Mielipide Kaarelan yleisten alueiden suunnitelman luonnoksesta
Mielipide Kaarelan yleisten alueiden suunnitelman luonnoksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut Kaarelan yleisten alueiden suunnitelman aineistoihin, joista on kerätty mielipiteitä Kerrokantasi-kyselyssä. Suunnitelman lähtökohdista käy selvästi ilmi, miten kaupungin kaavoissa, strategioissa ja kehittämissuunnitelmissa painotetaan aluetta Helsingin läntisenä vihersormena sekä alueen metsäverkostoyhteyksien tärkeyttä. Pidämme tätä lähtökohtaa hyvänä, mutta suunnitelmaan sisältyy kuitenkin ongelmia, joista keskeisimmät ovat seuraavat:
1) Arvoniittyjä on liian vähän suhteessa maisemaniittyihin – varsinkin Mätäjoen varteen pitäisi kehittää lisää lajistoltaan rikkaita niittyjä.
2) Arvometsien hoitoluokkaa on käytetty liian vähän.
3) Hoidon piiriiin jääviä metsiä on liikaa.
4) Suunnitelmassa on turhan paljon varsinkin nuoren puuston käsittelyn korostamista. Nuorta puustoa tulisi säästää muun muassa kulumisen ehkäisemiseksi.
Yksityiskohtaisemmin lausumme suunnitelma-aineistoista mielipiteenämme seuraavaa.
Niittyverkosto
Pidämme hyvänä ratkaisuna sitä, että Håkansberg on nostettu niittyverkoston arvokohteeksi. Huomionarvoista kallioketoa löytyy myös Aurinkokalliolta, joka on huomioitu ”niittyverkoston askelkivenä”. Kaupungin pitäisi selvittää alueen muutkin arvokkaat kalliokedot, sillä alueella saisi olla arvoniittykohteita enemmän. Suunnitelmasta ei käy ilmi, mitä tarkoitetaan linnoituslaitteisiin liittyvien arvokkaiden niittyalueiden suojelulla.
Uusien niittyalueiden perustamisessa ja katualueiden kasvillisuuden kehittämisessä niittymäiseksi on parasta, jos niitty kehittyy pelkällä niittämisellä. Jos niittyjä kylvetään, on kiinnitettävä suurta huomioita eri kasvilajien soveltuvuuteen alueelle. Lajivalinnassa tulee tähdätä perinneniittyjen ennallistamiseen tai perinneniittyjen kaltaisten uusniittyjen luomiseen. Mikäli siemeniä kylvetään, tulee käyttää etelärannikon vanhaa niittykasvilajistoa.
Geneettinen monimuotoisuus tulee huomioida siten, että merenrantojen alkuperäiskasveina esiintyvien lajien alalajeja ja muunnoksia ei sotketa muinaistulokkaina tulleiden niittylajien muunnoksiin. Eri kasvupaikoilla on pitkälti omat niittylajikkeensa, joita tulisi vaalia.
Metsät
Kaarelan yleisten alueiden suunnitelmassa tulee huomioida metsäkohteet, joita olemme ehdottaneet uuteen luonnonsuojeluohjelmaan. Liitteenä olevaan taulukkoon olemme koonneet ne kohteet, jotka koskevat suunnittelualueen kaupungin omistamia maita (liite 1).
Suunnitelmassa on osoitettu liian vähän metsiä arvometsien hoitoluokkaan. Selkeimpiä lisättäviä metsäkuvioita löytyy Kaarelanpuistosta, täyttömäen pohjoisluoteispuolelta sekä täyttömäen eteläpuolelta.
Suunnittelualueella hoidon piiriiin jääviä metsiä on liikaa. Varsinkin metsien reuna-alueille osoitetaan runsaasti metsänhoitotoimia. Reuna-alueet tulisi kuitenkin pitää metsäisinä, jotta niiden luontotyypit eivät muutu puistometsiksi ja etteivät kasvillisuudessa ”jokapaikan lajit” valtaa alaa. Harvennukset – niin reunoilla kuin muuallakin – lisäävät myös luonnon kulumista.
Mahdollisten harvennusten on syytä olla tarkasti harkittuja, alueeltaan rajattuja ja voimakkuudeltaan hyvin varovaisia. Luonnonhoidon periaatteiden uusimisen yhteydessä olemme painottaneet, että harvennusten ja vastaavien hoitotoimien tulisi rajoittua vain turvallisuusriskejä aiheuttaviin kohtiin. Tässä suunnitelmassa olisi hyvä merkitä eri tavalla ne kuviot, joissa hoitotarve on koko kuvion sijasta vain reitin, tien tai tontin reunassa.
Avoimille reuna-alueille voitaisiin myös istuttaa uusia puita. Tämä on tärkeä huomioida erityisesti pienten, mutta vielä luonnonmukaisten metsiköiden reuna-alueilla.
Puulajirakenteen monipuolistaminen ei saa muodostua itseisarvoksi. Luonnonmukaisen kaltaisissa metsissä, myös pienissä metsiköissä, tulee tavoitteena olla luontotyypille luonteva laijisto.
Luonnon- ja maisemanhoidon toimenpiteistä osa-alueittain
Malminkartanon ja Kannelmäen osalta Mätäjoen pääuoman jokivarren hoidossa tulee kiinnittää suurta huomiota luonnonmukaisen jokirannan kasvillisuuden, puuston ja pensaiston säilymiseen. Jokivarren luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta haitallisten vieraslajien, erityisesti jättipalsamin, torjunta on tärkeää. Avoimilla rantaosuuksilla voitaisiin myös paikoin lisätä puustoa ilman, että se tukkisi näkymiä tai veden ääreen pääsyn.
Kartanonkaaren ja Ruosilantien välissä oleva, alueen ainoa pitkäikäisempi metsikkö aiotaan suunnitelman mukaan hoitaa niin, että ”ydinosuuksia pyritään ylläpitämään luonnonmukaisen kaltaisina”. Pienellä mäellä sijaitseva lehtometsä on lähialueella ehkä ainut, joka ei ole ollut viljelymaata. Metsä on aikaisemmin arvioitu arvokkaaksi kasvillisuusalueeksi, mutta se on ehkä väärän hoidon takia tippunut pois Helsingin arvolistalta. Metsikön lehtomaista luonnetta tulee vaalia, eikä sitä saa hoitaa aiempaan tapaan liiallisella raivauksella ja isojen puiden poistolla (ks. myös erilliset hankkeet 2).
Siniverkosto
Hule- ja tulvavesitoimenpiteet on suunnitelmassa otettu tosissaan. Mielestämme on hyvä, että niiden osalta esitetään toimenpiteitä, joissa luontoarvot huomioidaan, eikä turvauduta esimerkiksi vallirakentamiseen.
Polkujen ja väylien parantamisessa Mätäjoen varrella tulee huomioida alueen rikas ranta- ja kosteikkokasvillisuus. Teitä ei tule siirtää lähemmäs jokirantaa – pikemmin päinvastoin. Näin rantaan jää enemmän tilaa jokiuoman luontaisen ja arvokkaan kosteikko- ja rantakasvillisuuden leviämiselle. Ratkaisu on parempi myös tulvimista ajatellen.
Erilliset hankkeet
Kehittämis- ja kunnostuskohteet ovat yleisesti ottaen kannatettavia. Rakennettujen puistojen parantamisesta ja viihtyisyyden lisäämisestä seurauksena ei yleensä ole pelkkä puistoalueiden elvytys vaan myös luontoalueiden kulumisen väheneminen.
Kartanonhaan skeittipaikka (2)
Kartanonhaan itäosassa on vanha skeittipaikka, jota aiotaan uusia ja laajentaa. Skeittipaikka on sinänsä kannatettava, mutta nyt esitetty aluerajaus peittää alleen huomattavan osan Kartanonkaaren ja Ruosilantien välisestä alueesta, jossa on luonnonmukainen metsikkö ja pieni lehtomäki. Aleen lehdossa kasvaa lukuisten kevätaspektin kasvilajien ohella monia vaateliaita metsäkasveja. Metsikköön ei tule rakentaa skeittipaikkaa eikä muutakaan.
Kartanonmäen kehittäminen kokonaisuutena (3)
Mätäjokea ylittävän sillan kunnoituksessa tulee välttää jokivarren rikkaan kasvillisuuden, puuston sekä vesikasvillisuuden vaurioittamista. Mätäjoen rantoja ei myöskään tule raivata. Näkymien avaamisen ja lisävalastuksen suhteen on oltava hyvin varovaisia. Näkymien avaaminen usein suosii haitallisia vieraskasveja, ja valosaaste leviää muutenkin entisestään. Lisävalaistuksessa on myös huomioitava, ettei se häiritse lepakkoja tärkeällä lepakkoalueella.
Juhannuskallion kulumista pitää pyrkiä estämään. Kulumisen ehkäisy pitää huomioida, kun kallion mahdollisia oleskelukalusteita ja niiden sijoittelua suunnitellaan.
Säilyneiden historiallisten istutusten esille ottaminen ja tiettyjen vanhojen istutusaiheiden ja pihasommitelmien elvyttäminen on mielestämme kannatettavaa.
Honkasuonpuiston uusi metsäreitti (4)
Teollisuusalueen reunaan on tulossa maisemavalli ja länsireunalle lähivuosina korttelien reunoja pitkin kulkeva ulkoilureitti. Näiden lisäksi Honkasuopuiston eteläosaan on uutena hankkeena nyt suunnitteilla suo- ja metsäalueen etelä- ja länsireunassa kulkeva ”metsätie”. Suunnitelmasta ei selviä, miten nämä hankkeet asettuvat suhteessa toisiinsa tai miten paljon vallien ja reittien / teiden rakentaminen tulee peittämään tai turmelemaan puiston suo- ja metsäluontoa. Metsän kulumisen ehkäisy selkeiden reittien avulla on kannatettavaa, mutta ne tulee toteuttaa mahdollisimman paljon olemassa olevaa luontoa säästäen – ei monien metrien leveydeltä luontoa tuhoten.
Kartanonkaaren itäosan viereisen puustoyhteyden kehittäminen (5)
Kartanonkaaren kehittämishankkeen tavoite eli puustoyhteyden parantaminen liito-oravalle soveltuvaksi on kannatettava. Hankkeen toteuttaminen ei saa kuitenkaan johtaa luonnonmukaistuneen alueen pien- ja valtapuuston vähentämiseen istutettujen puiden ja muiden puistorakenteiden hyväksi.
Muuta
Selostusluonnoksen alkuosan kartoista puuttuu selityksiä, mikä haittaa hieman luonnoksen lukemista. Suunnitelman kannalta keskeiset kaavamerkinnät tulisi lisätä esimerkiksi kuvatekstiin.
Helsingissä 2.2.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Liitteet