Muistutus strategisen yleiskaavan 2020 ehdotuksesta

Ajankohtaista 9.1.2021

Vastustamme viheralueiden ( VL ) muuttamista metsätalousalueiksi, joilla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU), viheryhteyksien puutteita, ja kierrätyspuiston ja sitä vastaavan alueen kaavoitusta.

Hollolan ympäristöyhdistys ry kiittää mahdollisuudesta tehdä muistutuksen strategisen yleiskaavan ehdotuksesta.

On ilahduttavaa, että keskeisenä teemana ovat ekologiset yhteydet- ja viherverkostot ja kulttuuriympäristö. Hollolaankin on kantautunut tieto meneillään olevasta kuudennesta sukupuuttoaallosta!

Päivityksen keskeinen teema on viheralueet ja viherverkostot. Miten on mahdollista ehdottaa laajojen VL-alueiden muuttamista MU- alueiksi? Onko päivityksen tarkoituksena heikentää olemassa olevaa, yllä mainittua teeman tilannetta muuttamalla VL:t MU:ksi? Tiirismaa on valtakunnallisesti merkittävä virkistys- ja matkailukohde, eikö kunta voisi korvata VL- merkinnästä aiheutuvat haitat yksityisille metsän omistajille tai lunastaa VL-metsät. Yhdistyksemme ehdottaa VL-merkintöjen palauttamista entisille paikoilleen MU: ksi vaihdettujen tilalle myös muualla kuin Tiirismaalla.

Viheralueiden hoidosta voisi antaa ohjeellisia määräyksiä jo yleiskaavassa, jotta niitä toteutettaisiin paremmin asemakaavoissa. VL- merkintäkään ei takaa, että metsähoito huomioisi mm. ekologiset yhteydet. Ekologisista yhteyksistä tarvitaan lisää tietoa, koulutusta ja ohjeistusta, jotta ne pystyttäisiin paremmin huomioimaan kaavoituksessa ja käytännön toteutuksessa. Tärkeää on, että luonnon monimuotoisuuden ydinalueet ja ekologiset ja virkistysyhteydet ymmärrettäisiin yksityispuolellakin pitää puustoisina. Yksityisiä metsänomistajia olisi kannustettava jatkuvan kasvatuksen menetelmään, se kun useimmissa tapauksissa on tutkitusti edullisin tapa kasvattaa metsiä avohakkuiden sijaan. Silloin metsä olisi monikäyttöistä ja monimuotoista, mikä tekisi niin metsä- kuin jokamiehenkin tyytyväiseksi.

Kehätien lounaispuolella on laaja luonnon monimuotoisuuden ydinalue, joka menee päällekkäin kierrätyspuiston ja jätteen loppusijoituspaikaksi ehdotetun VE 1:n eli pääkartan selv- merkinnän kanssa. Selvitysalue on osaltaan aiheuttamassa viheryhteyksille kriittisen kohdan eli ns. pullonkaulan. Se melkein poistuu kun jätetään selv-kuvio toteuttamatta. Melkkaanojan laakson ohjeellinen ekologinen ja virkistysyhteys mutkittelee mustalla TP- ja harmaalla TPY-alueella, se on muutettava ekologiseksi yhteydeksi kuten muutkin ohjeelliset ekologiset ja virkistysyhteydet, jos yhteys käytännössä halutaan toimimaan.

Kehätien selv-alueen tuntumaan on kaavailtu runsaasti lisää asuinalueita mm. Hirvimäen omakotialue. Kartano-Kumpulan ja Perhoslaakson omakotialueiden lähivirkistysalueet ovat kaikkoamassa kehätie-esteen ja suunnitellun selv- ja TP- alueiden vuoksi. Kuntakeskuksessa ja Salpakankaalla lähimetsät ovat onnistuneesti 300 m päässä ulko-ovesta, taajaman eteläosien tilanne on toisin. Kehätien lounaispuoleista biodiversiteettiydinaluetta ei saa uhrata toisarvoiseen toimintaan.

Vaikka voimassaolevassa maakuntakaavassa Koivusillanjoen varsi on varustettu viheryhteystarvemerkinnällä on se vielä kaavaehdotuksessakin merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Tämä merkintä ei ole statukseltaan riittävä, vaan se on vaihdettava vähintään luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäväksi alueeksi tai mieluummin luonnonsuojelualueeksi. Merkinnän riittämättömyyttä kuvaa se, että v. 2004 tehdyn kuntakeskuksen luonto- ja maisemaselvityksen mukaan koko Koivusillanjoen varsi kuuluu liitoravan elinympäristöön. Papanoita löydettiin useasta paikasta nykyisen Lahden eteläisen kehätien sekä pohjois- että eteläpuolelta. Kierrätyspuiston YVA-menettelyn yhteydessä, keväällä 2019 ei Koivusillanjoen varrelta saatu liito-oravasta havaintoja lainkaan. Koivusillanjoki arvostettiin v. 2004 maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi.

Koivusillanjoen laakso on tärkeä etelä – pohjoissuuntainen ekologinen käytävä, joka on merkittävä kaavaehdotukseen ohjeellisella ekologisella yhteys- merkinnällä, mikä on kuvattu viherverkostoselvityksessä:

OHJEELLINEN EKOLOGINEN YHTEYS kuvaa viherkäytävää, jonka osoittamalla yhteydellä on merkitystäeliölajien liikkumiselle ja luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Yhteyksien tarkoituksena on turvata eliöiden liikkuminen kunnan alueella ja turvata myös ylikunnalliset yhteydet. Ekologisen yhteyden tarkoituksena on yhdistäämonimuotoisuuden kannalta merkittävät alueet, kuten luonnonsuojelualueet ja yhtenäiset laajat metsäalueet. Yhteyksillä on erityinen merkitys ilmaston muutoksen vaikutusten lieventämisessä, sillä ne takaavat eliöiden mahdollisuudet liikkua uusille elinympäristöille muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.

Suositukset maankäyttöön ja jatkosuunnitteluun: Ekologisen yhteyden jatkuvuus ja kytkeytyminen tulee turvata. Tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee huomioida reitin yhdistävät ja sille osuvat arvokkaat luontokohteet sekävarmistaa, että ekologinen yhteys säilyy yhtenäisenä, mahdollisimman leveänä, puustoisena ja luonnon olosuhteiltaan monipuolisena. Eliöiden liikkuminen estevaikutusten, kuten pääväylien yli, tulee turvata.

Kaavaehdotuksen alemman statuksen omaava ohjeellinen ekologinen ja virkistysyhteys- merkintä olisi kokonaan korvattava tällä ekologisella yhteysmerkinnällä kuten on Hollolan kunnan strategisen yleiskaavan viherverkosto 2020 -selvityksessä.

Pääkartan mukaan ekologinen käytävä kulkee kehätien pohjoispuolella Melkkaanojan sivuhaaraa (”Voimapuroa” nimiehdotus) Salpakankaan koulun etelänpuoleisia muuntajarakennelmia kohden ja siitä Hedelmätarhan tervaleppäkorven luonnonsuojelualueelle. Yhtä hyvä ja laajempi ekologinen yhteys on Koivusillanjoen kehätien alituskohdasta lähtien itse Koivusillanjoki kolmine latvahaaroineen, joista läntisin (”Väinöpuro” nimiehdotus) alkaa kyseisestä Hedelmätarhan tervaleppäkorvesta. Keskimmäinen latvapuro (”Nasupuro”) alkaa myös luonnonsuojelualueelta (Kirmolantien Aapelinlehto) ja itäisin (”Oinaspuro”) palstaviljelmien pohjoispuolelta, jossa myös on äärimmäisen uhanalaisia lähdeluontotyyppejä. Koivusillanjoen latvahaaroihin on merkittävä ohjeellinen ekologinen yhteys merkintä, koska pienvedet: lähteet, purot ja ojat ovat oleellinen osa luonnon verkostoa:

”Pienvedet tarjoavat elinympäristön monille merkittäville kasvi-, eläin- ja hyönteislajeille. Ojan- ja puronvarret toimivat ekologisina käytävinä eliölajeille. Ojat, purot ja lähteet ovat kaupunkialueella harvinaista vesiluontoa, joka tarjoaa virkistysmahdollisuuksia kaupunkilaisille. Pienvesistöihin kohdistuvat muutokset uhkaavat samalla niiden ekologista monimuotoisuutta.” (Tampereen viheralueohjelma 2005–2014)

Eliöiden liikkuminen estevaikutusten, kuten pääväylien yli, tulee turvata eli tässä tapauksessa kehätien yli. Kehätie jyrkkine penkereineen ja Nostavan liittymä aiheuttavat satoja metrejä leveän puuttoman aukon Koivusillanjoen laaksoon, ns. ekologisen yhteyden pullonkaulan, jota maakuntakaavassa merkitään viheryhteystarpeella. Liito-oravan ekologiseksi yhteydeksi paikan voisi elvyttää istuttamalla kuusta liittymän koukeroiden keskelle ja aivan tien laitaan asti. Liiturin pisin mitattu lentomatka on 78 m. Tien yli rakennettavien opastetaulujen yläpintaan voisi lisäksi rakentaa sillan kuten kehätien Lahden puolelle on tehty.

Liito-oravakannan (ns. sateenvarjolaji ja luonnon monimuotoisuuden indikaattorilaji) elvyttämiseksi on joen varteen varattava satoja metrejä leveä metsäkaista, jota hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä eikä kuten nyt avohakkuilla.

”Kestävät kaupunkiseudut – teoksessa (Söderman & Saarela 2011) on määritelty toimivan ekologisen yhteyden leveydeksi taajamassa 300 m ja taajaman ulkopuolisella kaupunkiseudulla 500-1000 m. Lisäksi ekologisen yhteyden kapein kohta, ns. pullonkaula, ei saisi määritelmän mukaan olla leveyttään pitempi. Kaupunkialueella paikallisina ekologisina yhteyksinä toimivat kuitenkin myös tätä kapeammat viheryhteydet, kuten puronvarret. Kapeat metsäkaistaleet ovat kuitenkin herkkiä kaatumaan myrskyissä, ja tällainen metsä on käytännössä pelkkää reunavyöhykettä”.

Koivusillanjoen länsipuolella on kehätiessä kallion avoleikkaus, johon on hyvä toteuttaa monille nisäkkäille mm. hirvieläimille sopiva riistasilta kehätien aiheuttaman estevaikutuksen poistamiseksi. Takamaantien alikulusta, kantokoristeista huolimatta, hirvieläimet tuskin menevät läpi, ne kun vaativat taivasta yläpuolelleen.

Yhdistykselle annetussa luonnoksen vastineessa on ehdotettu ekologisen verkoston kehätien alikuluksi Luhdanjoen siltaa, mutta se on rautatien takana ja liian kaukana Koivusillanjoen ekologisesta yhteydestä.

Lähdevetinen, taimenpitoinen Vähäjoki saa vetensä pääasiassa kolmesta rautatien länsipuolella virtaavasta joenhaarasta: Hankaanjoki, Autjoki ja Koivusillanjoki. Niiden vesi tulee suurelta osin lähteistä ja siten niiden valuma-alueet ovat suhteellisen pienialaisia. Muualla Porvoonjoen vesistössä ei näin lähdevaikutteisia joistoja ole. Siksi meillä Hollolassa on myös Porvoonjoen ainoa, geneettisesti alkuperäinen taimenkanta Vähäjoessa ja sen latvajoissa ja -puroissa.

Kuten aiemmin on jo todettu kaikki purot ja joet varsineen toimivat monille eliöille ekologisina käytävinä, ovathan ne käyttäneet niitä jo jääkauden loppumisesta saakka. Monet eläimet siirtyvät paikasta toiseen maaston alimpia paikkoja, laaksoja pitkin suojautuen siten petojen katseilta.

Ohjeellinen ekologinen yhteys- merkintä on merkittävä pääkarttaan kaikkiin kolmeen Vähäjoen latvahaaraan Koivusillan-, Aut- ja Hankaanjokeen alkulähteille saakka.

Lopullista strategista yleiskaavaa toteutettaessa on pidettävä huoli, ettei Vähäjoen ja sen latvahaarojen, ekologisten yhteyksien vesienhoidon tilaa huononneta. Kehätien varteen mahdollisesti toteutuvat rakenteet ja niitä varten tarvittavat maastonmuokkaukset eivät saa rakennusaikana eivätkä sen jälkeenkään heikentää kiintoainepäästöillään ja hulevesillään Melkkaanojan ja Koivusillanjoen hyvää ekologista ja kemiallista tilaa.

Perustelut:

EUROOPAN UNIONIN vesipuitedirektiivin (VPD) ympäristötavoitteina ovat, että vesimuodostumien tila ei huonone ja että niiden hyvä tila tai keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien hyvä ekologinen potentiaali ja hyvä kemiallinen tila saavutetaan vuoteen 2015 (nyk. 2027) mennessä (VPD 4(1) art.).

Unionin tuomioistuimen Weser-tuomion (C-461/13) perusteella on selvää, että VPD 4 artiklan mukaiset vesienhoidon ympäristötavoitteet sitovat uuden hankkeen lupaharkintaa. Tuomioistuin linjasi, että jäsenvaltion on evättävä lupa ympäristötavoitteita vaarantavalta hankkeelta, ellei tavoitteista poiketa direktiivin mukaisesti.

Kehätien varteen kaavassa esitetyn kierrätyspuiston (selv) ja TP-alueen maasto on kokonaisuudessaan Koivusillanjoen ja sen sivujoen Melkkaanojan valuma-aluetta, osa vesistä virtaa Melkkaanojan kautta ja suuri osa suoraan Koivusillanjokeen useita sivupuroja pitkin. Kierrätyspuisto- ja TP-alueen maaston muokkaaminen muuttaa täysin paikallisia vesiolosuhteita ja eliöiden elinympäristöä. Pintavesiä kuormittaisivat kiintoaines, ravinteet, kemiallinen ja biologinen hapenkulutus, metallit, VOC (haihtuvat orgaaniset yhdisteet), sulfaatti ja fenoliset yhdisteet. Maaperän rikkoutuessa maannoksen ruskeassa rikastumiskerroksessa sijaitsevat raskasmetallit lähtevät sadevesien mukana liikkeelle. Niihin kuuluu mm. elohopea, joka muuttuu ravintoketjussa rikastuvaksi ympäristömyrkyksi, metyylielohopeaksi päätyen petokaloihin, jollainen taimenkin on. Hulevesien pH voi nousta esim. tuhkien ja betonin käsittelyn vuoksi neutralointia vaativalle tasolle. Hulevedet sisältävät myös esim. asfalttipinnoilta huuhtoutuvia, autonrenkaista irtoavia mikromuoveja.

Kiintoainekset aiheuttavat vesien samentumista ja paljon orgaanista ainesta sisältävänä veden tummumista ja hapenkulutuksen lisääntymistä. Fosfori aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Runsas kiintoaines virtavesissä voi peittää kalojen kutualueita ja muiden vesieliöiden elinalueita ja ravintokasveja. Taimenen hedelmöittyneet mätimunat ovat talven soran alla. Sen läpi kulkeva vesi huuhtelee mätijyviä, mutta jos soran päälle kerrostuu lietettä hapensaanti estyy ja mäti tuhoutuu. Kiintoainehiukkaset saattavat vaurioittaa kalojen kiduksia ja ihon limapeitettä aiheuttaen pitkään jatkuessaan kalakuolemia. Täysikasvuiset kalat saattavat välttää sameita ja meluisia sekä täriseviä vesiä. Kaloista rehevöitymiselle, kiintoainekuormitukselle ja kohonneelle hapenkulutukselle herkimpiä on kuormitettavassa joessa luontaisesti esiintyvä taimenkanta.

Vähäjoen joiston taimenia. Kuva Musti-Porvoonjoen kalatalousalue

Emokalat talvehtivat Koivusillanjoen alapuolisen Vähäjoen pienessä syvänteessä ja se tulisi täyttymään lietteistä varotoimenpiteistä huolimatta. Yksikin kiintoainepäästö voi olla tuhoisa ko. taimenpopulaatiolle. Kehätien pengertäminen Koivusillanjoen yli on jo aiheuttanut liettymistä ja sillan rakentaminen kierrätyspuiston vuoksi tulisi edelleen lisäämään sitä.

Selv- ja TP-alueiden toteutuminen tuhoaisi Porvoonjoen, perimältään ainoan geneettisesti alkuperäisen taimenkannan elinmahdollisuudet.

Messilän matkailukeskus katkaisee Salpausselkä-Tiirismaan yhtenäisen, ekologisia ja virkistyksellisiä arvoja sisältävän alueen. Matkailukeskuksen menestys perustuu näihin samoihin arvoihin. Parhaiten matkailua edistäisi Salpausselkä-Tiirismaan arvon kohottaminen kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Ekologinen yhteystarve on toteutettava golfkentän ja Keskikankaan teollisuusalueen väliin tarpeeksi leveänä. Tien ylitystä edesauttaisi puiden istuttaminen pyörätien ja autokaistan väliin, kuten Hollolan kunnan strategisen yleiskaavan viherverkostoselvityksessä esitetään. Golf-kenttä on luonnon monimuotoisuuden kannalta autiomaata.

Viherverkostoselvityksen ehdotus Hollolan alueelliseksi viherverkostoksi kuvat 7-1, 7-2, 7-3, 7-4, 7-5 (lihavoidut kuvat alla) tulisi toteuttaa sellaisenaan tässä muistutuksessa esitetyin lisäyksin: Strategisen yleiskaavan päivityksen yhteydessälähtökohdaksi ekologisen verkoston osoittamiseksi otetaan raportissa esitetty kartta 7-1. Verkoston osalta oleellisinta on kiinnittää huomioita verkoston kriittisimpiin kohtiin, jotka ovat joutuneet tai ovat juotumassa puristuksiin muun maankäytön osalta. Näiltä osin myös kaavamääräykset tulee olla riittävän sitovia. Lisäksi suositellaan kriittisimmän ekologisen verkoston osoittamista pääkartalla eli ekologiset käytävät ja niiden pullonkaulat on syytä näkyä pääkartassa.

Viherverkoston laatijat eivät ole merkinneet karttoihinsa TP- aluetta lainkaan ja vain osaan selv-alueen. TP-alue ja selv-alue osuu suurelta osalta laajalle yhtenäiselle metsäalueelle, jolle sijoittuu merkittäviä luontoarvoja.

Tämän luonnon ydinalueen ympärille on kehittynyt arvokas maisema- ja kulttuuriympäristö. (Maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta arvokkaat kohteet/ Kehätie; Sito, 8.12.2017)

Kaavaselostuksessa mainitaan, että ”Merkittävin maisemaan ja kulttuuriympäristöön liittyvä kaavallinen muutos kohdistuu Okeroisten kulttuurimaisemaan. Liikenteen jakautumiseen on varauduttu myös uudella maakuntakaavan mukaisella tieyhteystarpeella Nostavalta Ala-Okeroisiin”. Maakuntakaavassa se on merkinnällä yt(o)43. Tien asemointi maakuntakaavan kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta maakunnallisesti arvokkaalle alueelle on punnittava tarkkaan. Yhdistys ehdotti luonnosvaiheen mielipiteessään, että se merkittäisiin kehätien Nostavan liittymästä koilliseen kohti Lahden puolella olevaa Jankkarinkadun ja Ala-Okeroistentien risteystä sekä, että se kulkisi pitkin tilan 98-435-7-327 kaakkoisrajaa maaston muotoja noudattaen, pitkälti laaksossa, jolloin se ei häiritsisi kulttuurimaisemaa eikä sen liikenteestä aiheutuva melu asukkaita. Pähkinämäen rinne on rajalla loivimmillaan. Kyseisellä rajalla on aiemmin ollut tierasite, mutta se on muutama vuosi sitten rakentamattomana poistettu.

Suurelta osin näin onkin kaavailtu tässä ehdotusvaiheessa, ainoastaan tietä ei ole pohjoispäästään liitetty sille luontevaan liittymiskohtaan Lahden kaupungin puolella olevaan Ala-Okeroistentien ja Jankkarinkadun risteykseen. Yhdistyksen mielestä kuntien rajat eivät saa olla järkevien tiesuunnitelmien esteenä ja suositamme, että Lahden kanssa neuvoteltaisiin lahtelaisiakin hyödyttävästä ratkaisusta.

Onko tietä ylipäätään järkevää rakentaa, on pitkän ajan kysymys. Kehätie poikii niin paljon lisää teitä, että mahtuuko ihminen sinne sekaan puhumattakaan muusta luomakunnasta.

Asutusta ja TPY- alueita (työpaikat ja palvelut, joille ympäristö asettaa erityisiä vaatimuksia) kehätien läheisyyteen suunniteltaessa on erityisesti huomioitava maaperän rakenne ja topografia eli maaston korkeussuhteet. Alueesta ei tule viihtyisää asumis- eikä työpaikkaympäristöä, jos lähes kaikki infra ja tontit joudutaan muokkaamaan 2 mrd vuotta vanhoja kallioita räjäyttämällä. Murskatut kalliolohkareet työnnetään tonttien rajoille ja teräväsärmäisestä sepelistä muovaillaan piha ja päälle asfalttia. Kalliolle ei voi istuttaa mitään ja hulevesistä tulee ongelmia ympäröiville pienvesille. Strategisessa yleiskaavassa on kiinnitettävä enemmän huomiota maaperän rakennettavuuteen asuin- ja TPY-alueita sijoitettaessa.

Ranta-alueille ei tule ohjata vakituista asutusta eikä kuntakeskuksen lähijärville vapaa-ajan asutustakaan, koska silloin hävitetään Hollolan vetovoimatekijät. Se ei ole myöskään sosiaalisesti oikeudenmukaista.

Hulevesiverkoston linjaukset pitää olla strategisessa yleiskaavassa. Hulevesien muodostumista pitää ehkäistä ja ne on imeytettävä mahdollisimman lähelle syntypaikkaa. Nykyinen rakentamiskulttuuri, jossa kalliot tasataan ja alavat paikat korotetaan louhoksella ja sepelillä, lisää asfalttipintojen ja siten hulevesien muodostumista. Hulevedet ovat ongelma epäpuhtauksien sekä kovien, eroosiota aiheuttavien tulvavirtaamien takia. Kirkkaat lähdepurot samentuvat, liettyvät ja purojen eliöstö yksipuolistuu, mikä vaikuttaa mm. taimenen elinolosuhteisiin. Yhdistys ehdottaakin edelleen hulevesistrategiaa strategiseen yleiskaavaan. Myös tuulivoimapuistot ovat strategisia kohteita, jotka pitää näkyä yleiskaavassa.

Onko Hollolan strategisen yleiskaavan päivityksen ehdotusta laadittaessa otettu huomioon seuraavaa:

Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla halutaan varmistaa: ”Haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettäväriittävän suuri etäisyys”.
Kaavaselostuksessakin mainitaan: ”Strateginen yleiskaava mahdollistaa toimintojen joustavan sijoittamisen ja sekoittumisen, mutta ottaa kantaa siihen, että ympäristöhäiriöitä aiheuttavat elinkeinotoiminnot tulee sijoittaa riittävän etäälle asutuksesta ja pohjavesialueista. Kaavoituksessa on huolehdittava, ettei riskille alttiita toimintoja sijoiteta liian lähelle vaaraa aiheuttavia laitoksia tai varastoja. Esimerkiksi päiväkodit, koulut, huoltolaitokset, sairaalat, asunalueet ja vilkkaat liikenneväylät sekä luonnon kannalta erityisen herkät tai tärkeä alueet ovat tässä tarkoitettuja riskialttiita toimintoja.”

Paassillan TP-alueelle on kaavailtu: Paassilta alueen teollisuus- ja työpaikka-alueelle voidaan muun toiminnan ohella sijoittaa seudullisesti tärkeitä ja ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä luonnonvara- tai muun logistiikan tai jätteen käsittelyn tai kierrätyksen yritystoimintaa.

Kierrätyspuistoalueelle (selv) on kaavailtu: Alueelle tutkitaan mahdollisuutta sijoittaa kiertotaloutta ja jätteenkäsittelyäpääsääntöisesti teollisuushalleissa harjoittava yritysalue. Alueelle ei tule loppusijoittaa vaarallisia jätteitä eikämerkittäviä määriä maamassoja. Alueella ei saa käsitellä tai varastoida bio- jätettä. Jätteenkäsittelyalueen suoja-alueet ympäristöhaittojen varalta sijaitsevat selvitysalueen sisällä.

Ympäristövaikutuksiltaan merkittäviä toimintoja voidaan siis kaavaehdotuksen mukaan sijoittaa kummallekin alueelle. Parin viime vuoden aikana on maassamme uutisoitu lukuisia kierrätys- ja jäteyritystoimintoihin liittyviä onnettomuuksia, lähinnä tulipaloja. Niitä on sattunut niin ulkona kuin hallitiloissakin (esim. Jokimaan Purkupihan kierrätyspolttoainevarastopalo teollisuushallissa 28.05.2020 ja hakekasapalo 15.12.2020 Kujalan Sapelikatu 7:ssä). Myrkkysavujen tieltä on jouduttu evakuoimaan asukkaita ja palojen sammuttaminen on ollut hidasta johtuen mm. massiivisista energiajätekasoista. Jätteiden ja kierrätyksen keskittäminen tietylle alueelle kasvattaa kasat liian suuriksi ja sitä kautta kasvaa suuronnettomuusriski. Savu ei pysähdy jätteenkäsittelyalueen sisällä olevalle suoja-alueelle vaan leviää vallitsevan tuulen mukana vielä kilometrejä, Hollolan kuntakeskuksenkin 12000 asukkaan terveyttä vaarantaen.

Paassillan TP-merkintä on vaihdettava TPY-merkinnäksi ja jätteenkäsittelyalue kaatopaikkoineen (selv) hylättävä. Hollolan suurimman asutustaajaman kupeeseen ei sovi kumpikaan ”Kierrätyspuisto”, liian pieni etäisyys asutukseen aiheuttaa terveysriskin.

Hollolassa 21.12.2020

Hollolan ympäristöyhdistys ry

(Suomen luonnonsuojeluliitto, Hollola)

Matti Laurila, pj Olavi Uusitalo, siht

0405953147