Mielipide Fastholman ja teknisen huollon alueen asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut Fastholman asemakaavahankkeen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan, luonnoksiin ja yleissuunnitelman suunnitelmaselostukseen sekä muuhun aineistoon. Näemme siinä luonnon kannalta hyviä ratkaisuja, mutta myös painavia ongelmia.
Läjityskentät siirrettävä pois Fastholmasta
Luopuminen lumikuormien kaatamisesta mereen on ollut välttämätön päätös Helsingiltä. Se ei kuitenkaan riitä, vaan kaupungin on toimittava niin, etteivät myöskään korvaavat lumenkeräystavat turmele ympäristöä ja aiheuta haittaa luonnolle ja ihmisille.
Fastholman lumen, puutarhajätteen ja maamassojen keräykseen suunnitellun alueen sijainti on väärä Natura-alueen, luonnonsuojelualueiden ja vihersormen keskellä. Se, että luonto on jo tärvelty kenttien kohdalla aiemmin, ei ole syy vakinaistaa ja kasvattaa toimintaa kaavoituksen avulla. Esitetyt ratkaisut toisivat myös uusia ongelmia, eikä ympäristön pilaantumiselle esitetä riittäviä rajoituksia.
Nyt on viimeinen ja otollinen hetki siirtää Fastholman kenttien toiminta muualle, missä se ei aiheuta haittaa luonnolle. Paras ratkaisu on säilyttää lumet alueellisesti mahdollisimman lähellä keräyspaikkoja vaarantamatta ympäristöä ja luontoa. Fastholman kentät on syytä ennallistaa ja palauttaa luonnontilaan osaksi Viikki–Kivikko-vihersormea.
Fastholman lumenvastaanottoalueesta tavoitellaan esimerkkikohdetta. Vasta seurannan myötä selviää, miten siinä onnistutaan. Tällaista koerakentamista ei tule missään nimessä tehdä Natura-alueen ja luonnonsuojelualueiden keskellä.
Läjityskentät rakennettiin Fastholmaan 1980-luvulla nykyistä leväperäisemmän ympäristösuunnittelun seurauksena, aiempaa ympäristötuhoa jatkaen. Kentät tulivat samaan paikkaan, jolle Helsingin seurakuntayhtymä yritti rakentaa hautausmaata 1960-luvulla. Hanke kaatui vaikeuksiin märän savimaan täytössä. Fastholman entisten asukkaiden viljelykset, laitumet, metsät ja kosteikko kuitenkin ehdittiin tuhota. Tätä ennen noin kymmenen perheen talot, jotka sijaitsivat Fastholman rannalla, oli pakkolunastettu ja purettu kahta lukuun ottamatta. (Tiedot on saatu vanhoilta fastholmalaisilta.)
Kaavahanke on synnyttämässä uusia ongelmia
Osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja siihen liittyvät aineistot eivät ota riittävästi huomioon luontoa. Maaperän, veden ja elinympäristöjen saastuttamisen vähentäminen on toki tärkeä edistysaskel. Luonto on kuitenkin vuosikymmenten aikana myös ottanut saastuneita kenttiä haltuunsa joutomaiden tapaan.
Fastholman kenttien toiminnasta huolimatta monet nisäkkäät liikkuvat alueen poikki vakituisia reittejään pitkin – onhan alue keskellä kapeaa vihersormea ja toiminnoista huolimatta viheryhteyden rauhallisin osa, koska ulkoilijat karttavat sitä. Muun muassa pöllöt saalistavat kentillä myyriä. Pikkutyllit oleskevat keväästä loppukesään sulamisvesistä syntyvillä lätäköillä. Sorsapari on pesinyt lumikasojen vieressä viime vuosiin saakka. Linnut viihtyvät myös kenttien keskellä ja ympärillä kasvavissa puissa ja pensaissa. Kosteilla kentillä on runsaasti lentäviä hyönteisiä. Sammakoita on runsaasti kentillä ja niitä ympäröivissä lampareissa, ojissa ja märässä kasvillisuudessa saasteista huolimatta.
Jos kentät toteutetaan nyt esillä olevien luonnosten ja yleissuunnitelman mukaan, vesien saastumista saadaan todennäköisesti vähennettyä. Sen sijaan korkeat aidat laajalla alueella, valaistuksen voimakas lisääntyminen, laskeutusaltaat, suoja-alueen vähäisyys sekä kenttien rajaus aiheuttaisivat riskejä monille eliöille ja niiden elinympäristölle.
Aidattu lumenkeräysalue katkaisisi noin 230–250 metrin matkalta Fastholmassa kulkevan maavaraisen vihersormiyhteyden. Samalla aita haittaisi yhteyttä luonnonsuojelualueiden välillä.
Kenttien välissä kasvava puustoinen osa tarjoaa nyt luontevan reitin osalle eläimistä, mutta polkuja kulkee myös kenttien poikki. Eläimet saattavat jäädä vangeiksi suunniteltujen aitojen keskelle, ja aidat saattavat aiheuttaa takertumisvaaran myös saalistaville linnuille.
Suunnitelmissa esitetty valaistus, mm. korkeat mastot, lisäisi valon määrää merkittävästi myös ympäröivässä luonnossa. Valosaastetta ei tule lisätä luonnonsuojelualueilla vaan vähentää sitä. Valosaaste on uusissa tutkimuksissa yhdistetty mm. yhdeksi hyönteiskatoa aiheuttavaksi tekijäksi. Vaikutus voi yltää kauaskin valonlähteestä. Valaistuksen sammuttaminen toiminnan ulkopuolella ei ole riittävä rajoitus, koska pimeinä kuukausina valot ovat päällä pitkiä aikoja vuorokaudessa.
Laskeutus- ja viivytysaltaiden turvallisuus eläimille ei selviä suunnitelmista. Paksu, pohjalle kerääntyvä saasteiden saostuma, joka on veden vähentyessä paljaana, on riski linnuille, etenkin kahlaajille. Keväisin altaat todennäköisesti houkuttelevat sammakoita kutemaan. Sammakoille ja kudulle on kohtalokasta, kun pohjalle kerääntyvää sakkaa joudutaan aika ajoin poistamaan imuletkulla.
Sammakot ovat keväisin vaarassa myös kenttien muilla kosteilla alueilla sekä kenttien vieressä. Esimerkiksi niiden suosima kutulammikko nykyisten lumikasojen ja ulkoilutien väliin jäävällä kapealla alueella todennäköisesti tärveltyisi kenttiä ympäröivän penkereen rakentamisessa. Sama koskee kaikkia kenttien vieressä olevia luhta-alueita, joissa lampareet houkuttelevat sammakoita.
Pitkospuureitti, jota on suunniteltu alueen hiljaiseen pohjoisreunaan, toisi paljon häiriötä Natura- ja luonnonsuojelualueelle (ks. kuva 1). Todennäköisesti siitä tulisi osa Fastholmaa kiertävää pääulkoilureittiä, koska aidatun ja teollisen läjitys- ja varastokenttäalueen läpi kulkeva ajotie on paitsi vaarallinen kuorma-autoliikenteen takia, myös epäviihtyisä. Tervaleppäluhta, joka sijaitsee läjityskenttien, pohjois-eteläsuuntaisen pääulkoilutien ja Mölylän metsän ulkoilureittien välissä, tarjoaa tällä hetkellä lepo-, ruokailu- ja pesäpaikkoja monille eläimille, etenkin linnuille. Koska Viikin ja Vanhankaupunginlahden virkistyskäytön ennustetaan lisääntyvän merkittävästi, tällaisten alueiden säilyttäminen rauhallisina ja ilman ulkoiluaktiviteetteja on ehdottoman tärkeää. Pitkospuiden rakentaminen paikoin hyvin vetiseen maastoon saattaa vaatia muualta tuotavaa maa-ainesta, joka on riski vieraslajien leviämisen ja vesitasapainon kannalta.
Jos läjityskenttien suunnittelu jatkuu, ympäristölupa haettava
Jos läjityskentät aiotaan tehdä pysyviksi asemakaavoituksella kaikista ongelmista huolimatta, on suunnitelmassa parannettava seuraavia asioita:
- Aidat on suunniteltava niin, että aitojen sisäpuolelle joutuneet eläimet pystyvät liikkumaan turvallisesti kenttien läpi. Pienempien eläinten on voitava kulkea aitojen ali.
- Lumenkeräyskenttien keskellä nyt kasvava puusto tulee säilyttää ja vahvistaa sitä. Sen kohdalle on jätettävä pohjois-eteläsuuntainen turvallinen kulkuyhteys eläimille vihersormessa (ks. kuva 2).
- Valaistus tulee toteuttaa niin, että siitä ei aiheudu haittaa luonnolle.
- Laskeutusaltaat ja muut rakenteen eivät saa aiheuttaa eläimille ja ihmisille vaaraa.
- Suoja-alueiden leveys tulee olla paljon suurempi kuin nyt esitetään.
- Puhdistettujen sulamisvesien raja-arvon on oltava matalampi kuin työmaavesien.
- Rinteiltä valuvien vesien tulee antaa jäädä kenttiä ympäröiviin märkiin tervaleppäluhtiin ja tuoreisiin, keskiravinteisiin lehtoihin. Metsiä ei saa kuivattaa ohjaamalla näitä valumavesiä ojiin, kuten suunnitelmassa näyttää tapahtuvan ainakin varasto- ja tukialueen ympärillä.
- Kentille on haettava ympäristölupaa. Myös Natura-arvio sekä uusi linnusto- ja lepakkoselvitys tarvitaan.
Muusta suunnittelualueesta
Kannatamme lämpimästi muun kaava-alueen kaavoittamista Fastholmassa virkistysalueeksi ja seurakuntayhtymän omistamien maiden hankkimista kaupungille, koska silloin Fastholman luonnonhoito olisi yhteneväistä ja uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen helpompaa.
Muistutamme vanhoista laajoista roskien dumppausalueista kenttien ympärillä. Ne ulottuvat myös uudelle luonnonsuojelualueelle. Kaavahankkeessa kannattaa tarkistaa niiden ympäristöriskit.
Suunnittelualueella kulkee puro. Se myötäilee hiekkatietä, jota pitkin lunta tuovat kuorma-autot liikkuvat. Puro on ruhjoutumassa niillä kohdilla, joissa tie on levinnyt ja hiekoitushiekkaa on aurattu puroon. Yhdessä kohdassa, jossa puro kulkee syvemmällä, rekat ovat murtaneet puron reunan. Puron tilannetta on parannettava pikaisesti. Lisäksi kuorma-autoliikenteen häiriöt ja turvallisuusriskit niin ihmisille kuin luonnolle on ratkaistava pikaisesti.
Helsingissä 2.4.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry