Kannanotto luonnonhoidon periaatteista (osa 1: Metsät)

Lähetimme 7.6.2024 yhdessä Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry:n ja Luontoliiton metsäryhmän kanssa Helsingin kaupunkiympäristölautakunnalle koskien luonnonhoidon periaatteita:

Arvoisat kaupunkiympäristölautakunnan jäsenet ja varajäsenet,

Käsittelyynne on tulossa ”Luonnonhoidon periaatteet – osa 1: Metsät”. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry ja Luontoliiton metsäryhmä ovat osallistuneet sidosryhmätyöskentelyyn ja ottaneet kantaa periaatteisiin kaikissa vuorovaikutuksen vaiheissa.

Vuorovaikutusraportin (s. 24) mukaan palautteen perusteella ei ole tehty muutoksia periaatteisiin. Luonnonhoidon periaatteet eivät ole siis viimeisen mielipiteemme jälkeen kehittyneet, ja tekemämme kehitysehdotukset ovat kaikki yhä ajankohtaisia.

Erityisesti haluamme nostaa esiin, että luonnonhoidon periaatteiden nykyversio on liian hoitopainotteinen. Tämän vuoksi periaatteet epäonnistuvat kaupunkistrategian monimuotoisuuskirjausten konkretisoinnissa. Esimerkiksi tiheä aluspuusto nähdään pääosin ongelmana eikä näkemystä perustella. Todellisuudessa aluspuustolla on monimuotoisuusarvojen lisäksi tärkeä merkitys myös kulunohjauksessa.

Periaatteiden nykyiset muotoilut eivät myöskään vastaa riittävän selvästi niihin muutostarpeisiin, joiden takia koko päivitystyö aikanaan käynnistyi. Pyydämmekin teitä harkitsemaan periaatteiden palauttamista uuteen valmisteluun – niin, että palaute huomioidaan.

Vähintään luonnonhoidon periaatteista päätettäessä tulisi huomioida seuraavat seikat:

• Metsien luonnon- ja maisemanhoidon prosessin osalta (s. 8) on huomioitava linjausten liiallinen väljyys mm. harvennusten ja pienpuuston poiston osalta. Vaarana onkin, että ylimitoitettu metsänhoito jatkuu niin suunnitelmissa kuin käytännön toteutuksessa entiseen malliin. Tämän vuoksi on tärkeää, että suunnitelmia ei viedä läpi viranhaltijapäätöksinä. Luonnon- ja maisemanhoidon suunnitelmat tulee viedä joko kaupunkiympäristölautakunnan tai sen ympäristö- ja lupajaoston päätettäviksi. Tämä antaa vielä mahdollisuuden avoimelle keskustelulle luonnonhoidon periaatteiden hengen – eli monimuotoisuuden lisäämisen – toteutumisesta, ja on siten tärkein viestimme teille.
• Periaatteen 2 ”Jätetään metsäalueita vanhenemaan luontaisesti” (s. 15) tavoite on hyvä. Lähtökohtaisesti kuitenkin kaikkien metsien olisi syytä saada vanheta luontaisesti, ja vain jollain painavalla syyllä voitaisiin tehdä hoitotoimenpiteitä.
• Periaatteen 3 ”Jätetään lahopuuta ja tiheikköjä” (s. 16) hoitotoimenpiteiden yhteydessä tavoite jättää tiheikköjä eläimistön ja linnuston suojapaikoiksi on myös hyvä, mutta sitä tulee täydentää seuraavasti: Tiheikköjä ja suojaisia metsäalueita on jätettävä suunnitelmallisesti eläinten yhtenäisiksi kulkureiteiksi. Etenkin vihersormissa ja muissa ekologisissa yhteyksissä tämä on olennaista.
• Periaatteen 6 ”Suositaan luontotyypin mukaista monilajisuutta”(s. 19) tavoite on niin ikään hyvä, kunhan sen loppuun lisätään kaksi sanaa: ”Metsien puulajistossa suositaan metsätyypin tunnusomaisia lajeja myös pienpuustossa.” Pihlajan ja vaahteran lähtökohtaiselle poistamiselle ei esitetä perusteita, ja tämä kohta tulisikin poistaa. Pihlajan ja vaahteran väheksymisen salliminen avaa vaarallisen hoito-option merkittävään osaan kaupungin metsistä. Todellisuudessa tiheähkö pihlajavaltainen aluspuusto on esimerkiksi Keskuspuistossa havaittu kaikkein parhaaksi kulunohjaajaksi. Pienpuustolla on suuri merkitys myös esimerkiksi linnustolle. 
• Periaatteessa 7. ”Suositaan ja edistetään puuston monipuolista ikärakennetta” (s. 20) on vaarana se, että suunnittelijat pitävät tasaikäisinä kaikkia sellaisia metsiä, joiden eri-ikäisrakenne ei ole jo valmiiksi erinomaisella tasolla. Periaatteeseen on kirjattava, että harvennuksia (ml. pienpuusto ja tiheiköt) tulee tehdä vain hyvin korkealla kynnyksellä. Lisäksi ”Miten toimitaan?” -kohdasta on poistettava pienaukot. Ei enää avohakkuita virkistysmetsiin!
• Periaatteeseen 8 ”Vahvistetaan metsäistä verkostoa”(s. 21) on syytä lisätä, että parhaan metsäisen verkoston muodostavat mahdollisimman luonnontilaiset metsät tiheikköineen. Lisäksi tätä periaatetta tulisi soveltavilta osin edistää myös puistoissa ja katuviheralueilla.
• Periaatteeseen 10 ”Varaudutaan luonnontuhoihin ja muihin metsän kestävyyttä uhkaaviin riskeihin” (s. 23) on syytä kirjata suurempi sietokyky luonnontuhojen ja riskien osalta. Kirjanpainaja on metsää luontaisesti uudistava avainlaji, ja karkeat metsämaisemat ovat osa luonnon kiertokulkua. Toimintaan ja tavoitteisiin on otettava mukaan luontaisista metsien uusiutumisen prosesseista tiedottaminen (ks. myös periaate 14).
• Periaatteen 11 ”Vähennetään metsien liiallista kulumista” (s. 24) käytännön toimenpiteisiin on syytä kirjata selvemmin se, että tiheikköjä ja muuta aluspuustoa jätetään jatkossa selvästi aikaisempaa enemmän kaikkialle. Näin estetään tehokkaasti myös kulumista.
• Periaatetta 12 ”Vaalitaan metsiä kaupunkilaisten terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä” (s. 25) on jalostettava siten, että se on vähemmän hoitotavoitteinen sekä vähemmän ristiriidassa periaatteen 11 kanssa. Ulkoilureittien välittömien reunojen ohella perusteltua olisi lähinnä vakiintuneiden ja luontoarvojen kannalta vähemmän ongelmallisten metsäpolkujen pitäminen puhtaana niille tunkevasta pienpuustosta. Muualla hoidosta pidättäytyminen tulee kirjata peruslähtökohdaksi, josta vain poikkeustapauksissa ja hyvillä asiaperusteilla voidaan tinkiä.
• Periaatteessa 13 ”Ylläpidetään metsämaisemia osana kaupunkikuvaa” (s. 26) tulee huomioida, että poikkeustapauksia, kuten kulttuuriympäristön erityiskohteita, lukuun ottamatta maiseman ylläpitäminen ei saa olla peruste hoitotoimille. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulee olla ensisijaista.

Yksityiskohtaisempia kehitysehdotuksia löydätte viimeisimmästä mielipiteestämme: https://www.sll.fi/helsinki/2024/04/28/mielipide-helsingin-luonnonhoidon-periaatteiden-luonnoksesta-osa-1-metsat

Helsingissä 7.6.2024

Noora Kaunisto

puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Emilia Pippola

järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Aleksi Mikola

puheenjohtaja, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry

Reija Mikkola

metsävastaava, Luontoliitto ry

Ville Murmann

metsäkartoituskoordinaattori, Luontoliitto ry

Lisätietoja:

• Emilia Pippola, järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry: helsy(ät)sll.fi / puh. 050 3011 633
• Juho Leppänen, suojelusihteeri, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry: suojelusihteeri(äy)tringa.fi
• Ville Murmann, metsäkartoituskoordinaattori, Luontoliitto ry: ville.murmann(ät)gmail.com / puh. 040 8352 128