Kannanotto Östersundomin lintuvesien hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) on tutustunut Helsingin Östersundomin lintuvesien hoito- ja käyttösuunnitelman luonnokseen vuosille 2024–2033 sekä muuhun esillä olleeseen aineistoon. Kiitämme kannanoton antamiselle myönnetystä lisäajasta (sähköposti Hanna-Maija Kehvolalta 8.3.2024).
Kiitämme sitä, että kauan odotettu Östersundomin lintuvesien hoito- ja käyttösuunnitelma on valmistumassa. Lausumme Torpvikenin ja Talosaaren osalta, jotka Helsyssä tunnemme parhaiten.
Uhat
Torpvikenin osalta on syytä korostaa umpeenkasvun haitallista vaikutusta voimakkaammin, kuin mitä raportissa esitetään. Se on jo huomattavasti heikentänyt vesilinnustoa ja yksipuolistanut sitä.
Lahden suualueen vahva silkkiuikkuesiintymä (46 paria keväällä 2009) on supistunut pariin, ja laji saattaa lähivuosina kadota Torpvikeniltä kokonaan. Juuri suualueella näkyy, että nimenomaan liian tiheäksi kasvanut ruovikko ja vesialueen sulkeutuminen karkottaa uikut.
Sama koskee erittäin uhanalaiseksi käynyttä nokikanaa. Suualueella pesi n. 20 paria vuonna 2009, viime kesänä (2023) ilmeisesti vain kaksi.
Umpeenkasvun tehokkuutta kuvaa, että raportissa mainitun Helsyn Talosaaren Torpan rannan tervaleppävyöhykkeelle pystyi vielä keväällä 1995 ajamaan veneellä. Nyt rannan erottaa avovedestä usean kymmenen metrin levyinen, kuolleiden ruokojen kiinteäksi massaksi kasautunut vyöhyke. Tällaisilla alueilla eivät vesilinnut pesi eivätkä ruokaile.
Torpvikenin kunnostus edellyttää ruoppauksia. Kunnostuksen voisi tosin aloittaa keveämmillä toimilla juuri suuaukolla, siellä missä ruo’ot vielä kasvavat erillään eivätkä muodosta kiinteää massaa: niittää ruovikkoa “niittoveneillä” (esim. ponttoneille asennetut leikkurit ja kerääjät). Muutamaan (2–3) kertaan oikeaan aikaan vesirajan alapuolelta toteutettu niitto tappaa ruo’ot. Se pysäyttäisi umpeen kasvavan alueen laajenemisen suualueella. Näin olisi hyvin kohtuullisin kustannuksin kunnostettavissa juuri sitä aluetta, jolla silkkiuikut ja nokikanat ennen lukuisina pesivät.
On huomattava, etteivät Östersundomin eri lintulahdilla ja myös Torpvikenillä toteutetut ruovikoiden niitot korvaa ruoppauksia. Niitot ovat olleet hyödyllisiä sekä lintujen ruokailun, että lintuharrastajien kannalta, mutta ainakaan Torpvikenillä niillä ei ole ollut merkitystä lintujen pesinnän kannalta.
Tarvitaan sekä niittoa että ruoppauksia. Ruoppaukset auttaisivat linnustoa, ja oletettavasti myös kalastoa. Torpviken oli aikaisemmin tärkeä hauen kutulahti.
Virkistyskäyttö
Kuten raportissa todetaan, julkinen liikenne ei palvele hyvin Talosaaren virkistyskäyttöä, ja siellä yksityisautoilu korostuu (tosin keväästä syksyyn alueelle tullaan paljon myös pyörillä). Merkittävä parannus olisi, jos HSL linja 839K (pikkubussi) ajaisi Talosaaren kartanon parkkialueelle asti (nykyään se jää 2 km päähän, Ribbingön tiehaaraan). Sen voisi olettaa vähentävän ainakin hieman autoilua ratsutilalle.
Raportin ehdotus Talosaaren ja Bruksvikenin yhdistyvästä polusta on hyvä.
Vielä laajempi merkitys olisi Talosaaren ja Östersundomin Kappelin alueen yhdistävällä jalankulun väylällä / pitkospuilla (esim. ponttonien varassa) poikki Kapellvikenin kapeimman länsiosan. Silloin muodostuisi monipuolinen luontoa ja kulttuurihistoriaa tarjoava rengasreitti Porvoontie – Talosaari – Kappeli – Porvoontie, jonka molempiin päihin pääsee julkisella liikenteellä. Se olisi julkisilla liikkuville ulkoilijoille paljon houkuttelevampi kuin nykyinen kulku edestakaisin Talosaarentietä.
Raportissa ehdotetaan lintutornia Talosaareen vanhan kivilaiturin päähän. Lintuharrastajille oleellisesti monipuolisempaa katseltavaa löytyisi kuitenkin lännempää. Umpeenkasvusta huolimatta Torpviken on edelleen tärkeä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien levähdys- ja ruokailupaikka, ja nämä lintujoukot keskittyvät lahden läntiseen osaan – siihen, missä lieteranta yhdistyy avovesialueeseen. Viime vuosina toteutettu ruovikon kesäinen niitto on hyvin onnistuneesti lisännyt tuon alueen vetovoimaa. Näitä lepäileviä muuttajia pääsisi parhaiten tarkkailemaan lintutornista, joka sijoittuisi lahden pohjoisrannalle, ns. tammikujan itäpäähän.
Helsingissä 18.3.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry