Hallintopakkohakemus ESAVIlle koskien Kruunuvuorenrannan Haakoninlahdenkadun itäpuolen katusuunnitelmien täytäntöönpanoa
Etelä-Suomen aluehallintovirastolle
Hallintopakkoa ja välitöntä hallintopakkoa koskeva hakemus
Hakemuksen kohde
Kruunuvuorenrannan Haakoninlahdenkadun itäpuolen katusuunnitelmien Varisluodonkatu 31997/3-4 (liite 7) ja Stansvikinrantakatu 31801/1 (Liite 8) (jäljempänä myös katusuunnitelmat) täytäntöönpano
Hakijat
- Stansvikin kyläyhdistys ry (jälj. myös SKY), Helsinki
- Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (jälj. myös Helsy), Helsinki
Vireillepano-oikeus
Sekä Stansvikin kyläyhdistys ry:n että Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n tarkoituksena on huolehtia muun muassa ympäristön- ja luonnonsuojelun edistämisestä sääntöjensä mukaisella toimialueella, jossa asiassa tässä hakemuksessa käsiteltävät ympäristövaikutukset ilmenevät. Yhdistykset ovat näin ollen vesilain 14 luvun 1 momentin 2-kohdan ja luonnonsuojelulain 57.2 § nojalla oikeutettuja panemaan hallintopakkoasian kirjallisesti vireille.
Toimenpiteen kohde
Helsingin kaupunki (jälj. myös Helsinki)
Vesilain mukainen hallintopakkohakemus
Koska Etelä-Suomen aluehallintovirasto (jälj. AVI) ei lupaviranomaisena voi vesilain mukaan omasta aloitteestaan välittömästi keskeyttää kaupungin toimintaa, hakijat ilmoittavat AVI:lle tiedoksi, että he hakevat valvontaviranomaiselta, Uudenmaan ELY-keskukselta (jälj. myös ELY) välitöntä hallintopakkoa vesilain 14:10 §:n nojalla. Tässä tapauksessa välitön puuttuminen Helsingin kaupungin meneillään olevaan toimintaan on välttämätöntä haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi (viite: HE 277/2009 ao. säännöksen perustelut). Hakijat hakevat ELY:ltä myös hallintopakkoa ja välitöntä hallintopakkoa luonnonsuojelulain nojalla koskien katusuunnitelmia ja niiden täytäntöönpanon takia vaarantuvia, tiukasti suojeltuja eläinlajeja (lepakot, liito-orava), rauhoitettuja kasveja (lahokaviosammal) sekä uhanalaisia luontotyyppejä (karut avoimet laakeat sisämaa kalliot, kuivat kankaat, tuoreet keskiravinteiset lehdot, tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat).
Hakijayhdistyksillä on vesilain 14 luvun 14 §:n nojalla itsenäinen oikeus panna kirjallisesti vireille 14 luvun 4 tai 6 §:ssä tarkoitettu asia, jollei se ole tullut vireille valvontaviranomaisen aloitteesta. Asia ei ole tässä vaiheessa tullut vireille ELY:n aloitteesta, joten hakijat saattavat asian tällä kirjelmässä vireille AVI:ssa.
Hakijat lähettävät AVI:lle tämän hakemuksen ohessa ELY:lle toimitetun hakemuksen liitteineen tiedoksi (liite 1).
Vaatimukset
SKY ja Helsy vaativat, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto (jäljempänä AVI) vesilain 14 luvun 4 §:n nojalla kehottaa lopettamaan ja/tai kieltää Helsinkiä jatkamasta katusuunnitelmien toimeenpanoa, koska suunnitelma on vesilain 2 luvun 11 §:n vastainen ja sen täytäntöönpano johtaa alueella olevan noron luonnontilan vaarantumiseen huomattavalla tavalla.
Perustelut
Euroopan unionin luontotyypeistä sekä luonnonvaraisista eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin (92/43/ETY), mukaan ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, johon kuuluu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu on yhteisön yleisen edun mukaista ja perustamissopimuksessa määrätty ensisijainen tavoite. Suomi on sitoutunut EU:n perussopimuksen EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteisiin ja EU:n biodiversiteettistrategiaan, jossa korostetaan, ettei suojelu yksistään riitä, vaan luontokadon kääntämiseksi tarvitaan lisätoimia, jotta luonto saadaan jälleen terveeksi kaikkialla EU:ssa, sekä suojelualueilla että sen ulkopuolella. EU-parlamentin hyväksymän komission ennallistamisasetuksen mukaan jäsenmaiden tulee tehdä toimia, joilla varmistetaan, että kaupunkien viheralueet eivät enää ole vaarassa huonontua ja niiden häviäminen olisi pysäytettävä ja niitä olisi ennallistettava. jotta ne tarjoavat jatkossakin tarvittavia ekosysteemipalveluja.
Lisäksi Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja näin ollen varmistaa maa- ja sisävesialueiden makean veden ekosysteemien ja niiden palvelujen, erityisesti metsien, kosteikkojen, vuoristojen ja kuivamaiden, suojeluun, ennallistaminen ja kestävä käyttö. (United Nations Sustainable Development – 17 Goals to Transform Our World, 14.2, 15.1, 15.2 ja 15.3)
Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille, siis myös Helsingin kaupungille. Helsinki on julkaissut 25.9.2023 tiedotteen ”Kruunuvuorenrantaan rakennetaan lisää asuinkatuja” (liite 2), jossa kerrotaan töiden alueella alkavan lokakuussa 2023. Työt alkavat puiden kaadolla ja kallioiden räjäytyksellä.
Stansvikin rantatien ja Varisluodonkadun katusuunnitelmien mukaiset toimenpiteet vaarantavat luontoselvityksessä (liite 3, Faunatica s.7-8) todennetun noron luonnontilan edellä ja AVI:lle menneessä hallintopakkohakemuksessa esitetyllä tavalla. Helsingin kaupunki ei ole hakenut AVI:lta poikkeusta vesiluontotyypin suojelusta.
Hakijat pitävät välttämättömänä, että ELY ryhtyy vesilain 14:10 §:n nojalla välittömästi toimenpiteisiin katusuunnitelman täytäntöönpanon jatkamisen estämiseksi. Vesilain 11 §:n mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva noron luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Vesilain luontotyypit eivät edellytä ELY:n rajausta kuten muut uhanalaiset luontotyypit, joten ne ovat suoraan lailla suojeltuja. Luontoselvityksestä ilmenee, että noro sijaitsee Stansvikinrantatien ja rantaviivan välissä ja sen ympärillä on pieni rantalehtokaistale ja noronvarsi, leveys 5-10 m, jossa kasvaa Helsingissä silmälläpidettävä laji suokeltto (Crepis paludosa). (liite 3, Faunatica s. 7–8 ja 11) Norojen välittömät lähiympäristöt ovat suojeltu metsälailla.
Suomen ympäristökeskuksen raportin mukaan ”Noro ei aina erotu ympäröivästä maastosta selvänä vesimuodostumana, vaan se voi olla katkonainen ja kulkea osittain tai jopa kokonaan maanalaisena piilonorona (…) . Norot saavat alkunsa keräämällä pintavesiä joko valuma alueelta tai lähdevesipurkaumista. Norossa voi olla vettä vain osan aikaa vuodesta.” ”Noroja esiintyy usein luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaissa elinympäristöissä, kuten lehdoissa, luhdissa ja korvissa. Luonnontilaisia noroja on erityisesti eteläisessä Suomessa jäljellä hyvin vähän.” ”Yleiskielisesti lähiympäristöä voidaan kutsua suojavyöhykkeeksi ja sitä on metsätaloustoimenpiteissä käsiteltävä metsälain pykälissä 10 a ja 10 b asetettujen periaatteiden mukaisesti. Käsittelyperiaatteiden tarkoituksena on varmistaa veden läheisyydestä sekä puu- ja pensaskerroksesta johtuvien erityisten kasvuolosuhteiden ja pienilmaston säilyminen (kuvat 90–94).” ”Metsälaissa ei määritellä suojavyöhykkeen leveyttä (metsälaki 10 a §). Metsäkeskuksen (2018a) ohjeistuksessa metsälain 10 §:n tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen rajaamisesta ja käsittelystä suositellaan vähintään puuston keskipituuden levyistä suojavyöhykettä tasaisessa maastossa sijaitseville pienvesielinympäristöille (SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 36 | 2019 Pienvesiopas Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö, s. 24 ja 54)
Vaikka metsälakia ei sovelletakaan asemakaavoitetulla alueella, maankäyttö ja rakennuslaki (54 §) edellyttää, että rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan (KHO 2006:37) noron lähiympäristössä eli suoja-alueella varjostusolosuhteet ja kostea pienilmasto eivät saa muuttua.
Suomen ympäristökeskuksen oppaan mukaan ”Norot ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle, ja niissä elää runsaasti uhanalaista lajistoa. Pienvesillä on merkittävä vaikutus veden kiertokulkuun ja ekosysteemien toimintaan, sillä ne kytkevät erilaiset ympäristöt toisiinsa. ” (SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 36 | 2019 Pienvesiopas Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö, s.13). Rehevä Stansvikin rantalehto ja noro antavatkin hyvän elinympäristön useille lajeille. Alueella on tutkitusti luontodirektiivin tiukan suojelun piiriin kuuluvien ja luonnonsuojelulain suojelemien lepakoiden (useita lajeja) tärkeä siirtymä- ja saalistusalue (liite 5, Karlsson, kartat 2, 3, 5) sekä lintudirektiivin suojelemien lintujen suosima pesintäalue (liite 3, Faunatica, s.17-29) sekä rauhoitetun luontodirektiivin II liitteeseen kuuluvan lahokaviosammaleen tukialue (liite 6, Manninen, s. 16). Stansvikin alue on todettu maakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi ja LAKU-kriteerit täyttäväksi alueeksi muun muassa ”luonnontilaltaan ilmeisen hyvän” hakemuksen kohteena olevan noron vuoksi ja noron katsottiin täyttävän yhdistelmäkriteerin ”suurimmaksi osaksi perkaamattomat, vähintään maakunnallisesti arvokkaisiin metsiin rajautuvat virtavesiosuudet”. Sen ympäristön katsottiin täyttävän metsälain 10 §:n mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit. (Uudenmaan liitto, Uusimaa-kaava 2050 LUONTOSELVITYSKOHTEIDEN MAAKUNNALLINEN ARVO Koosteraportti, s.169).
Hakijat vaativat, että AVI kehottaa lopettamaan ja/tai kieltää Helsinkiä jatkamasta katusuunnitelmien (liite 10) toimeenpanoa, koska suunnitelma on vesilain 2 luvun 11 §:n vastainen ja sen täytäntöönpano johtaa alueella olevan noron luonnontilan vaarantumiseen huomattavalla tavalla.
Lopuksi
Haluamme korostaa, että Helsingin kaupungin valtuusto päätti syksyllä 2021 Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategiassa, että ”arvokkaimmille luontoalueille ei osoiteta rakentamista. Virkistys- ja luontoalueiden metsissä ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen ja metsien luontainen vanheneminen on keskeisin tavoite (…) Uudelleenarvioidaan Stansvikinkallion asemakaava metsäluonnon arvojen näkökulmasta samassa yhteydessä Kruunuvuoren asemakaavan kumottujen osien kanssa. Rakennus- ja liikennehankkeissa selvitetään aina vaihtoehto säästää mahdollisimman paljon puustoa ja kasvillisuutta.”
Stansvikinkallion asemakaavan uudelleenarviointi on edelleen kesken, joten metsäluonnon arvoja ei ole vielä arvioitu. Antaessaan vastaukset kolmen kaupungin valtuutetun Stansvikin luonnon suojelemista koskeviin aloitteisiin valtuusto päätti 2.3.2022 jatkaa katusuunnittelua ja edistää päätöksentekoa niiden osuuksien osalta, jotka ovat jo varattujen tonttien sekä viereisen Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden kaava-alueen kaupallisen keskuskorttelin sekä koulun, päiväkodin ja liikuntahallin toteutuksen kannalta välttämättömiä. Valtuusto ei hyväksynyt katusuunnittelun ja päätöksen teon edistämisen lisäksi rakentamisen aloittamista vaan Stansvikinkallion asemakaavan uudelleen arviointi tuli tehdä koko metsäluonnon arvojen kannalta.
Vastoin EU-sopimuksia ja oikeuskäytäntöä Stansvikin Helsyllä ja SKY:llä ei ole ollut mahdollisuutta valittaa katusuunnitelmasta, koska hallinto-oikeus on jo kahdesti aiemmin todennut, ettei ko. yhdistyksillä ole valitusoikeutta katu- ja puistosuunnitelmiin. Asiasta on kanneltu komissiolle (viitenumero CHAP(2022)00744).
Komission tiedonannon (Komission tiedonanto muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa C(2017) 2616 final, annettu 28.4.2017,Bryssel, s. 12, sitaatin lihavointi hakijoiden) mukaan ”EU:n ympäristölainsäädännöllä pyritään turvaamaan yleiset edut, kuten puhdas ilma, puhtaat ja riittävät vesivarat sekä terve biologinen monimuotoisuus. Yleisön aktiivinen osallistuminen on näitä etuja tukeva ja niihin liittyvä yleinen etu ympäristön alalla.” ” Unionin lainsäätäjä on antanut runsaasti ympäristön laadun säilyttämistä, suojelemista ja parantamista koskevaa lainsäädäntöä, jolla edistetään yleisiä etuja, kuten puhdasta ilmaa, turvallisia ja riittäviä vesivaroja ja tervettä biologista monimuotoisuutta, sekä pyritään vähentämään jätteen määrää. Nämä ovat yleisiä etuja, koska yhteiskunnallinen hyvinvointi riippuu niistä. ”.
hdistykset ovat parhaan kykynsä mukaan yrittäneet puolustaa yleistä etua. Hallintopakkohakemus on viimeinen mahdollisuus toimia yleisen edun puolesta. Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa on EU:n ympäristölainsäädännön olennainen osa ja perustuu unionin oikeuden perusperiaatteisiin, jotka on vahvistettu EU:n perussopimusten ja Århusin yleissopimuksen määräyksissä sekä sekundaarilainsäädännössä sellaisina, kuin Euroopan unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut oikeuskäytännössään.
Yleisen edun turvaamiseksi on olennaista, että ensisijaisesti viranomaiset huolehtivat yleisestä edusta. ELY:n tuleekin edellyttää Helsingin kaupungilta laissa säädettyjä poikkeuslupahakemusta ja kieltää monimuotoiseen luontoon, lepakoiden ja todennäköisesti myös liito-oravien elinympäristöön sekä lahokaviosammalesiintymän kajoamisen ilman poikkeuslupia.
Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2023
Marjo Huuskonen
puheenjohtaja, Stansvikin kyläyhdistys ry
Maija Wilskman
varapuheenjohtaja, Stansvikin kyläyhdistys ry
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Liitteet
- Elylle toimitettu hakemus
- Kaupungin tiedote: ”Kruunuvuorenrantaan rakennetaan lisää asuinkatuja” 25.9.2023.
- Faunatica, Helsingin Stansvikin luontoselvitykset vuonna 2014
- Metsäkeskus, Vesilain turvaamat elinympäristöt
- Karlsson 2020, Stansvikin uimaranta – Puistosuunnitelman lepakkoselvitys 2020
- Manninen, Helsingin lahokaviosammalselvitys 2017
- Katusuunnitelma Varisluodonkatu 31997/3-4
- Katusuunnitelma Stansvikinrantakatu 31801/1