Torstaiaamuna 6.6. starttasimme Jyväskylästä Harjun tilausajolaiturilta kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa.Osa matkalaista liittyi seuraamme vasta Helsingissä. Tallinnasta jatkoimme välittömästi matkaamme Virtsun lauttasatamaan, ja sieltä edelleen Muhun saaren Kuivastuun. Bussimatkan aikana Hendrik kertoi Viron luontoon ja luonnosuojeluun liittyvistä asioista, ja vastaili matkalaisten kysymyksiin asiantuntevasti. Hendrik-oppaamme on julkaissut useitakin puu- ja marjakirjoja sekä Virossa että myös Suomessa. Myös maapallon kaikki mantereet käyneenä hän on tehnyt pari matkakirjaa eri mantereiden luontokohteista. Hendrikin uusin kirja (”Puude kuulaja”), johon saimme matkan aikana tutustua ja ostaa signeerauksella itsellemme, käsitteli hänelle rakkaiden puuyksilöiden ”kertomia” tarinoita.
Illalla saavuimme majapaikkaamme Järve Turismitaluun, jossa ystävällinen isäntämme Ants Kark otti meidät iloisesti vastaan ja tarjoili makoisan iltaruuan. Turismitalun yöpymispaikat vaihtelivat yksittäisistä mökeistä tupamajoitukseen. Paikka oli siisti ja hyvin hoidettu. Koska meitä majoittujia oli 35 henkilöä, niin aamupalat ja pari iltaruokailua jouduttiin ruokailemaan pihalle pystytetyn teltan suojissa. Mutta sää oli siihen aivan kelvollinen ja oli ihan mukava syödä aamupalaa kukon laulaessa, kanojen kotkottaessa ja villisikojen röhkiessä talon pihapiirissä. Ensimmäisen aamun jälkeen oli joillakin matkalaisilla vaikeuksia saada unta kukon aamukiekaisujen jälkeen. Siksi Ants lukitsi kukon seuraavina aamuina kanalarakennuksen sisälle, josta laulunsa ei häirinnyt meitä matkalaisia! Mutta kanoille se oli varmaan aika sietämätöntä!
Perjantaina 7.6. suuntasimme aamupalan jälkeen saaren eteläkärkeen, Sõrven niemeen. Sitä ennen pysähdyimme katsomaan vanhan viikinkiveneen löytöpaikkaa Salmen kylässä. Löytö oli aivan uskomaton, sillä veneen rakenteet ja esineistöä oli säilynyt muinaisen salmen pohjassa erinomaisessa kunnossa. Myös kuuden ihmisen luita löytyi veneestä. Mitä oli tapahtunut ja milloin – oli vielä täysi arvoitus. Sõrvessä on vanha luotsiasema ja majakka. Retkiryhmämme innokkaat kasviharrastajat pääsivät tutustumaan moniin uusiin merenrantakasveihin, kuten merikaaliin, hullukaaliin, arokylmänkukkaan, morsinkoon, neidonkieleen ja idänukonkaaliin. Sõrven jälkeen ajoimme niemen länsilaitaa ja pysähdyimme rannan alvarinummelle (Kaugatoma-Lõo- luonnonsuojelualue) ihastelemaan kaunista rantamaisemaa, tutkimaan ja keräilemään fossiileja, joita täällä tuntui olevan melkein jokaisessa kivenpalasessa! Alvarin jälkeen matkamme jatkui Kuressaaren Piispanlinnaan. Pieni kierros linnassa Hendrikin alkuopastuksen jälkeen, tutustuminen luontomuseoon ja sitten ruokailemaan linnan vieressä olevaan Kuursaali-ravintolaan. Ruokailun jälkeen oli aika jättää Kuressaaren kaupunki ja suunnata matka Kaalin meteoriittikraaterille. Kraateria pidetään Viron suurimpana luonnonihmeenä. Kraateri alkoi paljastaa salojaan vasta viime vuosisadan alkupuolella, jolloin sitä tutkinut Ivan Reinwald löysi alueelta muutamia rautameteoriitin kappaleita. Meteoriitti, joka tänne iskeytyi, lienee ollut halkaisijaltaan n. 3-6 m ja painanut 46 tonnia. Iskeymän on arveltu syntyneen n. 7500 vuotta sitten.
Kaalista jatkoimme matkaamme Anglan tuulimyllypuiston kautta Pangan törmälle. Sieltä avautuivat huikeat näköalat pohjoiseen, Hiidenmaan suuntaan. Sää suosi meitä ja näkyvyys oli mitä parhain turkoosinsiniselle Itämerelle. Jälleen kerran pääsivät ryhmämme ”kasvihullut” valloilleen törmärannan kasveihin tutustuessaan. Illaksi tulimme majapaikkaamme, jossa meitä odotti mahtava päivällinen. Ants oli hankkinut meille nokkakalaa (tuulehaug), ja sen seuraksi erilaista salaattia, villisikaa ja kahvia ja teetä. Ruokailun jälkeen pidimme pienen laulutuokion laulellen virolais-suomalaisia lauluja. Saimme kuulla myös Hendrikin esittämänä omia laulujaan kuten ”Ma olen loodusemees” , ”Kadakas” ja ”Kevadelaulu”. Hyvä ruoka, yhdessäolo, mukavat laulut ja Antsin kuuma sauna vaivuttivat lopulta sitkeimmätkin matkalaiset rauhaisaan uneen siinä puolenyön maissa.
Lauantaiaamuna 7.6. kukko pääsi toteuttamaan itseään vain kiekumalla kanalan sisällä. Osa retkeläisistä kipaisi puolenkilometrin päähän merenrantaan aamu-uinnille ja sen jälkeen aamupalalle. Uudet seikkailut odottivat matkalaisia, ja bussin nokka suunnattiin Viidumäen luonnonsuojelualuetta kohti. Siellä meitä odotti alueesta vastaava suojelubiologi Tõnu Talvi.Teimme hänen johdollaan pienen kävelyretken puiston luontopolulla. Pääsimme tutustumaan upeaan niittykasvillisuuteen, jossa siperianliljat, lehtomaitikat, erilaiset kämmekät peittivät niittyjä kauniisti kukkivina peittoina. Metsästä löytyi monia harvinaisia kasvilajeja kuten hammasjuuri, suomukka, verikurjenpolvi, miekkavalkku ja pesäjuuri. Metsään oli raivattu havupuita poistamalla kauniita ahoja, jossa lehtipuut, kuten tammet, lehmukset, pähkinäpensaat ja vaahterat kasvoivat harvakseltaan muodostaen kauniin puistomaisen karjalaitumen. Poluilla näkyi villisian ja metsäkauriin sorkanjälkiä. Pääsimme jopa vilahdukselta näkemään metsäkauriin varjoisassa metsänlaidassa. Viidumäki on vanhojen metsien, niittyjen, lähteiden ja lähdesoiden hienoa suojelualuetta. Se on Saarenmaan korkeimmalla kohdalla n. 59 metriä merenpinnasta. Pääsimme seisomaan jyrkälle Ancylusjärven rantatörmälle, jonka alla oli ravinteikkaita lähdesoita.
Ruokailimme Lymandan perinteikkäässä kylässä, vanhassa majatalossa, jossa emäntä oli loihtinut meille saarenmaalaisen perinneruokalounaan – kasviskeittoa ja leivästä tehtyä makeaa jälkiruokaa, kahvia ja teetä ( köögiviljasupp, leivavaht magustoiduks, kohv ja tee). Vilsandin kansallispuiston opastuskeskuksessa saimme tutustua videon, karttojen ja kuvien avulla Vilsandin luontoon ja suojeluun. Teimme vielä noin parin tunnin patikkaretken Vilsandin kansallispuiston saarenpuoleiseen osaan, Harilaidin niemeen. Sieltä löytyi upeita hiekkarantoja, mäntykangasta ja kaunista rantakivikkoa. Niemeen oli neuvostovallan aikana istutettu mäntyä, joka kituliaana kasvustona peitti alueen paikoin aivan rantaviivaan saakka. Illaksi palasimme Kuressaareen ”Veski Trahter” -tuulimyllyravintolaan nauttimaan tukeva villisikapäivällinen talkkunakiisselin, metsämansikoiden ja raparperin kera. Ruokailun jälkeen pientä shoppailua Kuressaaressa ja sen jälkeen kohti majapaikkaa. Matkamme varrella oli pieni tammimetsäalue (Loode tammik), johon teimme illalla vielä pienen kävelyretken. Sää oli ollut koko päivän aivan mahtava, lämpöä reilusti yli 20 astetta, ja aurinkoa runsaasti sitä kaipaaville! Osasyynä kauniiseen säähän oli edellispäivänä laulamallamme Hendrikin laululla: ”…lämmi päivä paistaa, täys kukkia maaa…”. Se on toiminut hyvän sään tuojana aiemmillakin retkillämme! Päivämme oli ollut jälleen antoisa ja täynnä monenlaisia elämyksiä, joten illalla majapaikassa ei unta tarvinnut kovin kauan aikaa houkutella.
Sunnuntaiaamuna 9.6. pääsi Turismitalun kukko pälkähästä ja sai laulella lähtömme jälkeen kanoille aivan rauhassa omassa pihatossaan. Hyvästit kukolle, kanoille, villisioille ja marsuille sekä isäntäväelle , jonka jälkeen läksimme ajamaan kohti Kuivastua. Pieni jaloittelu Väike väin- siltapenkereellä, jasamalla saimme ihastella kyhmyjoutsenta ja muitakin vesilintuja, jotka pesivät pengertien molemmin puolin. Saavuimme Tallinnaan siinä kahden maissa, ja lounastimme ravintola Peppersackissa. Matkamme alkoi olla Viron puolella lopuillaan, ja edessä oli haikeat jäähyväiset Hendrik-oppaalleemme. Kadulla, Raatihuoneen vieressä sitten hyvästelimme kukin henkilökohtaisesti Hendrikin, ja annoimme hänelle yhdistyksemme puolesta pienen lahjan . Ohikulkevat turistit uskaltautuivat kysymään meiltä, että ”mikä mies tuo oikein oli, kun kaikki naiset tahtoivat häntä halata?” !
Mitä Saarenmaa voi tarjota luonnosta kiinnostuneelle ihmiselle, kaunosielulle, valokuvaajalle, rauhaa etsivälle…siitä saimme varmasti jokainen matkalainen pienoisen käsityksen. Jo tämä lyhyt retkemme osoitti, että Saarenmaalle pitää varata aikaa, jos aikoo saada sen tarjoamista mahdollisuuksista edes jonkinlaisen kuvan. Saaren luonto, sen kasvillisuus, eläimistö, geologia sekä myös historia tarjoavat aivan huikeita elämyksiä niitä haluaville. Saarenmaalla voi nauttia keskieurooppalaisen lehtimetsän tarjoamista luontoelämyksistä, siellä voi päästä helposti meren luomaan tunnelmaan. Siellä voi kokea ihmisen vuosituhantisen olemassaolon vaikutukset – sen ikävät, sotien varjostamat, saarelaisille loputonta surua tuottaneet muistot. Mutta siellä voi kokea myös ihmisen uurastuksen hienot ja kauniit aikaansaannokset. Siellä voi aistia muinaisten merenkävijöiden ja kalastajien työn ja toimien jäljet. Siellä voi nähdä kesäisen luonnon kauneimmillaan! Siksi Saarenmaa! Kiitokset kaikille matkalaisille iloisesta seurasta ja mukavasta yhdessäolosta! Kiitokset Hendrik-oppaallemme, joka avasi meille kaikille Saarenmaan ovet auki laajemmin kuin pelkällä turistimatkalla se olisi ollut mahdollista. Kiitokset myös Raimond Valgrelle Saarenmaan valssista, jota pääsimme laulamaan laulun aidossa ympäristössä!
Muistiinmerkinnät: Markku Tossavainen