Muistutus Yliskylänlahden asemakaavan muutosehdotuksesta
Muistutus Yliskylänlahden asemakaavan muutosehdotuksesta (diaarinumero HEL 2019-004377)
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut kaavaehdotukseen ja sen aineistoihin, sekä tehnyt kaava-alueelle maastokäyntejä luontoasiantuntijoiden, alueen asukkaiden ja päättäjien kanssa.
Vaikka Yliskylänlahden kaavahanke huomioi kaavaehdotuksessa luonnon paremmin kuin kaavoitusprosessin alussa, se yhä oikeuttaa rakentamisen asukkaiden tärkeimpiin lähimetsiin, jotka ovat myös muiden lajien elinympäristöjä ja merkittäviä ekologisia yhteyksiä. Kaavaehdotuksen toteutuessa tällaisenaan elinympäristöjä katoaa ja ekologisia yhteyksiä katkeaa. Tällä on monia kielteisiä seurauksia asukkaiden hyvinvoinnille ja luonnon monimuotoisuudelle. Alueen rakentaminen on pitkälti vähähiilisen raideliikenteen kehittämisen seurausta. Kaupungin tulee jatkossa valita hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen keinot, joilla ei ole samalla negatiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen – niin kuin Yliskylänlahden tapauksessa.
Vaadimme, että Yliskykänlahden kaavaehdotus palautetaan valmisteluun niin, että alueen luonto- ja virkistysarvot turvataan selvästi nykyistä paremmin.
Pieniä ja suuria ratkaisuja ilmastokriisin ja luontokadon torjuntaan
Esitämme, että Yliskylänlahden suunnittelussa pysähdytään miettimään ja etsimään pieniä ja suuria ratkaisuja, miten kaupunkia rakennetaan ilmastokriisin ja luontokadon aikana. Miten kaavoituksessa ratkaistaan ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttäminen? Entä mitkä ovat kaavoituksen arvot?
Tilanne on hyvin toisenlainen kuin kymmenisen vuotta sitten, kun voimassa olevasta yleiskaavasta päätettiin. Ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta tiedetään nyt enemmän, ja niiden torjumista pidetään laajasti yhtenä ihmiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Kun uutta yleiskaavaa ryhdytään valmistelemaan, on välttämätöntä tehdä ensimmäiseksi koko kaupungin kattava viherkaava.
Ajatus, että Helsinkiä tiivistetään äärimmilleen ja siten säästetään metsiä muualla Suomessa, on kestämätön, koska myös Helsingissä ihmisten ja muiden lajien on voitava elää kohtuullisesti. Asukkaat tarvitsevat helteellä viilentävää puustoa sekä lähiluonnon tervehdyttävää läheisyyttä, ja lapset tarvitsevat paikan, jossa voi leikkiä ja tutkia luonnossa. Muille lajeille lähiluonto puolestaan tarjoaa kasvupaikan, ravintoa sekä suojaisia lepo- ja lisääntymispaikkoja. Ekologiset yhteydet ovat elinehto luonnon monimuotoisuuden säilymiselle kaupungissakin. Helsingin arvokasta luontoa ei voi suojella muualla, eikä pieneen pirstottu luonto ylläpidä eliöpopulaatioita. Arvokkaimmat luontoalueet tarvitsevat puskuria rakennettuun ympäristöön. Elinympäristöt ja kestävän kokoiset populaatiot ylipäänsä tarvitsevat tilaa ja kytkeytyneisyyttä.
Yliskylänlahden kaavaehdotus ei surullista kyllä huomioi näitä seikkoja, vaan suunnittelee metsän kaatamista ja kallion louhimista talojen alta niin, että asunnoista avautuu merinäköala.
Ekologista yhteyttä tulee kehittää – ei katkaista
Kaavaselostuksessakin todetaan, että kaavaehdotus katkaisee tärkeän ekologisen yhteyden, joka ulottuu Sipoonkorvesta ja Mustavuoresta Stansvikiin. Kaavakartan ja -selostuksen merkinnät ja ehdotukset katu- ja pihapuista eivät missään määrin riitä korvaamaan menetystä.
Ekologisen yhteyden katkeaminen tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä laajalla alueella. Esimerkiksi Tengströminpuistosta alkava Yliskylänlahden ja Stansvikin välinen metsäalue on ollut tähän asti Helsingin luonnon monimuotoisuuden merkittävin hotspot-alue. Yliskylänlahden kaavoituksen on osaltaan huolehdittava sen säilymisestä.
Vaadimme, että ekologinen yhteys säilytetään toimivana myös pohjoiseen päin. Jo nykyisin heikentynyttä yhteyttä venesataman ja Laajasalon sillan välillä on vahvistettava. Laajasalon sillasta kannattaa tehdä osittainen vihersilta lisäämällä sen kumpaankin reunaan istutusalue Herttoniemen kartanopuiston ja Laajasalon välille. Kaavassa on lisäksi huolehdittava Laajasalontien poikki kulkevista ekologisista yhteyksistä, jotka yhdistävät Laajasalon itä- ja länsiosaa saaren pohjoisosassa. Nyt tien reunaan suunnitellut tiiviit talorivit uhkaavat katkaista yhteydet
Tengströminpuiston metsät ovat korvaamattoman tärkeitä
Tengströminpuiston kangasmetsä Laajasalontien ja säästettävien rantalehtojen välissä on arvokasta METSO-metsää sekä tärkeä osa keskeistä ekologista yhteyttä ja metsäverkostoa. Se on myös hyvinvointia lisäävä lähimetsä ja virkistysalue nykyisille ja uusille asukkaille, etenkin lapsille ja vanhuksille. Kaavaehdotus ei kuitenkaan pidä tätä lähimetsää tarpeellisena.
Kaava-alueen arvokkaat rantalehdot on kaavaehdotuksessa merkitty virkistysalueiksi. Kaavaselostus puolestaan esittää, että lehdoissa liikkumista rajoitetaan kulunohjauksella. Uhanalaiset lehdot tulevat kuitenkin olemaan alueen ainoa lähimetsä, jonka kulumista on todennäköisesti mahdotonta estää, jos kaavaehdotus toteutuu. Siksi ne tarvitsevat vierelleen nykyisen kangasmetsän suojametsäksi.
Kaavamateriaaleihin kuuluu äskettäin tehty selvitys vaikutuksista kaava-alueen uhanalaisten rantalehtojen säilymiseen. Sen mukaan viereisen kangasmetsän louhiminen ja rakentaminen ei vaikuta lehtojen vesitasapainoon. On kuitenkin hyvin tärkeää selvittää myös lehtojen ravinnetasapainoon kohdistuvat häiriöt ja muutokset, joita rakentaminen hyvin todennäköisesti aiheuttaa. Huomiotta on jätetty myös reunavaikutus, jos rantalehtojen viereinen metsä poistetaan ja sen myötä valoisuus sekä kuivuus lisääntyvät. Tutkimusten mukaan negatiivinen reunavaikutus yltää ainakin 50 metriä metsän sisään eli suurin osa lehdoista altistuu sille.
Vaadimme, että vähintään korttelit 49457 ja 49458 sekä korttelin 49051 metsään suunniteltu siipirakennus ja pihakatu lehtojen vieressä jätetään rakentamatta ekologisen yhteyden ja lähimetsän säilyttämiseksi. Korkeintaan rakentamista voidaan ajatella Laajasalontien varrelle kapeana vyöhykkeenä.
Tarkempi lepakkokartoitus on tehtävä asemakaavoitusta varten
Viimeistään tässä vaiheessa tulee tehdä tarkempi lepakkokartoitus Tengströminpuistossa. Vuonna 2014 valmistuneen lepakkokartoituksen tekijöiden mukaan kyseinen kartoitus oli yleispiirteinen ja tehtiin yleiskaavaa varten tarkastamalla vuoden 2004 kartoituksessa löytyneet lepakkoalueet. Kartoitus määritteli alueen I luokan lepakkoalueeksi. Se tukee sitä, että asemakaavaa varten on teetettävä tarkempi kartoitus, jossa selvitetään myös mahdolliset siirtymä- ja saalistusreitit sekä lisääntymis- ja levähdyspaikat. Laeissa määrätään riittävistä selvityksistä asemakaavaa varten.
Toteutettaviin kortteleihin lisää velvoittavia kaavamerkintöjä puista, pensaista ja niityistä
Havainnekuvassa kaava-alue näyttää hyvin vihreältä. Selostuksessa puhutaan myös suurista, näyttävistä katupuista. Siihen, että vihreys myös toteutuu, tarvitaan Tengströminpuiston metsän säästämistä sekä toteutettaviin kortteleihin runsaasti lisää velvoittavia kaavamerkintöjä säilytettävistä ja istutettavista puista sekä muusta kasvillisuudesta pihoille, teiden penkereille ja kaduille. Viherkerroin ei riitä varmistamaan pihojen riittävää kerroksellista kasvillisuutta. Maanalaisten infrarakenteiden ja pihojen suunnittelussa tulee huomioida, että kasvualusta on riittävää myös puiden juurille.
Helsingissä 23.10.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry