MUISTUTUS PÄIJÄT-HÄMEEN KIERTOTALOUTTA PALVELEVAN JÄTTEENKÄSITTELYALUEEN (LAHDEN SEUDUN KIERRÄTYSPUISTO) VAIHEMAAKUNTAKAAVAN EHDOTUKSESTA
EUROOPAN UNIONIN vesipuitedirektiivin (VPD) ympäristötavoitteina ovat, että vesimuodostumien tila ei huonone ja että niiden hyvä tila tai keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien hyvä ekologinen potentiaali ja hyvä kemiallinen tila saavutetaan vuoteen 2015 (nyk. 2027) mennessä (VPD
4(1) art.).
Unionin tuomioistuin on linjannut, että VPD 4 artiklan mukaiset vesienhoidon ympäristötavoitteet sitovat uuden hankkeen lupaharkintaa. Tuomioistuin linjasi, että jäsenvaltion on evättävä lupa ympäristötavoitteita vaarantavalta hankkeelta.
Hollolaan, kehätien varteen ehdotetun kierrätyspuiston maasto on kokonaisuudessaan Koivusillanjoen valuma-aluetta, osa vesistä virtaa Melkkaanojan kautta ja suurin osa suoraan Koivusillanjokeen useita sivupuroja pitkin. Kierrätyspuistoalueen maaston muokkaaminen muuttaa täysin paikallisia vesiolosuhteita ja eliöiden elinympäristöä. Pintavesiä kuormittaisivat kiintoaines, ravinteet, kemiallinen ja biologinen hapenkulutus, metallit, VOC (haihtuvat orgaaniset yhdisteet), sulfaatti ja fenoliset yhdisteet. Maaperän rikkoutuessa maannoksen ruskeassa rikastumiskerroksessa sijaitsevat raskasmetallit lähtevät sadevesien mukana liikkeelle. Niihin kuuluu mm. elohopea, joka muuttuu ravintoketjussa rikastuvaksi ympäristömyrkyksi, metyylielohopeaksi päätyen petokaloihin, jollainen taimenkin on. Hulevesien pH voi nousta esim. tuhkien ja betonin käsittelyn vuoksi neutralointia vaativalle tasolle. Kiintoaines aiheuttaa vesien samentumista ja paljon orgaanista ainesta sisältävänä veden tummumista ja hapenkulutuksen lisääntymistä. Fosfori aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Runsas kiintoaines virtavesissä voi peittää kalojen kutualueita ja muiden vesieliöiden elinalueita ja ravintokasveja. Taimenen hedelmöittyneet mätimunat ovat talven soran alla. Sen läpi kulkeva vesi huuhtelee mätijyviä, mutta jos soran päälle kerrostuu lietettä hapensaanti estyy ja mäti tuhoutuu. Kiintoainehiukkaset saattavat vaurioittaa kalojen kiduksia ja ihon limapeitettä aiheuttaen pitkään jatkuessaan kalakuolemia. Täysikasvuiset kalat saattavat välttää sameita ja meluisia sekä täriseviä vesiä. Kaloista rehevöitymiselle, kiintoainekuormitukselle ja kohonneelle hapenkulutukselle herkimpiä on kuormitettavassa joessa luontaisesti esiintyvä taimenkanta. Se tuhoaisi Porvoonjoen, perimältään ainoan geneettisesti alkuperäisen taimenkannan elinmahdollisuudet. Koivusillanjokeen tulee päätymään hulevesien mukana myös koko suunnitellun kierrätyspuiston toiminnan ajan kiintoaineita, joiden hienot ainekset liettyvät ja valuvat kohti Autjokea ja Vähäjokea muuttaen niitäkin taimenelle sopimattomiksi. Emokalat talvehtivat Koivusillanjoen alapuolisen
Vähäjoen pienessä syvänteessä ja se tulisi täyttymään lietteistä varotoimenpiteistä huolimatta. Yksikin kiintoainepäästö voi olla kuolinisku ko. taimenpopulaatiolle. Kehätien pengertäminen Koivusillanjoen yli on jo aiheuttanut liettymistä ja sillan rakentaminen kierrätyspuiston vuoksi tulisi edelleen lisäämään sitä.
Koivusillanjoen lähes luonnontilaan ennallistunutta kaivuupengertä mukulaleinikkeineen ja valko- ja keltavuokkoineen. Kuva Matti Laurila.
Maa- ja kallioperän rakenne on VE 1:n hankealueella haastava, korkeuseroa on 60 m. Loppusijoitukseen tarvittavien kaatopaikkojen louhiminen kallioon on kallista ja räjäytetyn kallioalueen pohjustus myrkyllisten kaatopaikkavesien onnistuneeksi keräämiseksi on lisäksi vaikea tehtävä. Vaarana on, että kaatopaikkavesiä päätyy kallioperän ruhjeisiin puhtaan kalliopohjaveden sekaan ja etenkin tulvien aikaan saastuneena pintavetenä Koivusillanjokeen.
Ilmastonmuutos äärevöittää sääilmiöitä aiheuttaen mm. rankkasateita. Tämän vuoden heinäkuussa eri puolella Suomea on satanut yhden vuorokauden aikana koko kuukauden keskimääräinen sademäärä. Rankkasateet aiheuttavat tulvia, joihin ei pystytä varautumaan riittävästi etenkään vettä läpäisemättömillä alueilla kuten pohjustetuilla jätteenkäsittely- ja loppusijoituskohteilla. Selostuksessa todetaan
s. 50: jätteenkäsittelyalueen vesienkäsittelyyn sekä rakentamisvaiheessa että toiminnan aikana tulee hankkeen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa kiinnittää erityistä huomiota. Yhdistyksemme ei usko vesienkäsittelyn, tulvasuojelun ja puhdistustehon riittävyyden toteutuvan. Hanke vaarantaa vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteita.
Pohjois-Savon Ely kalatalousviranomaisena on lausunut kierrätyspuiston YVA-selostuksesta aiemmin mm.: Noin 1,5 kilometrin päässä hankealueen alavirranpuolella sijaitsee yksi Porvoonjoen yläosan tärkeimmistä tiedossa olevista taimenen lisääntymisalueista. Emokalat talvehtivat tämän alueen läheisyydessä sijaitsevassa syvänteessä. Syvänne on pieni, joten se tulee vähitellen täyttymään hankealueelta päätyvästä kiintoainekuormasta. Sen jälkeen emokaloilla ei ole lainkaan talvehtimispaikkaa. Taimenpopulaation säilyminen elinkelpoisena näyttää epätodennäköiseltä, mikäli jätteenkäsittelyalue perustetaan alueelle. Tämä saattaa muodostua hankkeen toteuttamisen esteeksi.
Kaavamerkinnät ja suunnittelumääräykset -kohdassa s. 47 määrätään, että: vesienhallinnan suunnittelussa tulee huomioida purkuvesistön pintavesien ekologiseen ja kemialliseen tilaan sekä taimenten elinolosuhteisiin kohdistuvien heikentävien vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen. Lievennystoimet tulee huomioida sekä rakentamisen että toiminnan aikana. Kaavaratkaisun vaikutusten arvioinnissa s. 50 esitetään, että kiintoainekuormituksen vähentäminen tulee huomioida myös Koivusillanjoen ylittävän ohjeellisen tieyhteyden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Kaavaehdotuksessa siis myönnetään, että Koivusillanjoen tila heikkenee. Heikkenemistä pyritään ehkäisemään, lieventämään ja vähentämään mutta ei voida estää vesimuodostuman tilan huononemista. EU:n tuomioistuin on linjannut (vesipuitedirektiivi,VPD 4), että jäsenvaltion on evättävä lupa ympäristötavoitteita vaarantavalta hankkeelta.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävä on auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys. Hyvän elinympäristön edellytys on, että haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille jätetään riittävän suuri etäisyys tai riskit hallitaan muulla tavoin.
Merkittävin este Hollolaan linjatun kierrätyspuiston toteuttamiselle on liian pieni etäisyys herkkien toimintojen eli taajama-asutuksen ja kierrätyspuiston, haitallisia terveysvaikutuksia ja onnettomuusriskejä aiheuttavien, toimintojen välillä. Viimeaikaiset lukuisat tulipalot kierrätykseen liittyvissä toiminnoissa sekä lähellä että kauempana eri puolilla Suomea kertovat alaan liittyvistä riskeistä ja niiden hallitsemisen vaikeuksista. Rakennus-, purku- ym. jätteistä koostuvat energiajätekasat ovat sytyttyään vaikeasti sammutettavissa, osaa paloista on jouduttu ainoastaan seuraamaan sivusta ja vain estetty niiden leviäminen. Eivät myrkylliset savukaasut pysähdy 1 km:n etäisyydelle palopaikasta, vaan leviävät vallitsevan tuulen mukana terveysriskejä aiheuttaen paljon pitemmälle, esim. Pietarsaaren Vanhan kaatopaikan palon (2.9.2019) myrkylliset savut kantautuivat etelätuulen mukana ainakin 3 km:n päähän kaupunkiin. Hollolan keskustassa asuu 1- 4 km:n päässä Hollolaan linjatusta kierrätyspuistosta yli 13 000 ihmistä.
Yhdistyksemme on ollut mukana keräämässä ihmisten mielipiteitä kierrätyspuistoon suhtautumisesta
Hollolan vaihtoehdon osalta. Adresseihin kertyi 1750 VE1:tä vastustavaa nimeä, jotka on luovutettu
Hollolan kunnalle 15.1.2018 ja myöhemmin täydennetty. Elokuun alkupuolella vastustajien määrä ylitti jo 2000 allekirjoittajan rajan, mikä osaltaan osoittaa sijaintipaikan olevan liian lähellä asutusta. Hollolan kunnan järjestämän asumisviihtyvyyttä koskeneen kyselyn (v. 2019) asumisviihtyvyyttä eniten alentavana tekijöinä hollolalaiset pitivät turvattomuutta ja yhtä paljon kierrätyspuiston sijoittamista Kehätien varteen.
Kaatopaikka-asetuksen 4§:ssä (v. 2013) säädetään: Kaatopaikka-alueen valinnassa on huolehdittava, että kaatopaikkatoimintaan käytettävän alueen etäisyys asutuksesta otetaan huomioon.
MRL 28 § Maakuntakaavan sisältövaatimuksissa kohdassa 1) maakunnan tarkoituksenmukainen alue- ja yhdyskuntarakenne, ohjeistetaan, että: Kiertotaloutta palvelevan jätteenkäsittelyalueen kaavalla alue ohjataan riittävän kauas asuinalueista ja muista herkistä toiminnoista.
Satelliittikuva asutukseen nähden vallitsevien tuulten yläpuolelle sijoittuvasta kierrätyspuistosta. Karttapaikka. ML
Vaihemaakuntakaavaehdotuksen mukainen kierrätyspuiston sijoittaminen Hollolaan on edellä olevien lakien ja asetusten pykälien vastainen. Väestötasoiset terveys- ym. haittavaikutukset (johtuen pölystä, melusta, savusta, hajusta, liikenteen lisääntymisestä ja kiinteistöjen arvon alenemisesta) olisivat merkittäviä, koska etäisyyttä asutuksesta ei ole otettu huomioon. Ehdotettu kierrätyspuistoalue on myös este asunnontuotannon kehittämiselle, etäisyys suunnitelluillekaan asuntoalueille ei ole riittävä.
Kaatopaikka-asetuksen 4§:n mukaan kaatopaikkaa ei saa sijoittaa virkistyskäyttöön tarkoitetun tai muun erityistä suojelua vaativan vesialueen välittömään läheisyyteen.
Vaihemaakuntakaavaehdotuksessa on teksti: Jätteenkäsittelyalueen sijainnilla ei ole vaikutuksia maakunnalliseen tai seudulliseen virkistysalueiden riittävyyteen. Alueella ei ole maakuntakaavassa virkistysaluevarauksia eikä alueella ole yleisiä ulkoilureittejä.
Näin valitettavasti on, mutta Hollolan kuntakeskuksen eteläpuolelle on rakennettu 1970- ja 1990-luvuilla Kartanon-Kumpulan omakotialueet ja parhaillaan rakennetaan Perhoslehdon ja Vanhantalonrinteen pientaloalueita sekä kaavoitetaan Hirvimäkeä. Näiden alueiden asukkaiden lähivirkistysalueet ovat kehätien rakentamisen ja sen varteen kaavailtujen yritysalueiden ja rinnakkaisteiden rakentamisen jälkeen kaukana. Virkistykseen soveltuvat alueet eivät olisi riittäviä, kehätien pohjoispuoli on varattu str.yleiskaavassa etupäässä yritystoimintaan ja asutuksen laajentamiselle. Kehätien eteläpuoleinen, toistaiseksi luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä ydinalue on säilytettävä. Kierrätyspuisto hävittäisi tuon maa- ja metsätaloutta palvelevan potentiaalisen virkistysalueen, vaikka lainvoimaisessa maakuntakaavassa olevat virkistysalueet eivät vähenekään.
Kuntakeskuksen eteläpuolisten taajamien virkistysalueiksi jätetyt tai kaavoitetut alueet ovat pääosin jyrkkiä rinteitä, voimalinjojen alusia, puronvarsitiheikköjä tai avohakattuja metsiä.
Kehätien hankealue sijoittuu pääosin yli 100 ha:n laajuiselle luonnon ydinalueelle. Päijät-Hämeen ekologisen verkoston päivityksen (SITO 2013) mukaan: Luonnon ydinalueet ovat rauhallisia, yhtenäisiä, luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä, tavanomaisen maa- ja metsätalouden piirissä osittain olevia metsäalueita. Luonnon ydinalueet muodostavat suojavyöhykkeen suojaten arvokkaimpia kohteita, suojelualueita ja muita luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita niitä pirstovalta maankäytöltä ja toiminnalta. Ekologisen tai viherverkoston päivityksissä ilmenneitä periaatteita noudattaen kierrätyspuiston sijoittuminen Hollolan Kehätien varteen kaavaillulle alueelle ei ole mahdollista.
Hollolan ympäristöyhdistys ry on vakuuttunut, että Lahden seudun jätehuolto voidaan jatkossakin hoitaa Kujalassa.
Jätehuollon erääksi tavoitteeksi on asetettu, että jätteet kerätään keskitetysti yhteen paikkaan, ”kierrätyspuistoon”, jossa ne viimeistään lajitellaan ja kerätään kasoihin odottamaan jatkokäsittelyä. Tällainen väliaikainen varastointi kasvattaa esim. energiajätekasoja isoiksi ja palamisherkiksi, koska kysyntä välillä hiipuu. Järkevämpää olisi nykyisen tietoyhteiskunnan mahdollistama hajautettu järjestelmä, jossa kierrätykseen suunnitellut jätejakeet kuljetetaan syntypisteeltä valmiiksi lajiteltuina suoraan yritykselle, joka jatkojalostaa ne. Älykäs logistiikka ja biokaasulla toimivat jäteautot hillitsevät ilmastonmuutosta. Jätteiden väliaikaisvarastoja eli ”kierrätyspuistoja” ei enää tarvita.
Yhdistyksemme esittää, että Päijät-Hämeen jätteenkäsittelyalueen vaihemaakuntakaava-ehdotusta ei tule hyväksyä vaan YVA -hanke tulee käynnistää uudelleen aiemmissa palautteissa esitetyn ”VE 0 plus” pohjalta eli Kujalan nykyistä jätekeskusta tulee kehittää kierrätysteknologian mallikohteena Kujalassa ja sen länsipuolella. Ns. maankaatopaikat kukin Päijät-Hämeen kunta voi toteuttaa omalla alueellaan ja hyödyntää tulevaa massakoordinointia.
Hollolassa 13.11.2020
Hollolan ympäristöyhdistys ry
(Suomen Luonnonsuojeluliitto Hollola)
Matti Laurila, pj Pentti Huhta, varapj, insinööri
biologi p.0451205056
p. 0405953147