Stansvik: Valituslupahakemus ja valitus KHOlle Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä koskien lonnonsuojelulain mukaisten pakkokeinojen käyttämistä
Jätimme 6.8.2024 korkeimmalle hallinto-oikeudelle valituslupahakemuksen ja valituksen koskien Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä Kruunuvuorenrannan katusuunnitelmien täytäntöönpanoon liittyen.
Asia: Luonnonsuojelulain mukaisten pakkokeinojen käyttämistä koskevaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä koskeva valitus. Helsingin hallinto-oikeus 05.07.2024 4297/2024 Dnro 6629/03.04.04.04.24/2023, (Päätös, josta valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) 27.11.2023 nro UUDELY/14268/2023)
Valittaja: Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Valituksen tiedoksisaanti: 5.7. päivätty päätös on toimitettu sähköpostitse ja tavoittanut valittajat 8.7.2024
Valitusluvan hakeminen:
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry hakee valituslupaa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä luonnonsuojelulain mukaisten pakkokeinojen käyttämisestä Stansvikin alueen luontoarvojen suojelemiseksi niitä uhkaavan katusuunnitelman toteuttamiselta.
Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi päätöksellään Stansvikin kyläyhdistyksen ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valituksen. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry katsoo, että hallinto-oikeuden päätöksessä on tulkittu heikosti muun muassa luontodirektiivin sekä EUROBATS-sopimuksen suojeleman lepakkolajiston elin- ja saalistusympäristön riittävää turvaamista ja että päätös on kumottava.
Katusuunnitelma koskee (LIITE 3. karttakuva) koko Stansvikin alueen poikkeuksellisen säilyneen luontokeskittymän länsiosaa, joka laajuutensa ja monimuotoisuutensa takia pystyy elättämään monilajista lepakoiden ja muiden lajien yhteisöä. Valtakunnallinen Suomen luonnonsuojeluyhdistys esitti (LIITE 4 a,b.) Stansvikiin sen merkittävien arvojen takia jo heti sotien jälkeen kansanpuistoa, mutta tuolloinen suojelukiista hävittiin, ja öljysatama hävitti tämän jälkeen valtaosan alueesta. Nyt ajankohtainen katusuunnitelma koskee erittäin suurta osaa öljysatamarakentamiselta säästyneestä arvoluonnosta, joka yhä on poikkeuksellisen edustava. Katusuunnitelman toteutus uhkaa myös öljysatamarakentamisessa säästynyttä itä-länsisuuntaista viheryhteyttä rannan vierusmetsää pitkin lännen puistoihin ja saariin ja veisi koko länsiosan alueen pohjois-eteläsuuntaisesta viheryhteydestä.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys katsoo, ettei katusuunnitelman alueelta ole laadittu arviota vaikutuksesta lepakoihin siten, että selvitystyö olisi kattava ja luotettava ja että näin olisi luotettavasti selvitetty, etteivät katusuunnitelman vaikutukset kohdistu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin, Asiaa ei ole selvitetty hallintolain 31 §.n mukaisesti riittävästi ja asianmukaisesti ja samalla riittävästi varmistuttu siitä, että katusuunnitelma ei ole luonnonsuojelulain 126 § vastainen.
Valittajien vaatimukset:
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry vaatii, että Korkein hallinto-oikeus ottaa valituksen ja Helsingin hallinto-oikeuden asiaan tekemän päätöksen käsiteltäväksi, sillä kyseessä on lepakoiden suojelua koskevan lainsäädännön ja luonnonsuojelulain tarpeista lähtevien luontoselvitysten riittävän ja asianmukaisen tason määrittämisen kannalta olennainen tapaus.
Yhdistys katsoo, että katuhankkeen yhteydessä ei voida osoittaa riittävällä varmuudella, ettei arvokkaalle lepakkoalueelle kohdistu luonnonsuojelulain 78 pykälän kieltämää, luontodirektiivin IV a -liitteessä tiukasti suojeltaviksi eläinlajeiksi määriteltyjen lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämistä. Näin ollen ELY-keskuksen päätös siitä, ettei katusuunnitelmien toimeenpanoa kielletä luonnonsuojelulain vastaisena luonnonsuojelulain 126 § nojalla on kumottava.
Helsingin hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan ELY-keskus on ennen päätöksensä tekoa huolehtinut asian riittävästä selvittämisestä hallintolain 31 §:n mukaisesti ja on voinut olla ryhtymättä luonnonsuojelulain 126 § mukaisiin pakkokeinoihin vireillepanon johdosta on kumottava ja samalla on pidettävä voimassa Kruunuvuorenrannan katusuunnitelmalle 2.1.2024 tehdyn hallinto-oikeuden välipäätöksen mukainen toimenpidekielto Varisluodonkadun, Stansvikinkallionkujan, Stansvikinkallionpolun, Stansvikinkallionkadun, Kaivoskallionpolun ja Stansvikin rantakadun alueella.
Alueen tiukasti suojeltuja lajeja koskevia luontoselvityksiä ei ole tehty sillä riittävällä kartoitustarkkuudella, jota useammassa asiantuntijaraportissa on esitetty alueelle. Päätökset eivät perustu riittävään tietoon alueen lain tiukasti suojaamista lepakkopopulaatioista.
Lisäksi yhdistys vaatii, että alueen rakentamistoimille asetettu toimenpidekielto pidetään voimassa, kunnes alueen luontoarvot on selvitetty niin, että voidaan riittävällä varmuudella tietää rakentamisen vaikutukset alueen luontodirektiivi IV a:n mukaisiin eliölajeihin ja tehty tämän tiedon edellyttämät ratkaisut.
Perustelut:
Stansvikin alue on luontoarvoiltaan erityinen. Stansvikin alueelta tehdyt esiselvitykset osoittavat, että myös Stansvikin lepakkoalue on poikkeuksellisen arvokas. Alueelta on raportoitu kahdeksan Suomessa tavattavista kolmestatoista lepakkolajista: pohjanlepakko, vesisiippa, isoviiksisiippa, viiksisiippa, korvayökkö, pikkulepakko, isolepakko ja kääpiölepakko. Uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi (VU) määritellystä pikkulepakosta on tehty alueelta paljon kesäaikaisia havaintoja (Hagner-Wahlsten, 2017, LIITE 5), mikä viittaa päiväpiiloihin alueella. Suuri osa Stansvikin alueesta on määritetty arvokkaaksi lepakkoalueeksi (Arvoluokka A, Helsingin kaupungin tietojärjestelmä, LIITE 6), jossa sijaitsee paitsi rakennuksissa olevia piilopaikkoja, myös useamman asiantuntijan arvioiden (katualueita koskien Metsänen 2023, liite 7; Karlsson 2020, liite 8) mukaan lukuisia potentiaalisia päiväpiiloja esimerkiksi puiden koloissa.
Hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että ELY:n päätöksessä viitatut selvitykset huomioon ottaen asiassa on luotettavasti selvitetty, etteivät katusuunnitelmien mukaiset toimenpiteet kohdistu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Se, ettei katusuunnitelmien alueelta ole kartoitettu erillisiä lepakoiden käyttämiä päiväpiiloja, ei hallinto-oikeuden päätöksen mukaan anna aihetta arvioida asiaa toisin, kun otetaan huomioon mahdollisten päiväpiilopaikkojen suuri määrä ja erityisesti se, että mahdollisia piiloja säilyy riittävästi hankkeen mukaisista toimenpiteistä huolimatta.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys toteaa, että lepakot ovat luonnonsuojelulain 78 pykälän mukaisesti Euroopan unionin tiukkaa suojelua edellyttäviä eläinlajeja. Luontodirektiivin liitteen IV mukaan niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa tuhota tai heikentää tahallaan eikä myöskään vahingossa (luontodirektiivi 12. artikla). Siten riittävien luontoselvitysten tärkeys korostuu. Katusuunnitelmassa tehdyt päätökset perustuvat vaillinaisiin selvityksiin, ja tällä hetkellä asiaa koskeva päätös on tehty puutteellisten luontoselvitysten pohjalta. Ei voida varmuudella osoittaa, ettei tiukan suojelun alaisiin eläinlajeihin kohdistu hankkeessa luonnonsuojelulain 78 pykälän vastaista toimintaa. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys on esimerkiksi suositellut alueelle kattavia päiväpiilojen kartoituksia ja talvehtimispaikkojen esiselvitystä (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys 2021, LIITE 9). Ilman pesäpuiden kartoittamisen kaltaista perusteellista luontoselvitystä arvokkaaksi todetulla lepakkoalueella ei voida todeta, etteikö myös LLP:hin kohdistuisi heikennyksiä.
Luontodirektiivi tähtää lajien selviytymiseen luontaisissa elinympäristöissään pitkällä aikavälillä. Siten elinympäristön ei voida todeta säilyvän heikentymättömänä, jos lepakkolajistolle olennaisen rantametsän leveydestä merkittävä osa jää kadun rakentamisen alle, ja varttuneesta puustosta, eli myös tulevista potentiaalisista lepo- ja suojapuista, poistetaan suuri osa. Puusto jo nykyisellään kapealla metsävyöhykkeellä toimii myös ratkaisevan tärkeänä suojana häiriöherkemmille lajeille.
Selvitysten mukaan Stansvikin uimarannan ja rantametsikön alueella on lepakoiden siirtymäreitti. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että koska alue jää edelleen virkistyskäyttöön ja puut säilytetään asemakaavan ja puistosuunnitelman mukaan, lepakoiden elinympäristöksi soveltuvan metsäalueen pinta-ala ei supistuisi tai kulkuyhteksiltään heikkenisi suunnitelmien toteuttamisen vuoksi siten, että lajin säilyminen alueella vaarantuisi. Katusuunnitelmien toteuttamisen ei siten ole hallinto-oikeuden mukaan katsottava valituksessa esitetyllä tavalla hävittävän tai heikentävän lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.
Valittajat toteavat, että lepakot ovat luontodirektiivissä säädetyn tiukan suojelun piirissä, minkä lisäksi Suomi on allekirjoittanut EUROBATS-suojelusopimuksen, joka velvoittaa sekä määrittämään että suojelemaan vahingolta ja häiriöiltä lepakoiden ravinnonsaannin kannalta tärkeät alueet. Karlssonin raportissa kuvatut, useille Stansvikissa havaituille lepakkolajeille tärkeät ravinnonhankinta-alueet sijoittuvat suurilta osin juuri rantametsään, johon aiottu rantakatu tulee merkittävästi vaikuttamaan (Karlsson 2020, karttakuva 1, s. 4, liite 8). Kyseinen alue on EUROBATS -suojelusopimuksen tarkoittama tärkeä saalistus- ja siirtymäalue (luokka II), joka tulisi maankäytössä säästää.
Alueella tavatuilla lepakkolajeilla on tiettyjä lajityypillisiä tarpeita suhteessa elinympäristöihinsä. Joihinkin näistä jo alueella tehdyt ympäristömuutokset ovat Karlssonin (2020, liite 10) tarkemman raportin mukaan todennäköisesti jo vaikuttaneetkin. Raportissa kirjoittaja käy lajikohtaisesti läpi puistosuunnitelman ja katuhankkeen aiheuttamia riskejä lepakoille ja toteaa, että rantakadun rakentaminen aiheuttaa uhan lepakkolajistolle rantametsän kaventumisen ja puuston poistamisen vuoksi. Aiottu rakentaminen vaikuttaa myös epäsuorasti lisääntyvän häiriön sekä valoisuuden kautta erityisesti valaistusolojen suhteen herkempien lajien, kuten vesisiipan menestymiseen alueella. Rantakadun kaventava vaikutus jo valmiiksi kapeaan metsäkaistaleeseen todetaan raportissa haitaksi myös viiksisiippalajeille.
Yhteenvetona toteamme, ettei yhtä Helsingin säästyneistä arvoalueista tulisi pienentää olennaisesti, ja mahdollinen katurakentaminen tulisi suunnitella riittävien lepakko- ja muiden selvitysten perusteella siten, että se vahingoittaa mahdollisimman vähän luontoa ja viheryhteyksiä. Näin ei nyt ole käymässä. Luotamme siihen, että Suomen lainsäädäntö ja yhteiskunta on öljysataman rakentamisen jälkeen kehittynyt siten, ettei tuolloisia virheitä enää toisteta, ja että luonto nyt voitaisiin ottaa keskeisenä suunnitteluperusteena huomioon niin, ettei luonnonarvoja heikennettäisi merkittävästi ja ilmeisen lainvastaisesti.
Helsingissä 6.8.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Antti Halkka
varapuheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
LIITTEET:
Liite 1. Helsingin hallinto-oikeus 05.07.2024 4297/2024 Dnro 6629/03.04.04.04.24/2023
Liite 2. Hallinto-oikeuden päätökseen liittyvä valitusosoitus
Liite 3. Karttakuva katusuunnitelmista viheralueet osoittavan satelliittikartan päällä
Liitteet 4. a,b. Suomen Luonto 1950 & 1951
Liite 5. Hagner-Wahlsten, Nina 2017. Kruunuvuorenrannan lepakkoselvitys 2017. Bathouse
Liite 6. Helsingin kaupungin tietojärjestelmän tiedot Stansvikin lepakkoalueesta
Liite 7. Metsänen, Timo 2023. Luontokartoittajan asiantuntija-arvio potentiaalisista päiväpiiloista ranta-alueella
Liite 8. Karlsson, Rasmus, 2020. Stansvikin uimaranta – Puistosuunnitelman
lepakkoselvitys 20.10.2020. Tmi Metsäsiipi,
Liite 9. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys, Lausunto Helsingin Stansvikin alueen lepakoista, selvitystarpeista ja lisääntymis- ja levähdyspaikoista, 9.11.2021
Liite 10. Karlsson, Rasmus 2020. Asiantuntijalausunto Stansvikin uimarannan puistosuunnitelman vaikutuksista lepakoihin 9.8.2020