Kuntavaalit ovat myös lähiluontovaalit

Luonto ei välttämättä ole kuntavaaleja edeltävien keskustelujen kärkipään teemoja, mutta sitä ei tule sivuuttaa pienenä asiana. Lähes 70 prosentille lähimetsän säilyminen on tärkeä vaalikysymys ja 96 prosentille suomalaisista lähimetsän säilyminen on yleisesti ottaen tärkeä asia. Tämä on hyvä tiedostaa näin vaalien alla, sillä nimenomaan kunnat ja viime kädessä valtuutetut päättävät siitä mitä lähimetsille tapahtuu.

Luvut selviävät Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton teettämästä kyselytutkimuksesta, jonka toteutti Verian joulukuussa 2024. Kyselyn mukaan yli 80 prosenttia vastaajista kokee, että lähimetsät ovat tärkeitä oman henkisen ja fyysisen terveyden kannalta.

Hyvinvoivat kuntalaiset ovat myös päättäjien etu. 84 prosenttia on sitä mieltä, että kotikunnan tärkeät virkistysmetsät täytyy säästää hakkuilta ja rakentamiselta.

Rikkaalla luonnolla on tunnetusti runsaasti positiivisia terveysvaikutuksia ihmiselle muun muassa monipuolisen mikrobiston tarjoavan ympäristön vuoksi. Rikkauteen ei kuitenkaan riitä muutama puu hoidetulla ja tuulen puhaltamalla harvennusalueella, vaan luonnon pitää saada kehittyä ajan kanssa suojaisaksi, monimuotoiseksi.

Kuntaa vastuuttaa luonnon säästämiseen erityinen ja muista omistajaryhmistä poikkeava lainsäädäntö. Monen kunnan, Hollolankin, omistamilla maa-alueilla on vielä varsin vaatimattomasti luonnonsuojelualueita.

Äänestäjän on syytä pohtia, ja mahdollisuuksien mukaan edelleen tiedustella ehdokkailta, miten juuri tämä ehdokas aikoisi valtuutettuna edistää luonnonsuojelua ja arvokkaiden luontokohteiden säästämistä kunnan alueilla, erityisesti lähellä asukkaita.

Otettakoon vielä hieman kantaa aluevaaleihinkin. Sosiaali- ja terveysministeriö linjaa: ”Hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyössä painopiste on edistää hyvinvointia ja terveyttä”. Tällöin on selvyys kysyä, miten aluevaaliehdokas aikoo edistää lähiluonnon terveysvaikutusten huomioimista.

Lähiluonnon terveysvaikutuksista kertyy koko ajan enemmän näyttöä, ja sairauskulujen säästöpotentiaali on hyvin suuri. Lähiluonto, jonka on mieluiten oltava saavutettavissa alle 300 metrin etäisyydellä asuinpaikasta, on taajamissa usein kunnan omistamaa. Tällöin STM:n linjaama yhteistyö on hyvin perusteltua.

Rohkeampi voisi väittää, että kunnan omistamien luontoalueiden tarjoaminen on asukkaille parempi ja mieluisampi säästökeino sairaanhoidon puolella kuin yrittää optimoida rakennusten sisällä tapahtuvaa toimintaa usein asukkaille epämieluisin seurauksin.

Kirjoittaja on Hollolan ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja.