Kirja-arvostelussa Maarit Verrosen Leppäluoto – rajojen saari
Maarit Verronen tuo tietokirjoissaan esille epätodennäköisiä asioita, mysteereitä silmiemme edessä. Miksei siis myös kertomuksia lähisaarista, joiden olemassaolosta tuskin tiesimme?
Kirja Leppäluodosta päättää saaritrilogian
Maarit Verroselta on ilmestynyt kaksi saarikirjaa Helsingin pienistä saarista, joista ei koskaan ollut kirjoitettu: Sulhanen – Lapinniemen viimeinen saari ja Varjosaari – piilossa keskellä Helsinkiä. Tämä viimeksi ilmestynyt kirja, Leppäluoto – rajojen saari, päättää trilogian.
Näitä kirjoja varten on istuttu arkistoissa satoja tunteja. Niin paljon tietoa ja nimiä tässä viimeisessä kirjassa on, että nimien vilistessä silmissä suorastaan hengästyy. Jos arkistot eivät ole kaikkea paljastaneet tai asiakirjoissa on ilmennyt virheitä, nekin on selvitetty. Leppäluodon rajoja selvitettäessä tuloksena on jopa arkistojen tietojen korjaaminen, jotta kirjoissa ja kansissa oikea tieto olisi.
Myös saarella vierailleita ihmisiä, siellä asuneita ja heistä tietäviä ihmisiä on haastateltu – muun muassa Kimmo Pyykköä, joka rakensi saarelle ateljeensa.
Rajojen saari
Leppäluoto on usean muun luodon ja saaren tavoin noussut esille maankohoamisen myötä. Leppäluodon ”syntymisen” on kirjailija ajoittanut tapahtuneeksi 1100-luvun aikoihin.
Leppäluotoa voi lähestyä vesiteitse pienellä ponnistuksella Lauttasaaresta, Koivusaaresta, Lehtisaaresta, Kaskisaaresta, Keilaniemestä ja Otaniemestä. Näiden alueiden asukkailla ja omistussuhteilla on kullakin ollut ajan saatossa vaikutusta Leppäluodon tarinaan. Leppäluoto jakaantuu kahteen osaan pohjois-eteläsuunnassa: vasen puoli kuuluu Espoolle ja oikea puoli Helsingille. Mukana kulkee myös pala maata, joka on kuulunut milloin kenellekin. Rajoja on muutettu, muokattu, siirretty ja alueita nimetty väärin ja muutettu jälleen ja oikaistu. Pieneksi saareksi sen tietojen rekisteröimiseen on käytetty paljon työtä ja virkamiesten arvokasta aikaa.
Kenelle saari kalavesineen kuuluu ja kolmen kunnan Leppäluoto
Leppäluodon historiaan kuuluu paljon kiistaa ja epäselvyyksiä siitä, kuka tai minkä osan siitä ja sen kalavesistä kukin omistaa. Kirjaan on löytynyt arkistoista kiista jo vuodelta 1556, kun ”Jören Otaniemestä” sai kolmen markan sakon ”siitä vahingosta, minkä hän oli tuottanut vaimo Wahlborgin nuotalle”. Eikä keskinäinen vahingonteko tähän päättynyt.
Myös kirkolla ja seurakunnalla ja kirkkoherroilla on ollut lusikkansa sopassa tai paremminkin kaakussa – erinäisiä kiistoja lahjoitusmaista ja niiden käyttöoikeuksista ratkottaessa. Viime vuosisadan alkupuolella pieni Leppäluoto jakautui peräti kolmen kunnan alueelle, kun sen länsipuoli kuului Espoolle, koillisnurkka Helsingin maalaiskunnalle ja kaakkoisosa Huopalahdelle.
Saari pysyy, ihmiset vaihtuvat
Kaikissa Maarit Verrosen saarikirjoissa on nostettu historian varrelta esille ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta saarelle osuneet, siellä vierailleet, sitä vuokranneet tai omistaneet ja sinne mahdollisesti rakentaneet.
Kirjan lopussa on lueteltu saaren kaikkien osasten omistajat ja vuokralaiset. Tämä on hyvä tietää jo kirjaa lukiessa, niin voi tarkastaa, kuka mitäkin nurkkaa saaresta on asuttanut ja minä aikana. Kartta saaren jaottelusta ja rajapyykistä olisi ollut kiva lisä, niin kuin mysteerikirjoissa tapana on.
Kirjan julkistamista juhlistettiin asiaan kuuluvalla arvokkuudella. Kirjailijaa ja kuvittajaa oli haastattelemassa Käärmeskieli.
Kirjan kuvitus on oivaltava ja ihastuttava
Kirjan ihastuttavien ja oivaltavien kuvien takana – kuten myös Varjosaari -kirjan kuvittajana, on Laura Salama. Yksi suosikeistani on sivun 131 ”Innopöljä”. Onneksi hänen utopiaansa ei toteutettu.
Kaikki trilogian kolme osaa ovat oman näköisiään – ovathan saaretkin eri puolilla Helsinkiä ja olleet erilaisten ihmisten asuttamia. Suosittelen lämpimästi kaikkia sarjan kirjoja paikallishistoriasta, asuinkaupungistaan ja kaupunginosastaan kiinnostuneille ja erityisesti nesomaanikoille.
Teksti ja kuvat: Heidi Rantalainen
Kirjoittaja on Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retkiryhmän aktiivijäsen, luonnonystävä ja nesomaanikko.
Maarit Verronen ja Laura Salama: Leppäluoto – rajojen saari, Reuna Publishing House, 2023