Lausunto Ivalon asemakaavan muutosehdotuksesta entisen emäntäkoulun alueen osalta

Yleistä

Inarin Luonnonystävät ry (myöhemmin yhdistys) kiittää saamastaan luvasta lausua kyseisestä kaavamuutosehdotuksesta.

Ivalon entinen emäntäkoulu on arkkitehtuurisesti merkittävä rakennus. Sillä on myös merkittävä historia Ivalon kylän koulutuksen kehittäjänä aina tämän vuosituhannen alkupuolelle asti. Koulun pihamaan arboretum on erittäin merkittävä pääosin kahden puulajin osalta, samaa määrää näitä puita ei löydy Ivalosta ja sen lähialueelta mistään. Kyse on lähinnä pihtakuusesta ja sembramännystä. Kouluun johtaa myös arvokas visakoivukuja.

Arboretumin luontoarvot

Sembramänty ja pihtakuusi ovat molemmat onnistuneet lisääntymään luonnollisesti – takapihan puisto-osassa on huomattava määrä taimia. Puista on siis kehittynyt osa ivalolaista luontoa ja samalla erittäin merkittävä osa luonnon monimuotoisuuden kannalta. Vaikka molemmat ovat istutettuja vieraslajeja, niin niistä ei ole löytynyt kotimaista luontoa haittaavia piirteitä. Emäntäkoulun puustoiset osat ovat usein Ivalon alueella liikkuvien sattumalintujen suosimia, mm. pähkinähakki suosii sembramäntyjä. Pellon reunan metsikkö on lisäksi luontaisesti villiintynyt ja sisältää myös lahopuuta, jolloin se on monimuotoisuuden kannalta poikkeuksellisen arvokas pienestä koostaan huolimatta. Myöskään etupihan puoleiseen puustoon ja arvokkaaseen visakoivukujaan ei missään nimessä tule kajota. Arboretum on verrattavissa Toivoniemen arboretumiin, vaikka se ei olekaan yhtä lajirikas.

Emäntäkoulurakennus

Vanha koulurakennus on korjattu viimeksi vuosituhannen alussa, mutta on edelleen ulkoa päin näyttävässä kunnossa. Olisi suotavaa, ettei sen julkisivua ja muotoa muutettaisi sen siirtyessä matkailukäyttöön, puhumattakaan että nykyinen rakennus purettaisiin ja tilalle tehtäisiin jotakin alueen kokonaisuutta selvästi muuttavaa uutta rakennuskantaa.

Emäntäkoulun pellot

Pellot kuuluvat luontevasti alueen historiaan, ja ne ovat edelleen käytössä ja kuuluvat alueen kokonaismaisemaan, joten olisi toivottavaa, ettei peltoalueen käyttöä muutettaisi.

Kyseinen peltoalue on samalla merkittävä lintujen kevätmuuton levähdysalue, ja pesimäalueena ollut tärkeä Ivalon alueella harvinaistuneelle kuoville. Erityisesti pellon länsireuna on samalla tulvaherkkää aluetta viereisen Naaraojan ja Ivalojoen tulvavesille. Tulvan aikana ja jälkeen lukemattomat kahlaajat viihtyvät alueella, mm. jänkäkurppa, tylli, kapustarinta, pikkukuovi, lapinsirri ja moni muu on nähty alueella veden noustessa pellon nurkkaosaan. Myös petolintuja käy pellolla säännöllisesti pyydystämässä myyriä, erityisesti piekana, tuulihaukka ja suopöllö. Pellon länsipuolen puronvarren koivuryteikössä tavataan säännöllisesti voimakkaasti harvinaistuvaa pikkutikkaa.

Lisäksi peltoalue on ollut aikoinaan saksalaisten sodanaikainen hevoshaka, jolloin alueelle on kulkeutunut useita keskieurooppalaisia kasvilajeja, ja erityisesti voikukan alalajeja, joita kasvitieteilijät ovat käyneet tutkimassa kauempaakin.

Yhdistys esittää pihan ja pellon tarkempaa kasviston inventaarion tekemistä ja sen säilyttämistä lähiluonnon suojelukohteena.

Yhdistyksen puolesta

Ilkka Roininen, puheenjohtaja

Anna-Maria Märsynaho, sihteeri