Merkittävä munakokoelma luontomuseolle
Gabriel Kajasteen arvokkaan linnunmunakokoelman luontomuseolle lahjoittivat hänen lapsensa Seppo ja Sirpa. Kokoelman arvoa nostaa keräystietojen kirjaaminen kortistoon. Nyt siis tiedetään milloin ja mistä sekä kuka on munat kerännyt. Gabrielin itse keräämiä lajeja on 80.
Tästä alkaa Seppo Kajasteen asiaan liittyvä kirjoitus:
Isäni oli myös kokenut ja kysytty lintujen täyttäjä, jolle tuotiin
vielä 1960-luvun lopulla lankoihin lentänyt kuollut kalasääski täytettäväksi.
Isäni syntyi Sortavalassa 1903 yksitoistalapsiseen perheeseen. Suku on lähtöisin Puolasta ja isäni perhe asui Suistamon Ulmalahdelta lähdettyään Käkisalmessa ja Sortavalassa. Isäni kävi koulua Sortavalan lyseossa, jossa koulukavereihin kuului mm. Yrjö Kokko, jonka teokset laulujoutsenesta ovat monille tuttuja. Sen ajan erittäin suosittu ja arvostettu, tiedettä edistäväksi katsottu harrastus oli luonnonvaraisten lintujen munien keräily. Nykyisin keräily on laitonta, lailla kiellettyä jo 1960-luvun alkupuolelta lähtien.
Isäni muutti 1920-luvulla eteläiseen Suomeen ja muutti nimensä Gajewskista Kajasteeksi useiden muiden sisarustensa tavoin. Elämäntyönsä isäni teki rautatieläisenä ja jäi eläkkeelle 1970 Iisalmen apulaisasemapäällikön virasta.
Lintuharrastus merkitsi isälleni retkeilyä kavereiden kanssa, äänien tarkkailua ja linnun munien keräilyn hän aloitti jo 1920-luvulla. Valtaosa isäni keräämistä munista on peräisin 1930 ja -40 luvulta. Jokunen pesällinen löytyy vielä 1950 luvun alusta. Hänen dokumentoitu kokoelmansa koostuu 266 lintulajin munista, joista hänen keräämiä on 80 lajia. Linnun munia hän on ostanut ja vaihtanut muiden keräilijöiden kanssa. Munia on peräisin mm. kuuluisan K.E. Kivirikon kokoelmasta. Linnun munia on hankittu myös Euroopan eri maista, esim. töyhtökiurun munat ovat lähtöisin Espanjasta ja sininärhen Romaniasta.
Yhdessä siskoni Sirpa Ala-Uotilan kanssa koemme tärkeänä, että isämme perintö, linnun munien kokoelma, säilyy sellaisenaan ja jakamattomana tuleville sukupolville nykyisessä kaapissaan. Toivomme, että mahdollisimman moni näkee kokoelman ja siten ymmärrys ja arvostus lintumaailman monimuotoisuudesta kasvaa. Sen voi kokea, kun näkee sen kirjon, joka vallitsee munien väreissä, koossa ja muodossa.
Parhaat muistot isästäni liittyvät luontoon ja samalla myös keräilyyn. Yhdessä isäni kanssa keräsin kasveja jo kansakoulussa alle 10-vuotiaana. Isä hommasi imupaperit, painot ja muut tarpeet kasvien kuivaamiseen. Vähän vanhempana keräsimme yhdessä perhosia. Etsimme luonnosta mm. ritariperhosen ja matarakiitäjän toukkia. Niitä sitten ruokittiin ja saatiin koteloitumaan ja seuraavana keväänä ihailtiin koteloista kuoriutuvia perhosia. Minuun perhosten keräily, hyönteismaailmaan tutustuminen vaikutti niin, että harkitsin jopa alaa opinnoissani. Päädyin lopulta yliopisto-opiskelujen jälkeen rehunurmikasvien ja viljojen taudinkestävyysjalostajaksi. Lintuharrastajaksi hurahdin itse parikymmentä vuotta sitten työkaverien innostamana Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa.
Muistikuvia lapsuudestani ovat myös monenlaiset retket luontoon, lintujen talviruokinnat ja isäni jännittävät kertomukset kiipeilyistä lintujen pesille. Isäni suunnitteli kokoelmasta luopumista, mutta vasta molempien vanhempiemme nukuttua pois, päätimme siskoni kanssa, että nyt on se aika. Hienoa, että Iisalmen luontomuseo tarjoaa siihen puitteet.