Kannanotto Bredbackan asemakaavan muutosehdotuksesta
Lähetimme 20.5.2024 Helsingin kaupunkiympäristölautakunnalle kannanoton Bredbackan asemakaavan muutosehdotuksesta:
Arvoisat kaupunkiympäristölautakunnan jäsenet ja varajäsenet,
Huomisen kokouksenne esityslistalla on Bredbackan asemakaavan muutosehdotus ja sen asettaminen nähtäville. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) on tutustunut uudelleen Bredbackan kaavoitusta koskevaan materiaaliin ja tehnyt lisää maastokäyntejä kaava-alueelle. Koska asemakaava ei ole merkittävästi muuttunut, uusimme aiemman mielipiteemme liittyen erityisesti Ojapuiston alueen lehtometsiin, jotka suunnitelmassa jäisivät merkittäviltä osin rakentamisen alle. Aiempi mielipiteemme löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: https://www.sll.fi/helsinki/2023/06/27/mielipide-bredbackan-asemakaavan-muutoksen-osallistumis-ja-arviointisuunnitelmasta/
Vetoamme teihin, että muutatte asemakaavaa niin, että alueen uhanalaiset lehdot säilytetään ja puro- ja niittylajisto huomioidaan paremmin. Alla perustelemme näitä vaatimuksiamme tarkemmin.
Uhanalainen lehtoluonto säästettävä kokonaisuutena
Tieteelliset tutkimustulokset osoittavat selvästi, että eliöyhteisöt vaativat tarpeeksi pinta-alaa, jotta niiden ekologiset prosessit voivat jatkua ja kestää aikaa. Vaadimme edelleen, että Ojapuiston alueen lehtometsät tulee säilyttää arvokkaana kokonaisuutena eikä pirstaloida elinympäristöjä kaavoituksella. Myös säilytettäväksi aiottujen lehtojen laadullinen ja ajallinen säilyminen heikkenisi kokonaisuuden pirstaloiduttua. Rakentaminen heikentää kokonaisuutta pysyvästi. Suunnitelma luonnonympäristön pirstomisesta ja yhtäaikaisesta virkistyskäytön paineen lisäämisestä on erityisen ongelmallinen.
Vuorovaikutusraportissa mainitaan lainsäädännön sallivan rakentamisen. On kuitenkin tutkimustiedon valossa selvää, että monimuotoisuuden säilyttäminen vaatii etenkin uhanalaisten luontotyyppien säästämistä silloinkin, kuin lainsäädäntö ei suoraan pakota siihen.
Eteläinen, rakentamisaikeiden uhkaama metsäalue on erittäin uhanalainen, runsasravinteinen tuore lehto. Siitä oltaisiin jättämässä vain kapea kaistale, joka ei ole edustava osa metsää. Reunavaikutus kattaisi käytännössä koko kaistaleen. Ko. lehto 1 on kokonaisuudessaan, vieraslajeista huolimatta, arvokas tuore lehtometsikkö, jonka puusto on monikerroksista ja monilajista. Siellä kasvaa varttunutta, järeääkin haapaa ja koivua sekä runsaasti tuomea. Pensaskerroksessa kasvaa mm. nuoria tammia ja herukkaa, kenttäkerroksessa lehtolajeja. Lahopuuta ja kääpiä esiintyy paikoin runsaasti, ja lintujen pesimämahdollisuuksia on hyvin. Alue on Metso II -arvoista lehtoa ja lähestyy osin Metso I -luokitusta. Lehdon mainitaan olevan edustavuudeltaan heikentynyt. Heikentyneisyyden syiksi esitettyihin kuluneisuuteen ja vieraslajeihin voi kuitenkin kevein toimenpitein vaikuttaa. Runsasravinteisten lehtoluontotyyppien esiintymät tulisi ohjeellisesti säästää silloinkin, kun niiden laatu on heikentynyt. Koko Ojatien eteläpuolinen lehtometsä tulee säästää rakentamiselta uhanalaisena luontotyyppinä ja osana luonnoltaan arvokasta kokonaisuutta.
Myös Länsimäentien pohjoisenpuoleinen tuore runsasravinteinen lehto, jota kaupungin materiaaleissa ei edelleenkään ole kuvattu lainkaan, on säästettävä uhanalaisena luontotyyppinä. Aiemman mielipiteemme jälkeen alueella on alettu rakentaa jo puustoon peittynyttä vanhaa tienpohjaa, vaikka kaavaprosessi on käynnissä. Kyseessä on kasvillisuutensa perusteella runsasravinteinen tuore (kulttuuri)lehto, joka on myös erittäin uhanalainen luontotyyppi. Metsä on vaikuttava yhdistelmä rehevää lehtokasvillisuutta, vanhoja puutarhakasveja ja jalopuita. Tähän asti alue on saanut rauhassa kehittyä, ja muutaman vuosikymmenen kuluessa metsikkö lähestyisi jalopuulehtoa. Metsikössä on kookkaita saarnia, haapoja, vaahteroita, tuomia, koivuja ja omenapuita, vanha pähkinäpensas sekä useamman lajin lahoa ja lahovikaista puuta, joilla kasvaa kääväkkäitä. Nuoria saarnia ja saarnen taimia on huomattava määrä, samoin leppää ja tuomea sekä joitakin pähkinäpensaita. Lintujen pesintämahdollisuuksia on erittäin paljon. Metsä on ravinteikkaana, laho- ja jalopuisena lehtona sekä osana Ojapuiston lehtoluontoa tärkeää säilyttää osana kokonaisuutta.
Puro- ja niittylajiston elinmahdollisuudet priorisoitava
Kaavasuunnitelman pohjalta jää edelleen kyseenalaiseksi, voiko taimenpuron riittävä varjostus ja luonnonmukaisuus toteutua suunnitellussa voimalinjan alaisessa uomassa. Havainnekuvien ja kaavakartan perusteella uoma olisi suora, hyvin vähän varjostettu sekä pitkälti rakennetun ympäristön ja katetun maaperän ympäröimä. Alueella tavoitellaan niittyverkoston ylläpitämistä ja muokkaamista puroalueen rakennetussa ympäristössä, mm. korttelipihoilla ja uusien rakennusten katoilla. Viherkatot ovat hyvin suunniteltuna kannattava sekä alueellista eliöstöä ja lintujen pesimäpaikkoja lisäävä ratkaisu. Ne eivät kuitenkaan korvaa rakentamiselle menetettyjä elinympäristöjä. Niittylajiston selviytyminen monimuotoisena katoilla sekä kulutukselle alttiina pihoilla on epävarmaa.
Helsingissä 20.5.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry