Mielipide strategisen yleiskaavan 2020 luonnoksesta

Ajankohtaista 26.6.2020

Luonnon monimuotoisuuden ydinalueet ekologisine yhteyksineen ja virkistysreitteineen on nostettava muun suunnittelun lähtökohdaksi. Alkuperäinen taimen pelastettava. Ei jätteenjalostusta Paasiltaan.

Mielipide strategisen yleiskaavan 2020 luonnoksesta

Hollolan ympäristöyhdistys ry kiittää mahdollisuudesta lausua mielipiteensä strategisen yleiskaavan luonnoksesta.On ilahduttavaa, että keskeisenä teemana ovat ekologiset yhteydet- ja viherverkostot ja kulttuuriympäristö. Hollolaankin on kantautunut tieto meneillään olevasta kuudennesta sukupuuttoaallosta!

Strateginen yleiskaava on oikeusvaikutteinen. Viherverkoston ekologiset käytävät ja virkistysreitit on kuitenkin esitetty vain ohjeellisina tai tarpeina, jotka ratkaistaan vasta tarkemmassa suunnittelussa eli asemakaavavaiheessa. Silloin ne usein jäävät toteuttamatta. Luonnon monimuotoisuuden ydinalueet ekologisine yhteyksineen ja virkistysreitteineen on nostettava muun suunnittelun lähtökohdaksi eli ne pitää olla strategisessa yleiskaavassa ratkaistu niin, ettei niitä voi enää muuttaa tai unohtaa.

Olennaista on myös viheralueiden hoito: luonnonmukaisessa kasvillisuudessa viihtyy enemmän lajeja kuin tarkkaan hoidetussa; VL merkintä ei takaa, että metsähoito huomioisi mm. ekologiset yhteydet. On annettava erikseen kaavamääräyksiä ja asemakaava-alueilla maisematyölupa. Ekologisista yhteyksistä tarvitaan lisää tietoa, koulutusta ja ohjeistusta, jotta ne pystyttäisiin paremmin huomioimaan kaavoituksessa ja käytännön toteutuksessa. Olennaista on myös, että luonnon monimuotoisuuden ydinalueet ja ekologiset ja virkistysyhteydet ymmärrettäisiin pitää puustoisina eli niiden metsiä hyödynnettäisiin jatkuvan kasvatuksen menetelmällä (avohakkuut jäisivät näiltä osin historiaan).

Kehätien lounaispuolella on laaja luonnon monimuotoisuuden ydinalue, joka menee päällekkäin kierrätyspuiston ja jätteen loppusijoituspaikaksi ehdotetun VE 1:n eli pääkartan selv- merkinnän kanssa. Selvitysalue aiheuttaa virkistysyhteyksille kriittisen kohdan eli ns. pullonkaulan. Se poistuu kun jätetään selv-kuvio toteuttamatta. Kehätien selv-alueen tuntumaan on kaavailtu runsaasti lisää asuinalueita mm. Hirvimäen omakotialue. Kartano-Kumpulan ja Perhoslaakson omakotialueiden lähivirkistysalueet ovat kaikkoamassa suunnitellun jätteenkäsittelyalueen vuoksi. Kehätien lounaispuoleista biodiversiteettiydinaluetta, viheraluetta ei saa uhrata toisarvoiseen toimintaan.

Koivusillanjoen varsi on luonnoksessa merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Tämä merkintä ei ole statukseltaan riittävä, vaan se on vaihdettava vähintään luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäväksi alueeksi tai mieluummin suojelualueeksi. Merkinnän riittämättömyyttä kuvaa se, että v. 2004 tehdyn kuntakeskuksen luonto- ja maisemaselvityksen mukaan koko Koivusillanjoen varsi kuuluu liitoravan elinympäristöön. Papanoita löydettiin useasta paikasta sekä nyt valmistuvan kehätien pohjois- että eteläpuolelta. Kierrätyspuiston YVA-menettelyn yhteydessä, keväällä 2019 ei Koivusillanjoen varrelta saatu liito-oravasta havaintoja lainkaan. Koivusillanjoki arvostettiin v. 2004 maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi.

Liito-oravakannan (ns. sateenvarjolaji ja luonnon monimuotoisuuden indikaattorilaji) elvyttämiseksi on joen varteen varattava satoja metrejä leveä metsäkaista, jota hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä eikä avohakkuilla. Perusteluna on: ”Kestävät kaupunkiseudut – teoksessa (Söderman & Saarela 2011) on määritelty toimivan ekologisen yhteyden leveydeksi taajamassa 300 m ja taajaman ulkopuolisella kaupunkiseudulla 500-1000 m. Lisäksi ekologisen yhteyden kapein kohta, ns. pullonkaula, ei saisi määritelmän mukaan olla leveyttään pitempi. Kaupunkialueella paikallisina ekologisina yhteyksinä toimivat kuitenkin myös tätä kapeammat viheryhteydet, kuten puronvarret. Kapeat metsäkaistaleet ovat kuitenkin herkkiä kaatumaan myrskyissä, ja tällainen metsä on käytännössä pelkkää reunavyöhykettä”.

Kuka vuokraa Koivusillanvarren kolopesän seuraavaksi?

Avohakkuiden ja metsämaan laikuttamisen rajoittaminen Koivusillanjoen varsilta pelastaa myös Porvoonjoen ainoan, geneettisesti alkuperäisen taimenkannan säilymisen joen alajuoksulla ja Aut- sekä Vähäjoella. Joet ja purot saavat alkunsa avo- ja tihkulähteistä, joiden lähiympäristö on useimmiten äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä kuten lähdelehtokorpia. Kaikki purot ja joet metsäpeitteisine varsineen toimivat monille eliöille ekologisina käytävinä, ovathan ne tottuneet niihin jo jääkauden loppumisesta saakka. Monet eläimet siirtyvät paikasta toiseen maaston alimpia paikkoja pitkin suojautuen siten petojen katseilta.

Kehätie katkaisee Koivusillanjoen laakson ja monien eläinlajien kohdalta ekologisen käytävän. Vesi virtaa sen ali pitkässä putkessa, joka on taimenelle ja saukolle ekologinen este. Nostavan liittymä aiheuttaa satoja metrejä leveän puuttoman aukon Koivusillanjoen laaksoon. Liito-oravan ekologiseksi käytäväksi paikan voisi elvyttää istuttamalla kuusta liittymän koukeroiden keskelle ja aivan tien laitaan asti.

Koivusillanjoen länsipuolella on kehätiessä kallion avoleikkaus, johon voisi toteuttaa monille nisäkkäille mm. hirvieläimille sopivan viheryhteyssillan kehätien aiheuttaman estevaikutuksen poistamiseksi.

Melkkaanoja, jonka latvapuro alkaa Vanhatalon pellon lähteistä, on myös oivallinen ekologinen käytävä. Sen soisi jatkuvan kartoilla viherkäytävänä kaikkina haaroineen Koivusillanjokeen asti.

Miksi luontoteemakarttaan ei ole merkitty kehätietä. Sen olisi hyvä näkyä ehdotuskartassa.

Messilän matkailukeskus katkaisee Salpausselkä-Tiirismaan yhtenäisen ekologisia ja virkistyksellisiä arvoja sisältävän alueen. Matkailukeskuksen menestys perustuu näihin samoihin arvoihin. Parhaiten matkailua edistäisi Salpausselkä-Tiirismaan arvon kohottaminen kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Ekologinen yhteystarve on toteutettava golfkentän ja Keskikankaan teollisuusalueen väliin tarpeeksi leveänä.Viherverkostoon on hyvä lisätä myös Mieholan kylän Mustikkamäki, jonka luonto on vertailtavissa Kapervuoren luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeään luonnonsuojelualueeseen.

Kaavaselostuksessa mainitaan, että ”Merkittävin maisemaan ja kulttuuriympäristöön liittyvä kaavallinen muutos kohdistuu Okeroisten kulttuurimaisemaan. Liikenteen jakautumiseen on varauduttu myös uudella maakuntakaavan mukaisella tieyhteystarpeella Nostavalta Ala-Okeroisiin”. Maakuntakaavassa se on merkinnällä yt(o)43. Tien asemointi maakuntakaavan kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta maakunnallisesti arvokkaalle alueelle on punnittava tarkkaan. Yhdistys ehdottaa, että se merkittäisiin kehätien Nostavan liittymästä koilliseen kohti Lahden puolella olevaa Jankkarinkadun ja Ala-Okeroistentien risteystä. Kun se kulkisi pitkin tilan 98-435-7-327 kaakkoisrajaa maaston muotoja noudattaen, pitkälti laaksossa, se ei häiritsisi kulttuurimaisemaa eikä sen liikenteestä aiheutuva melu asukkaita. Pähkinämäen rinne on rajalla loivimmillaan. Kyseisellä rajalla on aiemmin ollut tierasite, mutta se on muutama vuosi sitten rakentamattomana poistettu.

Asutusta ja TPY- alueita (työpaikat ja palvelut, joille ympäristö asettaa erityisiä vaatimuksia) kehätien läheisyyteen suunniteltaessa on erityisesti huomioitava maaperän rakenne ja topografia eli maaston korkeussuhteet. Alueesta ei tule viihtyisää asumis- eikä työpaikkaympäristöä, jos lähes kaikki infra ja tontit joudutaan muokkaamaan räjäyttämällä. Murskatut kalliolohkareet työnnetään tonttien rajoille ja teräväsärmäinen sepeli piha ja päälle asfalttia. Kalliolle ei voi istuttaa mitään ja hulevesiä tulee riittämään. Strategisessa yleiskaavassa on kiinnitettävä enemmän huomiota maaperän rakennettavuuteen asuin- ja TPY-alueita sijoitettaessa. Maa- ja kiviainesten kuljettamista on vähennettävä, koska se aiheuttaa runsaasti päästöjä ja turhia kustannuksia.

Ranta-alueille ei tule ohjata vakituista asutusta eikä kuntakeskuksen lähijärville vapaa-ajan asutustakaan, koska silloin hävitetään Hollolan vetovoimatekijät. Se ei ole myöskään sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Hulevesiverkosto pitäisi olla strategisessa yleiskaavassa. Hulevesien muodostumista pitäisi ehkäistä ja ne on imeytettävä mahdollisimman lähelle syntypaikkaa. Nykyinen rakentamiskulttuuri, jossa kalliot tasataan ja alavat paikat korotetaan louhoksella ja sepelillä, lisää asfalttipintojen ja siten hulevesien muodostumista. Hulevedet ovat ongelma epäpuhtauksien sekä kovien, eroosiota aiheuttavien tulvavirtaamien takia. Kirkkaat lähdepurot samentuvat, liettyvät ja purojen eliöstö yksipuolistuu, mikä vaikuttaa mm. taimenen elinmahdollisuuksiin. Yhdistys ehdottaakin hulevesistrategiaa strategisen yleiskaavan ehdotusvaiheeseen. Myös tuulivoimapuistot ovat strategisia kohteita, jotka pitää näkyä yleiskaavassa.

Yhdistyksen mielestä Paassillan TP- alue (tilaa vaativat elinkeinotoiminnat) mahdollistaa onnettomuusriskille alttiin toiminnan. TP on ”ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä luonnonvara – tai muun logistiikan tai jätteen käsittelyn tai kierrätyksen yritystoimintaa”. Samanlainen riski on selv -alueelle maakuntahallituksen linjaama jätteenkäsittelyaluekin. Onko Hollolan strategisen yleiskaavan päivityksen luonnosta laadittaessa otettu huomioon seuraavaa:

Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla halutaan varmistaa, että:”Haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettäväriittävän suuri etäisyys”.
Kaavaselostuksessakin mainitaan: ”Strateginen yleiskaava mahdollistaa toimintojen joustavan sijoittamisen ja sekoittumisen, mutta ottaa kantaa siihen, että ympäristöhäiriöitä aiheuttavat elinkeinotoiminnot tulee sijoittaa riittävän etäälle asutuksesta ja pohjavesialueista. Kaavoituksessa on huolehdittava, ettei riskille alttiita toimintoja sijoiteta liian lähelle vaaraa aiheuttavia laitoksia tai varastoja. Esimerkiksi päiväkodit, koulut, huoltolaitokset, sairaalat, asunalueet ja vilkkaat liikenneväylät sekä luonnon kannalta erityisen herkät tai tärkeä alueet ovat tässä tarkoitettuja riskialttiita toimintoja.”

Paassillan TP-merkintä on vaihdettava TPY-merkinnäksi ja jätteenkäsittelyalue kaatopaikkoineen (selv) hylättävä. Hollolan suurimman asutustaajaman kupeeseen ei sovi kumpikaan ”Kierrätyspuisto”.

Hollolassa 26.06.2020

Hollolan ympäristöyhdistys ry

(Suomen luonnonsuojeluliitto, Hollola)

Matti Laurila, pj Olavi Uusitalo, siht