Imatran Seudun Sähkönsiirto Oy:n Puista vapaa sähkölinja -projekti
Sähkönjakelun toimintavarmuuden parantaminen on hyvä asia, mutta millä keinoilla se tulisi tehdä?
Ilmastonmuutos panee myrskytuulet ulvomaan tai kasaa lunta puihin kaataen ne sähkölinjoille
…ja NAPS: talo jää ilman sähköä.
Imatran Seudun Sähkönsiirto Oy markkinoi keskijännitelinjojensa puuttomien johtoalueiden nelinkertaistamista houkuttelemalla johtoalueiden metsänomistajia linjapuustonsa myyntiin ajankohdan keskiarvoa paremmalla puun hinnalla. Näin ISSOY välttyy kertainvestointina suuremmalta ja selvästi ympäristöystävällisemmältä maakaapeloinnilta, joka turvaisi sähkömarkkinalain edellyttämän säävarman verkon käytännössä pomminvarmasti.
Hankkeen välikätenä ja välistä vetäjänä kunnostautuu Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjala. Hanke tuottaa sekä voittajia että häviäjiä. Häviäjien puolelle jää ainakin osa niistä metsänomistajista, jotka hankkeeseen maillaan alistuvat. Linjojen leventämisellä pyritään lyhyen ajan taloudelliseen optimointiin, jolla pitkitetään ongelmaa jättämällä johdot vastedeskin pylväiden varaan ja ilmaan, mutta sääriski jää edelleen sähkönkäyttäjän kannettavaksi.
Hankkeen suurin häviäjä on luonto
Imatran Seudun Sähkönsiirto Oy:n suunnittelema ja Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan toteuttama keskijännitejohtokäytävien levennys 10:stä 40 metriin 560 kilometrin matkalla kahdessa vuodessa veisi sataprosenttisesti ja laskennallisesti toteutuessaan pysyvästi metsäalaa avohakkuun kategoriaan Imatran, Ruokolahden ja Rautjärven seudulla 1680 hehtaaria. Tämä kolmen kunnan alueelle sijoittuva hanke vastaa metsäalaltaan siis puolentoista kansallispuiston minimipinta-alaa. Toki osa sähkölinjoista kulkee teiden varsilla ja avomaastossa. Erityisen kyseenalaiseksi hankkeen tekee kuitenkin se, että sitä toteutetaan seudulla, jossa metsien käyttö on muuhun Suomeen verrattuna jo valmiiksi yli-intensiivistä, niin hiilensidonnan ja -varastoinnin kuin erityisesti metsälajiston heikentyvän biodiversiteetin kannalta.
Imatran Seudun Sähkönsiirto Oy kertoo kiinnittävänsä puuston käsittelyssä erityishuomion luontoarvoihin ja huomioivansa metsäluonnon arvokkaat ympäristöt ja vesistöt mahdollisimman kattavasti. Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjala ei hankkeen maastoselvityksistä vastaavana kuitenkaan ole varsinainen luontoasiantuntija, vaan metsätaloustoimija, jolta ei voida hankkeesta taloudellisesti hyötyvänä odottaa luonnon kannalta olosuhteisiin nähden parasta mahdollista lopputulosta.
ISSOY:n ja Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan linjojen laitamille lupaamat tekopökkelöt eivät lahopuustosta riippuvaisen lajiston ongelmaa ratkaise jo siitäkin syystä, että uutta lahopuuta ei puuttomana pidettäville 40 metriä leveille johtolinjoille enää tulevaisuudessa synny. Tulevaisuuden johtoaukeat ovatkin projektin jälkeen paitsi puista, myös luonnosta vapaat.
Päinvastaista esimerkkiä on näyttänyt mm. Caruna, jonka verkonparannushankkeen yhteydessä maata vapautuu hyötykäyttöön. Caruna on purkanut vuoden aikana ilmajohtoja ja sähköpylväitä noin 800 hehtaarin maa-alueelta; sillä on käynnissä vuosikymmenen kestävä hanke, jossa se kaapeloi sähköverkkoaan maan alle säältä suojaan. Ilmajohtoverkon ja sähköpylväiden poistamisen myötä maata vapautuu mm. maa- ja metsätalouskäyttöön.
Sähkölinjojen alta vapautuvat metsät lisäävät myös Suomen hiilinielua. Asiasta on lausunut myös asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (Maaseudun Tulevaisuus 1.12.2017), jonka mukaan tieto johtolinjojen metsistä on tervetullut uutinen metsäpinta-alan kehitykselle. ”Linjojen metsittäminen helpottaa meitä pysäyttämään metsäpinta-alan pienenemisen ja kääntämään sen nousuun. Kehitys näkyy maankäyttölaskelmissa ja puuston kasvu valtakunnan metsien inventoinneissa. Pitkällä tähtäimellä se on päästölaskelmien ja puun käytön kannalta hyödyksi.”