Syksyinen linturetki rannikolle

Lähdimme liikkeelle pienellä 3 hengen porukalla. Perinteisesti olemme aloittaneet länsirannikon linturetken lajimäärän laskemiset Iisalmen liikenneympyrästä. Samaan paikkaan laskenta myös on loppunut.

Tämänkertainen retki suuntautui Lumijoelle, Liminganlahdelle ja Raaheen. Aikaa meillä oli ke 28.9. klo 14 – pe 20.9. klo 17.

Lintuhavaintojen tekeminen alkumatkasta oli hidasta. Tyrnävälle saapuessamme meillä oli kasassa 16 lajia. Parhain havainto oli isolepinkäinen, taisi olla Vieremän puolella. 

Suunnistimme aluksi Tyrnävän pelloilla sinne missä hietakurki oli majaillut aamupäivästä. Nyt kuitenkin oltiin jo pitkällä iltapäivässä. Kurkia pelloilla oli paljon ja niiden joukosta ⅓ -osaa pienempää hietakurkea oli vaikea löytää. Löytämättä se jäikin sillä kertaa.

Kävimme vielä ennen auringonlaskua Liminganlahdella Virkkulan tornissa. Tänne mennessä lajeja oli kertynyt 25. Virkkula suorastaan kuhisi linnuista. Puolisukeltajia oli varmasti useita tuhansia, samoin metsähanhia. Kurkia puolestaan oli ehkä 2-3 tuhatta. Keväälläkään lintuja ei ole koskaan ollut niin paljon näkyvillä. Ilman kaukoputkea lintujen määritys olisi ollut haastavaa. Parhaat havainnot Virkkulasta olivat: lyhytnokkahanhi, jalohaikara, tiibetinhanhi, kuovisirri, tundrakurmitsa. 

Meillä oli majapaikka Siikajoen golfkentän kupeessa. Sieltä oli helppo seuraavana aamuna mennä katsomaan Tauvoon vesilintumuuttoa. Se tosin osoittautui aika vaatimattomaksi mutta saimme sentään mustalinnun ja pilkkasiiven. Tauvon Munahiekka on myös suositeltava paikka missä kannattaa käydä. Muuttohaukka istuskeli hiekkarannalla ja pääsimme sitä ihailemaan aika pitkään.

Sitten siirryimme takaisin Tyrnävän pelloille. Hietakurki oli juuri siirtynyt lintutiedotuksen hälypaikalta muutamia satoja metrejä itään. Lähdimme perään. Tarkkailimme maantieltä pientä kurkiporukkaa, ehkä 40 lintua mutta hietakurkea ei vain näkynyt. Ehkä 20 min päästä  kurkiparven vasemmassa laidassa livahti vähän punaista otsaa. Kolme kaukoputkea seurasi tiiviisti tuota kohtaa. Sieltä se hietakurki tuli vähitellen kokonaan esiin. Lintu söi rauhallisesti muiden joukossa. Teimme hälytyksen ja pian paikalle jo viilettivätkin ensimmäiset bongarit.

Iltapäivän kävimme Limingan keskustasta hakemassa turkinkyyhkyn ja sitten suuntasimme jälleen Virkkulaan. Arosuohaukka viiletti mukavasti lintutornin ohi. Pyrimme lähinnä kuvaamaan lentäviä hanhia.

Seuraavana aamuna olimme jälleen Tauvossa. Sumu haittasi muutonseurantaa. Siksipä kun hälytys ruskouunilinnusta tuli, niin lähdimme heti liikkeelle. Onneksi lintu majaili aivan Tauvon sataman lähituntumassa. Pienen etsinnän jälkeen lintu alkoi ääntelemään aika reippaasti ja pari kertaa se pyrähti lentoon. Ruskouunilintu olikin kaikille retkeläisille elämänpinna!

Paluumatkalla Savoon tulimme Raahen kautta. Sieltä saimme muutamia lisälajeja retkipinnoiksi. Viimeisen lintulajin näimme Pyhännällä kun tien yli viiletti pyy.

Kaikkia retkipinnoja tuli 90. Lähtiessämme reissuun arvioimme lajimäärän selvästi alakanttiin.