Mielipide Helsingin kaupungin luonnonsuojelualueohjelman 2025–2040 luonnoksesta
Mielipide Helsingin kaupungin luonnonsuojelualueohjelman 2025–2040 luonnoksesta (diaarinumero: HEL 2024-011399)
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt nähtävillä olevaan luonnonsuojelualueohjelman luonnokseen. Luonnos ansaitsee kiitosta varsinkin monipuolisuudesta sekä sen valmisteluun liittyvästä vuorovaikutuksesta, ja erityisiä ilonaiheita ovat muun muassa useiden viherverkoston yhtenäisyyden puolesta tärkeiden purojen ja purouomien sekä Helsingille omaleimaisten linnoituskalloiden liittäminen suojeluohjelmaan.
Tuemme kaikkien nyt esitettyjen kohteiden sisällyttämistä tulevaan luonnonsuojelualueohjelmaan. Jäljempänä olevat huomiot keskittyvät ohjelmaluonnoksen kehitys- ja muutostarpeisiin. Toivomme, että ohjelman loppuvalmisteluun voidaan ottaa sen verran lisäaikaa, että esittämämme täydennykset voidaan asiallisesti tarkastella.
TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Ohjelmassa sekä siihen liittyvässä tiedottamisessa on tuotu esille se, että ohjelman toteutuminen nostaisi Helsingissä sekä maa-alueiden että vesialueiden suojeluasteen yli 10 %:iin. Tämä on sinänsä tärkeä välitavoite, mutta sitä käytettäessä on asiallista taustoittaa kunnolla nykyisten kansainvälisten suojelutavoitteiden edellyttämä huomattavasti mittavampi suojelun tavoitetaso, joka lisäksi olisi saavutettava aiemmin kuin 2040.
Kymmenen prosentin suojelutavoite on EU:n vaatima tiukan suojelun minimivaatimus, mutta kokonaisuudessaan Helsingin tulisi tähdätä Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehyksen 30 % suojelutavoitteeseen. Kunnianhimoisen luonnonsuojelualueohjelman, Östersundomin arvokkaiden luontoalueiden riittävän laajan suojelun sekä tarpeeksi mittavan kansallisen kaupunkipuiston avulla Kunmingin-Montrealin tavoitteet ovat Helsingissä saavutettavissa.
Helsinki ei voi saavuttaa luontopositiivisuutta, ellei se aseta maankäytön luontotavoitteiden kunnianhimoisuutta paljon nyt esitettyä korkeammalle.
VALINTAPERUSTEET
Helsingin luontotietojen monipuolisuus mahdollistaa monia asiallisia aineistojen hyödyntämistapoja ohjelman kohdejoukon valitsemiseen, kunhan samalla tiedostetaan riittävässä määrin eri aineistojen puutteet esimerkiksi eri maanomistajaryhmien osalta.Tehty ”lämpökarttatarkastelu” vaikuttaa sinänsä perustellulta työkalulta. Pohja-aineiston perusteella on kuitenkin vaikea arvioida sitä kuinka suuri osa ohjelman kohdejoukon puutteista sekä esitettyjen kohteiden monesti ongelmallisista rajauksista johtuu käytetyistä ”työkaluista” ja kuinka suuri osa kaava- ja metsäpuolen toimijoiden näkemysten liian vahvasta huomioinnista.
Työssä on joka tapauksessa selvästi annettu suuri painoarvo kaupunkiympäristön toimialan toimijoiden näkemyksille sekä luonteeltaan melko ylimalkaisen yleiskaavan pikseleille. Arvokkaiden luontoalueiden suojelun tulisi ohjata maankäyttöä, eikä päinvastoin. Nyt mahdollisten maankäyttösuunnitelmien ennakoiva huomiointi on valitettavasti johtanut sekä kohdejoukon karsimiseen että erilaisiin luontoarvojen kannalta erikoisiin ja riittämättömiin rajauksiin. Jälkimmäisestä varoittavana malliesimerkkinä mainittakoon kohde 38 (Veräjämäki, Pirunkallio).
Prosessin avoimuuden ja hyväksyttävyyden kannalta olisi tärkeää avata kaikille osallisille ja päättäjille se, mikä olisi ”lämpökarttatarkastelun” tulos ilman yleiskaavan, muiden kaavojen ja eri intressiryhmiä edustavien viranomaisten näkemysten huomiointia. Toivomme, että kaava-, kiinteistö- ja liikuntapuolen esittämät muutosesitykset on hyvin dokumentoitu.
RAJAUKSET
Ohjelman rajaukset ovat valitettavan usein luonto-, maisema- ja virkistysarvojen kannalta turhan suppeita. Kymmenien rajausten ulkopuolelle jää välittömästi tai pienten välikuvioiden erottamana kaikin puolin suojelunarvoista luontoa. Esimerkkejä tällaisista kohteista on koottu lausuntomme liitteeseen 1. Useat näistä alueista vaikuttaisivat olevan METSO-arvoja omaavia kangas- ja kalliometsiä.
Lisäksi tiettyjen merenrantojen ja saarien rajauksissa on systemaattisia ongelmia. Vaikka rantakasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, rajaukset eivät näytä ylettyvän rantaan asti, tai metsiä on rajattu suojelualueeksi, mutta osa rannasta on jätetty pois. Esimerkkeinä mainittakoon Isosaari (etelä), Lehtisaari (lounaisranta) ja Lauttasaari (Vaskiniemen pohjoisranta). Myös pienempien saarten rajaukset keskellä merta eivät seuraa karttarajoja vaan kulkevat miten sattuu, esim. Päntäri, Pitkärivi, Matalakari ja Kiislapaasi.
Liian suppeat rajaukset johtavat helposti siihen epätoivottuun tilanteeseen, jossa luontoarvot rajausten sisäpuolella kehittyvät, mutta ulkopuolella heikkenevät niinä vuosina, kun varsinaisia suojeluprosesseja odotetaan. Luonnon monimuotoisuuden tila siis uhkaa kokonaisuutena heikentyä. Esitämmekin rajausten rohkeaa laajentamista ekologisesti perustelluiksi, riittäviksi kokonaisuuksiksi kautta linjan sekä tarvittavien kaavamuutosten käynnistämistä kaupunkiympäristön toimialalla laajennusten toteutumiseksi.
TOIMINTA KOHTEILLA ENNEN SUOJELUN TOTEUTUMISTA
Ohjelmaan on syytä sisällyttää selkeät kirjaukset siitä, millä keinoilla kaupunki aikoo huolehtia ohjelmaan valittujen kohteiden arvojen säilymisestä tällä ja seuraavalla vuosikymmenellä. Kaupungin omistamien metsäisten alueiden osalta helpointa on sitoutua siihen, että alueiden luonnonhoidossa tehdään vain turvallisuuden kannalta välttämättömät minimitoimenpiteet (= reunojen aitoa turvallisuusriskiä synnyttävien huonokuntoisten puiden alasotto maalahopuuksi, reitinvarsien ja risteysalueiden reunametrien käyttöä ja ainoastaan turvallisuutta haittaavan pienpuuston käsittely). Tarvitaan myös selkeät linjaukset suhteessa myrskytuhoihin ja kirjanpainajatorjuntaan.
Mikäli metsäluontoarvojen kannalta ongelmallisimpia rajauksia ei korjata, on määriteltävä pelisäännöt myös toimintaan ohjelmakohteiden lähialueilla.
SAARET JA LUODOT
Merkittävä osa suojeluun esitettävistä saarista ja luodoista on nykyisestä ohjelmasta siirtyviä kohteita. On kuitenkin syytä antaa tunnustus sille, että ohjelmaa on täydennetty mm. useilla Itäisen saariston asemakaavan valmistelun yhteydessä arvokkaiksi todetuilla kohteilla.
Nykyiseen luonnonsuojeluohjelmaan sisältyvän Kalkkisaaren puuttuminen esityksestä herättää kummastusta. Raporttiluonnoksen taulukossa 2.2 kohteen suojelu esitetään jo toteutuneena. Toivomme, että kyseessä ei ole työtapaturma, vaan se, että tämän yksityisomistuksessa olevan kohteen suojeluprosessi olisi loka-marraskuussa 2024 etenemässä suotuisasti. Jos näin ei ole, niin Kalkkisaari on syytä palauttaa ohjelmaan.
Muina erityisen arvokkaina lisäkohteina nostaisimme esille Melkistä muutamia kilometrejä kaakkoon sijaitsevat Tammakarin ja Mäntykarin, jotka ovat arvoluokan I kasvillisuus- ja kasvistokohteita.
MERIALUEEN SUOJELU
Suojelualueohjelmassa esitetään melko suuri määrä merialueen kohteita (M), mikä on tervetullut ja suuri parannus merellisen Helsingin luonnonsuojeluun. Aluevalinnat vaikuttavat pääosin hyviltä.
M-alueet sisältävät yleensä pienempiä tai hieman isompia saaria, joista osa on suojeltuja. Joukossa on muutama keskellä merensuojelualuetta sijaitseva saari, joita ei ole ennestään suojeltu tai nytkään esitetty suojeltavaksi, vaikka kyseessä on I ja II arvoluokan kohteita kasvillisuuden kannalta, lähinnä Koirasaari (I), Länsitoukki (I) ja Sipulipaasi (II). Nämäkin saaret olisi syytä suojella. Kasvillisuuden ja luontotyyppien perusteella suojatuissa saarissa ei välttämättä tarvitse olla maihinnousukieltoa, joten niitä voisi hyvin olla ohjelmassa mukana enemmänkin.
Lisäksi merialueiden suojelurajauksissa olisi toivottavaa ottaa huomioon vähintään luontoarvoiltaan arvokkaat merenrannat. Rannan läheisen merensuojelun tulisi vähintään pitää sisällään rantavyöhyke (geolitoraali) – mieluummin niin, että M-alueen rajautuessa luonnonmukaiseen rantaan, rajaus sisältää automaattisesti myös ranta-alueen.
Merialueella suojelu voitaisiin myös nostaa huomattavasti nykyistä laajemmaksi. Suomenlahden mereisissä suojelualueissa on tällä hetkellä enimmäkseen aukko Kirkkonummen laajojen suojelualueiden ja Söderskäristä Itään jatkuvan verkoston välillä. Esitys paikkaa tätä puutetta merkittävästi, mutta jää samalla kesken. Helsingin aluemereen ulottuu vain kaksi esitetyistä alueista, mihin ainoana syynä lienee maanomistus. Luonnonsuojeluohjelmaan tulisi ehdottomasti sisällyttää laajasti myös uloimpia merialueita valtion kanssa asiasta neuvotellen. Ne voisivat ulottua valtion alueella talousvyöhykkeellekin, kuten paikoin itäisellä Suomenlahdella.
Ehdotettuja M-alueita voisi luontevasti yhdistää keskenään esimerkiksi Lauttasaaren eteläpuolella. Puutealueena kiinnittää huomiota esimerkiksi Seurasaarenselkä.
OHJELMAAN SISÄLTYVÄT VALTION MAAT
Ohjelmaan sisältyy puolustusvoimien käyttämiä valtion maita, muita Senaattikiinteistön hallinnoimia metsiä sekä Viikissä myös yliopiston hallinnoimia valtion maita. Perinteisesti valtion maiden rooli on ollut ”roikkuvina ikisuojelukohteina” eli ne ovat siirtyneet vain ohjelmasta toiseen. Toivomme jatkossa kaupungilta aktiivisempaa otetta asiassa. Tarvitaan osto-, vuokraus- ja vaihtotoimia sekä pelisääntökeskusteluja arvojen säilyttämisestä. Puolustusvoimien kanssa on syytä päästä konkreettiseen keskusteluun siitä, miten luontoarvojen suojelu ja armeijan toiminta voidaan suojelualueiden rajauksissa ja rauhoitusmääräyksissä turvata. Hyviä esimerkkejä löytynee esimerkiksi puolustusvoimien käyttämiltä Natura-alueilta.
Senaattikiinteistön hallinnoimien valtion maiden osalta on syytä jatkaa aktiivista osto- ja vaihtopolitiikkaa, jotta alueet saadaan mahdollisimman pian kaupungin omistukseen.
Erityistä huomiota pitää kiinnittää Töölönlahden suojeluun (ks. myös liite 1). Raporttiluonnoksen mukaan Töölönlahti on mukana mahdollisena kohteena, ja se on merkitty kartalle pistemäisenä kohteena ilman aluerajausta. Koska Töölönlahden alueeseen kohdistuu runsaasti erilaisia intressejä ja tätä kautta myös uhkia tulevalle luonnonsuojelualueelle, Töölönlahden suojelu ja tarkka rajaus tulee ratkaista heti luonnonsuojelualueohjelman alkuvaiheessa – merkintä ”pistemäinen” ei ole riittävä.
Olemme yhdessä alueen kaupunginosayhdistysten kanssa tehneet 12.9.2022 Helsingin kaupungille aloitteen Töölönlahden vesialueen suojelemisesta: https://www.sll.fi/helsinki/2022/09/12/aloite-luonnonsuojelualueen-ja-vihersuojavyohykkeen-perustamiseksi-toolonlahdelle/
Jo aloitteessa totesimme, että ”niiltä osin kuin luonnonsuojelualueen vesi- tai maa-alueiden omistus on Suomen valtiolla esitämme, että kaupunki neuvottelee valtion kanssa siitä, että valtio omalta osaltaan mahdollistaa esityksemme”. Neuvotteluja valtion omistuksessa olevien alueiden osalta onkin syytä kiirehtiä.
OHJELMAAN SISÄLTYVÄT YKSITYISMAAT
On perusteltua, että ohjelmaan on sisällytetty jonkin verran muita kuin kaupungin ja valtion omistamia alueita. Perusteltua on myös se, että näiden kohteiden kohdalla suojeluharkinnan rima on selvästi ollut melko korkealla. Oletamme, että maanomistajia on tiedotettu omistajakohtaisesti nyt nähtävillä olevasta luonnoksesta. Jos näin ei ole toimittu, niin tämä informointi on syytä tehdä. Samassa yhteydessä olisi luontevaa selvittää omistajien mahdollista myynti-, vaihto- tai suojeluintressiä.
VUODEN 2023 KÄÄPÄSELVITYSTIETOJEN HYÖDYNTÄMINEN
Olli Mannisen syksyllä 2023 toteuttamat kääpäselvitykset tuottivat runsaasti uutta kääpä- ja sammaltietoa useilta ohjelman kannalta potentiaalisilta luontoalueilta. Näitä alueita on erityisesti Östersundomissa, mutta jonkin verran myös muualla Helsingissä. Useita selvityksissä hahmotettuja erityisen arvokkaita alueita puuttuu ohjelmasta. Muutamissa tapauksissa ohjelmaan päätyneiden kohteiden rajaukset edellyttäisivät laajennuksia uuden lajitiedon perusteella.
Luontotietojärjestelmästä aineistot löytyvät lokakuussa 2024. Esitämme, että näiden aineistojen perusteella ohjelmaa laajennetaan puolella tusinalla uudella kohteella sekä tehdään muutamia nykykohteiden laajennuksia. Kohteet on yksilöity liitteissä 1 ja 2. Pääosa niistä sisältyy jo Helsyn 14.10.2022 tekemään esitykseen, mutta muutamien Östersundomin kohteiden osalta arvokkaat alueet ovat osoittautuneet vuoden 2022 arviotamme laajemmiksi.
Esityksemme (14.10.2022) löytyy täältä: https://www.sll.fi/helsinki/2022/10/14/ehdotus-alueista-jotka-vahintaankin-tulee-sisallyttaa-helsingin-luonnonsuojeluohjelman-2025-2034-valmistelun-kohdejoukkoon/
LUONTOTIETOJEN LISÄSELVITYSTARPEET
Raportin luvussa 2.5 on listattu keskeisimpiä lisäselvitystarpeita. Esitämme listaan lisättäväksi tiedot puolustusvoimien hallinnoimista valtion alueista. Erityisen tärkeänä alueena on syytä nostaa esille valtakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja sisältävä Santahaminan alue. Etenkin alueen mittavat metsäluontoarvot jäävät ohjelmatyössä käytännössä lähes kokonaan huomioimatta.
Helsingissä 4.11.2024
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Liitteet (suoraan mielipiteen alla):
LIITE 1. Huomioita eräistä luonnoksen kohteista
LIITE 2. Listaus tärkeimmistä kokonaan puuttuvista kohteista
LIITE 1. Huomioita eräistä luonnoksen kohteista
Kohdekohtaisten tarkempien huomioiden ja muun muassa rajausmuutosten osalta viittaamme 14.10.2022 toimittamamme esityksen excelissä oleviin kohdekohtaisiin huomioihin.
2. Ultuna, länsi
Hieno kohde on rajattu lännessä turhan suppeasti. Luontoarvojen perusteella mukaan olisi syytä ottaa koko Norrbergetin monipuolinen kallioiden ja metsien kokonaisuus. Välttämätön minimilaajennus on Storträsketin korpinen laskupuro riittävällä suojavyöhykkeellä.
3. Immersbacka
Rajausta on syytä laajentaa etelässä linkkimastolle vievään tiehen asti, jolloin mukaan saadaan olennaisesti lisää laho- ja vanhapuustoisia kangasmetsiä. Ojitettu korpi tien varressa on sekin puroon liittyvän sijaintinsa takia ilmeinen osa tulevaa suojelualuetta.
4. Kasaberget
Omassa sarjassaan erittäin edustava ja lajirikas metsäisten kallioiden alue. Rajausta on syytä laajentaa etelässä noin neljällä hehtaarilla, jotta koko arvokas metsäalue saadaan rajauksen piiriin. Selvyyden eli Kasaberget-nimen yleisyyden vuoksi kohteen nimeksi kannattaa muuttaa Karhusaaren Kasaberget.
6. Mustavuori, etelä
Tärkeä kohde, mutta rajattu liian suppeaksi (23,7 ha). Rajausta on syytä laajentaa 2022 esityksemme mukaan noin 38 hehtaariin.
10. Uutela
Hienoa, että ls-ohjelma tälläkin kertaa edistää Uutelan suojelualuekokonaisuuden syntyä tällä ja kahdella muulla kohteella.
Esitettyä rajausta on perusteltua jonkin verran laajentaa koillisessa ja luoteessa. Edellisessä on kaupungille muutamia vuosia sitten hankittuja vanhoja metsiä, joiden metsäisiä luontoarvoja ei ole aikanaan omistusolojen takia kartoitettu (METSO). Luoteessa olennaisin laajennusosa on koirapuiston eteläpuolinen vanhapuustoinen kallioselänne, joka kuuluu luonto- ja maisema-arvojen kannalta samaan kalliometsien kokonaisuuteen kuin nyt suojeltavaksi esitetyn alueen länsi- ja eteläosa.
17. Aittasaari-Sarvasto
Kohderajausta on syytä laajentaa itään huomioiden vuoden 2023 kääpäselvityksessä rajattu uusi arvoluokan I kääpäalue sekä alueelta saatu muu uusi lajitieto.
20. Tonttuvuori
On järkevää vahvistaa Itäniityn suojelualueen ”suojelutehoa” siihen suoraan liittyvillä arvokkailla metsillä ja kallioilla. Hyvä tavoite jää kuitenkin nykyesityksellä vajaaksi. Esitämme hieman laajempaa suojelua siten, että ohjelmarajausta laajennetaan lounaassa Saunalahteen laskevalla vanhaa metsää ja lehtoa kasvavalla rinteellä ja kaakossa vanhapuustoisilla metsillä, jotka on asemakaavoitettu osaksi Itäniityn suojelukokonaisuutta (SL-k ja S-2).
Kohteen nimeksi kannattaa muuttaa esim. Itäniityn lähimetsät, joka kertoo sen keskeisen luonteen (moniosainen) paremmin kuin yhden osakohteen nimi.
30. Kivikon metsä
Hyviä laajennuksia olemassa olevaan melko tuoreeseen suojelualueeseen. Eteläisintä osaa olisi kuitenkin kaikki perusteet laajentaa huomattavasti siten, että rajaukseen sisältyisi kokonaisuudessaan arvokas kääpäalue sekä samalla aikanaan METSO-arvoja sisältäviksi todetut kuviot.
37. Longinoja, Malmi
Rajausta tulisi laajentaa puron uomaa seuraten nykyisen rajauksen etelä- ja länsipuolelle Vantaanjokeen asti, jotta paikallinen siniverkosto säilyisi turvattuna. Vertauskohteena alue 71 (Mätäjoki) on suojeltu miltei koko matkaltaan, joten ei ole hyvää syytä suojella Longinojasta pelkkää keskipätkää.
38. Veräjämäki, Pirunkallio
Keinotekoinen ja epäonnistunut rajaus, joka jättää mm. valtaosan kohteen arvokkaimmista lehdoista sekä kallioselänteen luonnontilaisimman osan (pohjoisosa) rajauksen ulkopuolelle. Syytä laajentaa olennaisesti pohjoiseen. Suojelutarkasteluun on syytä ottaa myös voimalinjan länsipuolinen monipuolinen vanhan metsän alue.
43. Haltialanmetsän lisäosa
Lisäosia ostetaan kaupoista. Kohteen nimeksi syytä muuttaa Haltialanmetsän laajennus tai Haltialanmetsän länsilaajennus.
44. Pitkäkosken lisäosa
Erinomainen laajennus. Nimeksi syytä muuttaa Pitkäkosken laajennus.
46. Elonniityn metsä
Tärkeä kohde Keskuspuiston suojeluverkoston kattavamman kehittämisen kannalta. Luonnoksen esitys on valitettavasti kovin suppea eli sisältää alle kolmanneksen arvokkaasta metsäkokonaisuudesta. Asiallisempi rajaus hahmottuu esimerkiksi arvokkaasta kääpäalueesta (Maunnunnevan eteläosan metsä, 22,5 ha), jota esitämme pohjaksi korjattavalle rajaukselle.
48. Metsälä
Tärkeä luontokokonaisuus, joka on turhaan jaettu kolmeksi erilliseksi osakohteeksi. Vähintään kaksi eteläisintä osaa on syytä yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi on kaikki perusteet laajentaa suojeluesitystä lännessä viljelypalstan eteläpuolisilla arvometsillä.
Kohteen nimeksi on syytä muuttaa esimerkiksi Maunulanpuiston metsät, joka kuvaa sitä selkeämmin.
50. Laakso
Kohteen rajausta on syytä laajentaa siten, että siihen sisällytetään ainakin Lääkärinkadun pohjoispuolinen korpinen lehtoalue, jossa on arvobiotooppien ohella liito-oravia, lahopuuta ja jalopuita. Kaupunginosan mukaan nimeäminen edellyttäisi selvästi laajempaa suojelukokonaisuutta eli nimeksi syytä muuttaa esim. Laakson metsä.
51. Munkkivuori
Rajausta on syytä laajentaa kaakkoon noin neljä hehtaaria, jotta sen piiriin saadaan monipuolinen kalliomäki (METSO-arvot aikanaan todettu) ja sen kaakkoispuolinen lahopuustoinen kangas- ja lehtometsien alue. Hyvä pohjarajaus laajennukselle löytyy esim. arvokkaan kääpäalueen (Ulvilantien metsä) rajauksesta.
59. Puroniitty-Genaträsk
Tärkeä suojelukokonaisuus, jonka rajaus jää kuitenkin etelässä ja lounaassa pahasti vajaaksi. Kohdetta on syytä laajentaa vuosien 2022 ja 2023 kääpäselvityksissä arvokkaiksi todetuilla alueilla. Ilmeisimmät laajennustarpeet koskevat Hältingträsk-lammen itä-, etelä- ja lounaispuolisia kallio- ja metsäalueita sekä Landbon itäpuolisia vanhapuustoisten kallio- ja kangasmetsien dominoimia alueita.
62. Salmenkallio
Suojeluohjelman itsestäänselvyys, jonka rajaus on kuitenkin harkitsemattomasti katkaistu pohjoisosasta kesken. Esitämme koko metsäselänteen mukaan ottoa.
68. Länsi-Herttoniemi
Länsi-Herttoniemen ja Vanhankaupunginlahden välisen metsäselänteen huomattavan arvokkaasta pohjoispäästä esitetään suojeltavaksi vain länsilaitaa (noin 7,08 ha). Arvokas suojelukokonaisuus on selvästi laajempi. Esitämme ohjelmaan koko sähkölinjan pohjoispuolista metsäaluetta (noin 26 ha). Lisäksi kohteen nimeksi voisi muuttaa Siilitien metsä.
70. Pohjois-Pasila
Tärkeä kohde, mutta rajattu turhaan kaksiosaiseksi sekä muutenkin liian suppeaksi (17,5 ha). Järkevän kokonaisrajauksen (noin 36 ha) muodostavat LTJ:stä löytyvät kaksi toisiinsa liittyvää kääpäaluetta: Pohjois-Pasilan metsän ydinalue sekä Pohjois-Pasilan metsän koillisosa.
74. Villingin keskusmetsä
Hyvä, että tämä Villingin tärkein metsäalue on sisällytetty ohjelmaan.
81. Lehtisaari
Lehtisaaren suojelualueen rajausta tulisi laajentaa reippaasti ottamalla rajauksen sisään arvokas kasvillisuus- ja kasvistokohde ja liito-oravan ydinalueet kokonaisuudessan sekä Helsingin arvometsät -esityksen kohde 143 (Lehtisaaren keskiosan metsä, ks. https://helsinginmetsat.wordpress.com/helsingin-arvometsat/)
82. Melkki
Puutteelliseksi arvioitujen luontotietojen takia kohde on esitetty pistemäisenä kohteena. Arviomme mukaan alueella on perusteita kaksiosaiseen suojelukohteeseen, joista laajempi kattaa saaren pohjois-koillisosan arvokkaan kasvillisuusalueen ja siihen liittyvät saaren keski- ja koillisosan metsät sekä suppeampi kaakkoisosan ranta-alueet.
87. Santahaminan Hernesaari
Olemme esittäneet laajempaa luontoarvojen selvitystä aikaisemman ls-ohjelmarajauksen ympäriltä. Onko näin tapahtunut?
89. Santahaminan Suurlahden alue
Esitys kattanee keskeisimmät vesi- ja rantaluontoarvot, mutta jättää käytännössä kaikki alueeseen liittyvät metsäluontoarvot huomiotta.
90. Likolampi
Tärkeä suojelukohde, mutta esitetty rajaus on kokonaisluontoarvojen näkökulmasta täysin epäonnistunut ilman lähiympäristön monimuotoisten metsien huomiointia.
M12. Töölönlahti
Töölönlahti on erittäin tärkeä kohde, mutta valitettavasti kohteen suojelun tavat esitetään ratkaistavaksi vasta myöhemmin. Mielestämme Töölönlahden suojelu ja tarkka rajaus tulisi ratkaista heti luonnonsuojelualueohjelman alkuvaiheessa. Kaupunkiympäristölautakuntakin on jo ottanut positiivisen kannan luonnonsuojelualueen perustamiseen kokouksessaan 14.2.2023 vastauksena yhdessä asukasyhdistysten kanssa tekemäämme aloitteeseen. Kaupungin tulisi valtion kanssa neuvottelemalla ratkaista koko Töölönlahden ja sen rantojen suojelu. Sopiva rajaus löytyy järjestöjen aloitteesta (tärkeän lintualueen rajaus).
Siinä tapauksessa, jos valtion omistamien maiden suojelu ei onnistu nopealla aikataululla, esitämme, että Töölönlahden suojelualue perustetaan ensin kaupungin omistaman vesialueen ja rannan osalta ja aluetta laajennetaan myöhemmin ohjelmakaudella koko Töölönlahden alueelle.
LIITE 2. Listaus tärkeimmistä kokonaan puuttuvista kohteista
Tässä on nimillä listattu keskeisimmät ohjelmasta kokonaan puuttuvat, maa-alueista kokonaan tai lähes kokonaan muodostuvat kohteet. Tarkempien suojeluperusteiden ja alustavien rajausten osalta viittaamme 2022 esityksemme kohdetietoihin.
1. Lauttasaari: Särkiniemi-Veijarivuorenniemen ranta-alueet sekä Hevosenkenkälahden länsirannan laaja rantaniitty, joka yhtyisi luontevasti M-alueeseen
2. Ison Huopalahden lähiluhdat ja -lehdot
3. Pajamäen lounais- ja länsipuoliset metsät (kohteesta saatu Helsyn 2022 tekemään esitykseen nähden uutta luontotietoa vuoden 2023 kääpäselvityksissä)
4. Marttilan metsä
5. Malminkartanon aseman päällysmetsä
6. Haltialanmetsän ls-alueen pohjoispuoliset metsät (kohteesta saatu Helsy-esitykseen nähden uutta luontotietoa vuoden 2023 kääpäselvityksissä)
7. Tinasepäntien pohjoispuolinen metsä (Metsälän lehto)
8. Lystikukkula-Siliuksenmäki
9. Koskelan vedenpuhdistamon länsipuolinen kallioalue sekä sen reunalehdot (kohteesta saatu Helsyn 2022 tekemään esitykseen nähden uutta luontotietoa vuoden 2023 kääpäselvityksissä)
10. Pihjajiston länsi- ja pohjoispuoliset metsät
11. Pihlajamäen pohjoispuolen metsät
12. Tattarisuon länsireunan metsät
13. Tattariharjuntien eteläpuolinen metsä (Sepänmäen etelämetsä)
14. Kumpulanlaakson lehdot sekä Kumpulanrinteen eteläosa
15. Kumpulan siirtolapuutarhan itä-, kaakkois- ja eteläreunan metsät
16. Annalan puiston metsät ja niityt
17. Kruunuvuorenlammen suojelualueen ympäristön metsä
18. Stansvikin lehto- ja kaivosalueen suojelualueen laajennukset
19. Tahvonlahden ympäristön metsät
20. Santahaminan etelä- ja keskiosan metsät
21. Matokallio
22. Roihuvuori: Hiidenkirnunrinteen metsä
23. Vanttikallio
24. Östersundom: Gumbölen metsät (alueesta saatu Helsyn 2022 esityksen jälkeen uutta merkittävää luontotietoa syksyn 2023 kääpäselvityksissä)
25. Östersundom: Rödjan-Konungskärr (alueesta saatu Helsyn 2022 esityksen jälkeen uutta merkittävää luontotietoa syksyn 2023 kääpäselvityksissä)
26. Östersundom: Skinnarskogin metsät (alueesta saatu Helsyn 2022 esityksen jälkeen uutta merkittävää luontotietoa syksyn 2023 kääpäselvityksissä)
27. Östersundom: Karhusaaren keskiosan metsät (alueesta saatu Helsyn 2022 esityksen jälkeen uutta merkittävää luontotietoa syksyn 2023 kääpäselvityksissä)
28. Tammakari
29. Mäntykari