Satuin torstaina 28.5. klo 10:10 ajamaan Lahti-Hollolassa vanhaa Helsingintietä etelään. Jokimaan yrityspuiston risteyksessä paloautojen pillien soidessa pysähdyin tien reunaan. Sankkaa, mustaa ja harmaata savua nousi runsasti, tuuli käänsi sen kohti etelää. Uskalsin ajaa eteenpäin, koska savu ei tullut tien yli. Pysähdyin vielä kuvaamaan TakaNuuttilan peltojen yli, vaaleita yläpilviä vasten mustaa, loivasti yläviistoon leviävää, massiivista savupatsasta. Sain kaverilta viestin, että purkujäte ja kierrätyspolttoaine palaa Purkupiha-yrityksessä. Lahtelaisilla oli hyvä tuuri, että tuuli kävi pohjoisen puolelta. Valtakunnallisella Yle radio1 -kanavalta kuulin vaaratiedoteen 16.30: ”Jokimaalla vaara ohi”. Illalla kotiin palatessani palopaikalta nousi edelleen harmaata savua. Kierrätyspolttoaineen sammutus kesti kaksi vuorokautta, palavaa jätettä piti siirtää laitoksesta ulos, jotta palopesäkkeet saatiin tukahdutettua. Savumyrkkyjen laatua tuskin saadaan selvitettyä.
Tampereella 11.5. oli valtava tulipalo Deleten Ruskon kierrätyslaitoksella 15 m korkeassa jätekasassa, 350 asukasta evakuoitiin päiväksi. Samalla alueella on huhtikuussa ollut pienempiä paloja jo kahdesti. Savun lisäksi alueelta on aiemmin levinnyt yli puolentoista vuoden ajan mädäntyneen kananmunan kaltaista hajua, mitä syntyy pitkään varastoidusta rakennusjätteestä.
Ovatko Hollolan kehätien varteen ”Kierrätyspuistoa” kierrätysyrityksineen ja kaatopaikkoineen haaveilevat ottaneet huomioon suurta tulipaloriskiä. Pitkään kestävän palon riskiä ei pienennä se, että paloasema sijaitsee ”puiston” vieressä.
Energiajätekasa sisältää poltettavaksi tarkoitettua ainesta ja siksi se on koko varastointiajan paloherkkää.
Käymisprosessissa olevan jätekasan avaaminen kauhakuormaajalla päästää happea syttymislämpötilan ylittäneeseen massaan, joka lehahtaa liekkiin tai alkaa kytemään itsestään. Ei pystytä valvomaan, ettei sekajätekuormiin eksy syttymisherkkää tavaraa esim. litiumakkuja. Energiajätettä siirretään paikasta toiseen kuljettimilla, joiden kipinöistä on Kujalassa syttynyt isoja paloja. Jätteen murskaus on ollut syttymissyy niin Riihimäen vaarallisten jätteiden kuin Kujalankin jätekasojen paloissa.
Alla muutamia esimerkkejä kierrätyspuistoihin liittyvistä paloista vain viime vuodelta:
Jyväskylässä 22.06. energiapuukasa paloi junaradan varrella, Keravalla 17.6. rakennusjätekasa syttyi
jätteenkäsittelyhallissa, Laukaassa 12.06. riehui lähes kahden jalkapallokentän kokoinen tulipalo energiapuukasassa, jossa oli myös räjähtävää romua, Kuopiossa 04.06. pelastuslaitos sammutti palavaa jätekasaa kaatopaikalla; työntekijä oli pyöräkoneella työntänyt sekalaista rakennusjätettä käsittelyalueella, kun hän oli hetken päästä huomannut, että jätteistä nousi savua, Kempeleen 29.3. palosta palomestari arvioi: ”että jätekasa on kytenyt jo pidempään. Palo on syttynyt itsekseen”.
”Kierrätyspuiston” jätteiden lajittelu- ja käsittelyhallien ja kaatopaikkojen palot ovat yleisiä. Miten Hämeen Ely -keskus voi perustellussa YVA-päätelmässään esittää Hollolaa sijoitusvaihtoehtojen kärkeen yhdyskuntarakenteen ja ilmaston perusteena. Yhdyskuntarakenteeseen kuuluu myös asutus virkistysalueineen eikä vain tiet ym. infra. Hollolan vaihtoehdossa lähellä oleva,12 000 asukkaan asutustaajama jää todennäköisten, jätteiden käsittelyyn liittyvien palojen myrkyllisten savujen alle; vallitsevat tuulet ovat etelänpuoleisia. Ei ole järkevää sijoittaa kohtuuttomia terveysriskejä mukanaan tuovaa toimintaa asumisviihtyisäksi koettuun yhdyskuntarakenteeseen. Ilmastovaikutukset vähenevät PäijätHämeen jätehuollon alueella, kun jäteautot alkavat entistä enemmän käyttämään biokaasua fossiilisten polttoaineiden sijaan ja Kujalaa keskitytään kehittämään entistä tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi.
Matti Laurila
