Vuoden ensimmäisellä retkellä etsittiin koskikaroja 13.2.2022. Retkelle lähdettiin keskusliikenneasemalta ja aluksi käytiin kuutostien sillan alla katsomassa kalastavaa pikku-uikkua. Varsinaisen retken ensimmäinen kohde oli Unterniskanjoki Immalanjärvellä. Paikka oli hiljainen. Koskikaroja ei näkynyt ja muutenkin lumisateen voimistuessa lintuhavainnot jäivät pariin tiaiseen.
Seuraavaksi mentiin Kupariin lintujen ruokintapaikalle. Siellä lintuja riitti. Keltasirkkuja, punatulkkuja, viherpeippoja, pikkuvarpusia, jokunen tiainen ja käpytikka. Ensimmäiset nokkavarpusetkin löydettiin pian. Pieni parvi on säännöllisesti käynyt ruokintapaikalla jo pitemmän aikaa. Merimetsoja oli tuttuun tapaan kivellä keskellä Vuoksea päivystämässä.
Mellonlahdella nähtiin vilaus koskikarasta. Lintu lennähti rannasta ja hävisi jonnekin vastarannan kivien taakse. Puolen päivän aikaan Tainionkoskella lunta satoi niin sakeasti, että se haittasi jo näkyvyyttä. Vaikka retkellä karat ujostelivat, pikku-uikku ja nokkavarpuset täydensivät hyvin päivän lintuhavaintoja. Retkelle oli 17 osallistujaa ja oppaina toimivat Liisa Laitinen, Juha Juuti, Jari Kiljunen ja Juha Jantunen.
Pöllöretken 4.3.2022 reilut 20 osallistujaa jakautuivat kolmeen autoryhmään ja liikkeelle lähdettiin tyynessä ja tähtikirkkaassa talvisäässä kohti Kuurmanpohjan, Vesikkolan ja Aholan metsiä. Ensimmäiset kuuntelupisteillä pöllöjä ei kuultu, mutta Kuurmanpohjan vanhan koulun risteyksessä kuului vaimeaa matalaa huhuilua. Ääni oli sen verran hiljainen, ettei lajia saatu heti selville. Samalla pisteellä tarkkakorvaisimmat kuulivat vaimeasti helmipöllön.
Matka jatkui jäisiä teitä pitkin. Osalla autoista oli vaikeuksia päästä jyrkimpiä mäkiä ylös. Viimeisellä kuuntelupisteellä ryhmät kokoontuivat yhteen kokoamaan havaintoja. Kaikki olivat kuulleet matalan huhuilijan, joka varmistui huuhkajaksi. Myös saman risteyksen helmipöllö oli kuulunut selvästi osalle ryhmistä. Retken päätteeksi viimeisessä pysähdyspaikassa äänessä ollut helmipöllö täydensi tulokseksi kolme pöllöä. Ryhmien oppaina olivat Liisa Laitinen ja Juha Juuti, Timo Tikka ja Juha Jantunen ja viimeisessä ryhmässä Jari Kiljunen.
Vuoksen lintukävelyn 13.3. aamu oli aurinkoinen ja Vuoksi peilityyni. Retkeä aloitellessamme näimme Pässiniemen rannassa laulujoutsen-, isokoskelo- ja sinisorsaparin. Telkät sukeltelivat etäämmällä ja merimetsokin lensi ohi. Moni toivoi näkevänsä pikku-uikun ja kun emme sitä Varpasaaresta havainneet, siirryimme Ritikanrantaan pikkuruista sukeltelijaa kiikaroimaan – sieltähän lintu löytyikin.
Kuparin ruokinnalla olivat äänessä viherpeipot ja punatulkut. Kaksi komeaa nokkavarpusta lennähti ruokinnalle lintukävelijöiden iloksi. Rannassa aurinko lämmitti ja virran vesi heijasti taivaan sineä. Merimetsot paistattelivat Saapaskivellä ja tehtaan rannasta löytyi päivän toinen pikku-uikku. Vastarannalta nousi lentoon kanahaukka varikset kintereillään. ”Olisipa linturetkeily aina yhtä mukavaa”, tuumailimme 26 lintukävelijän joukolla. Oppaina toimivat Liisa Laitinen ja Juha Juuti.
Vuoksen toinen linturetki 24.4.2022 alkoi Pässiniemestä, jonne käveltiin aurinkoisen, mutta kolean sään saattelemana. Nopeasti vastarannalta löytyi silkkiuikkuja ja kauempana Imatrankosken suunnassa aaltojen takaa näkyi kuikkien päitä. Päivän paras havainto, haarahaukka tuli sekin ensimmäiseltä pysähdyspaikalta. Haukka liiteli retkeläisten ylle pohjoisesta ja hävisi Imatrankosken suuntaan. Varpasaaren puolella isokoskeloiden joukossa löytyi koiras tukkakoskelo, vastarannan nurmikolla käveli meriharakka ja yläpuolella kaarteli varpushaukka.
Hyvän alun innoittamana matkattiin Neitsytniemeen virtavästäräkkiä etsimään. Ei löytynyt, vaikka porukalla padon ympäristöstä lajia etsittiin. Vettä juoksutettiin vanhaa uomaa pitkin eikä kuohuvassa koskessa ollut kiviä näkyvillä kuin rannoilla.
Lopuksi mentiin Immalanjärvelle, jossa lintutornin edustan sula oli edelleen aika pieni. Sulan reunalla oli telkkiä, isokoskeloita, sinisorsia ja lokkeja. Metsä oli hiljainen. Muutamia tiaisia kävi vielä ruokintapaikalla ja maassa ruokaa etsi peipot ja punakylkirastaat. Petolintujen lista täydentyi sulan yli liitelevästä kalasääksestä, jonka siipiä lumesta heijastuvan valon valaisi upeasti.
Retkellä oli 22 osallistujaa ja oppaina toimivat Liisa Laitinen, Juha Juuti ja Juha Jantunen. Retken päätyttyä kävin vielä katsomassa näkyisikö virtavästäräkkejä ja siellähän se pariskunta oli. Västäräkit kävivät hetken pyörähtämässä padolla ja lensivät sitten Saimaan suuntaan Vuoksen kivipenkereelle istumaan.
Kaupunkipuroretki 4.5.2022 alkoi voimalaitoksen padolta, josta vesi virtaa putkea pitkin rakennettuun puroon. Tomi Menna kertoi 12 kuulijalle rakentamisesta ja sitä edeltäneestä tilanteesta. Ennen kaupunkipuroa Vuoksen alkuperäinen taimenkanta sinnitteli kahdessa pienessä purossa, joissa virtasi voimalaitoksen padosta tihkuva vesi. Puroja uhkasi kuivuminen, sillä padon kunnostaminen vähentäisi tihkuvan veden määrää.
Kilometrin pituinen kaupunkipuro rakennettiin Kruununpuistoon vuonna 2014. Puron yläosa on vanhaa tukinuittouomaa ja alaosa luonnonmukaisempaa mutkittelevaa puroa. Aluksi moni vastusti rakentamista, mutta puro on osoittanut varsin toimivaksi. Taimenet ovat ottaneet puron omakseen ja siihen nousee syksyisin pari kiloisia kaloja kutemaan. Retki päättyi sähkölinjan alle, jossa puro laskee Vuokseen. Puron varressa oli vielä kivikasoja, joista koululaiset rakentavat omia soraikkoja puron pohjalle.
Yölaulajaretki Siikalahdelle 10.6.2022. Perjantai-illan sää ei olisi voinut olla sopivampi kesäillan ja yön hämärässä ääntelevien lintujen kuunteluun. Oli lähes selkeää, sopivan lämmintä ja jokseenkin tyyntä.
Patotieltä kuulimme pajusirkkuja, pensastaskuja, ruokokerttusia ja taukoamatta ääntelevää luhtakanaa ja ajoittain puhaltelevaa kaulushaikaraa. Etäämmällä satakieli aloitteli öistä konserttiaan. Lintulavalla valoisassa illassa etsiskelimme ruovikon kätköistä esiin vilahtelevia vesilintuja ja opettelimme pikkulokin ja naurulokin erottamista toisistaan. Ruskosuohaukkakoiras kaarteli ravintoa tähyämässä.
Myöhemmin suuntasimme lintutorneille ja valon edelleen salliessa kiikaroimme lisää lajeja tyyneltä lahdelta. Löytyi mm. lapasorsia, haapanoita, tukkasotkia, silkkiuikkuja ja härkälintu. Lentohavainto mustaviklosta ja saukon sukeltelu päätornin lähistöllä ilahduttivat retkeilijöitä.
Retken päätteeksi istuimme tulilla nuotiopaikalla evästelemässä ja juttelemassa satakielten laulun voimistuessa ja luodessa tunnelmaa hämärtyvään lehtoon.
Siikalahden kesäöinen lumo ei tahdo irrottaa otettaan, niinpä jatkoimme pienellä joukolla vielä patotielle kuulostelemaan uusia ääniä ja saimme illan päätteeksi ihailla luhtakerttusen laulutaituruutta tien vieren pensaikosta.
Noin 35 retkeilijän joukolla havaitsimme 40 lajia. Jari Kiljunen, Juha Juuti, Liisa Laitinen ja Ahti Pulli opastivat.
Hosseinlahden metsässä retkeiltiin alkukesän iltana 14.6.2022. Rannan parkkipaikalta suunnattiin Malonsaaren suuntaan. Metsässä kuului vain lintujen ääniä, liikenteen melua ei metsässä kuulu. Kävellessä pysähdyttiin tutkimaan todennäköisesti pohjantikan nakuttelemaan kuusta ja ihailemaan suuria haapoja ja lehtolaikulla kasvavia suo-orvokkeja ja oravanmarjoja. Arkeologiaa harrastava Mika Pinomäki kertoi polun näkyvän jo 1800-luvun varhaisissa kartoissa. Polulta poikettiin katsomaan kaskirauniota. Käpytikan poikaset kerjäsivät emoilta ruokaa puukolossaan. Emolintu intoutui yllättäen rummuttamaan muutaman sarjan, vaikka tikanpoikasten kasvattamiselta emo ei yleensä ehdi rummuttelemaan.
Lähellä Malonsaareen johtavaa kävelysiltaa metsä avartui ja kasvillisuutta rikastutti niittykasvit, kuten ahomatara, ahomansikka ja niittyleinikki. Paikalta löytyi myös muutamia syylälinnunherneitä. Kasvilöytö oli retken teemaan erityisen sopiva, sillä Etelä-Karjalassa hyvin harvinaista syylälinnunhernettä pidetään rautakautisten asuinpaikkojen kasvina. Yhteys muinaisiin asuinpaikkoihin on niin selkeä, että arkeologit ovat hyödyntäneet näitä lajin kasvupaikkoja jäljittäessään muinaismuistoja (Luontoportti). Kasvin esiintyminen muinaissuomalaisten asuinsijoilla viittaa vahvasti esi-isiemme käyttäneen lajia ravinnokseen tai ehkä rohdoksena ja tarkoituksella siirtäneen sitä uusille kasvupaikoille. Lopuksi menimme Malonsaaren puolelle katsomaan lapinrauniota, vanhaa kiviröykkiötä, joka mahdollisesti on varhaisen imatralaisen hauta.
Retken aikana puhuttiin Imatran yleiskaavan luonnoksessa, jossa metsää on suunniteltu raivattavan uudeksi asuinalueeksi. Yhteen ääneen todettiin sen olevan todella huono idea. Näin hienoa metsää ei saa tuhota, eikä luonnonrauhaa rikkoa uusia teitä rakentamalla. Retken oppaina toimivat Juha Jantunen ja Mika Pinomäki.
Luonnonkukkien päivän 19.6.2022 aamu oli synkkä ja vielä hetki ennen retken alkua satoi vettä. Yleisöryntäystä Korvenkylän metsälaitumelle ei arvatenkaan tullut, mutta seitsemän osallistujaa sentään rohkeni saapua paikalle. Lopulta sääkin muuttui varsin hyväksi. Retken aikana ei enää satanut ja puolivälissä aurinkokin näyttäytyi. Retkellä käytiin metsälaitumen molemmilla niityillä ja palattiin pellonreunoja kiertäen takaisin Salotielle.
Alkumatkalla pellon reunasta löysimme nokkosperhosen toukkia, kun vertailimme lehtopähkämön ja nokkosen lehtiä. Niityllä kukkivat niitty- ja aholeinikit. Kevätleinikkien kukinta oli jo ohi ja kasvit olivat häviämässä muun kasvillisuuden sekaan. Kasviretki meinasi kääntyä perhosretkeksi, sillä auringonpaiste sai erittäin uhanalaiset keltaverkkoperhoset kisailemaan niityn yllä. Välillä katsottiin kasveja – jäkkiä, nurmilauhaa, nurmipiippoa, suo-ohdaketta, purtojuurta – ja välillä katseen vangitsi tuoreissa väreissä hehkuva niittyhopeätäplä ja metsäkurjenpolvelle lennähtänyt ruskosinisiipi. Niitty- ja aholeinikit kukkivat parhaillaan, käenkukista vasta ensimmäiset availivat nuppuja. Koiranputkilla kiipeili raidallisia pyjamaluteita.
Niittyjen välissä pieneltä metsäaukiolta löytyi viisi kukintaa lopettelevaan kartioakankaalia, mutta sielläkin huomio kiinnittyi perhosiin. Paikasta auringosta kisaili viisi täpläpapurikkoa ja kisailuun osallistui aukolla päivystäneet mustatäplähiipijät. Retken lopussa kierrettiin pieni lenkki laitumen pohjoisemmalla niityllä. Ensimmäisistä päivänkakkaran nupuista pilkisti valkoisia, niityn reunalla uhanalainen sykeröpoimulehti oli juuri ja juuri säästynyt kynnöltä. Laitumelta pois kävellessä aurinko oli jo lämmittänyt ilmaa niin, että sadehousujen alla hiosti. Retken oppaana toimi Juha Jantunen.
Pellisenrannan hoitotalkoissa 4.8.2022 niitetty kasvillisuus haravoitiin pois Ylä- ja Alaniityltä. Yläniityn rinteellä parhaiten vielä kukkivia kasvustoja jätettiin niittämättä kimalaisten ja muiden hyönteisten iloksi. Mäkärien kausi oli ilmeisesti jo ohi, sillä ne eivät tällä kertaa töitä haitanneet. Aurinkoisen sään kuivattama niitos saatiin viiden ahkeran talkoolaisen kanssa korjattua parissa tunnissa.
Lepakkoretki 19.8.2022 alkoi lämpömittarin edelleen näyttäessä lähes hellelukemia. Mellonlahden metsää kohden kävellessä trooppisen yön ilma vaihteli metsänreunan viileästä painanteesta avoimempien paikkojen lämpimiin tuulahduksiin. Metsän sisällä ilta pimeni nopeasti ja ensimmäiset viiksisiipat tulivat polun päälle hyönteisiä saalistamaan yhdeksän jälkeen. Vartin myöhemmin pohjanlepakoita alkoi kierrellä selvästi siippoja korkeammalla kuusten puolivälissä. Vuoksen rantaan saavuttaessa oli vielä niin valoisaa, että vain yksittäisiä vesisiippoja lenteli lahden pohjukoissa ja rantojen tuntumassa.
Takaisin käännyttäessä Kuukansaaren kupeessa parveili jo pohjanlepakoita. Pimenevää taivasta vasten erottui ainakin viisi pohjanlepakkoa. Metsän läpi kävellessä detektoreissa jatkui taukoamaton pohjanlepakoiden ääntely. Taskulampun valossa polun vieren rapistelija osoittautui siiliksi. Lähes kaikki viiksisiipat olivat siirtyneet polulta jonnekin muualle saalistamaan. Vain pari siippaa kului paluumatkan aikana. Enää niitä ei erottanut, vaikka ne lentivät matalla retkeläisten yli. Retkellä oli kuusi osallistujaa, oppaana toimi Juha Jantunen.
Ruokolahden Kirslamminsuo 18.9.2022 on Ruokolahdella 1. ja 2. Salpausselän välissä. Suo on suureksi osaksi ojitettu, mutta suon keskellä on laajahko ojittamaton alue, joka on nykyisin suojelualueena. Kirslamminsuo on ravinteinen aapasuo, mikä on harvinainen suotyyppi Etelä-Karjalassa.
Retkellä opittiin perustietoa soista ja suotyypeistä, katseltiin suon kasveja ja maisteltiin marjoja, kuten puolukoita, juolukoita ja karpaloita. Tutustuimme ravinteisen suon ilmentäjäkasvilajeihin, mm. rätvänään, katajaan ja siniheinään. Harvinaisempia lajeja olivat juolukkapaju, pohjanpaju ja konnanlieko.
Suolla saapasteli 10 retkeilijää. Sää pysyi poutaisena ja aurinkokin pilkahteli saaden syksyisen suon kasvien värit loistamaan voimakkaampina. Anna Vuori opasti ja mielenkiintoista luontotietoa tarjoili myös Kimmo Saarinen.
Syysmuuton seuranta 2.10.2022 aloitettiin sankassa sumussa. Näkyvyyttä oli hädin tuskin aallonmurtajan kärkeen, jossa yötä oli viettänyt töyhtöhyyppä. Sumu ei innostanut lintuja muuttamaan. Yksi hanhiparvi lensi niemen yli heti aamukahdeksalta. Ääni kuului selvästi, yhtään lintua ei sumusta erottunut. Ensimmäiset tunnit olivat hiljaisia. Nuori kuikka kalasteli lähellä rantaa, kuusitiainen pohti niemenkärjen puissa järven ylittämistä, mutta taisi sitten luovuttaa ja lähteä takaisin metsän suuntaan. Vähitellen ilma alkoi kirkastua ja töyhtöhyyppäkin rohkeni jatkaa matkaa kymmenen maissa. Tuntia myöhemmin hanhimuuttokin oli vihdoin käynnissä. Yksittäisiä isoja hanhiauroja lensi korkealla etelään, välillä vaihtelua toivat vesilinnut ja muutamat petolinnut.
Lintuja seuraamassa oli 35 henkilöä, lintuoppaita oli useita mm. Jari Kiljunen, Liisa Laitinen, Juha Juuti, Timo Tikka…
Päivän lajilistalle kirjattiin 30 lintulajia, hanhia laskettiin 3900:
kuikka, tundrahanhi, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, haapana, isokoskelo, töyhtöhyyppä, hiirihaukkalaji, varpushaukka, harmaalokki, selkälokki, kalalokki, käpytikka, valkoselkätikka, mustarastas, räkättirastas, västäräkki, niittykirvinen, pähkinänakkeli, punatulkku, rautiainen, peippo, järripeippo, vihervarpunen, talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, närhi, varis.
