Katiskatalkoissa 13.1.2018 Imatran pääkirjastolla koottiin Juha ”Norppa” Taskisen johdolla norppaturvallisia katiskoita. Parinkymmenen ahkeroijan rakentamat katiskat jaettiin vapaa-ajankalastajille keväällä, kun Ruokolahdella järjestettiin Vaihda verkot katiskaan -tapahtuma. Päivän mittaan väkeä kävi seuraamassa mukavaa tekemisen meininkiä ja juttelemassa norppa-asiantuntija Kaarina Tiaisen kanssa. Kaikkiaan tapahtumaan arvioitiin osallistuneen noin 60 henkilöä.
Hiitolanjoen koskikararetkelle 11.2.2018 lähti pilvisessä pakkassäässä 19 retkeilijää. Koskikaroja nähtiin kolme, eivätkä talvisiin virtavesiin tottuneet linnut juuri tarkkailijoita säikkyneet. Sulan veden ääreen oli jäänyt myös neljäntoista joutsenen joukko. Odottamattomin havainto oli Hiitolanjokeen muina miehinä kahlannut uimari. Linnuista nähtiin tai kuultiin lisäksi mm. korppeja, harakka ja närhi.
Kangaskosken laavulla paistettiin vielä makkaraa ja ihmeteltiin rannan puiden jääreunuksista, miten korkealla joen vesi oli talven mittaan käynyt. Retkioppaina olivat Jari Kiljunen, Liisa Laitinen ja Juha Juuti.
Hannu Aarnion kuvaesitys Puistoissa ja puutarhoissa 13.2.2018 johdatti Imatran kirjastolla 15 kuulijaa Välimeren alueen koristekasvien maailmaan. Meillä huonekasveina tai vaateliaina puutarhakasveina tuttuja kasveja kuten varjoviikunan, huonekuusen, kiinanruusun tai ihmeköynnöksen tapaa Kanarian saarilla ja Madeiralla katujen varsilla ja hotellien puutarhoissa suurina puina sekä seiniä ja muureja peittävinä kukkivina köynnöksinä. Eteläisistä koristekasveista esimerkiksi kolibrikukka ja aaloet ovat lähtöisin Etelä-Afrikasta, ihmeköynnös ja jakarandapuu Etelä-Amerikasta ja tulilatvat sekä ikivanhaa perua olevat araukariat eteläiseltä Tyyneltämereltä. Jos kukkaloisto kiinnostaa, on huhtikuu otollista aikaa matkustaa.
Pöllöretken 2.3.2018 alkaessa taivas oli kirkas ja pakkasta oli yhdeksän astetta. Kiristyvä pakkanen ei retkeläisiä haitannut, sillä nimilistaan kertyi tasan 40 nimeä. Porukka jaettiin kahteen noin kymmenen auton ryhmään ja matkaan lähdettiin vartin välein.
Ensimmäisellä kuuntelupaikalla äänessä oli mopo, jolla ajettiin rinkiä läheisen talon ympäri. Osa pojista kävi myös polkupyörällä ihmettelemässä kummaa joukkoa, joka tuli pellon reunaan pitkällä autoletkalla ja sitten vain seisovat hiljaa paikallaan autojensa vieressä.
Seuraavilla pysähdyspaikoilla kuultiin koiria ja pakkasessa paukkuvia puita. Lämpötila laski jo -15 asteeseen ja alkoi jo epäilyttää olisiko sää liian kylmä pöllöjen huhuilulle. Sitten ensimmäiseltä ryhmältä tuli tieto – paikassa 8 oli helmipöllö äänessä. Vähän laiskasti puputellut pöllö oli kuulunut täysikuun suunnasta. Kun jälkimmäinen ryhmä pääsi kuuntelupaikalle helmipöllön ääni kuultiin heti, mutta lähes vastakkaisesta suunnasta. Puputus jatkui aktiivisena koko pysähdyksen ajan.
Viimeisillä pysähdyspaikoilla ei enää pöllöjä kuultu, tosin alueen metsätkin oli pinottu tie laitaan. Tyytyväisinä helmipöllöhavainnosta siirryimme Ollinmajalle munkkikahveille ja makkaraa paistamaan. Kotimatkalla pakkanen oli jo laskenut 20 asteeseen.
Oppaina toimivat Jari Kiljunen, Liisa Laitinen ja Juha Juuti.
Vuoksen lintukävelyllä 18.3.2018 oli varsin talvinen keli, vajaa 10 pakkasta ja tuuli pohjoisesta. Alkuviikon lämpimän tuulahduksen jäljiltä Vuoksella oli harmaalokkeja, mutta muuten muuttolintuja ei vielä ollut. Lumenkaatopaikalta löysimme jo muutama viikko aikaisemmin Vuokselle tulleen silkkiuikun. Varpasaaressa näimme telkkiä, isokoskeloita ja sinisorsia, uivelopariskunta pysyi piilossa.
Neitsytniemen metsässä oli tiaisia, viherpeippoja, punatulkkuja ja käpytikka. Alueella liikkuvista pohjantikoista näkyi vain jälkiä kuolleen kuusen rungolla. Niemen edustalla kalasteli merimetsoja ja telkkien joukosta löytyi joella pitemmän aikaan oleillut lapasotka. Lintu jäi sukeltelemaan asuntomuseon rantaan ja samalla paikalla vielä iltapäivällä (kuva).
Kuparin rannasta katseltiin merimetsoja (9) ja ruokinnalla oli vilkasta, yksi koiraspeippo muiden lintujen joukossa. Tikkalajeja ei toiveista huolimatta kertynyt lisää. Kaikkiaan retkellä havaittiin 23 lintulajia.
Retkelle osallistui 19 henkilöä, oppaina olivat Liisa Laitinen, Juha Juuti, Harri Ekholm ja Juha Jantunen.
Vuoksen toisella lintukävelyllä 22.4.2018 kevät oli edellisestä kerrasta mennyt pitkän harppauksen eteenpäin vaikka retken aikana ei siltä tuntunut. Vajaan 20 retkeläisen joukko suuntasi joenvarteen raikkaassa pohjoistuulessa, lämpötilan ollessa kolmessa asteessa. Varpasaaressa nähtiin kuikka, kaksi haapanaparia ja Vuoksella jo muutaman päivän lepäillyt kyhmyjoutsen. Lokkeja oli paikalla neljä lajia eli harmaa-, kala-, nauru- ja selkälokkeja. Peippoja, rastaita ja västäräkkejä lenteli siellätäällä.
Toisena retkipaikkana oli Niskalammen satama, joka vaikutti aluksi varsin autiolta. Tuulen pakkaamat jäähileet vain helisivät laituria vasten. Hetken kiikaroinnin jälkeen saaren rannalta löytyi kanadanhanhia ja kaukaa järvenselältä silkkiuikkuja, joiden joukossa oli kaksi tunnistamatta jäänyttä tummaa vesilintua. Retken oppaina olivat Liisa Laitinen, Juha Juuti ja Juha Jantunen.
Tiuruniemen lintukävelylle 29.4.2018 osallistui 25 ihmistä. Retkelle lähdettiin aurinkoisessa, vielä hieman usvaisessa aamussa. Metsän lintulajisto oli viileän kevään jäljiltä odotettua niukempaa: punakylki-, laulu- ja mustarastaat olivat äänessä peippojen, viherpeippojen, punarintojen ja tiaisten keralla. Vipeleenniemen kärjessä odotti lumoava aamutunnelma. Usvan rippeet olivat haihtumassa peilityyneltä järveltä ja auringon lämpö houkutteli viipymään rannalla lintuja seuraillen. Näimme härkälinnun, kala-, nauru-, harmaa- ja selkälokkeja sekä muutaman pikkulokinkin. Pari kuikkaa sukelteli selällä ja useita muutti kohti pohjoista. Mukavaksi yllätykseksi tukkakoskelopari ilmaantui uimaan aivan rannan läheisyyteen.
Hosseinlahden metsäretkellä 10.5.2018 kierrettiin alueen kartoittaneen Jari Kiljusen suunnittelema vajaan kahden kilometrin lenkki aurinkoisessa ja lämpimässä kevätsäässä. Ennen kuin lähdettiin peippojen ja pajulintujen säestämänä kävelylle, Juha Jantunen puhui luonnon terveyttä edistävistä mikrobeista ja muista luonnossa liikkumisen hyödyistä.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli purolla, jossa metsä todettiin monimuotoiseksi ja liito-oravallekin sopivaksi. Oli järeitä kuusia ja koivuja, muutama suuri tervaleppä ja haapa. Juha Juuti kertoi Metso-suojeluohjelmasta.
Seuraava keskustelupaikka oli pienen hakkuuaukon reunalla, jossa Yrjö Haverinen selvitti jatkuvan kasvatukseen perustuvaa metsänhoitoa. Se takaa avohakkuuta säännöllisempää tuloa metsänomistajalle eikä taimien istutusta tai harvennuksia tarvita. Metsästä saa jatkuvasti marjoja ja sieniä, kun maata ei myllätä. Myös riistaeläimet viihtyvät, sillä metsä säilyy jatkuvasti metsän näköisenä.
Pienempien lintujen kuuntelupysähdysten jälkeen keskustelu heräsi yksittäisen kirjanpainajan kaivertaman kuusen luona. Anitta Miikkulainen kertoi kirjanpainajasta ja miksi sen on ollut kuusikkojen ongelma. Kovakuoriaista esiintyy jokin verran jokaisessa kuusimetsässä. Sen runsastumisessa tuholaiseksi on auttanut muutama vuoden takaiset lämpimät kesät, yksipuolisten kuusikoiden suurimäärä ja myös hakkuut, sillä kirjanpainaja viihtyy erityisesti metsänaukkojen reunapuissa.
Viimeisenä rastina oli suurten haapojen keskittymä. Haapaa sanotaan metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeimmäksi puulajiksi, sillä puulla elää jopa tuhatkunta lajia. Monet perhoset, kuten esimerkiksi haapaperhonen, haapakiitäjä, haapaposliinikas ja haavanlasisiipi ovat saaneet nimensä puun mukaan. Perhosten toukkien lisäksi haavalla on paljon mm. kovakuoriaisia, sieniä ja jäkäliä.
Lopuksi retkeilijöiden kesken arvottiin lintupönttöjä. Samalla Juha Juuti kertoi oikeaoppisesta pönttöjen rakentamisesta, puuhun kiinnittämisestä ja huollosta. Retkellä oli lähes 50 osallistujaa.
Siikalahden yölaulajaretkellä 8.6.2018 alkaa lupaavasti. Kuhankeittäjä laulaa! Perjantai-iltana 34 retkeilijää kuulivat heti parkkipaikalla yhtä alkukesän toivotuista. Parkkipaikalta suuntasimme perinteiselle kierrokselle Patotien lintulavalle, päätornille, piilokojulle ja sitten nuotiopaikalle evästelemään. Poutainen, lähes selkeä ja tyyni, viileähkö sää suosi havainnointia.
Patotiellä kuuntelimme mm. kaulushaikaraa, rastaskerttusta ja ruisrääkkää ja katselimme lähellä pesivää laulujoutsenta, mustakurkku-uikkua, uiveloita, nokikanoja, tukkasotkia ja pikkulokkeja. Tien varrella ihastelimme lehtomaitikan runsasta kukintaa. Päätornilta löysimme vähenevässä valossa silkkiuikun, haapanoita, punasotkia, härkälinnun ja sääksen pesällään. Lopulta myös luhtakana antoi lyhyen ääninäytteen ja kauempaa kuulimme illan ainoan satakielen.
Tovin nuotiopaikalla jutusteltuamme ja murkinoituamme autoletkamme suuntasi valtakunnan rajan tuntumaan kuulostelemaan heinäkurppien soidinta. Havainnot kurppien soitimesta jäivät lähes olemattomiksi, mutta ruisrääkät olivat hienosti äänessä peltoaukealla vuorokauden varhaisina hetkinä. Kehrääjän unettava hyrinä toivotti meille hyvää yötä viimeisellä kuuntelupaikalla.
Retken muista lajeista mainittakoon mustapääkerttu, taivaanvuohi, lehtokurppa ja kuovi. Jari Kiljunen opasti apuoppainaan Juha Juuti, Liisa Laitinen, Ahti Pulli ja Timo Tikka.
Luonnonkukkien päivänä 17.6.2018 kasveja tutkittiin tulevalla suojelualueella Itä-Siitolan metsässä ja kartanon ympäristössä. Aluksi lähellä kartanon vanhaa navettaa katsottiin kulttuurikasveja, kuten kuminaa, kyläkellukkaa, idänukonpalkoa ja seittitakiaista.
Kun höyryveturi Ukko-Pekka oli tuksuttanut retkeläisten ohi siirryttiin metsän varjoon. Teemalaji metsätähti oli jo ehtinyt kukkia helteisen alkukesän vauhdittamana, vaikka normaalisti elettäisiin parhaan kukinnan aikaa (kuva). Kuuman ja kuivan alkukesän takia metsäkallion kasvit olivat nuutuneita, mutta lehtomaisella kankaalla kuivuus ei vielä näkynyt. Oravanmarjan kukinta oli loppumassa, näsiän marjat eivät vielä olleet muuttuneet punaisiksi. Saniaisista vertailimme hiirenporrasta ja kivikkoalvejuurta.
Kartanon pihamaalla tutkittiin heiniä, ketokasveja ja seinänvierustan kurjenpolvia. Kierros päättyi hiekkakentälle, josta löytyi vielä useita kasvilajeja. Muutaman sentin mittaisia kukkivia mäkiarhoja, nurmihärkkejä, rentohaarikkoja, pelto-orvokkeja ja peltolemmikkejä. Juha Jantunen opastamala retkellä oli 22 osallistujaa.
Pellisenrannan hoitotalkoissa 7.8.2018 niityt saatiin kuntoon seitsemän henkilön voimin. Kuivan sään takia niitettävää ja haravoitavaa oli vähän ja työ eteni joutuisasti.
Lepakkoretki 24.8.2018 kiinnosti kovasti luontoihmisiä. Noin 80 retkeläistä lähti illan hämärtyessä Vuoksen varteen Mellonlahdelle. Heti autojen parkkeerauksen jälkeen rantametsästä kuului pohjanlepakoiden ääniä ja ensimmäiset vesisiipat saalistivat hämärissä lahden perukoissa. Kymmenen aikaan meno oli jo vilkasta. Pimeälaitteella Vuoksella laskettiin useita kymmeniä vesisiippoja ja taskulampun valokeilassakin oli parhaimmillaan kolme siippaa hyönteisjahdissa. Pohjanlepakoitakin oli useita, mutta tähtitaivasta vasten näkyivät vain läheltä lentäneet. Pohjanlepakoiden metelin seasta harvinaisempia lajeja ei kuultu. Karri Kuitusen ja Juha Jantusen opastama retki päättyi yhdentoista maissa.
Puolen yön jälkeen Niskalammella kuultiin kimolepakko ja uusi käynti Mellonlahdella tuotti tulokseksi lampisiipan.
Syysretkellä Immalanjärven rantametsään 30.9.2018 lähti 40 osallistujaa. Kävelylle lähdettiin Rautionkylän rannasta, jossa kaarteli piekana ja järvellä uiskenteli härkälintu. Metsässä ihasteltiin suuria tervaleppiä ja haapoja. Käävistä löydettiin ainakin taula-, pökkelö- ja männynkääpiä. Tikkojen hakkuujälkiä näkyi monin paikoin, mutta linnut olivat piilossa. Ennen retkeä rantapuissa huudellut pikkutikkakin oli kadonnut.
Niemenkärkeen kävi kova tuuli ja suuri osa porukasta jatkoi eteenpäin metsän suojaan. Järvellä oli levähtämässä alliparvi ja joitakin kuikkia. Paluumatkalla puhuttiin pöllöjen pöntöistä, metsänhoidosta ja puiden iän määrittämisestä. Autoilla retkeläisten yli lensi kaksi hanhiparvea, joissa oli valkoposkia-, metsä- ja tundrahanhia.
Oppaina toimivat Juha Jantunen, Liisa Laitinen, Juha Juuti ja Jari Kiljunen.
Tiuruniemen linturetkellä 7.10.2018 viileän sunnuntaiaamun muuttosää oli loistava: hienoinen pohjoistuuli puhalteli ja taivaalla oli ohutta yläpilveä. Muutonseurantaan osallistui peräti 64 lintujen muutosta kiinnostunuutta. Lintumäärät jäivät kuitenkin odotuksia vähäisemmiksi niin yksilö- kuin lajimäärienkin osalta.
Muuttavia valkoposkihanhia nähtiin lähes 2500, joiden lisäksi havaittiin mm. metsähanhia, kuikkia, isokoskeloita, laulujoutsenia, piekanoita, varpushaukka, merimetsoja, silkkiuikku, närhiä, pähkinänakkeli, punarintoja, punakylkirastaita, laulurastas, pyrstötiaisia, puukiipijä ja töyhtötiainen. Vilun tullen lämmiteltiin nuotiolla makkaraa paistaen ja linnuista kysellen ja kertoillen.
Oppaina toimivat Liisa Laitinen, Juha Juuti ja Jari Kiljunen.
Risto Sulkavan esitys jatkuvasta metsän kasvatuksesta 6.11.2018. Parasta antia olivat käytännön esimerkit jatkuvan kasvatuksen menetelmistä ja vertailut avohakkuisiin. Jatkuva kasvatus ei ole viherpiiperrystä. Vihtarissa metsään on menty isolla motolla ja puuta hakattiin keskimäärin 100 kuutiota hehtaarilta. Hakkuun jälkeen metsä on edelleen metsän näköistä ja uuden hakkuun voi jo tehdä parin kymmenen vuoden päästä. Jos alue olisi avohakattu, parin kymmenen vuoden päästä harvennettaisiin itse istuttamia taimia eli tehtäisiin tappiota. Sama todettiin toisessakin esimerkissä. Rinnakkaisilla metsäpalstoilla tehtiin hakkuita. Avohakatulla tuottoa tuli enemmän, mutta ne sulivat jo taimia istuttaessa. Jatkuvan kasvatuksen palstalla metsässä voi edelleen marjastaa ja sienestää ja siellä viihtyvät riistaeläimet ja metsäkanalinnut. Avohakkuuaukko taas on kuin pommin jäljiltä. Parin vuosikymmenen päästä toista metsänomistajaa hymyilyttää, kun tukkirekka hakee jo uutta kuormaa ja toinen hoitaa vielä taimikkoa.
Ennen esitystä julkistettiin Etelä-Karjalan ympäristöpalkinnon saajat. Palkinto annettiin tällä kertaa kahdelle toimijalle. Ruokolahtelaiselle Oiva Luukkonen palkittiin pitkäjänteisestä luonnonsuojelutyöstä. Luukkonen on esimerkki sinnikkäästä luonnon puolesta toimivasta kansalaisesta, joka ei arkaile ottaa yhteyttä viranomaisiin, toimittajiin ja metsäyhtiöihin. Ympäristöpalkinto myönnettiin lisäksi Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiölle metsien suojelusta sekä metsäluonnon monimuotoisuuden huomioimisesta metsien talouskäytössä. Raija Tuuliaisella ja säätiöllä on yhteensä lähes 200 hehtaaria suojeltua metsää. Vain muutama viikko sitten Tuuliainen hankki Lemiltä 17 hehtaarin kokoisen metsäkohteen suojeltavaksi.
Tapahtumassa oli noin 45 kuulijaa.
