Valitus, Pielavesi Kokkosuo

Viite: Dnro ISAVI/1845/2015

Valitus Kokkosuon päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen

Valitus ISAVI:n päätöksestä Dnro ISAVI/1845/2015, Kokkosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Pielavesi. Vaasan hallinto-oikeuden 29.1.2014 antamallaan päätöksellä nro 14/0010/1 uudelleen käsiteltäväksi palauttama asia, jonka korkein hallinto-oikeus on pysyttänyt 9.6.2015 päätöksellään taltionumero 1565.

Vaatimukset

1. AVI on tehnyt päätöksen puutteellisin tiedoin ja vaadimme että päätös kumotaan
2. Hakija sai luvan ennen päätöksen lainvoimaisuutta aloittaa vesienkäsittelyrakenteiden rakentamisen. Vaadimme, että esivalmisteluita ei saa tehdä.
3. Mikäli edellä mainitut asiat eivät toteudu, niin vaadimme turvetuotannon aloituksen siirtämistä 20 vuodella yhteisvaikutusten takia.

PERUSTELUT

1. Yhteisvaikutukset

AVI toteaa päätöksessään, että Kokkosuon tuotantoalueen purkuvesistö Lampaanjoki on merkitty maakuntakaavassa virkistyskalastusalueeksi merkinnällä RMk. Koko maakuntakaavaa koskevan suunnittelumääräyksen mukaan muun muassa Rautalammin reitin vesistöalueella (14.7), jolla Kokkosuo sijaitsee, on kiinnitettävä huomiota turvetuotantoalueiden toiminnan järjestämiseen ja ajoitukseen siten, ettei toiminnan aiheuttaman kuormituksen yhteisvaikutus ei aiheuta vedenlaadun heikkenemistä.

ELY-keskus hyväksyi v. 2015 Kokkosuon ja Lampaanjoen välisen metsäalueen kunnostusojitussuunnitelman. Lampaanjoen purkuvesistöön kohdistuva ojaston hyötyala on 95 ha ja Lampaanjärveen 25 ha. Ojitus toteutettiin vuosina 2015–2018.

ELY-keskus toteaa asiasta edelleen, että ”metsäojitus vaikuttaa alapuoliseen vesistöön hyvin samankaltaisesti kuin turvetuotanto. Erityisesti kiintoainekuormitus on merkittävää. Ilmoitetun ojitushankkeen pinta-ala on suuri verrattuna Kokkosuon turvetuotantoon, ojitus ulottuu hyvin lähelle vesistöjä ja ojavesien käsittely on heikompaa kuin turvetuotantoalueella. Vaikutuksen on yleensä arvioitu kestävän noin kymmenen vuotta ojituksesta vähentyen ajan myötä. Siten Kokkosuon turvetuotanto voidaan aloittaa aikaisintaan vuonna 2023, kun toteutetun ojitushankkeen vaikutus on vähentynyt.”

On ymmärrettävää, että ELY-keskus toteaa asiasta juuri noin koska heillä ei ollut käytettävissä tuolloin Luken ja Syken tutkimuksia metsäojitusten päästöistä. Suomessa on ollut vallalla käsitys, että metsäojitus ei aiheuttaisi pitkäaikaisia muutoksia ravinteiden huuhtoumissa vesistöihin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että valumavesien ravinnepitoisuudet ovat sitä suuremmat, mitä enemmän suon ojittamisesta on kulunut aikaa. Tutkimustulosten perusteella etenkin typpipitoisuuden nousu lisääntyy voimakkaasti ojien vanhetessa. Turpeen maatuessa ravinteita vapautuu koko ajan enemmän helppoliukoiseen muotoon, mikä lisää vedessä liuenneena kulkeutuvien ravinteiden huuhtoutumisriskiä.

https://www.luke.fi/uutinen/soiden-ojittaminen-nakyy-vesistoissa-yha-enemman/ (5.9.2017).

Ei siis voida päätellä, että suuren ojituksen vaikutukset loppuvat v 2023, kuten ELY virheellisesti mainitsee. On varauduttava siihen, että päästöt jatkuva ja kasvavat entisestään tulevina vuosina. ELY:n olisi pitänyt vaatia yli 100 hehtaarin metsäojitusalueesta ympäristölupa koska se on niin herkällä alueella. Tämän takia Kokkosuon tuorvetuotantoalueen aloituslupa pitää hylätä.

AVI:n olisi pitänyt tietää metsäojastojen ongelmat. Se ei ole kuitenkaan omassa päätöksessään ole ottanut huomioon metsäojitusten päästöjen lisääntymistä vaan antoi aloittamisluvan Kokkosuon turvetuotantoalueelle. Se ei myöskään ole huomioinut Kokkosuon eristysojien aiheuttamia päästöjä jotka ohjatuvat Lampaanjärveen. Tämän lisäksi Kokkosuon vieritse kulkeva Pitkäahontie on kunnostettu 4 km osalta vuonna 2018. Tämä lisää päästöjä entisestään.

AVI antoi päätöksessään myös rajoitetun toiminnan aloitusluvan edistämään vesiensuojelurakenteiden toimintavarmuutta. AVI:n mielestä rajoitettu toiminnan aloitus ei aiheuta sellaisia muutoksia ympäristöön, että muutoksenhaku niiden johdosta tulisi hyödyttömäksi. Avi jatkaa päätöksessään, että vesiensuojelurakenteiden toteutuksella aiheutettu kuormitus on vähäistä. Kuormitus on verrattavissa tavanomaisten metsäojien kaivuun liittyvään kuormitukseen. Asia on mielestämme päinvastoin, sijoituspaikka on väärä.

Vetoamme edelleen SYKE:n ja LUKE:n tutkimuksiin että metsäojitukset aiheuttavat huomattavat päästöt (arviolta kolminkertaiset aiempiin arvioihin verrattuna) ja vanhetessaan ojasto vain kasvattaa niitä. Kuormitus ei ole vähäistä varsinkin, kun se on lisänä päästöihin jotka jo rasittavat Lampaanjokea. Jokeen ei kestä toista isoa yhtäaikaista päästölähdettä.

2. Ilmastovaikutukset

AVI:n olisi pitänyt vaatia myös selvitystä ilmastovaikutuksista varsinkin, kun hanke liittyy energiantuotantoon. Hakijalta on jäänyt selvittämättä ilmastoon liittyvät asiat: vaikutusten tunnistaminen, merkittävyyden määrittely, päästöjen mallintaminen, epävarmuustekijöiden esilletuominen, toimenpiteet miten kielteisiä vaikutuksia vähennetään tai myönteisiä lisätään.

3. Vastustus

Pielaveden kunta, Pielavesi-Keitele-Vesanto ympäristölautakunta ei puolla tuotantoalueen avaamista, eikä myöskään yli 600 nimenkirjoittajaa edelliseltä hakukierrokselta. Tämän lisäksi myös Pielaveden kalastusalue sekä Hiidenniemen, Heinämäen, Löytynmäen ja Saikkolanniemen osakaskunnat ovat yhteisesti vaatineet, että Kokkosuon turvetuotantoalueelle ei tule myöntää lupaa vesistöille aiheutuvan haitan takia.

4. Pintavalutuskenttä

Tukos-hankkeessa on todettu, että ojitetuille alueilla perustetuilta pintavalutuskentiltä voi vapautua ravinteita riippuen kenttäalueen ravinteisuudesta sekä mm. raudan, alumiinin ja mangaanin pitoisuudesta maaperässä. Kokkosuon vesienkäsittelyyn esitetty ympärivuotinen pintavalutus ei täytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia, koska kentän ravinnesuhteiden perusteella sen kyky pidättää fosforia voi olla heikko. Kentän ominaisuudet eivät täytä Tukos-hankkeessa esitettyjä periaatteita, tulee kentälle etsiä uusi alue tai kentän toimintaa tulee parantaa sorptiomateriaaleilla (ote ISAVIn päätöksestä 2012, s. 14/61). Pintavalutuskenttä entisestään kasvattaa riskiä, että alapuoleisiin vesistöihin tulee lisää ravinteita. Tämän johdosta Kokkosuon pintavalituskenttä ja turpeenottoalue ovat sijainniltaan vääriä, ja lupa tulee hylätä.

Pintavalutuskentän purkuoja laskee Paskorannanjokeen. Joki on käytöstä poistettu, sammaloitunut uoma. Se on lietteestä täyttynyt ja veden päällä on pintahete. Mikäli Paskorannanjokeen tulee suuria määriä vettä pintavalutuskentältä, niin uoman muta ja lieju lähtee liikkeelle Lampaanjokeen. ELY-keskus on tutkinut Paskorannanjoen vedenlaadun ja todennut sen erittäin ravinteikkaaksi.

Tuotantoalueen eritysojien vedet laskevat Könönpuron kautta Lampaanjärveen. Könönpuron kautta tulee Lampaanjärveen merkittäviä määriä kiintoainetta, humusta. Könönpuron suun ranta oli vielä 40 vuotta sitten hiekkapohjainen. Nyt se on mutainen. Suunnitellun tuotantoalueen eritysojien vedet lisäävät valuntaa ja samalla kasvattavat suuresti lietteen määrää jokisuussa.

Pintavalutuskentän paineputki

Paineputken sijoittamiseen ei ole maanomistajan (595-401-10-24) lupaa. Vesilaki kumoutuu, mikäli vedet johdetaan vastamäkeen pumppaamalla.

Tuotantoalueen suojavyöhyke

Suojavyöhyke on merkityksetön, vaikka sitä on laajennettu edellisestä hakukierroksesta. Vyöhyke on matalaa mäntymetsää suoperäisessä maastossa joka ei tule pysymään pystyssä tuulisella säällä.

Varovaisuusperiaate

Kokkosuon alapuolinen vesistö Lampaanjoki on osa sekä suojelu- että virkistyskäyttöarvoltaan poikkeuksellisen merkittävää ja korvaamatonta Rautalammin reitin vesistöaluetta. Kokkosuon tuotantoalue yhdessä uusien metsäojitusten kanssa on uhka vesistölle ja erityisesti harjuksen ja taimenen lisääntymiselle. Tätä uhkaa ei ole selvitetty, vaikka uudet tutkimukset osoittavat kiistattomasti sen olevan merkittävä uhka, etenkin typen, raudan, mangaanin ja humusaineiden osalta. Hakija ei todennäköisesti yllä hakemuksessa esittämiinsä puhdistustehovaatimuksiin, erityisesti fosforin, mangaanin, raudan ja humusaineiden osalta.

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy on tutkinut vuonna 2013 Lampaanjoen ja Haapajärven kalojen elohopeapitoisuuksia. Tutkimus osoittaa, että kalojen elohopeamäärät kasvavat mitä kauemmaksi mennään alavirtaan. Haapajärven kolmesta tutkimuskalasta yhdestä löytyi normin ylittävä määrä elohopeaa (EY-komission asetus 466/2001 raja-arvo 1 mg/kg). Mikäli Kokkosuon alapuoleinen vesistö saa lisää päästöjä niin on todennäköistä, että elohopeapitoisuudet tulevat kasvamaan entisestään.

Vesienhoidon toimenpideohjelman mukaisesti vesistön tilaa ei saa heikentää. Näin tulee käymään mikäli Kokkosuon tuotanto alkaa.

 

Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys ja 23 yksityishenkilöä