101 lajia ja 4 päivää

Perinteinen länsirannikon retkemme alkoi ke 27.5. Mukana tällä kertaa olivat Jarmo, Kari ja Kai.

Olimme matkalla yhdellä autolla. Jo Sukevalla meillä oli 20 lajia retkipinnana. Vankilan pelloilla oli mukavasti metsähanhia, yteensä 38. Runsas lumi ohjasi linnut suliin kohtiin pelloilla ja niitä oli vain muutamia. Sukevalla tavattu piekana oli mukava yllätys.

Matka jatkui kohti Mainuan risteystä ja sieltä Vaalaa kohti. Yritimme Utajärven Utasen voimalan alapuolelta löytää mandariinisorsa pariskunnan mutta meillä ei ollut onnea. Linnut olivat olleet siellä 2 päivää aiemmin. Seuraava kohde oli Muhoksen Kurkiperän lintutorni. Se sijaitsee keskellä isoa peltoaukeamaa. Sieltä saimme vuoden ensimmäisen suopöllön.

Tyrnävän pelloilla oli valtavasti hanhia. Löysimme sieltä ainakin seuraavat lajit: tundra-, lyhytnokka- metsä- ja merihanhet. Peltojen jälkeen kävimme syömässä perinteisen kalakeiton Vihikallion kalaravintolassa Tupoksessa. Syödessämme näimme 5 mustapyrstökuiria. Eipä hassumpi ruokailupinna! Lajimäärä oli kivunnut tässä vaiheessa 36.

Ruokailun jälkeen kävimme etsimässä edellisenä päivänä nähtyä liejukanaa. Se löytyikin parin kilometrin päästä Tuohinonojalta. Lintu oli hyvin arka joten emme yrittäneet kuvata sitä.

Täältä suuntasimme Limingalle Virkkulan opastuskeskukseen. Totesimme että meri on käytännössä aivan jäässä. Muutenkin ilma oli hyytävän kylmä. Vaatteita piti olla useampi kerrosta kun kaksi. Jäätilanne tarkoitti sitä että merilintuja ja hyönteissyöjiä tultaisiin näkemään vähän. Opastuskeskuksen jälkeen lajimäärä kipusi kuitenkin 49. Parhaat retken uudet laji olivat sääksi, räyskä, kyhmyjoutsen.

Majapaikka oli Lumijoella. Ensimmäisen päivän saldo oli 56 lajia. Juuri ennen majapaikalle saapumista näimme arosuohaukkan etsimässä saalista peltojen yllä.

Retken seuraava päivä alkoi mukavissa merkeissä kun Siikajoen Alhonmäellä (hiekanottopaikka) oli kolme kangaskiurua yhtä aikaa äänessä. Päivän retkikohde oli Tauvo. Meri oli aivan jäässä joten varsinaista merilintujen muuttoa emme nähneet. Sen sijaan merimetsoja ja lapinsirkkuja meni oikein mukava määrä. Lajimäärä nousi jo yli 70:een.

Siikajoen Varesäikällä oli tuulivoimalan pystys käynnissä. Takavuosina siellä olikin muutama mylly mutta sittemmin ne purettiin pois. Nyt taas niitä on tulossa uudelleen, entisille jalustoilleen. Vähän ennen säikän päätä yllättäin auton edestä kipitti peltopyypariskunta toiselle puolelle luhtaa. Karinkannassa kuulimme hempon ääntelyä ja saimme tietää että edellisenä päivänä pieni kiljuhanhporukka oli lähtenyt Viron Hiidenmaalta kohti Suomea. Lintuja ei kuitenkaan löytynyt. Muita hanhia oli valtavasti parhaimmilla pelloilla yli 2000.

Illalla laskimme retkipinnat ja se oli noussut 80:een.

Yöllä kahden aikoihin Kari kävi ulkona ja sieltä tullessaan herätti muut. Oli kuullut pöllön huhuilua. Kävimme kuuntelemassa lintua ja se paljastui viirupöllöksi. Tämän jälkeen ehdimme nukkua vain pari tuntia kun jo lähdimme etsimään kiljuhanhia. Ne olivat kyllä saapuneet alueelle mutta etsinnöistä huolimatta emme löytäneet niitä. Eivät myöskään paikalliset kiljuhanhikartoittajat. Tämän takia päätimme lähteä Limingan Temmesjokisuun lintutorniin. Siellä oli äänessä kaulushaikara, näimme myös heinätavin, kanadanhanhen, pikkujoutsenen, punasotkan.

Käväisimme myös meille aivan uudella lintupaikalla Kempeleen Teppolassa. Se on saanut mainetta päiväpetolintujen muutonseurantapaikkana. Havaitsimme siellä mm. arosuohaukkoja, piekanoja, hiirihaukan, ristisorsia, ampuhaukan. Yritimme illalla vielä kiljuhanhien löytämistä mutta huonolla onnella. Retkipinnat kohosivat jo 90:een.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus suunnata retki kohti Raahea. Sitä ennen kävimme vielä etsimässä kiljuhanhia. Ne löytyivätkin kiljuhanhityöryhmän yhteistyöllä. Linnut ruokailivat  Siikajoen tutuilla pelloilla muiden hanhien joukossa. Hyvillä mielin pääsimme lähtemään Raaheen.

Ensimmäinen retkikohde oli Pattijokisuun uusi lintutorni. Sitten suuntasimme hiukan etelään Santaholmaan ja Lapaluotoon. Näistä paikoissa saimme useita retkipinnoja ja Raahesta lähtiessämme pois retkipinnoja olikin kertynyt  jo 99.

Paluumatkalla Piippolan Korttteinen oli jäässä kuten matka varrella olevat muutkin järvet. Vieremältä lähtien tien penkoilla ja hiukan paljastuneilla pelloilla alkoi olla melko pajon lintuja. Kapustarinta löytyi Vieremän puolelta ja se oli retkipinna numero 100. Viimeisen pinnan 101 saimme Koljonvirralta kun tien yli lensi selkälokki. Retkipinnojen laskeminen loppui liikenneympyrään 30.4. klo 17.