Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Helsingin yhdistys

Helsinki
Navigaatio päälle/pois

Helsingin luon­non­suo­je­lu­yh­dis­tyk­sen 21 pointtia suunnitelmasta, joka koskee Hietalahden satama-altaan täyttöä

I.K. Inha kuvasi paljasjalkaisia helsinkiläisiä Hietalahdenaltaalla vuonna 1908. Myös Sakari Pälsi tallensi altaan näkymiä myöhemmin.

Lähetimme 29.10.2024 Helsingin kaupunkiympäristölautakunnalle kannanoton, jossa esitimme Hietalahdenrannan asemakaavan muutosluonnoksen hylkäämistä. Liitteenä lähetimme lautakunnalle 21 pointtia, jotka tukevat suunnitelman hylkäämistä ja palauttamista valmisteluun. Tätä verkossa julkaistavaa versiota on täydennetty lautakunnalle lähettämisen jälkeen 6.11.2024. Lisäksi haluamme tähän alkuun lainata Museoviraston ja Helsingin kaupunginmuseon lausuntoja:

”Museovirasto ei pidä mahdollisena Hietalahden altaan reunalle ja osittaiselle täytölle osoitettua massiivista toimitilarakentamista valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten vuoksi.
Kaavamuutoksessa alueelle osoitettavaa rakennusoikeutta ja rakentamisen volyymiä on joka tapauksessa vähennettävä huomattavasti, jotta Helsingille keskeisen ja valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön merkitystä ei olennaisesti heikennetä.
Museoviraston näkemyksen mukaan Hietalahdenrannan satama-altaan muokkaaminen kanavaksi ja avaran näkymän kaventaminen massiivisella rakentamisella kohdistaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Hietalahdentorin ja Bulevardin arvoympäristöihin. Lähiympäristössä on myös lukuisia arvokohteita, joiden asemaan näkymät peittävä uudisrakentaminen vaikuttaa. Tällaisia ovat mm. Hietalahden toria reunustavat entinen teknillinen korkeakoulu ja kaartin lasaretin kortteli.”
-Museovirasto 27.5.2024

”Kuten kaupunginmuseo on jo aiemmassa lausunnossaan todennut, ovat museon näkökulmasta Hietalahdenrannan satama-altaan ja pitkien, avoimien näkymien säilyttäminen edelleen alueen maankäytön ratkaisujen reunaehdot. Museo katsoo, että alueelle esitetty täydennysrakentaminen ei ole mahdollista kulttuuriympäristöarvojen vaalimisen ja arvokkaiden näkymien säilyttämisen kannalta.”
-Helsingin kaupungimuseo 27.5.2024

Haluamme muistuttaa, että Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen tarkoituksena on yhdistyksen sääntöjen mukaan luonnon monimuotoisuuden suojelun lisäksi kulttuuri- ja rakennusperinnön hoidon ja varjelun edistäminen.

Hanke hylättävä – Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen 21 pointtia suunnitelmasta, joka koskee Hietalahden satama-altaan täyttöä

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys haluaa tuoda tietoonne, että Hietalahdenrannan asemakaavan muutosluonnos on kulttuuri- ja rakennusperinnön sekä ylipäänsä historiaansa arvostavan Helsingin ja sen mereisyyden vaalimisen kannalta erittäin ongelmallinen. Suunnittelun ei voida antaa jatkua pohjalta, jossa historiallinen ympäristö hävitetään. Tätä mieltä ovat voimakkaasti myös Museovirasto ja Helsingin kaupunginmuseo. Alla perustelemme asiaa.

1. Hanke hävittäisi Hietalahden historiallisen satama-altaan. Altaan koko on noin 10 500 m2, ja siitä täytettäisiin mittauksemme mukaan louheella noin 5800 m2, jolloin alkuperäisestä altaasta jäisi 4700 m2. Pinta-aloja ei kerrota selostuksessa, joskin sanotaan altaan muuttuvan satama-altaasta ”vesiaiheeksi”. Vuorovaikutusraportissa sanotaan kahdessa kohdassa virheellisesti, että vesialuetta jää yli puolet altaan pinta-alasta (”koko on edelleen yli puolet alkuperäisestä”, ”Vesialuetta jää kuitenkin yli puolet sen nykyisestä pinta-alasta”). Näin ei mittauksemme mukaan missään tapauksessa ole jäämässä eikä ole ollut jäämässä edellisessä suunnitelmassa, sillä alkuperäisestä altaasta jäisi sekä viitesuunnitelman että syksyn 2024 kaavaluonnoksen mukaan vain 45 %. Väite perustunee siihen, että allasta jatkettaisiin hieman ulospäin Merimakasiinin kohdalla. Tällöinkin kaavaselostuksen liitteen (viitesuunnitelma 27.3.2024) sivun 8 kuvista (joissa sisälaiturit huomioitu)mitattuna täytettävä osuus on noin puolet.

2. Selostuksessa sanotaan erittäin harhaanjohtavasti, että rakentaminen sijoittuisi Hietalahden altaan kaakkoisreunalle, nykyisen huoltoasema- ja ravintolarakennuksen paikalle sekä osin maatäytölle nykyisellä vesialueella. Asia on toisin päin. Rakentamisen kolmesta blokista kaksi sijoittuisi täytettävään altaaseen ja yksi huoltoaseman tontille. Kerrosalasta täytöille sijoittuisi noin 25 000 kerrosneliömetriä eli lähes 65%. Rakentaminen ei sijoittuisi ”reunalle”, vaan täyttäisi siis yli puolet altaasta.

Kuva 1. Hietalahdenaltaan täyttö suunnitelman mukaan. Kuvassa kaavaluonnos on asetettu nykytilanteen kanssa samaan kuvaan. Nähdään, miten a) suurin osa alkuperäisestä altaasta täytettäisiin b) miten lähes kaksi kolmannesta rakentamisesta kohdennettaisiin tälle täytölle ja c) miten historiallinen satamalaituri Helsingin ehkä vanhimpine siltoineen hävitettäisiin (myös meren puolelta).

3. Helsy ei voi käsittää, miten päättäjille tarjotaan tietoa, joka saa hahmottamaan rakentamisen kohdentumisen väärin. Hyväksyvätkö päättäjät tällaisen valmistelun?

Kuva 2. OAS suunnitelmassa (19.4.2024) on kuva, johon on merkitty rakentamisalueen raja (vihreä katkoviiva, merkinnällä ”alueella suunnitteilla uudisrakentamista”. Punainen katkoviiva on Helsyn merkintä kaavaehdotuksen mukaisesta altaan täytön rajasta. OAS-merkintä johtaa helposti käsitykseen, että allasta peittyisi louheeseen vähemmän kuin suunnitelman mukaisessa todellisuudessa. Mielikuva syntyy, kun katkoviiva on piirretty rakennusten seinäpintojen mukaan eikä uudisrakentamisalueen kokonaisuuden mukaan.

4. Hietalahdesta (kannas, merialue, laituri) on selostuksen mukaan tehty esitys niiden suojelusta rakennusperintölain nojalla. Miksei esitys ole mukana aineistossa päättäjille?

5. Hietalahden laituri on erittäin arvokas, osa Helsingin rantojen arvokkainta rakennusperintöä. Se on valmistunut 1893 ja perustettu huolellisesti kalliopohjalle tehdyn leveän penkereen päälle. Laituri oli valmistuessaan Helsingin syvin ja myös käyttökaudeltaan pisin. Sitä verrattiin rakentamisaikaan Hangon kuuluisaan laituriin. Laituri hävitettäisiin rakentamisessa. Täyttö ulottuisi sen koko matkalle ja molemmille puolille, sillä merta täytettäisiin myös kolme metriä ulospäin.

6. Selostuksen vähättelevän väitteen mukaan ”maaperä on kääntösillan alueella löyhää, kivistä täyttömaata”. Tämä ei pidä aikalaislähteen ja piirustusten mukaan paikkaansa. Vuoden 1894 selostuksen mukaan kiviarkut ”ovat perustetut vakavaan perustukseen asti ruopattuun uomaan upotetun kivitäytteen päälle. Ruoppaus tapahtui osittain paternoster-ruoppauslaitoksen, osittain Preestman’in ekskavaatorin avulla”. Rakenne on tehty kallioperustaan tukeutuen niin hyvin, että se on kestänyt tähän päivään, 130 vuotta.

7. Selostuksesta ilmenee, että altaan kaikki alkuperäiset satamarakenteet hävitettäisiin, mukaan lukien suunnilleen alkuperäisenä säilynyt pitkä pohjoinen (luoteinen) laituriranta.

Kuvat 3a ja 3b. Pistolaituri ja sen poikkileikkaus. Kalliopinnalla on vahva ja leveä kiviperustus ja sen päällä kiviarkkukonstruktio. Betonirakenne kannattelee pinnan yläpuolisia laiturikiviä, jotka on liitetty toisiinsa. Suomen Teollisuuslehti 1894
Kuva 4. Kuvassa vuodelta 1928 näkyy vasemmalla kadun varren laituri, joka sekin purettaisiin. Purjealuksilla ei olisi jäävään vesiaiheeseen asiaa, kun kääntösillan aukon korvaisi kiinteä, matala siltarakenne. HKM

8. Pistolaiturin kääntösilta on kaupunginmuseon mukaan mahdollisesti Helsingin vanhin silta. Silta on kuvavertailumme mukaan alkuperäinen, ja se hävitettäisiin.

9. Perustelumuistiossa kaupunkilaisille ja päättäjille ei kerrota, miten ainutlaatuisesta historiallisesta ympäristöstä on kysymys. Päätös sisältää historiallisen sataman, satamaradan rakenteiden sekä satama-altaan hävittämisen. LAUSUNTOJA: Museovirasto ei pidä mahdollisena Hietalahden altaan reunalle ja osittaiselle täytölle osoitettua massiivista toimitilarakentamista valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten vuoksi. (23.5.2024). [Kaupungin]museo katsoo, että Hietalahdenrannan rakentaminen ei saa perustua altaan täytölle. (27.5.2024).

Kuva 5. Aineistossa esitetty näkymä Hietalahdentorilta. Torin kulttuuriympäristöön kuuluvaa merinäkymää ei enää olisi. Näkymä on paikan olemukselle ja Helsingille keskeinen. Se olisi suunnitelman mukaan autoliikenteen ja tornitalojen täysin leimaama. Kuvassa on yleiskaavan viheryhteys. Kaavamääräyksen mukaan ”kulttuuri-, maisema- ja luontoarvojen säilyminen, viheryhteyksien yhtenäisyys ja jatkuvuus sekä ekologinen kytkeytyneisyys on otettava huomioon”.

10. Kauppatorin ja Hietalahdentorin välinen akseli on Helsingille keskeinen. Sen idea on merestä mereen eikä merestä tornitalonäkymään ja ”vesiaiheeseen”. Näkymässä Hietalahdentorilta välittyy kaavaselostuksen liitteen mukaan nykytilanteessa ”vahvasti mereisyys”, joka on ”tärkeä osa torin luonnetta”. Torin arvo menetettäisiin olennaisesti näkymän mukana. Luonnos on vastoin Hietalahden sopimuksen erityisten varausehtojen kohtaa, jonka mukaan torialueen ”maisemallinen yhteys mereen on säilytettävä” sekä kaupunginhallituksen elinkeinojaoston 15.5.2023 tekemää päätöstä, jonka mukaan ”Hietalahden torin merellistä yhteyttä on samalla säilytettävä nyt esitettyä paremmin. Täydennysrakentaminen on sovitettava alueen kaupunkikuvaan.” Vuoden 2024 suunnitelmassa täyttö jatkuu aiempaa viitesuunnitelmaa pitemmälle nykyisen satama-altaan aukon poikki. Rakentamista jatketaan vastaavasti viisikerroksisella rakennuksella aiempaa ehdotusta pitemmälle satama-alaan poikki siten, että torinäkymä kapenee enemmän kuin ehdotuksessa, jonka parantamista oli vaadittu. Museovirasto 27.5.2024: ”Hietalahden altaan osittain täyttävä rakentaminen sulkee avaran näkymän Bulevardilta ja Hietalahden torilta meren rantaan ja telakka-alueelle. Maisemallinen yhteys meren suuntaan sulkeutuisi kolmen massiivisen toimitilablokin myötä. Historiallista yhteyttä torilta merelliseen telakkamiljööseen ei korvaa kapea näkymälinja rakennusten välistä… Museoviraston näkemyksen mukaan Hietalahdenrannan satama-altaan muokkaaminen kanavaksi ja avaran näkymän kaventaminen massiivisella rakentamisella kohdistaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Hietalahdentorin ja Bulevardin arvoympäristöihin. Lähiympäristössä on myös lukuisia arvokohteita, joiden asemaan näkymät peittävä uudisrakentaminen vaikuttaa.”

Google Earthin kuvasta näkee, miten Hietalahdentorin näkymä menisi tukkoon, jos alue punaisesta viivasta vasemmalle (pinnalle ulottuvan täytön raja) rakennettaisiin. Nykyisin alueelta on kaukonäkymä osin Jätkäsaaren kärkeen asti.

11. Päättäjillä halutaan suunnitelman yhteydessä hyväksyttää myös tulvaportti, jolla säädeltäisiin vesiaiheen vedenpintaa. Sen perusteluja ja tarvetta rakenteelle ei kerrota. Tulvaportti puuttuu merkillisesti havainnekuvista (se olisi sillan sisäpuolella oleva erillinen satama-aukkoa sulkeva rakenne ja sen tuliisi näkyä vuorovaikutusraportin havainnekuvan etualan keskellä). Teksti toteaa: ”Tulvaportin toteuttaminen kaksiaukkoisena lisää kookkaan, laitetilan sisältävän välituen keskeisesti, mikä vaikuttaa näkymäyhteyteen, mutta voi parantaa rakenteen toteuttamisedellytyksiä.

12. Selostuksessa todetaan, että kaavaratkaisu on ”tehty varauksen saajan hakemuksesta. Kaavaratkaisun sisältö on neuvoteltu hakijan kanssa”. Haluamme kysyä, onko tulvaportti hakijan toive, jolla rakentamiskustannuksia saataisiin alas? Myös historiallisen satama-altaan täyttö on hakijan toive. Jos kaupunki suunnittelisi aluetta, se keskittäisi todennäköisesti rakentamisen huoltoaseman tontille.

13. Helsingin kaupungille hankkeesta aiheutuvat kustannukset olisivat tavattoman suuret. Selostuksen mukaan kaavaratkaisun toteuttamisesta aiheutuu kaupungille kustannuksia ilman arvonlisäveroa seuraavasti:

  • Katualueet: noin 5,5 milj. euroa
  • Rantarakenteet: noin 39 milj. euroa
  • Ruoppausalueet: noin 1,8 milj. euroa
  • Silta- ja tulvaportti: noin 10–20 milj. euroa
  • Korttelialue noin 5,6 milj. euroa
  • Kunnallistekniikka noin 2,9 milj. euroa
  • Muut kustannukset noin 2,6 milj. euroa

YHTEENSÄ SIIS NOIN 70–80 miljoonaa euroa

14. Haluammekin kysyä, mikä on hankkeen mielekkyys kaupungin kannalta. Sijoittajan kannalta on toki hyvä, että kaupungin kukkaro on auki eikä rakentamisesta luovuta tai sitä rajoiteta kaupunkitaloudellisesti edullisimpaan kolmannekseen eli huoltoasemalle.

15. Hankkeen kustannukset ovat liitteen mukaan 1520–1770 euroa kerrosneliömetriä kohden. Tämä jo jopa ylittää varausehdoissa mainitun toimitilarakennusoikeuden tavoitehinnan 1700 € k-m2, vaikka mukaan on otettu vähennyksenä laiturin peruskorjaus, jonka tarvetta ei ole riittävästi dokumentoitu. Mutta ei tässä vielä kaikki. Korkeat esirakentamiskustannukset kohdistuvat allastäytön 25 000 kerrosneliöön, ja kaupungin kustannukseksi muodostuisi altaalla jopa 2500 € k-m2. Kaupungin tulot ovat puolestaan hyvin epävarmat epäkurantin rakentamispaikan sekä kilpailevan laadukkaan tarjonnan takia. Näin ei pidä myöskään paikkaansa kaupungin väite siitä, ettei rakentamismassaa voi korkeiden esirakentamiskustannusten takia vähentää. Jos rakentaminen rajoitetaan huoltoaseman tontille, niin asemakaavaluonnoksen sinne osoitetulla kerrosneliömäärällä (13 830 k-m2) esimerkiksi viiden miljoonan euron esirakentamiskustannukset tuottaisivat hinnaksi vain 360 euroa kerrosneliöltä. Kustannus putoaisi alle neljännekseen verrattuna kalliin allastäytön tuomiin kustannuksiin. Rakentamisalueen rajaaminen Museoviraston toivomaan osaan alueesta toisi näin ollen myös erittäin merkittäviä kustannussäästöjä Helsingille. Tämänkin osan rakentamista voisi vielä kustannnusmielessäkin kohtuullistaa.

16. Kiinnitämme huomiota louheen valtavaan määrään (84 000 kuutiometriä, joka vastaa kuutioina koko Hietalahdenaltaan täyttämistä kahdeksan metrin syvyyteen). Onko hankkeella mahdollisesti kytkös satamatunneliin (”louhe läheisiltä kohteilta”) ja siirtäisikö se merkittävän määrän satamatunnelin eli Helsingin Satama Oy:n kustannuksia veronmaksajille? Louheella näköjään halutaan madaltaa myös jäävän vesiaiheen pohja, jolloin historiallinen satama hävitetään pohjia myöten.

Kuva 6. Allas vuonna 1930. HKM / Sakari Pälsi

17. Alueen rakentamisen vastustus muodostaa selostuksen mukaan merkittävän riskin ”myös imagon kannalta”. Emme pidä todennäköisenä, että Helsingin historiallisen perinnön hävittämiseen näin olennaisesti perustuva hanke voi helposti saada asiakkaita.

18. Merentäyttö hävittäisi myös vesi- ja pohjaluontoa.

19. Hanke paljastaa vakavia ongelmia koko kehittämis- ja suunnitteluvarauskäytännössä.

20. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä hankkeesta on luovuttava ja suunnitteluvarauksen on annettava raueta vuoden 2024 lopussa.

21. Esitämmekin teille, arvoisat kaupunkiympäristölautakunnan jäsenet, ettei asemakaavan muutoksen valmistelua esitetyltä pohjalta jatketa.

Museovirasto otti kantaa näin (27.5.2024): Johtopäätöksenä Museovirasto toteaa alueen kehittämisen voivan jatkua kulttuuriympäristön näkökulmasta siltä pohjalta, että satama-allas säilyttäisi muotonsa ja maltillista rakentamista tutkittaisiin vain kaava-alueen kaakkoisosassa. Luontevinta alueen kehittämistä olisi rantavyöhykkeen virkistyskäyttöä ja kaupunkilaisia palveleva mittakaavaltaan kohtuullinen rakentaminen.

Helsingin kaupunginmuseo totesi näin (23.5.2024): Kuten kaupunginmuseo on jo aiemmassa lausunnossaan todennut, ovat museon näkökulmasta Hietalahdenrannan satama-altaan ja pitkien, avoimien näkymien säilyttäminen edelleen alueen maankäytön ratkaisujen reunaehdot. Museo katsoo, että alueelle esitetty täydennysrakentaminen ei ole mahdollista kulttuuriympäristöarvojen vaalimisen ja arvokkaiden näkymien säilyttämisen kannalta.

Helsingissä 29.10.2024

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta

Emilia Pippola, järjestösihteeri

Antti Halkka, varapuheenjohtaja

Kuva 7. Allas vuonna 1936. Kaikki kuvassa näkyvät rakenteet hävitetään suunnitelmassa. HKM
Asemakaavaan sisältyy tulvaportti, joka on sisällytetty kustannuslaskelmaan, mutta porttia ei esitetä havainnekuvissa. Portti ja pumppaamo voivat vaatia isoja tiloja ja olla maisemassa näkyviä, kuten tämä kuva Kaliforniasta osoittaa. Kuva: Ca Water Commission

6.11.2024 täydennetty versio