Mikä on luonnon arvo Helsingin kaupunkisuunnittelussa?
Helsyblogiin kirjoittavat Helsyn aktiiviset jäsenet ympäristöön, kulttuuriympäristöön ja luontoon liittyvistä aiheista. Blogikirjoitukset eivät ole Helsyn virallisia kannanottoja.
Aiemmassa blogipostauksessa keskusteltiin siitä, kuinka maisemat eivät ole lainsuojan piirissä. Haluan ottaa ideasta kopin ja pohtia hieman tapaa, jolla kaupunkisuunnittelua Helsingissä on viime vuosina mielestäni harjoitettu ja miten sitä voitaisiin kehittää.
Helsingin laajempi kantakaupunki on kovan kehityspaineen alla. Esimerkiksi Kalasatama-Arabianranta-akselilla rakennetaan uusia asuinalueita kovaa vauhtia. Asuinalueiden rakennusta määrittävät myös uudet ratikkalinjat, joita on jo rakennettu Pasila-Kalasatama-akselille, ja joita suunnitellaan yhdistämään entistä laajempaa osaa kantakaupungista raitiolinjojen piiriin. Ratikkalinjojen ja uusien asuinalueiden kustannuksena nähdään valitettavan usein kaupunginosien lähiluontokohteita, kuten Etelä-Haagan Riistavuori ja Kumpulan Kumpunlanmetsä.
Luonnon monet arvot
Luonnon arvoa ollaan tutkittu useita vuosia. Arvotusta on aiemmin tehty lähinnä taloudellisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi laskemalla ympäristön tuhoamiselle hintaa. Viimeisimpänä tämän tutkimuksen kehityskaaressa ollaan tuotu esille luonnon monet arvot, jotka eivät määrity sen kautta, mitä hyötyä luonnosta on meille rahallisesti, vaan enemmän sen kautta, mitä luonto itsessään on. Luonnon sosiokulttuuriset arvot ovat meille kaikille tuttuja. Luonnossa liikkumisesta saatu rauhan tunne, luonnon parantava arvo, on viime aikoina tullut esille myös tutkimuksessa. Myös estetiikka eli kauneus on yksi luonnon arvoista, josta jokainen luonnossa kulkeva saa nauttia. Lisäksi monimuotoisuus on yksi luonnon arvoista, jota ei välttämättä voida suoraan mitata rahallisesti, mutta jolla on kauaskantoisia vaikutuksia sekä ihmiselle että planeetallemme.
Siinä Helsingin kaupunkisuunnittelussa, jota itse tällä hetkellä näen, luonnon monet arvot näyttävät jäävän toissijaisiksi taloudellisten arvojen tieltä. Esimerkiksi Kalasataman laajentuessa sekä Sompasaaren, että Hermanninranta-Kyläsaaren puolella kaupunkisuunnittelu näyttää tällä hetkellä varsin harmaalta. Kulttuuristen arvojen lisäksi biodiversiteetin arvo kantakaupungissa on jäänyt taka-alalle – biodiversiteettipisteet sijoittuvat yhä tiiviimmin tietyille alueille, kuten keskuspuistoon ja Mustikkamaalle. Esimerkiksi Kumpulanmäen metsänhakkuut asuinalueiden tieltä kiristävät metsän eliöiden elinehtoja ja luonnossa liikkujien toimintamahdollisuuksia entisestään. Tätä luonnon tuhoamista perustellaan ”kehityksen” narratiivilla, kuten myös sillä, että tiivis kaupunkiasuminen on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta välttämätöntä. Sinänsä ajatuksessa ollaan oikealla asialla, mutta tällä hetkellä käytännön toteutus näyttää johtavan samoihin tuloksiin, kuin aiemminkin – luonto tuhoutuu, ja talous kasvaa.
Rajatonta kehitystä luonnon kustannuksella
Teknologiantutkija Langdon Winner kirjoittaa 1988 teoksessaan The Whale and the Reactor varoituksen sanoja teknologian nopeasta kehityksestä ja sen potentiaalisesta tuhovoimasta. Hän kirjoittaa:
“In an age in which the inexhaustible power of scientific technology makes all things possible, it remains to be seen where we will draw the line, where we will be able to say, here are possibilities that wisdom suggest we avoid.”
Hänen pääviestinsä on se, että ajassa, jossa ihmisellä on määrittämätön määrä valtaa, ei ole selvää minne kehityksen rajat asetetaan – pystymmekö pysähtymään, harkitsemaan ja lopettamaan ajoissa. Suosittelisin myös Helsingin päättäjiä etenemään harkiten – miettimään, painavatko taloudellinen kasvu ja luonnon arvo vaakakupissa tällä hetkellä saman verran? Onko Helsingin kaupungin selviytymisen ja toiminnan kannalta välttämätöntä tuhota kaupunkilaisille tärkeä lähiluonto, kuten Kumpulanmetsä ja Riistavuori, vai pystyttäisiinkö harkinnalla ja priorisoinnilla toisenlaiseen kaupunkisuunnitteluun? Kun nämäkin luontoalueet tuhotaan, mikä on tulevaisuuden suunta? Mihin vedetään luonnon tuhoamiselle raja?
Luonnon arvot tulevaisuudessa
On tapoja, joilla luonnon monet arvot voidaan ottaa kaupunkisuunnittelussa huomioon. PPGIS-metodi on yksi tapa vastaanottaa kaupunkilaisten mielipiteitä ja näkemyksiä kaupunkiympäristöstään. Tätä metodia on jo kokeiltu Kalasatamassa ja Kuninkaantammessa. On tapoja, joilla sekä luonto että kaupungin asukkaat voidaan ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa, ja varmistaa viihtyisä kaupunkiympäristö joka on myös luonnon kannalta oikeudenmukainen.
Luonnon ja arvokkaan ihmiselämän sovittaminen yhteen on yksi aikamme suurimmista haasteista. Historiallisesti tarkasteltuna luonto on valitettavan usein hävinnyt, ja tämän vaikutukset näkyvät biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden dramaattisessa laskussa ja ilmastonmuutoksen kiihtymisessä. Luonnon tuhoamisen seuraukset voivat olla kauaskantoiset, ja suuremmat kuin ymmärrämmekään.
Teksti: Pinja Mäkelä
Kirjoittaja opiskelee ympäristöpolitiikkaa ja kuluttajakestävyysmuutosta ja on Helsyn viestintäryhmän jäsen.