Kannanotto Talin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) on tutustunut Talin luonnonsuojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelman luonnokseen. Selvitysten, mm. tarkkojen luontoselvityksen perusteella, on helppo puoltaa Talin luonnonsuojelualueen perustamista.
Luontoselvitykset ja alueen rajaus
Luontoselvitykset ovat pohjana luonnonsuojelualueen rajaukseen, joka vaikuttaa pääpiirteissään hyvältä. Luontoselvitykset ovat monipuolisia ja hyvin tehtyjä. Niistä puuttuu eräiden arvokkaiden kasvilajien esiintymiä mukaan lukien purolitukka ja lehtotähtimö, joita havaintojemme mukaan kasvaa läntisen ”kaksoissillan” pohjoispuolisilla rannoilla lännessä ja kartanoalueen siltojen läheisyydessä idässä. Toki on mahdollista, että jatkuva hoito kävelyreittien varrella, kasvillisuuden poistaminen joen rannoilta sekä vieraslajien voimakas leviäminen ovat niitä jo hävittäneet.
Esitettyjen karttojen perusteella on vaikea selkeästi nähdä, missä suojelualueen rajat tarkalleen kulkevat. Mätäjoen länsiranta tulisi lisätä mukaan suojelualueeseen niinkuin myös läntisen ”kaksoissillan” pohjoispuolisen joen / ojan länsiranta, jossa on – tai on ainakin ollut – arvokkaiden kasvilajien esiintymiä. Luontoselvityksen mukaan se on myös arvokasta lintu- ja kääpäaluetta. Lisäksi luonnonsuojelualueen eteläpuolinen oja tulisi sisällyttää kokonaisuudessaan suojelualueeseen. Kuten materiaaleistakin käy ilmi, oja ja sen ranta-alue ovat tärkeitä matelija- ja sammakkoeläikohteita ja esimerkiksi viitasammakon elinaluetta.
Uhkatekijät ja luonnonhoidon suunnitelma
Alueen virkistyskäytön uhkatekijöitä on suunnitelmassa hyvin arvioitu. Vieraslajit sekä liika- tai väärinkäytön aiheuttama kuluminen ovat pahimmat uhat luonnon monimuotoisuuden kannalta, ainakin lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä.
Hoitosuunnitelmassa alueet on käsitelty luontotyypeittäin.
Joensuun ruovikkoon (kuvio 1), pajuluhtaan (kuvio 2) ja jokeen (kuvio 16) on suunniteltu hoitona niittoa tai ruoppausta tarvittaessa. Jos niitto ja ruoppaus koetaan tarpeellisiksi liiallisen umpeenkasvun tai jokeen nousevien kalojen kannalta, niin toimenpiteet tulee tehdä harkiten ja maltillisesti. Ruovikossa on järviruo’on ja isosorsimon lisäksi sangen monilajinen kosteikkokasvilajisto sekä runsas luontotyypille ominainen linnusto. On myös otettava huomioon, että ruoppauksessa koko pohja- ja uposkasvillisuus häviää. Mätäjoen suistoalueella viihtyvät lukuisat kosteikko- ja vesikasvit, mm. pohjanlumme. Kalojen elinolosuhteiden parantaminen on toki tärkeää, mutta muukin vesiluonto tulee huomioida. Toimenpiteet tuleekin sovittaa yhteen. Jos esimerkiksi jokea täytyy kalojen takia ruopata, niin ruoppaukset tulee toteuttaa mahdollisimman niukasti, jotta myös monipuolista vesikasvillisuutta ja pohjaeläimistöä säilyy.
Mikäli uomaa aiotaan ruopata, niin haitta-aineiden tilanne tulee selvittää kuten suunnitelman sivulla 45 mainitaan. Jos vanhaa kaatopaikkaa aletaan kunnostaa, on vaarana, että sieltä valuu jokeen haitta-aineita ja roskia. Joki pitäisikin perkaamisen sijasta ennallistaa ja huomioida, että jokeen kaatuneet puut voivat parantaa joen biologista tilaa. Uomaan kaatuneen puun poistaminen lisää vesistökuormitusta ja on haitallista vesiluonnon monimuotoisuudelle, mikä on osoitettu myös useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa, ks. esim. https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Hajakuormituksen_valumavesia_voidaan_puh(60107)
Jokeen (kuvio 16) on myös esitetty penkereiden rakentamista – ilmeisesti niiden sortumisen ehkäisemiseksi – sekä tekotörmän rakentamista kungingaskalastajan pesimismahdollisuuksien parantamiseksi. Penkereiden rakentaminen kuulostaa hieman oudolta. On huomioitava, että penkereillä on myös muuta monimuotoista elämää, kuten purolitukoita, lehtotädykkeitä ja lehtopalsameita.
Vieraslajeihin kiinnitetään suunnitelmassa syystäkin paljon huomiota. Jätti- ja rikkapalsamit sekä valkokarhunköynnös ovat alueen haasteellisimmat vieraslajit, kuten hoitosuunnitelmastakin käy ilmi. On positiivista, että on erikseen huomioitu tarpeellisuus erottaa rikkapalsami ja jättipalsami lehtopalsamista kitkentätilanteessa (kuviot 3 ja 6, ehkä muuallakin).
Luonnonsuojelualueen pohjoisosassa Mätäjokea reunustavat tuoreet, runsasravinteiset lehdot. Kuviolle 15 esitetään ohjausta kulumisen ehkäisemiseksi. Viereinen kävelytie on mielestämme paras kulkureitti, eikä joen itäpuoliseen lehtokaistaleeseen ole tarvetta päästä. Mätäjoen länsipuolella (kuvio 14) tilanne voi olla toinen. Siinä kulkee kapea polku ainakin kesäaikana. Kävely polulla on hieno kokemus, ja joen yli on ainakin mennyt muutama pieni silta, jotka houkuttavat polulle. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa on syytä miettiä tämän joen länsipuolen pienen ”elämyspolun” käyttö tarkemmin: ohjataanko kulku polulle vai estetäänkö polun käyttö kokonaan.
Virkistyskäytön suunnittelu
Uusia reittejä ei ole luonnonsuojelualueelle suunniteltu. On kuitenkin esitetty, että siirtolapuutarhan eteläpuolella kulkeva kävelytie voidaan virallistaa. Tämä on kannatettavaa, sillä reitti on mukava ja tarpeellinen niin läpikulkijoiden kuin retkeilijöidenkin kannalta. Reitti mahdollistaa monipuolisen liikkumisen eri suuntiin ja eripituisten kävelylenkkien suunnittelun.
Suunnitelman mukaan olemassa olevat polut pidetään kunnossa ja kuoppia täytetään. Ei saa kuitenkaan käydä niin, että alueen polut ja tiet kunnossapidon sivutuotteena levenevät vuosi vuodelta, niin kuin monessa Helsingin puistoissa ja lähimetsissä on valitettavasti käynyt. Varmasti on olemassa pienempää ja kevyempää hoitokalustoa metsäisten viheralueiden hoitoon! Teräväkiviset sorakasat puistoteiden reunoilla peittävät alleen monimuotoista kasvilajistoa ja tuovat tilalle tienreunojen ”jokapaikanlajeja” sekä haitallisia vieraslajeja. Sama ikävä sivuvaikutus on myös viheralueiden käytävien reunojen niittämisellä leveältä alueelta useita kertaa kesässä.
Infotaulut ovat suunnitelman mukaan hyvissä paikoissa, joissa mahdollisimman moni huomaa ne saapuessaan luonnonsuojelualueelle.
Eteläinen pyöräteline on suunniteltu lähelle rantaa, jossa on herkkää ja arvokasta ranta- ja lehtokasvillisuutta (mm. rantakukka, lehtopalsami ja luhtalitukka). Pyöräteline onkin sijoitettava niin, ettei kävelytien eteläpuolella olevaan rantakaistaan tai ympäröivään luontoon kohdistu kulumista tai haittaa. Myöskään penkkejä ei tule asettaa niin, että ympäröivä kasvillisuus kärsii.
Luonnon seuranta, kustannukset ja aikataulu
Esitetyssä seurantataulukossa ehdotetaan, että kasvistoa tarkastellaan seuraavan kerran vasta seuraavan hoitosuunnitelman laatimisen yhteydessä. Kasvillisuuden kannalta 10 vuotta on melko pitkä aika, kun otetaan huomioon, että kasvilajisto saattaa muuttua nopeastikin hoitosuunnitelman toteutuessa ja vieraslajitorjunnan alkaessa.
Mitä kustannuksiin tulee, vieraslajien torjunta tulee olemaan alueen suurin haaste lähivuosina, kun uusia teitä ei ole suunniteltu ja vanhoja polkuja tarkoitus lähinnä huoltaa. Kehotamme vielä tarkistamaan, onko panostus haitallisten vieraslajien torjuntaan otettu kustannuksissa riittävän suurella panostuksella huomioon.
Helsingissä 3.5.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry