Mielipide Kutturan oikotiestä

Eikö turhista hankkeista koskaan päästä eroon?

Moni ehti jo ajatella, että ainakin niin sanottu Kutturan oikotie Kittilän tielle läpi Hammastunturin erämaa-alueen tuli perusteellisesti haudatuksi, kun kaikki selvitykset saivat tiepiirin ja kunnan luopumaan siitä hankkeesta noin 15 vuotta sitten. Saattoipa moni muukin kuin minä ajatella, että onpahan päässyt vaikuttamaan edes yhteen kotikuntamme luontoa koskevaan hankkeeseen myönteisesti – me estimme sen!

Järkytys oli suuri kun luin lehdestä, että hanke on kaivettu taas esiin puolustusvoimien torvisoittokunnan tahdittamana. Sama taho joka aikoinaan vastusti hanketta maanpuolustuksellisista syistä näkee sen nyt natohuuman nosteessa jostain syystä hyvänä.

Ensimmäinen ajatus oli, eikö Lapin liitto ole oppinut lappilaisten, siis omien kansalaistensa kiusaamisesta mitään loputtomien Vuotos- ja Sokli-sekoilujen myötä. No ei.

Aiempi yritys oli toki salamyhkäisempi, sillä Erämaalaki totesi, että tieyhteys voidaan tehdä mikäli kutturalaiset kouluyhteytensä sen hyväksi näkevät tai porotalous sitä vaatii. Kouluyhteys muuttui tarpeettomaksi kun Menesjärven koulu lakkautettiin jo seuraavana vuonna, ja porotaloudelle alue oli ja on vieläkin tärkeää laidunaluetta. Sekä Sallivaaran että Hammastunturin paliskunnat katsoivatkin sen kokouksissaan lokakuun lopulla edelleen tarpeettomaksi ja Saamelaiskäräjät peesasi.

Tuolloin taustalla oli tietotekniikkayhtiön tarve saada mahdolliseen tieaukkoon moottorikelkkareitti, jotta yhtiön Levin ja Saariselän edustuskämpät saisivat asiakkailleen lisäarvoa. Kuntaa ja muitakin kestittiin erikoisella metsästysretkellä, ja niin idea nytkähti liikkeelle.

Tuossa tieaukossa on aina ollut polku-ura, joka on liikennöitävissä poromiesten kalustolla. Taimenjoen yli voi puolustusvoimat tehdä parissa tunnissa armeijan ajoneuvoille kuljettavan uran mikäli jokin kriisi niin vaatii, sen ymmärtää jokainen.

Ja vaikka Venäjä käy kryptistä hybridisotaansa länttä vastaan monilla vaikutustavoilla, kannattaa muistaa, että Suomi elää yhä rauhantilaa, Natosta huolimatta. Me emme elä tilanteessa, jossa puolustusvoimien tehtävä on välillisesti kiusata syrjäkylien rauhaa ja uhata oman maansa luontoa, siis sitä mitä sen pitäisi puolustaa. Luonnon puolustamisen voimat onkin valtiovallan taholta käytännössä aina ulkoistettu tavallisille kansalaisille, jotka tuntevat aitoa hätää ja huolta oman elinympäristönsä ja siinä asuvan eliökunnan elämän laadusta.

Vai onko sittenkin takana taas joku helppoheikkien organisaatio, nyt jonkun kenraalin kanssa liittoutuneena ajamassa niin sanottua yleistä etua, tuota mystistä määritettä, jonka takana voidaan tehdä mitä vain? Kysymys kuuluukin, kenen etua, ja minkälaista etua, siihen ei ole toistaiseksi annettu vastausta.

Inarin kansalaiset ovat avanneet taas kerran kansalaisadressin kyseenalaistamaan tuota määrittelemätöntä yleistä etua osoitteessa https://www.adressit.com/kuttura_repojoen_tieta_ei_edelleenkaan_tarvita_guhtur_riebanjoga_geaidnu_ii_velge_darbbauvvo

Parissa päivässä siihen on tullut toista tuhatta nimeä, valtava määrä nykyisiä ja entisiä inarilaisia. Tämä viestii siitä mistä Inarin kunta ja sen kansalaiset ovat aidosti voimakkaita, ja ylpeitä – luonnostaan.

Vesa Luhta