Lisää rakentamista vai lisää luontoa Helsinkiin? –Kuntapoliitikkoja tentattiin kansalaisjärjestöjen vaalipaneelissa

Kuva: Kuvassa vasemmalta oikealle: Laura Korpinen, Atte Ahokas, Risto Rautava, Tuomas Rantanen, Pentti Arajärvi, Ville Pellinen, Lorenz Backman. Kuvaaja: Sveta Romanova / Lapinlahden Lähde

Hyviä uutisia: Helsingin suurimpien puolueiden edustajat haluavat tehdä Helsingistä maailman luontopositiivisimman kaupungin! Asiaa kysyttiin puolueilta kansalaisjärjestöjen Lisää luontoa Helsinkiin! -kuntavaalitapahtumassa torstaina 27.3. 

Kuntapoliitikot olivat monesta muustakin luonnon- ja ilmastonsuojeluun liittyvästä tavoitteesta lähes yksimielisiä. Mutta kun keskustelussa päästiin periaatteen tasolta konkretiaan, eroja kyllä löytyi.

Maisema-arkkitehti, professori Ranja Hautamäki alusti vaalipaneelia kertomalla, mitä Helsingin luonnolle kuuluu nyt. 

”Meneillään on luonnon ja kaupungin kamppailu. Liian suuri osa kaupungin rakentamisesta kohdistuu metsiin tai muille luonnontilaisille alueille. Rakentamisen tieltä hävitetään yleensä kaikki luonto – puutkin kaadetaan tai tärvellään.”

Hautamäen mukaan Helsingissä tarvitaan lisää kaupunkivihreää, jonka on oltava lähellä asukkaita. Vihreyden laadulla on väliä: monimuotoisuudeltaan köyhien nurmikenttien sijaan on suosittava villiä ja vapaasti rehottavaa luontoa. 

”Kaivataan kunnianhimoisia, läpileikkaavia luontotavoitteita ja viisaita päättäjiä!” Hautamäki patisti. Yhtenä esimerkkinä hän käytti Pariisia, joka istuttaa keskelle kaupunkia tuhansia puita.

Asukkaiden ja kaupungin välille on Hautamäen mukaan syntynyt Helsingin luonnon suojelemisesta lihava riita. Lisää luontoa Helsinkiin! -tapahtumassa tuotiin esiin myös välineitä ristiriitojen ratkomiseksi. 

Arkkitehti Olli Hakanen kertoi, miten luontoa palautetaan jo rakennetuille alueille. Hakasen pitkäkestoinen projekti koskee Ilmalan aluetta. Cecilia Aintila Elonkirjon arkkitehdeista kertoi Koneen Säätiön rahoittamasta vaihtoehtokaavahankkeesta. Pete Lipponen Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! -liikkeestä kannusti kaupunkia perustamaan laajan ja kulttuurihistorialliset arvot huomioivan kansallisen kaupunkipuiston.

Helsingistä ilmastonmuutoksen torjunnan suunnannäyttäjä?

Puolueiden vaalipaneeliin osallistuivat Risto Rautava (kok.), Pentti Arajärvi (sd.), Tuomas Rantanen (vihr.) Atte Ahokas (vas.) ja Laura Korpinen (ps.).

Helsingistä ilmastonmuutoksen torjunnan suunnannäyttäjää halusivat kaikki puolueet lukuun ottamatta perussuomalaisten Korpista, joka kertoi, ettei usko ilmastonmuutokseen. Kokoomuksen Rautava ja vihreiden Rantanen sanoivat Helsingin jo nykyään olevan suunnannäyttäjä, erityisesti kivihiilestä luopumispäätöksen takia.

Liikenteen ilmastopäästöjen rajoittamisen keinoista puhuttaessa mielipiteet hajaantuivat, eikä esimerkiksi yksityisautoilun rajoittamisesta ja sen keinoista Helsingissä näytä olevan nykyisten valtapuolueiden eli kokoomuksen ja vihreiden välillä yksimielisyyttä. Sosialidemokraattien Arajärvi liputti yksityisautoilun ”järkevän rajoittamisen” puolesta. Vasemmistoliiton Ahokas odotti Helsingiltä varakkaana kaupunkina tässäkin asiassa enemmän vastuuta ja tekoja kuin muilta.

Helsingistä luontokadon torjunnan suunnannäyttäjä?

Kaikki puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta olivat sitä mieltä, että Helsingistä olisi luontokadon torjunnassa suunnannäyttäjäksi. Perussuomalaisten Korpisen mielestä Helsingin ei tarvitse olla suunnannäyttäjä, koska Helsinki on pääkaupunki ja suurimmat luontoarvot ovat muualla. 

Vasemmistoliiton Ahokas peräänkuulutti myös luontokadon torjunnassa kulutuksen vähentämistä ja kokoomuksen Rautava painotti, että Helsingin toimien on perustuttava tutkimukseen.

Sosialidemokraattien Arajärvi sanoi kaikenlaisen ”viherpiperryksenkin” olevan tärkeää luontokadon torjunnassa, ja että esimerkiksi Lapinlahdessa esiintyvän harvinaisen kirvelilattakoin suojelu on monimuotoisuuden kannalta olennaista. Jos käy ilmi, että kirvelilattakoin ravintokasvin siirtoistutukset tunnelin suuaukon kohdalta muualle eivät onnistu, on se Arajärven mukaan este Lapinlahden puistoon päättyvän tunnelivaihtoehdon rakentamiselle.

Onko Helsingin mahdollista kasvaa luontoa tuhoamatta?

Helsingin kasvu ja siihen liittyvä rakentaminen näyttää olevan puolueille hankala kysymys. Korpisen mukaan Helsingin ”yltiöpäisistä kasvutavoitteista” olisi luovuttava, ja otettava aikalisä. 

Rantasen mukaan Helsingin ei itseisarvoisesti haluta kasvavan, vaan suuri osa kaupungin rakentamisesta seuraa tarvetta. Hänen mukaansa vihreät pitää tärkeänä ratkaista ongelmia, joita kasvusta seuraa.

Arajärven mukaan Helsingin on kasvusta huolimatta säilytettävä lähikoulut, mahdollisuus lähiliikuntaan ja lähimetsät. Ahokas kaipasi kokonaisvaltaisempaa muutosta, jolla annettaisiin tilaa myös eläimille ja muunlajisille.

Helsingin rakentamista ohjaa yleiskaava. Se perustuu ennusteeseen, jonka mukaan kaupungin väkiluku kasvaa tuntuvasti edelleen. Keskustelua käytiin siitä, pitäisikö yleiskaavaa muuttaa muun muassa poistamalla siihen pikselein/ruuduin merkittyä rakennusalaa. Pikselein esitetty kaava ei suurpiirteisyydessään ota riittävästi huomioon alueiden luontoarvoja.

Arajärven mukaan yleiskaavaa ei ole pakko kokonaan toteuttaa, vaan se antaa vain suunnitteluun mahdollisuuden. Rantanen sanoi haluavansa poistaa yleiskaavasta joitakin kohtia, mutta asialla ei ole hänen mukaansa kiirettä; pikselit tulevat hänen mukaansa korjattua osayleiskaavassa. Rautavan mukaan kaavasta ei ole tarpeen poistella erillisiä pikseleitä, vaan on tarkasteltava kokonaisuuksia.

Kokoomus ja perussuomalaiset eivät halua kansallista kaupunkipuistoa

Kaupunki on äskettäin tehnyt Kansallisen kaupunkipuistoa koskevan päätöksen, jonka mukaan puisto esitetään perustettavaksi hyvin suppean, Keskuspuistoon nojaavan rajausvaihtoehdon pohjalta. Päätöksen perustamisesta tekee aikanaan ympäristöministeriö.

Rautava ja Korpinen vastustivat kansallisen kaupunkipuiston perustamista ylipäänsä. Rautavan mukaan Helsinki osaa itse suojella alueitaan, eikä valtion ohjailua tarvita. Korpisen mielestä kaupunkipuiston perustaminen on ”turhaa manifestointia”.

Arajärven mukaan valtion osuus päätöksenteossa takaisi sen, että perustettu kaupunkipuisto saataisiin myös pidettyä Helsingissä. Rantasen mukaan kaupungin virkamiehet olisivat halunneet luopua hankkeesta, mutta ’tynkäesityksen’ avulla se saatiin pidettyä hengissä.

Neuvotteluja ja kompromisseja vai vastahankaa?

Loppukeskustelussa pohdittiin vielä sitä, millainen päätöksenteon tapa johtaa parhaaseen kaupunkiin.

Rautava, Rantanen ja Arajärvi puolustivat ryhmien välisiä neuvotteluja ja keskustelevaa demokratiaa. Rantasen mukaan kompromisseja tarvitaan, koska ”yhtään aaria ei saada sillä, että hävitään aina äänestyksiä”. Arajärven mukaan päätöksenteossa on toimittava reilusti, eikä ketään saa jyrätä. Korpisen mielestä esityksiä vastaan äänestäminen jättää häviöstä huolimatta ihmisten mieleen ajatuksen, että toisinkin voisi toimia.

Tilaisuuden lopuksi järjestetyssä käsiennostoäänestyksessä kaikki läsnä olevien puolueiden edustajat halusivat tehdä Helsingistä maailman luontopositiivisimman kaupungin. 

Lisää luontoa Helsinkiin! -tapahtuman järjestivät Helsy, Helka, Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! -liike ja Lapinlahden Lähde.

Monipuolisen, napakasti etenevän tapahtuman juonsi Lorenz Backman yhdessä Lapinlahden Lähteen toimitusjohtaja Ville Pellisen kanssa. Aikataulussa pysymisestä piti huolta Helsyn puheenjohtaja Eeva Rantala. Väliaikamusiikilla ilahdutti luonnon monimuotoisuudesta inspiraatiota ammentava Kasvu-yhtye.

Teksti: Anne Brax