ja Östersundomin kappelin lähialueelle RKY-rajauksen sisälle. Asuinrakentamisvaraus tulisi poistaa RKY-rajauksen sisältä kokonaan kaikkien kolmen kohteen alueella. Lisäksi kappelin osalta koko Kappelintien päädyn alue on syytä rauhoittaa uudelta rakentamiselta, koska RKY-alue on tuolla paikalla valitettavan suppea sisältäen lähinnä vain itse kappelirakennuksen sekä viereisen hautausmaan vanhimman osan.

Kaavatyön yhteydessä teetetyssä kulttuuriympäristöjen vaikutusarvioinnissa todetaan hyvin paikkojen herkkyys lähiympäristössä ja ympäröivässä maisemassa tehdyille harkitsemattomille muutoksille. Uudenmaan liiton rajaaman maakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön alue kokoaa RKY-aluerajausta paremmin kolme arvokohdetta lähiympäristöineen Östersundomin kulttuurimaiseman kokonaisuudeksi, joka toimii samalla ohjeellisena vähimmäissuojavyöhykkeenä lähelle suunnitellulle uudisrakentamiselle.

Helsingissä 29.9.2023

Noora Kaunisto

puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Emilia Pippola

järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Laura Räsänen

puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Lauri Kajander

erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Lisätietoja

Matti Lipponen, hallituksen jäsen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:

matti.lipponen(ät)welho.com / 040 8248704