Yhteisöilläkin on vastuu ympäristöstä ja luonnosta

Savonlinnan seurakunnan Huosionjärven alueelle kaavailemat hakkuut ovat synnyttäneet paljon keskustelua niin seurakunnan jäsenten kuin muidenkin paikallisten keskuudessa. Yleinen reaktio on ollut järkytys. Yrjö Eeva ja Kimmo Kianto ovat mielipidekirjoituksissaan tuoneet selkeästi ilmi, että kyse ei ole mistä tahansa metsäalueesta, vaan virkistysarvoiltaan erittäin merkittävästä kohteesta.

Suositulla retkeilyalueella ja arvokkaissa maisemakohteissa tulisi metsien käsittelyssä noudattaa varovaisuutta ja parhaat kohteet jättää kokonaan metsätalouden ulkopuolelle. Erityisen haitallista on avohakkuun jälkeinen maanpinnan käsittely, jossa telakaivuri möyrii maanpinnan kuunmaisemaksi tuhoten polkuverkostot lopullisesti. Harjumaastossa muokkaus ei edes ole tarpeen.

Monet kunnat ja seurakunnat ovat taloudellisesti ahtaalla ja metsävaroihin turvaudutaan yhä enemmän. Savonlinnan seurakunta on monen muun yhteisön tavoin jo vuosien ajan ylittänyt kestävän hakkuutason metsissään ja hakkuita aiotaan edelleen lisätä. Näin ei voi jatkua.

Seurakuntien ja kuntien metsänhoito kaipaa uutta, kestävämpää suuntaa. Metsistä ja niiden käsittelystä tulisi tehdä pelkkiä hakkuita laaja-alaisempi arvio, jossa myös arvokkaat luontokohteet, mm. vanhat metsät huomioitaisiin. Suojelu Metso-ohjelman kautta on myös yhteisöille varteenotettava vaihtoehto.

Pelkästään suojelualueita perustamalla ei luonnon monimuotoisuuden jatkuvaa vähenemistä saada pysäytettyä. Myös talousmetsien käsittelyssä on monimuotoisuus otettava yhdeksi lähtökohdaksi. Liikkuminen lähialueiden metsissä marjastaen, metsästäen tai pelkästään metsän tunnelmasta nauttien on myös terveyden ja hyvinvoinnin lähde.

 

 

Savonlinnassa 27.8.2020

 

Timo Luostarinen, puheenjohtaja

Petteri Suominen, varapuheenjohtaja

Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys ry