Haastateltavana Hannu Laakkonen
Maanantaina 30.3.2009
Monipuolinen lintumies
Maanantaina 23.3.2009 Keskisuomalaisen Kotimaa-osastolla uutisoitiin pöllökevään olevan kuumimillaan (toim. Heljä Korpijoki). Samassa uutisessa mainittiin, että pöllörintamalla on tänä keväänä tehty myös uusi Keski-Suomen ennätys: 119 pöllöä yhdessä yössä. Yksi mies tämän ennätyksen takana on Hannu Laakkonen, monelle tuttu lintuasiantuntija.
Hannu Laakkonen on paljasjalkainen jyväskyläläinen, jonka opiskelut veivät aikanaan Ouluun ja työt myöhemmin Vantaalle. Sittemmin hän on palannut Jyväskylään ja työskentelee tällä hetkellä lasten- ja nuortenohjaajana. Meneillään ovat aamu- ja iltapäivätoiminnanohjaajan opinnot Jyväskylän kristillisellä opistolla. Opintoihin liittyvää harjoittelua Hannu suorittaa Tyyppälän koululla. Harjoitteluun kuuluu mm. luontoon, liikuntaan ja musiikkiin liittyvän toiminnan ohjaamista 1-3-luokkalaisille lapsille.
Hannu viihtyy työssään ja on saanut siitä myös tunnustusta: 4H:n Jyvässeudun yhdistys palkitsi hänet vuoden 2008 parhaana työntekijänä ja vapaaehtoistyöntekijänä.
Kuten monet tietävät, on Hannu töiden ja opiskelun lisäksi aktiivisesti mukana monenlaisessa luontotoiminnassa. Ehtiikö tämän kaiken lisäksi enää muuta tehdäkään?
”Olen harrastanut nuorena kilpajuoksua, eikä urheilu ole unohtunut vieläkään. Pelaan sählyä ohjaamieni 4H-kerholaisten kanssa ja olen myös aktiivinen penkkiurheilija. Tänä keväänä fanitetaan JYPiä”, Laakkonen kertoo ja jatkaa:
”Myös musiikkiharrastus on säilynyt elämässäni. Nuorena soitin bändeissä, mutta tätä nykyä keskityn lähinnä rock-musiikin kuunteluun ja festareilla käymiseen. Muun muassa Jyväskylä Rockissa on tullut käytyä.”
Kysyttäessä, mistä kumpuaa kiinnostus luontoa kohtaan, palaa Hannu mielessään varhaislapsuuteensa:
”Vanhempani ovat luontoihmisiä, ja he pitävät etenkin kauniista maisemista. Enoni puolestaan opettivat minulle erätaitoja. Kun olin pieni, Jyväskylän seudulla oli upeita metsiä, jotka saattoi luokitella ihan aarniometsiksi. Niissä sitä tuli leikittyä ja liikuttua. Valitettavasti lähes kaikki nämä lapsuuden metsät on hakattu maan tasalle, vain pari paikkaa on suojelun ansiosta säilynyt.”
Hannun kiinnostus lintuja kohtaan on niin ikään lähtöisin lapsuudesta. Hän kiittelee kannustavaa biologianopettajaansa, mutta harmittelee sitä, etteivät ikätoverit olleet oikein luontohenkisiä. Onneksi oli sentään yksi kaveri. Muiden poikien rikkoessa linnunpesiä puolusti Hannu ystävänsä kanssa lähiseudun lintuja. Olipa Hannulla lapsena parin vuoden ajan harakka lemmikkinäkin.
Yhdeksänvuotiaana Hannuun teki vaikutuksen Yrjö Kokon kirja Laulujoutsen, ja sen jälkeen suosikkilintu on ollut selvillä. Se on laulujoutsen. Lintuharrastuksen ohella Hannua kiinnostavat nykyään myös kasvit sekä muut eläimet, kuten perhoset ja lepakot. Lasten ja nuorten ohjaajana Hannu toivoo, että lapsilla olisi – vaikka ilman kaveriakin – matala kynnys tulla mukaan luontoon liittyvään toimintaan.
Sirkkuja siellä, tulkkuja täällä
Lintuharrastus vie Laakkosta moneen suuntaan: hän toimii lintumiehenä 4H:n ja Luonto-Liiton Keski-Suomen piirin (KESSU:n) lastenleireillä. Hannun asiantuntemus on myös kysyttyä eri tahojen järjestämillä linturetkillä. Tämän kevään ohjelmistoon ovat kuuluneet pöllöretket ja tulossa on opettajille suunnattu linturetki huhtikuun lopulla. Hannu lähtee myös mukaan KESSU:n järjestämälle matkalle Seitsemisen kansallispuistoon toukokuussa. Lisäksi miestä työllistää Kypärämäen ja Köhniön asukasyhdistyksen toivoma alueen linnustoselvitys.
Yleisölle suunnattujen retkien lisäksi lintumies tekee myös omia retkiä, joista kaukaisimmat ovat suuntautuneet Suomen Lappiin, Ruotsiin ja Norjaan. Retket ovat kerryttäneet elämysreppua:
”Norjan lintuvuorilla kävelin tuhansien lunnien seassa! Lapin-reissut ovat niin ikään olleet hienoja. Muistan hyvin, kun ensimmäisellä matkallani kuukkelit tulivat ruokailemaan samaan pöytään ihmisten kanssa. Myös reissu Vaasan Valassaarille oli tuolloin vielä aloittelevalle lintuharrastajalle elämys”, Laakkonen hymyilee.
Aivan ongelmitta eivät Laakkosenkaan retket ole sujuneet:
”Kolme vuotta sitten ajoimme kaverini kanssa pöllöretkellä ojaan keskellä korpea. Yön pikkutunneilla ei ketään näkynyt missään. Koetimme kaivaa autoa pois ojasta lähimökiltä löytyneillä lapiolla ja kolalla, mutta tuloksetta. Aivan sattumalta eräs rouva tyttärensä kanssa sattui paikalle ja hinasi meidät ylös”, kertoilee Laakkonen ja muistuttaa:
”Joskus myös tarkkailtavat eläimet ovat arvaamattomia. Enoni autoon törmäsi kerran helmipöllö, ja osaavat ne pöllöt kiukustuksissaan käydä ihmistenkin kimppuun. Pöllön varoitusäänet on otettava tosissaan, ja hyökkäykseltä kannattaa suojata pää ja etenkin kasvot heittäytymällä maahan vatsalleen. Onneksi haavereita sattuu kuitenkin verrattain vähän.”
Vaikka Keski-Suomessa on melko runsas linnusto, joutuu harvinaisten lajien näkemisen eteen välillä tekemään töitä ja ajamaan pitkiäkin matkoja. Laakkosen kohdalla nähtyjen harvinaisuuksien lista on kadehdittavan pitkä. Hän on onnistunut näkemään mm. idänkäen Karstulassa, amerikanvesipääskyn Lappeenrannassa ja valkopäätiaisen Uuraisilla. Parikkalan Siikalahdella Laakkonen on käynyt bongaamassa punajalkahaukkaa, turturikyyhkyä ja pikkuhuittia vuonna 1997.
Tulevana kesänä olisi suunnitelmissa matkata Parikkalaan uudestaan. Parikkalasta kotoisin oleva haastattelija toivottaa lintumiehen lämpimästi tervetulleeksi. Haastattelija haluaisi myös innokkaasti mukaan linturetkelle, muttei omista edes kiikareita.
”Lintuharrastuksen aloittaminen on helppoa. Tarvitaan vain kohtuulliset kiikarit ja mukana kulkeva lintukirja. Toki voi halutessaan hankkia myös lintujen ääniä sisältäviä cd:itä ja kaukoputken kaukotunnistusta varten”, opastaa Laakkonen.
Luonto- ja lintuasioista rupatellessa aika menee nopeasti. On mukavaa kuunnella ihmistä, jolla on valtavasti tietoa ja kokemusta linnuista. Kiitoksia haastattelusta, Hannu Laakkonen, ja näkemisiin ensi kesänä Parikkalassa! Mie luppaan tuuva omat kiikarit!
Mari Matikainen
(haastattelija on harjoittelijana Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistyksessä keväällä 2009)