Vuosi piirissä

Vuosi on vierähtänyt siitä, kun äitiysloman sijaisuuteni Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirissä alkoi. Olen puolipäiväinen palkattu piirityöntekijä, ainoa palkallinen koko piiriorganisaatiossa. Tehtäviini kuuluvat kaikki juoksevat asiat kukkien kastelusta sihteerinä toimimiseen piirihallituksen kokouksissa, yleisökyselyihin vastaamiseen ja laskujen maksamiseen. Lisäksi luonnostelen kannanottoja, suunnittelen toimintaa, kehitän yhteistyötä paikallisyhdistysten kanssa ja avustan yhdistyksiä tarpeen mukaan, osallistun vaikuttamiseen yhteistyöryhmien ja kuulemisien kautta ja päivitän piirin viestintäkanavia: verkkosivuja ja Facebook-sivuja.

Mikä ihmeen piiri? No, Suomen luonnonsuojeluliitto toimii monella tasolla: maan satojen paikallisyhdistysten lisäksi maakunnallisella tasolla toimivat piiriorganisaatiot, 15 kappaletta, yhdistysmuotoisia nekin. Valtakunnan tasolla on sitten keskustoimiston asiantuntijat, viestintäporukka ja muut. Piirin jäseniä ovat maakunnan paikallisyhdistykset, joista valitaan edustajat päätökset tekevään piirihallitukseen. Keski-Suomessa yhdistyksiä on seitsemän: Jyväskylän seudun, Laukaan seudun, Ala-Keiteleen, Saarijärven seudun, Keurusseudun, Petäjäveden ja Jämsän seudun luonnonsuojeluyhdistykset. Vuodenvaihteessa Toivakka ja Korpilahti, joissa on tähän asti ollut omat yhdistykset, liittyvät Jyväskylän seudun yhdistyksen sateenvarjon alle.

Tämä on trendi, joka on ollut näkyvissä Keski-Suomessa ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan: yhdistysten määrä vähenee, jäljellä olevien yhdistysten toimialueet kasvavat. Esimerkiksi Ala-Keiteleen yhdistyksen toimialue ulottuu Äänekoskelta kauas pohjoiseen, aina Pihtiputaalle asti. Syynä kehitykseen on tietenkin pula aktiiveista. Luonnonsuojeluyhdistysten väki alkaa olla suurelta osin iäkkäämmästä päästä. Nuoremmilla ei kenties ole aikaa taikka mielenkiintoa tällaiseen perinteiseen, yhdistysmuotoiseen toimintaan? Tämä dilemma onkin ollut yksi isoista teemoista työssäni, jonka tärkeä osa-alue paikallisyhdistysten kanssa toimiminen ja niiden tukeminen on.

Korona-aika on tietenkin myös tuonut haasteita yhdistystoimintaan: retkien ja kokousten järjestäminen on hankaloitunut tai loppunut tyystin monessa Keski-Suomen yhdistyksessä. Onneksi toimintaa on kuitenkin ollut erityisesti viime kesän ja syksyn rauhallisemmassa koronatilanteessa. Järjestimme yhteistyössä piirin ja Keurusseudun luonnonystävien retken Pihlajavedelle, tutustumaan käsipelillä ennallistettuun suohon. Keväälle 2022 on suunnitteilla mahdollisesti yhteistyössä JYSYn ja Keurusseudun luonnonystävien kanssa pidempi patikkaretki useammille ennallistetuille soille saman päivän aikana.

Olemme piirissä järjestäneet myös etätapahtumia: lanseerasin etäjuttuhetket paikallisyhdistyksille, ja näitä jatketaan ensi vuoden puolellakin. Etänä pidettävissä jutusteluhetkissä paikallisyhdistysten ihmisillä on mahdollisuus pohtia rennossa ilmapiirissä ajankohtaisia, mielen päällä olevia kysymyksiä, vaihtaa kuulumisia ja vaikkapa kehitellä yhteistyökuvioita. Suuri voimainponnistus yhdessä työkokeilijamme (ja JYSYn puheenjohtajan) Hanna Jyskeen kanssa oli piirin vesistöwebinaarin järjestäminen. 23.11. pidetyssä Keski-Suomen virtavesien tila ja tulevaisuus -webinaarissa puhui neljä asiantuntijaa, ja paikalla oli parhaimmillaan yli 90 osallistujaa. Saimme webinaarista hyvää palautetta, ja tallennetta on katseltu jo kymmeniä kertoja.

Vuoden menestyksiä reflektoidessa täytyy nostaa esiin myös turpeenottoalueiden ympäristölupien muuttamishakemuksista tehdyt muistutukset. Mikä sanahirviö! Kyseessä on siis se, että turpeenottoalueella toimiva yritys (useimmiten alan suurin toimija, valtionyritys, entiseltä nimeltään Vapo, nykyisin Neova) hakee heikennyksiä ympäristöluvan ehtoihin syystä, että kyseisellä alueella on päästetty vesistöihin enemmän esimerkiksi typpeä ja fosforia kuin ympäristöluvassa sallitaan. Piiri (toiminnanjohtajamme emeritus, Juhani Paavola) on muistuttanut näistä aluehallintovirastoon vaatien, ettei heikennyksiä tule hyväksyä. Olipa syynä sitten piirimme muistutus tai jokin muu, mikään viime aikojen muutoshakemuksista ei ole mennyt sellaisenaan läpi AVIssa. Taitaa olla niin, että turpeenpolton osalta on todellakin lehti kääntynyt. Luonnonsuojelijoiden on kuitenkin edelleen oltava valppaina sen suhteen, ettei nyt yritetä jatkaa turpeenottoa samalla (tai isommalla) volyymilla, vain muuttaen sen käyttötarkoitusta.

Tuulivoima on Keski-Suomessa tapetilla: hankkeita on lukuisia erityisesti maakuntamme pohjoisosissa. Ne puhuttavat ja jakavat mielipiteitä. Piiriin tulee säännöllisesti yhteydenottoja oman alueensa tuulivoimahankkeista huolestuneilta keskisuomalaisilta tai mökkiläisiltä. Tuulivoima-asiaa on puitu myös piirihallituksessa pitkällisesti. Asia ei ole yksinkertainen, vaikka Luonnonsuojeluliitto ja myös Keski-Suomen piiri tuulivoimaa kannattaakin osana siirtymää pois fossiilisista polttoaineista. Tuulivoiman sijoittelua on harkittava huolella. On harmi, että – pääasiassa nimenomaan asukkaiden vastarinnan takia – tuulivoimaa ei sijoiteta vilkkaammille alueille, joilla ihmisen kädenjälki ja melusaaste ovat joka tapauksessa merkittäviä. Mitä enemmän perehdyn metsäluonnon ahdinkoon Suomessa, sitä enemmän ihmettelen sitä, miksi niin monet aktivoituvat tuulivoimahankkeita vastaan, mutta kukaan ei ole ottanut yhteyttä paikallisten metsiensä hätätilasta. Ja selvennettäköön, etten tässä tarkoita metsien hakkuita tuulivoimapuistojen alta. No, tästä varmasti kuulette lisää tulevana vuonna: suunnittelemme parhaillaan Hannan johdolla metsätoimintaa piirille tulevalle vuodelle.

Pestini piirissä alkaa olla lopuillaan. Helmikuun alusta ruoriin palaa Titta Makkonen. Vuosi on ollut todella monimuotoinen: työtehtävät ja työn määräkin vaihtelevat päivästä ja viikosta toiseen. Osin työ on hidasta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa, esimerkiksi suo- ja metsäasioissa. Koko ajan tulee kuitenkin pieniä osavoittoja ja onnistumisia, kuten nuo yllä mainitut suomuistutukset lopputuloksineen, osallistuminen monien eri toimijoiden yhdessä järjestämään ilmasto- ja luontokatomielenosoitukseen Jyväskylän keskustassa heinäkuun alun polttavassa helteessä, sekä keväinen yhteistyö Saarijärven biotalousinstituutin agrologiopiskelijoiden kanssa, jotka tuottivat mainioita virtavesi- ja suoaiheisia markkinointimateriaaleja piirin ja yhdistysten käyttöön. Piirivuoden mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin päivä, jonka Hanna ja minä vietimme Luonnonmetsätyöryhmän kartoittajien mukana Kivijärvellä lokakuisessa metsässä.

Paikallisyhdistysten kanssa toivon piirin yhteistyön jatkuvan ja syvenevän tulevaisuudessakin. Onnistuin käymään paikan päällä useimpien paikallisyhdistysten syyskokouksissa tänä syksynä. Vaikka kilometrejä kertyi, uskon, että maakuntamatkailu kannatti. Oli tärkeää nähdä paikalliset toimijat kasvotusten, kuulla heidän näkemyksiään ja kertoa myös uutisia piirin päästä. Joidenkin yhdistysten kanssa onkin ollut puhetta yhteistyöstä. Esimerkiksi Laukaan seudun yhdistys on suunnittelemassa metsäaiheista toimintaa, joka linkittyy varmasti piiritasolla ensi vuoden aikana toteutettavaan metsätoimintaan. On ollut opettavaista, kiinnostavaa, haastavaa ja mukavaa olla piirissä tämä vuosi. Kiitos kaikille upeille, omistautuneille ja asiantunteville luonnonsuojelijoille, joiden kanssa olen saanut tehdä työtä!

Taina Peltonen
Toiminnanjohtajan sijainen
SLL Keski-Suomen piiri