Kannanotto Varjakanpuiston tulevasta luonnonsuojelualueesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt Varjakanpuiston luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan ja lausuu kannanottonaan seuraavaa.
Alue ja sen rajaus
On erinomaista, että Vartiokylälahden pohjukan luonnonsuojelualue on nyt toteutumassa – huolimatta siitä, että tulvasuojelupenkereen rakentaminen ja Broändanpuron uoman siirto 2015–2017 aiheuttivat alueelle paljon haittaa penkereen peitettyä osan parhaista kohdista puron idänpuoleisissa tervaleppäluhdissa. Mittavat kaivuutyöt myös huomattavasti nopeuttivat vieraslajien, eteenkin jättipalsamin, leviämistä alueella.
Erinomaista on myös se, että suojelualue on laajentunut Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015 alkuperäisestä versiosta, joka ei tarpeeksi huomioinut pohjukan erilaisten luontotyyppien sarjaa. Laajennus on perusteltu senkin vuoksi, että penger ja siihen liittyvät rakennelmat veivät osan suojeluun alunperin suunnitellusta alueesta.
Hoito- ja käyttösuunnitelmasta käy ilmi, että vielä on suunnitteilla lisää tulvasuojelutoimia, joiden takia suojelualuetta on jouduttu pienentämään sen reuna-alueilla. Ehdotammekin, että suojelualuetta laajennetaan kuvion 1 pohjoispuolella esimerkiksi Mellunkylänpuroon asti. Oikealla hoidolla nuoremmatkin metsäalueet kehittyvät nopeasti kohti suurempia suojeluarvoja.
Uhkatekijät
1) Uudet tulvasuojelurakennelmat
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa mainitaan tulevan luonnonsuojelualueen uhkatekijänä tulevia tulvasuojatoimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti kasvistoon ja luontotyyppeihin. Tulvasuojelu on vahingoittanut alueen luontoarvoja jo tarpeeksi. Mielestämme lisää valleja ei tule rakentaa, kun Vartiokylälahden pohjukasta tulee luonnonsuojelualue. Lisäksi alueen luontotyypit pikemminkin hyötyvät kuin kärsivät siitä, että vesi joskus tulvii. Lisärakentamista läheisille tulvavaara-alueille on vältettävä.
Jos tulvasuojelurakennelmia lisätään luonnonsuojelualueen lähialueella, ne on toteuttava niin pienimuotoisina kuin mahdollista, etteivät ne vaikuta kielteisesti suojelualueen luontoarvoihin ja alueen vesiolosuhteisiin.
2) Vieraslajit
Vieraslajien leviäminen alueella räjähti isojen myllerrysten jälkeen (2015–2017) – niin kuin odottaa voi. Vieraslajit mainitaan hoitosuunnitelmassa nykytilanteen pahimpina uhkatekijöinä, ja niiden torjumiseksi on laadittu suunnitelma (jättipalsami, lännenpalsami ja rikkapalsami). Huomautamme, että torjuntaan on varattava myös rahaa riittävien resurssien varmistamiseksi.
Pajuasteria ja kanadanpiiskua on alueella toistaiseksi vain vähän, mutta näitäkin lajeja kannattaa ryhtyä poistamaan ja pitää jatkuvasti silmällä.
Karhunköynnöksen (Convolvulus sepium) mainitaan esiintyvän kuvion 16 pohjoisreunassa, johon on tuotu puutarhajätettä. Kasvi lienee alueella vieraslaji ja voi nopeasti vallata alaa haitallisena vieraslajina luonnonsuojelualueen arvokasta kasvistoa tukahduttaen. Karhunköynnös tulisi liittää alueelta poistettavien lajien joukkoon.
Kuten suunnitelmasta järjestyssä verkkotilaisuudessa keskusteltiin, haitallisia vieraslajeja esiintyy myös luonnonsuojelualueen ulkopuolella. Vaikka nämä esiintymät eivät suoraan liity perustettavaan suojelualueeseen, niin suunnittelun yhteydessä ongelma on hyvä saada huomioitua välittömässä läheisyydessä olevien viheralueiden hoidossa.
Katselulava
Lintujen ja maiseman katselulava on syytä sijoittaa ja rakentaa niin, etteivät rakennelmat heikennä luonnonsuojelualueen elinympäristöjä ja niiden kasvillisuutta.
Rauhoitusmääräykset
Rauhoitusmääräykset ovat nähdäksemme hyvät. Toivomme kuitenkin kieltoihin lisäystä, että pyöräily maastossa teiden ja polkujen ulkopuolella ei ole sallittua. Varsinkin kostean ja liejupohjaisen maaston kasvillisuus häviää nopeasti pyöräilijöiden käyttämiltä ”oikoteiltä”.
Loppuhuomio
Haluamme vielä lopuksi muistuttaa, että hoito- ja käyttösuunnitelman lopussa olevat ruotsin- ja englanninkieliset kuvailulehdet (Presentationsblad & Description) on syytä kirjoittaa ruotsiksi ja englanniksi. Tällä hetkellä niissä on tekstinä Lorem ipsumia.
Helsingissä 2.11.2023
Antti Halkka
varapuheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry