Yhdistys järjestää tapahtumia, retkiä ja kuvailtoja kaikille luonnosta ja ympäristöstä kiinnostuneille, ottaa kantaa ja tekee aloitteita ajankohtaisista luontoaiheista.
Tässä menneitä tapahtumia, tulevat tapahtumat ovat etusivulla.
Vuoden 2024 tapahtumia
Koskikararetkellä 11.2.2024 päästiin tutustumaan vapaana virtaavaan Hiitolan Ritakoskeen. Lahnasenkoski ja Kangaskoski kuohui vapaana jo vuosi sitten tehdyllä retkellä. Koskikara tuli hoidettua jo auton ikkunasta ennen Ritakosken parkkipaikkaa. Koski kuohui komeasti ja vesi höyrysi lähes parinkymmenen pakkasasteen talvipäivänä. Ritakosken ja Lahnasenkosken oli yhteensä kolme karaa, mutta muut linnut olivat vähissä. Lahnasen suvannollakaan ei ollut yhtään vesilintua. Vain yksi punatulkku havaittiin lintulavalta.
Kangaskoskella näytti aluksi hiljaiselta, mutta lopulta sieltäkin löytyi kolme koskikaraa. Kaksi oli aivan nuotiopaikan rannassa. Makkaraa paistettaessa päästiin kuulemaan myös karan laulua. Muita havaintoja oli varpushaukka, talitiainen, korppi ja pieni parvi punatulkkuja. Retkellä oli 16 osallistujaa.
Kuva Juha Jantunen
Pöllöretki 1.3.2024 alkoi hyvässä kuultelusäässä, oli tyyntä, pikkupakkasta ja pilvipoutaa. Ennakkotiedot eivät kuitenkaan olleet lupaavia, sillä pöllöt olivat olleet hiljaa edellisinä öinä. Reilun parin kymmenen kuuntelijan porukka jakautui kahteen ryhmään ja lähti toiveikkaina matkaan. Kuurmanpohjassa äänessä oli koiria. Ensimmäisissä pysähdyspaikassa ääni oli ennemmin ison koiran, kolmannessa rähisivät lähitalon pikkukoirat. Koirien hiljennyttyä kaukaa kuului matalaa haukahtelua, joka sai ryhmän korvat hörölleen. Sekin osoittautui lopulta koiraksi. Reitin lopussa tuuli alkoi nousta. Kohina puiden latvoissa voimistui, vaikka tuuli ei vielä tuntunutkaan. Reitin päätteeksi kokoonnuttiin Ollinmajalle. Kumpikaan ryhmä ei kuullut pöllöjä. Oppaina olivat Juha Juuti ja Liisa Laitinen ja toisessa ryhmässä johtoautossa olivat Timo Tikka ja Anna Vuori.
Perhoslaskijan matkaan päästiin 5.3.2024 kun Juha Jantunen esitteli Joutsenon Korvenkylässä vuodesta 1991 alkaneen päiväperhosten linjalaskennan tuloksia. Paikalla oli 11 kuulijaa, mukana linjaa eniten kiertänyt Kimmo Saarinen ja myös ensimmäisen laskennan 11.5.1991 tehnyt Teemu Klemetti. Linjalta on havaittu 66 päiväperhoslajia ja noin 47 000 yksilöä. Linjakierroksia on kertynyt yli 700 ja matkaa kaikkiaan 2035 kilometriä. Yli kolmenkymmenen vuoden aikana ympäristö on muuttunut yllättävän vähän, perhoslajisto sitäkin enemmän. Tuloksiin on selvästi vaikuttanut ilmaston lämpeneminen. Nyt lasketaan keskimäärin asteen lämpimämmissä olosuhteissa kuin 90-luvulla, useita täysin uusia päiväperhoslajeja on levinnyt alueella ja ne ovat nyt tavallisia lajeja peltoaukeamalla. Monet lajit ovat runsastuneet, mutta osa on todennäköisesti kokonaan hävinnyt alueelta.
Vuoksen lintukävely 17.3.2024 jouduttiin perumaan runsaan lumisateen ja napakan koillistuulen takia.
Vuoksen toinen lintukävely 14.4.2024 alkoi sumuisessa ja tihkusateisessa säässä, mutta sekin oli huima parannus edelliseen tuiskuiseen yritykseen. 30 retkeilijän ryhmä kävi ensin bongaamassa meriharakat Varpasaaressa laiturilta. Vuoksella ei löytynyt yllätyksiä lokkien ja tavallisen talvehtineen lajiston joukosta. Lähdimme Niskalammen satamaan kiikaroimaa, jossa Saimaalta olivat jäät lähteneet. Kaukaa erottui kyhmyjoutsen, joka oli muutama päiväaikaisemmin sinne ilmestynyt. Rantakiviltä löytyi myös selkälokki. Seuraavaksi ajoimme Niskalammen pumppulaitoksen rantaan, jossa olikin enemmän katsottavaa. Kuikkia, silkkiuikkuja ja sorsiakin useampia lajeja.
Metsälintuja lähdettiin etsimään Neitsytniemeen. Ruokintapaikalla pähkinänakkelin ja tiaisten seuraavassa oli peippoja ja järripeippoja. Nokkavarpuspariskunta piilotteli puiden latvoissa, mutta tuli lopulta lintulaudalla käymään. Lopuksi mentiin Tornansillalle katsomaan virtavästäräkkejä. Pari löytyikin nopeasti, mutta ne pysyttelivät enimmäkseen kaukana vanhan uoman kivillä. Kiviltä löytyi rantasipi ja sillan ylitti pieni joutsenparvi, jossa huomiota herätti kummallisen mutkakaulainen joutsen.
Retkellä havaittiin tasan viisikymmentä lintulajia: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, kanadanhanhi, haapana, tavi, sinisorsa, jouhisorsa, telkkä, isokoskelo, kuikka, silkkiuikku, merimetso, kurki, meriharakka, rantasipi, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, kesykyyhky, sepelkyyhky, käpytikka, pikkutikka, virtavästäräkki, västäräkki, peukaloinen, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, pähkinänakkeli, puukiipijä, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, punatulkku, nokkavarpunen, keltasirkku.
Oppaina toimivat Jari Kiljunen, Liisa Laitinen, Juha Juuti ja Juha Jantunen.
Ukonniemen retkellä 19.5.2024 tutustuttiin Saimaan ranta-alueeseen, joka nähtäväksi tulleessa yleiskaavassa on piirretty asuinalueeksi merkillä A2. Alue on kapea harjurinne, jonka molemmin puolin on järveä, kuten Punkaharjun kuuluisalla harjualueella. Toisella puolella avautuu Saimaa ja mantereen puolella on pieni lahden poukama.
Ukonniemen männikköiset rinteet ovat jyrkkiä ja tasaista on vain kapealti harjun päällä. Keväisessä metsässä linnut laulavat ahkerasta. Autojen äänet eivät täällä luonnon ääniä häiritse. Äänessä on sirittäjiä, peippoja, pajulintuja, punakylkirastaita ja vihervarpusia. Sillan alitse lahden poukamaan ui härkälintu.
Mantereen puolen jyrkkä pohjoisrinne on rehevämpää lehtomaista metsää. Suuria kääpien valtaamia koivuja on siellä täällä ja joukossa isoja haapoja. Metsä soveltuisi hyvin liito-oravallekin, mutta havaintoja täältä ei ole tehty. Vähän väliä vastaan tulee kävelijöitä, maastopyöräilijöitä ja lapsiperheitäkin. Alue on suosittu ulkoilualue, josta kertovat myös polkujen risteyskohdassa olevat viitat.
12 retkeläistä ovat yksimielisiä – tätä ei saa pilata rakentamalla. Vaikka niemeen jätettäisiinkin polkuja, alue olisi pilattu. Puita olisi kaadettu ja maata muokattu, eikä talojen takapihoilla hiippailusta saa enää samanlaisia luonnon hyvinvointivaikutuksia kuin nykyisin.
Yhtä mieltä ollaan myös Lammassaaren kärkeen suunnitellusta tonteista. Lammassaari on ehkä Imatran suosituin virkistysalue, jonka tuntevat monet ulkopaikkakuntalaisetkin. Miksi joku haluaa käydä tätä pilaamaan? Eikö kuntapäättäjien pitäisi ajaa kuntalaisten etuja? Lammassaaren kärkeen mahtuu vain muutama tontti. Se ei muuta Imatralla mitään muuta kuin heikentää arvokkaan virkistysalueen arvoa.
Yölaulajaretki Parikkalan Siikalahdelle 7.6.2024. Perjantai-iltana sadekuurot kiersivät Siikalahden, niinpä saimme aloittaa yölaulajaretkemme poutaisessa, tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Patotiellä kävellessämme lintujen äänet olivat vielä vähissä. Ruokokerttunen oli äänessä ja kaulushaikara puhalteli. Lintulavalta näimme mm. pikkulokkeja, ruskosuohaukan, haapanoita, taveja, tukkasotkan, silkkiuikkuja ja useita kuoveja. Patotietä palaillessamme kuulimme luhtakanan hakkaavaa huutoa, ja luhtakerttunenkin esitteli pensaikossa monipuolista äänivalikoimaansa.
Kuljimme hiljalleen päätornille satakielen alkutahtien säestäessä kulkuamme. Illan hämärtyessä näimme vielä laulujoutsenia, härkälintuja, lapasorsia, telkkiä, nokikanoja ja valkoviklon ja hämmästelimme hyttysten runsautta.
Tulistelu nuotiolla piti tällä kertaa jättää väliin maastopalovaroituksen vuoksi, mutta nuotiokatoksen ohi kulkiessamme satakielen laulu raikui entiseen tapaan. Patotiellä yölaulajien konsertti alkoi olla parhaimmillaan useiden ruokokerttusten, satakielten ja luhtakanojen äännellessä. Luhtahuitti ja ruisrääkkä olivat myös liittyneet kuoroon.
Illan aikana havaintoja kertyi 42 lintulajista: satakieli, kirjosieppo, räkättirastas, lehtokerttu, kaulushaikara, naurulokki, pikkulokki, käki, sepelkyyhky, pajulintu, töyhtöhyyppä, sinisorsa, kalatiira, pajusirkku, ruokokerttunen, peippo, ruskosuohaukka, kuovi, luhtakana, silkkiuikku, varis, haarapääsky, tukkasotka, haapana, luhtakerttunen, kurki, mustarastas, taivaanvuohi, nokikana, valkoviklo, nokikana, laulujoutsen, härkälintu, nuolihaukka, teeri, harmaalokki, lapasorsa, lehtokurppa, varpushaukka, tavi, punarinta, ruisrääkkä ja luhtahuitti. Juha Juuti, Jari Kiljunen, Liisa Laitinen ja Kati Savolainen opastivat 21 retkeläisen joukkoa.
Luonnonkukkien päivän retki 16.6.2024 Imatrallla suuntautui Sienimäelle. Ortodoksisen kirkon ja Vuoksen välisellä entisellä pellolla on niittyalue, jonka perustamiseen yhdistys on ollut vaikuttamassa. Retki alkoi lähtöpaikan pientareita tutkimalla. Sieltä löytyi tuttuja kasveja ja yllätyksenä saksankirveli, jonka aniksen tuoksua ihasteltiin.
Niitty näytti tienvarresta heinäiseltä, sillä nurmipuntarpäätä kasvoi runsaasti. Kauempana oli päivänkakkaraa kukkiva laikku, jota kohti lähdettiin kävelemään. Heinäisen reunan jälkeen kasvillisuus muuttui matalammaksi. Virnoja, niittynätkelmää ja leinikkejä oli runsaasti. Peurankelloa ja ketoneilikkaakin löytyi ja kävelyn edetessä ketoneilikka osoittautuikin varsin runsaaksi lajiksi.
Niityn kasvillisuus oli laikuttaista. Välillä oli nurmikaunokin valtaamia kohtia ja välillä matalaa ketoneilikan, särmäkuisman ja punanadan vallitsemia laikkuja. Vaihtelevasta maaperästä kertoi myös mäkitervakon ja käenkukan kasvaminen aivan vierekkäin. Niitty on hyvässä kehitysvaiheessa. Toivottavasti sitä niitetään ainakin muutaman vuoden välein.
Matka jatkui Vuoksen varteen. Hiekkaisella rantapenkalla kasvoi lehtoneidonvaippoja, rantametsässä syyläjuurta ja lehtopähkämöä. Tikkapoikaset huutelivat puissa, rantavedessä oli haapanapoikue ja pari telkän poikasta emon kanssa ruokaa sukeltelemassa. Untuvaiset telkän pojat olivat kuin ongenkohoja, mutta pääsivät aina hetkeksi veden pinnan alle.
Lähtöpaikalle palatessa huomattiin tienvarresta kesämaitiaista ja parkkipaikan hiekkakentältä ketotyräruohoa. Kauniiksi lopuksi paikalle lensi ritariperhonen, joka laskeutui hetkeksi maahan ihailtavaksi. 17 retkeläisen joukkoa opasti Juha Jantunen.
Pellisenrannan talkoissa 15.8.2024 niitos korjattiin seitsemän hengen voimin Yläniityltä ja Alaniityltä. Niitto oli tehty jo edellisenä viikonloppuna. Ennen niittoa kasvillisuus näytti paahteisen kesän jälkeen edellistä kesää matalammalta ja harvemmalta varsinkin Alaniityllä. Yläniityllä viereisen metsän hakkuu toi niitylle mukavasti lisää auringon paistetta, mutta se oli myös innostanut haapoja kasvattamaan runsaasti juurivesoja niityn reunalle. Niitolle on taas tarvetta ensi kesänä.
Lepakkoretkelle 30.8.2024 ei ollut kiinnostusta. Kolmen hengen ryhmä kävi Mellonlahdella kesäisen lämpimässä ja tähtikirkkaassa säässä lepakoita etsimässä. Luontohavainnon alkoivat jo kesäteatterin parkkipaikalla, jossa näimme ketun tietä ylittämässä. Jokin kiinnitti ketun huomion Valtionhotellin suunnalla ja se alkoi kettumaisen kauniilla äänellä rääkyä hotellin suuntaan. Aikansa huudettuaan ja tiukasti tien yli tuijoteltuaan kettu katosi pensaiden varjoihin.
Varsinainen lepakkoretki alkoi yksittäisten viiksisiippojen ylilennoilla Mellonlahden poluilla. Mellonlahden rannalla oli enemmän säpinää. Pohjanlepakoiden jatkuva maiskutus kuului taukoamatta detektoreissa ja Vuoksen suunnalta kuului vesisiippojen kaikuluotausääniä. Lähemmäksi rantaa kävellessä joukosta alkoi erottua kimolepakon ääntä. Harvinainen kimo kierteli jossakin lähellä, mutta sitä ei saatu taskulampun valokeilassa erotettua ohi lentelevistä vesisiipoista.
Siippoja oli Vuoksella paljon. Samaan aikaan lampun kapeaan valokeilaan osui parhaimmillaan viisi vesisiippaa. Myös pohjanlepakkoja oli helppo löytää taivaalta. Retkellä havaittiin siis kolmea tavallista lepakkolajia ja kaksi harvinaisuutta, sillä lampisiippa löytyi vasta kotona kimolepakon äänitettä tutkiessa. Retken aikana lampisiipan ääni oli hukkunut useiden samaan aikaan äänessä olleiden pohjanlepakoiden mekkalaan. Oppaana retkellä toimi Juha Jantunen.
Syysretki Kurkisuolle 29.9.2024 oli varsin syksyinen. Kurkisuon hyötyjätepisteen portilla tummia pilviä nousi taivaan rannasta, mustalintuparvi lensi kohti etelää ja korpit huutelivat lähimetsissä. Lähdimme kävelemään kallioista mäntykangasta kohti lähintä suon reunaa. Suolla kesän vihreä oli jo vaihtunut keltaisen ja ruskean sävyihin. Ihmettelimme eläinten jälkiä. Yksittäisiä hirven sorkkien painalluksia ja useampia pienempien eläinten polkuja kulki suon yli. Käännyimme kohti Pahamaata ja oikaisimme sateen ropistessa metsän halki suon toiseen osaan ja sieltä tiaisparven säestämänä palasimme metsän läpi takaisin lähtöpaikalle. Retkelle osallistui seitsemän henkilöä. Paluumatkalla auton ikkunasta näimme vielä merikotkan.
Lintujen syysmuuton seuranta Tiuruniemessä 6.10.2024 alkoi lupaavasti, kun parkkipaikalla ennen varsinaiselle seurantapaikalle siirryttäessä näimme ampuhaukan. Niemessä muutto oli hiljaista. Aluksi ohi lipui pari hanhiparvea ja harmaahaikarakin näyttäytyi, mutta sitten meno hiipui. Liekö ympärillä leijuneet synkät sadepilvet hyydyttäneet lintujen muuttohalut. Lintuja ja parvia näkyi vain harvakseltaan ja kiikaroijien harmiksi suuri osa niistä lensi kaukaa niemen ohi. Aamun tuloksena oli 1500 lintua yhteensä 38 lajista. Jari Kiljunen piti kirjaa havainnoista. Muutontarkkailijoita oli 39.
Aamun havainnot: laulujoutsen 2, metsähanhi 5, valkoposkihanhi 99, sepelhanhi 15,harmaahanhilaji 120, hanhilaji 324, vesilintu 610, haapana 35, sinisorsa 1, alli 135, pilkkasiipi 40, telkkä 8, isokoskelo 1, pyy 1, kuikka 4, silkkiuikku 3, merimetso 4, harmaahaikara 1, sinisuohaukka 2, kanahaukka 1, varpushaukka 1, ampuhaukka 1, kalalokki 2, harmaalokki 12, käpytikka 1, västäräkki 2, rastaslaji 4, hippiäinen 2, sinitiainen 2, talitiainen 2, närhi 5, varis 10, korppi 3, peippo 4, järripeippo 4, vihervarpunen 2, käpylintulaji 2, punatulkku 5
