Parvekeviljely tuo luonnon lähemmäksi

Olipa kerran 60-lukulainen 1,2 x 3 m kokoinen parveke. Harmaana suorakaiteen muotoisena avolaatikkona se oli vähän iloton, muttei toivoton. Parveke oli etelään ja se oli paahteinen. Kerrostalojen muodostaman tuulitunnelin vuoksi se oli ajoittain myös todella tuulinen. Kasvivalinnoissa tämä piti ottaa huomioon. Alkoi mielenkiintoinen suunnitteluvaihe – kuinka ja mitä, kuinka halvalla ja miten tuunaamalla saisi toteutettua unelmien parvekkeen, jossa on kaunista katseltavaa, runsaasti lautaselle poimittavaa ja pöriseviä vierailijoita. Paljon tähän vaikutti se, mitä oli saatavilla ja mitä voisi kierrättää – ei ainoastaan säästösyistä, vaan siksi, että siinä on järkeä.

Taimitarhassa lehtosalvian ja yrtti-iison pikkuruiset taimet kurottavat valoa kohti. Yrtti-iiso on hyvä teeyrtti. Se tuoksuu makealle anikselle. Molemmat ovat hyviä mesikasveja pölyttäjille.

Koti täyttyy taimista

Viherpeukalo ei voi vain istua ja odottaa tumput suorina termisen kesän alkamista. Sisäinen viherpeukalogeeni käynnistyy ja saa aikaan tarpeen kylvää ja tuntea maan tuoksu heti valon lisäännyttyä. Asunto täyttyy taimia pukkaavista purkeista, hedelmärasioista ja vessapaperirullista. Kylvöastiat täyttävät uunipellit ja kenkien kurakaukalot. Minikasvihuoneena toimivat läpinäkyvät kannelliset muovilaatikot, rypälerasiat ja kynttilälyhty. On ihmeellistä, kuinka moni asia pakataan muovirasiaan! Tähän haluaisin muutosta, vaikka kannelliset muovirasiat ovatkit kylvöihin oivallisia kapineita.

Onnistuneen kylvön jälkeen siemenet alkavat pukata elävää vihreää omaan tahtiinsa. Silloin päivärutiineihin kuuluu joka-aamuinen kylvöastioihin kurkistelu kahvinjuonnin lomassa, hentojen kylvöjen ihailu ja kasvun havainnointi. On hämmästyttävää, että pienessä siemenessä on koko kasvin informaatio. Se myös kertoo, mihin päin työntää juurensa ja mihin suuntaan kasvattaa varttaan.

Koulittuja taimia ja pistokkaita on siellä, missä hajavaloa sattuu olemaan parhaiten saatavilla. Tummalehtinen taimi on muuten mango. Kaikki kaupan hedelmien siemenet päätyvät meillä tavalla tai toisella koeviljelyyn:)

Aloin katsella huonekaluja ihan eri tavalla, kun tarvitsin taimille tasaista kosteutta ja suojapaikan. Ikean lasiovinen kaappi toimi loistavasti taimetuksessa. Ovi vähän raollaan pyykkipojalla ja taimilla oli hyvät oltavat. Tässä kasvaa persiljaa sileälehtisenä ja perusversiona, sitruunabasilikaa ja chilejä.

Parvekkeen muodonmuutos

Sijoittelen kasveja niiden kaipaaman valonmäärän mukaan. Huomioin myös, kuinka paljon ne tarvitsevat tuulensuojaa. Runkopatjan teräksinen sisuskin on päässyt koristamaan parveketta ja antamaan muun muassa kurkulle tuen. Parvekkeelle alkaa muodostua kerroksia ja reunat häviävät.

Viidakkotunnelma parvekkeella lisääntyy, kun runkotomaatit kiipeävät bambukeppejä pitkin kohti korkeuksia. Niiden kasvu on nopeaa ja tukilankoja pitää lisätä usein. Rentovartisena tomaatti rötköttäisi muuten katkenneena pitkin ja poikin. Runkotomaattien varkaat ovat niin ikään nopeita ja ehtivät joskus huomaamatta kasvattaa pitkän verson. Jos ne jäävät energiaa varastamaan, tomaattisato kärsii. Tomaattien takaa pilkistää korkea heinätupas: ruokohelpi. Se oli rikka kasvimaalla ja toin sen parvekkeelle. Siellä se on hauska huiskilo, joka kestää kovatkin tuulet katkeamatta.

Silmänruokaa päivittäin

Kuvan kasvit eivät ole tyypillisiä parvekekasveja, vaan mikäpä parvekkeella olisi tyypillistä – paitsi marketat. Useat ovat monivuotisia puutarhakasveja, joita olen kasvimaalta kierrättänyt ja seurannut, kuinka ne parvekelaatikoissa pärjäävät.

Värinokkonen taas on huonekasvi, joka viihtyy kuitenkin loistavasti ulkona. Sen pistokkaat ovat helpoimpia istutettavia ja niillä saa täytettyä ruukkujen paljaita kohtia. Kun se ryöhyää kasvamaan ja peittää muut alleen, niin siitä voi saksia uusia pistokkaita pitkin kesää ja lahjoittaa kasvien ystävälle.

Seuraavassa kuvassa näkyvät kasvit saavat hajavaloa, osa on puolivarjossa, koska tämä ryhmä ei pidä suorasta paahteesta. Lehdet yksinkertaisesti palavat ruskeiksi. Muut kuvan kasvit ovat erilaisia minttuja, tumma keijunkukka, hopeatäpläpeippi, korallikeijunkukka, tuoksukurjenpolvi ja monessakin ruukussa koreileva lehtosalvia sekä lehtosinilatva

Kesäkuussa kasvu on vielä maltillista. Lämpimän seinän vieressä kasvaa runkotomaatteja ja yrttejä, kuten timjamit ja oregano. Vasemmalla puolella on puolivarjossa tai varjossa viihtyvät kasvit. Yrteistä ruohosipuli, persiljat ja tilli kasvavat tällä varjoisammalla puolella. Ihanat tuoksuyrtit – ananassalvia ja basilika ’Magic Blue’ – ovat oven läheisyydessä. Kun niiden lehtiä pyyhkii ohi mennessään, huumaavat aromit nousevat ilmaan. Parvekkeella on myös maustebasilikaa, vaikka paremmin se kasvaa sisällä ikkunanlaudalla, koska se suosii tuuletonta ja paahteetonta paikkaa.

Laatikot lisäävät kerroksia

Kerroksia, runsautta ja katoavia rajoja on saatu aikaan, kun alemmat kasvit ovat lattialla, seuraavat laatikoiden päällä ja parvekelaatikoissa kasvaa myös alaspäin rönsyäviä kasveja, kuten maahumalaa ja lobeliaa, rönsyakankaalia ja suikeroalpia. Laatikoiden avulla saa luotua kerroksia ja maksimoitua kasvualan, ilman, että paino nousee liikaa. Ruukuissa olevat kasvit on myös helppo siirtää, jos huomaa, ettei paikka olekaan otollinen. Lobeliat kasvatin siemenestä, muut kasvit oli helppo siirtää kasvimaalta rönsypistokkaina.

Mintut nousevat kesän aikana parvekelaatikoiden tasolle ja pukkaavat kukkaa. Lopulta laatikoita ei enää näy. Lehtosinilatva on pölyttäjille kiva yllätys kivitalon kupeessa. Kun sen kukkavarret leikkaa alas, se kukkii vielä uudelleen. Moni puutarhan kasvi kukkii hyvin ruukussa. Monivuotiset kasvit ovat selvinneet hyvin talven yli näinkin avonaisella parvekkeella.

Tomaattiomavaraisuus on rikkautta

Tomaattisato piti taata mahdollisimman varhain. Eteläikkuna kaipasi verhoja. Tomaatit kaipasivat eteläikkunaa. Tomaatit on tuettu naruilla verhonipsuihin. Kun ne venyvät pituutta, ne voi ohjata kulkemaan sivusuunnassa. Näitä sisätomaatteja piti kukkien puhjettua ravistella, jotta hedelmiä muodostuisi.

Tomaatit ovat yllättäneet minut olemalla kestäviä. Siirsin ne taimetuksesta pitkiksi veltohkoiksi rimpuloiksi kasvaneina teineinä parvekkeelle. Peitin ne ensin kaksinkertaisella harsolla ja lakanalla, kun ilma muuttui kalseaksi. Jännityksellä seurasin sääilmoituksia, kun pelkäsin tomaattireppanoiden lehtien repeävän tuulen voimasta irti. Kannoin ne sisään alkukesän puuskilta suojaan. Ne näyttivät ennen pervekkeelle kotoutumistaan surkeilta rääpäleiltä, joiden uskoi menettäneen kasvuintonsa, mutta kun ne saivat auringosta voimaa, niistä tuli vahvoja ja kauniita, ja sato oli valtava.

Minulla oli sekä siemenpussitomaatteja, edellisen vuoden kerätyistä siemenistä satoa sekä kaupan tomaateista säästettyjä siemeniä. Tunnelma on upea, kun voi noukkia omalta parvekkeelta auringossa kypsyneitä tomaatteja!

Kimalaiset ja muut pörriäiset vierailevat parvekkeella

Pölyttäjät ovat tervetulleita ja vierailevat ahkerasti parvekkeella. Ne muistavat hyvän mesikukan. Parvekelaatikoissa on myös kaupan kesäkukkia ja kasvimaalta siirrettyjä maanpeittäjiä. Kurkku oli haasteellinen kasvatettava tuulisella eteläparvekkeella, mutta oli siitäkin iloa. Toisen Cucurbitaceae-heimoon kuuluvan kurpitsan mesi kelpaa kimalaiselle, mutta joku sen siitepölyssä on vastenmielistä sille, koska se putsaa itseensä tarttuneen siitepölyn.

Parvekkeeni samettikukat ovat maanparantajia ja houkuttelevat värillään perhosia, mutta kerrottuina lajikkeina ne eivät tarjoa muuta kuin silmäniloa pölyttäjille. Kimalaiset lentävätkin niiden ohi aitokissanmintun kukalle.

Lisää vihreää kaupunkiin parvekeviljelyllä

Elämä on paljon rikkaampaa, kun voi tuoda luonnon lähemmäs ympäröimällä itsensä elävillä kasveilla. Noutoruokakin on todella lähituotettua, kun sen voi poimia parvekkeelta. Kasvien kasvattaminen alusta asti on mielenkiintoinen ja koukuttava harrastus. Yrttejä voi kerätä pitkin kesää ruokiin, hauduttaa juomaksi ja kuivata talven varalle. Kukat ovat myös pölyttäjille tärkeitä: ne ovat aina tervetulleita nauttimaan hiukopalaa.

Nyt olen kylvänyt jo tomaatteja ja chilejä ensi kesäksi. Osa on koulittu isompaan astiaan. Asunto alkaa täyttyä jälleen taimiastioista:)

Lisää pölyttäjistä voit lukea Helsyblogin jutusta Pölyttäjille polkuja.

Teksti ja kuvat: Heidi Rantalainen

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuoojeluliiton Uudenmaan piirin koordinaattori, jota kiinnostaa puutarhurointi, pienet ja suuret ihmeet luonnossa ja niiden tarkkailu ja taltiointi.