Muistutus Lahdenväylän tiesuunnitelmasta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys antoi 28.3.2025 Uudenmaan ELY:lle muistutuksen tiesuunnitelmasta “Valtatien 4 parantaminen välillä Kehä I – Kehä III ja Ilmasillan eritasoliittymä, Helsinki”.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut tiesuunnitelmaehdotukseen ja sen aineistoon. Pidämme tiesuunnitelman suunnittelun lähtökohtia ongelmallisina sillä ne edustavat vanhentunutta liikennesuunnittelufilosofiaa, jonka mukaan ajoneuvoliikenteen ruuhkautumis- ja turvallisuusongelmia ratkotaan laajentamalla teitä. Teiden laajentaminen johtaa suurella todennäköisyydellä myös autoliikenteen kasvuun (ns. induced demand -ilmiö). Autoliikenteen lisääntymiseen ja teiden laajentamiseen johtava liikennesuunnittelu ei ole yhteensopiva ilmastokriisin ja luontokadon torjunnan kanssa. Esitämme muistutuksessamme vaihtoehtoja esitetylle moottoriteiden laajentamiselle sekä parannusehdotuksia, joilla suunnitelman luontovaikutuksia voisi pienentää.

Suunnitteluratkaisu moottoriteiden osalta

Tiesuunnitelmassa esitetään uusien ramppien ja kaistojen rakentamista leventämällä tiealuetta mm. viereisille viheralueille. Tiealueen leventäminen vähentää suunnittelualueen metsiä ja puustoisia alueita sekä lisää luontoalueiden sirpaloitumista ja heikentää ekologisia yhteyksiä. Monelle eläinlajille väylien ylittäminen on jo nyt mahdotonta. Erityisesti Kivikonmetsässä tiealueen alle jäisi huomattava määrä metsäaluetta. Kivikonmetsä on määritelty tärkeäksi lintualueeksi luokituksella 3 [1]. Tärkeän lintualueen rajaus ulottuu Lahdenväylälle asti alueelle, jossa on esitetty uusien kaistojen ja baanan rakentamista. Uusien ajokaistojen luontovaikutuksia pahentaa se, että niiden alle on rakennettava vedeneristys pohjaveden suojaamiseksi, minkä takia kaistojen ympäristöstä joudutaan poistamaan kaikki kasvillisuus.

Mielestämme liikenneturvallisuusongelmia Lahdenväylällä ja Porvoonväylällä tulisi vähentää ajonopeuksia hiljentämällä eikä uusia kaistoja ja ramppeja rakentamalla. Tällä hetkellä suunnitellaan Lahdenväylän nopeusrajoituksen laskemista 60 kilometriin tunnissa Viikistä Koskelaan. Jos 60 km/h rajoitusalue alkaisi Lahdenväylällä jo esimerkiksi Kehä 3:n risteyksen eteläpuolella ja Porvoonväylällä Maratontien tai Länsimäentien risteyksen länsipuolella, niin esitettyjä uusia Porvoonväylän ramppeja ohittavia kaistoja ei tarvitsisi rakentaa Lahdenväylälle. Matalampi nopeusrajoitus vähentäisi myös melua ja mahdollistaisi kaistojen kaventamista.

Ilmasillan risteyksessä esitetään tiesuunnitelmassa liittymiskaistojen rakentamista Lahdenväylälle sekä etelään että pohjoisen suuntaan. Mikäli Ilmasillan risteyksen rampit jätettäisiin rakentamatta, voitaisiin uudet liittymiskaistat jättää rakentamatta Lahdenväylällä Kehä 1:n ja Porvoonväylän liittymän välillä. Ajoyhteys Malminkentältä Lahdenväylälle kulkisi tässä vaihtoehdossa Tattariharjuntien ja Kehä 1:n kautta.

Baana

Suunnitelmassa esitetään pyöräbaanan rakentamista Kivikosta Jakomäkeen. Esitetty reitti baanalle leventää entisestään kaadettavan metsän alaa Kivikonmetsässä ja tarkoittaisi suurten korkeuserojen takia mittavia maanmuokkauksia Kaivannepuistossa Porvoonväylän pohjoispuolella. Kaivannepuistossa lähellä baanan reittiä sijaitsee arvokkaiksi geologisiksi kohteiksi määritelty hiidenkirnu ja siirtolohkare.

Esitämme baanan osalta ratkaisua, jossa baana ylittäisi Lahdenväylän Ilmasiltaa pitkin ja jatkuisi sieltä Tattariharjuntien varressa pohjoiseen (KUVA 1). Yhteys Jakomäkeen toteutuisi yhtäältä Kengityssepänpolun reittiä pitkin ja toisaalta myös Suurmetsäntien pyörätietä ja sen eteläpuolella olevaa pyöräily- ja kävelyväylää pitkin. Tämä vaihtoehto säästäisi metsää ja palvelisi lisäksi laajempaa aluetta kuin tiesuunnitelmassa esitetty reitti, sillä baanan vaikutusalueen piiriin tulisivat myös Malminkentän, Tattarisuon, Alppikylän ja Heikinlaakson alueet. Pyöräliikenteen edistäminen on tärkeää mutta se ei saa tapahtua heikentämällä viheralueita varsinkin kun esitetylle reitille on vaihtoehtoja.

KUVA 1: Vaihtoehtoinen linjaus baanalle Tattariharjuntien varrella sekä yhteydet tästä reitistä Jakomäkeen olemassa olevia reittejä pitkin.

Liito-orava

Lahdenväylän ja Porvoonväylän yli on tunnistettu tarvetta liito-oravan siirtymäyhteyksille. Varsinkin Lahdenväylän kohdalla puuton alue on kuitenkin hyvin leveä ja on epäselvää pystyvätkö liito-oravat tällä hetkellä ylittämään väylän. Tiealueen leventäminen tulee entisestään heikentämään alueen liito-oravayhteyksiä. Helsingin liito-oravaselvityksen mukaan liito-oravat kykenevät liitämään korkeintaan 2 x puun korkeutta vastaavan etäisyyden. Liitoa-oraville on suunniteltava todellisuudessa toimivia kulkureittejä sekä Lahdenväylän että Porvoonväylän yli. Näille reiteille on istutettava uusia hyppypuita kaistojen väliin ja lisäksi on asennettava tilapäisiä “hyppytolppia” sen ajaksi, että puut kasvavat isommiksi, jotta ajallisesti katkeamattomat kulkureitit voidaan turvata.

Muiden eläinten siirtymäyhteydet ja Kivikonmetsän metsäisyyden turvaaminen

Pieneläinputken pohja on tehtävä niin, että kulkeminen on eläimille helppoa ja houkuttelevaa. Suunnitelmassa Lahdenväylän matalan Tattarisuon sillan viereen sen itäpuolelle on suunniteltu kahden kaistan levyinen väylä (kohde E1R1), mikä heikentää merkittävästi sillan alittavan maavaraisen reitin toimivuutta eläinten siirtymäyhteytenä. Mikäli kaistat aiotaan rakentaa, on Tattarisuon siltaa syytä leventää niin paljon, että kaikki kaistat mahtuvat sillan päälle. Sillan alittava maavarainen reitti ja puronvarsi tulee kunnostaa eläinten liikkumisen kannalta houkuttelevaksi. Maavaraiselle reitille tulee turvata suojaisat siirtymäyhteydet molemmille puolille Lahdenväylää, jotta eläimet uskaltaisivat käyttää reittiä.

Tiesuunnitelmaan merkitystä puistosillasta on kehitettävä oikea vihersilta, joka on riittävän leveä toimiakseen eläinten siirtymisyhteytenä ja jossa kasvaa myös puita. Toimiakseen kunnolla eläinten siirtymäyhteytenä, tulisi vihersillan olla vähintään 50 m leveä ja mieluummin selkeästi sitä leveämpi [2, s.19]. Puistosillan rakentaminen ei saa tarkoittaa laajoja puunkaatoja Kivikonmetsässä tai Tattarisuon lehdossa.

Jotta Kivikonmetsän laajuus ei pienenisi voimakkaasti on tarpeen varmistaa, että tien ja Kivikonlaidan välille jää puustoinen alue puistosillan pohjoispuolella. Puiden kaatoa tulee välttää, sillä kaadettuja puita ei saada takaisin ja kestää vähintään useampi vuosikymmen ennen kuin uudet istutetut puut ovat samankokoisia kuin nyt olemassa olevat puut.

Melu

Melu lisääntyy ja leviää entistä kauemmaksi muun muassa Kivikonmetsässä. Tilannetta on parannettava ensisijaisesti ajonopeuden laskulla tai toissijaisesti rakentamalla meluaidan Kivikonmetsän kohdalle. Meluaidan rakentaminen ei saa tarkoittaa, että metsästä kaadetaan lisää puita. Meluaidoissa koko suunnittelualueella on varmistettava, että väylälle ajautuneet eläimet pääsevät poistumaan sieltä ja on turvattava siirtymäyhteydet kaikille eläimille väylien yli.

LÄHTEET:

[1]: Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmä, “Tärkeät lintualueet – Kivikon metsä (325/99)”, Helsingin kaupunki: https://kartta.hel.fi/applications/HelLTJ/api/global/public/report/ltj/feature-report/135715/

[2]: Jokinen ja Yrjölä 2010, “Ekologiset käytävät Helsingin liitosalueella”, Ympäristötutkimus Yrjölä Oy: https://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-01-11-r4.pdf

Helsingissä 28.3.2025,

Eeva Rantala

puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys

Anders Backström

järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys