Hallituksemme jäsen Ari Lampisella oli kunnia olla mukana Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Tässä on hänen kuulumisiaan suoraan paikanpäältä uusimmasta vanhimpaan!
(Ohjelmien yhteensopivuusongelmien vuoksi tekstistä puuttuvat osittain äät ja ööt, mutta eiköhän ymmärretä ilmankin!)
28.12.2009
Analyysiä Kööpenhaminan ilmastokokouksen tuloksista
Kirjoitin Biokaasu-lehdessä 1/2009 sivuilla 10-13 Kööpenhaminan ilmastokokouksen vaihtoehtoisista tulosmahdollisuuksista:
http://www.biokaasuyhdistys.net/docs/Biokaasulehti_lokakuu2009.pdf.
Toteutuma oli se, että neuvotteluissa tapahtui edistymistä, mutta mitään sopimusvaihtoehtoa ei saatu valmiiksi. Neuvottelut siis jatkuvat ja seuraava mahdollisuus jonkin (tai joidenkin) sopimusvaihtoehdon toteutumiseen on vuoden 2010 lopulla Meksikossa järjestettävässä ilmastokokouksessa. Neuvottelut saatiin aikataulussa liikkeelle Montrealin ilmastokokouksessa vuonna 2005, mutta ne ovat sen jälkeen edistyneethitaasti.
Mikäli sopimus Kioton protokollan 2. sopimuskaudesta syntyy Meksikossa, aikaa jää vielä riittävästi ratifiointiprosessin läpiviennille siten, että 1. sopimuskauden lopun eli vuoden 2012 jälkeen ei jää ”sopimuksetonta” aikaa. Kioton protokollan 2. sopimuskauden tärkein neuvoteltava asia on teollisuusmaiden päästövähennykset. Mikäli asia olisi ollut vain teollisuusmaista kiinni, niin sopimus olisi syntynyt jo Kööpenhaminassa. Kaikki Kioton protokollan ratifioineet teollisuusmaat olivat valmiita sitoutumaan selvästi Kioton 1. sopimuskautta suurempiin päästövähennyksiin ja ne olivat myös valmiita oleellisesti korottamaan ilmastotukeaan kehitysmaille. Copenhagen Accordin puitteissa ratkaistiin myös USA:n ongelma Kiinan ja Intian kanssa, josta syystä myös USA olisi sitoutunut päästövähennyksiin ja merkittävään kehitysmaiden ilmastotuen nostoon (kts. raportti 19.12.). Tämä on merkittävää riippumatta siitä, tuleeko USA mukaan Kioton protokollaan tai hoitaako se velvoitteensa puitesopimuksen tai mahdollisen tulevan uuden protokollan alla.
Päästörajoituslupaukset oli saatu epävirallisesti kaikilta teollisuusmailta jo ennen Kööpenhaminan kokouksen alkua ja ne jaettiin ilmastosopimussihteeristön epävirallisessa tilannetiedotteessa Kioton protokollan 2. sopimuskauden numeroneuvotteluiden ensimmäisessä kokouksessa (kts. raportti 8.12.). Neuvotteluiden aikana Venäjä paransi lupauksiaan ja USA Copenhagen Accordin kautta Kioton protokollaneuvotteluiden ulkopuolella poisti lupauksensa ehdollisuuden (mutta ei parantanut itse lukua, joka tarkoittaa -4% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä). Tilanne Kioton protokollan ratifioineiden teollisuusmaiden (eli muut kuin USA) osalta oli 8.12. seuraava:
Maa Vähennyslupaus vuoteen 2020 Vertailuvuosi Lupauksen muodollinen status
Australia -5 .. -25 % 2000 Virallisesti ilmoitettu
EU-27 -20 .. -30 % 1990 Säädetty laiksi
Islanti -15 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Japani -25 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Kanada -20 % 2006 Virallisesti ilmoitettu
Kazakstan -15 % 1992 Virallisesti ilmoitettu
Kroatia +6 % 1990 Harkinnassa
Liechtenstein -20 .. -30 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Monaco -20 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Norja -30 .. -40 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Sveitsi -20 .. -30 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Ukraina -20 % 1990 Harkinnassa
Uusi-Seelanti -10 .. -20 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Valkovenäjä -5 .. -10 % 1990 Harkinnassa
Venäjä -10 .. -25 % 1990 Virallisesti ilmoitettu
Näiden lupausten ja USA:n lupauksen yhteenlaskettuna vaikutuksena olisi teollisuusmaiden päästöjen väheneminen vuoden 1990 tasosta -13 .. -19 %:lla vuoteen 2020 mennessä, kun IPCC:n mukaan tarvittaisiin -25 .. -40 %. Kioton protokollassa kaikkien teollisuusmaiden (USA mukaan luettuna) yhteenlasketuksi vähennystasoksi neuvoteltiin -5,2 % ja tähän mennessä ollaan päästy -3,9 %:iin. Nämä tiedot löytyvät dokumentista FCCC/SBI/2009/12:
http://unfccc.int/resource/docs/2009/sbi/eng/12.pdf.
Teollisuusmaat siis olisivat laillisesti sitovan sopimuksen saaneet Kööpenhaminassa aikaan ja osa kehitysmaista olisi mukaan tullut. Osa kehitysmaista kuitenkaan ei hyväksynyt Kioton protokollan eikä myöskään puitesopimuksen kehittämiseksi aikaansaatuja neuvottelutekstejä. Vaikka Papua-Uusi-Guinea yritti saada aikaan määräosuuspäätöksentekojärjestelmän hyväksymisen (kts. raportti 12.12.), se ei onnistunut ja siten konsensusperiaatteella toimittaessa yksikin maa voi estää päätöksen teon.
Osa kehitysmaista kieltäytyi hyväksymästä Kioton protokollan ja puitesopimuksen neuvottelutekstejä sekä Copenhagen Accordia lähinnä kahdesta syystä. Useimmille syynä oli niiden mielestä riittämätön teollisuusmaiden lupaama rahallinen, koulutuksellinen ja teknologian siirron tuki. Joillekin niistä tuen tarve on aito, mutta osa niistä on korruptoituneita maita, joiden hallinnot käyttävät ilmastosopimusprosessia taloudellisten hyötyjen saavuttamiseen, tai maita, joiden talous riippuu fossiilisten polttoaineiden viennistä. Nämä ovat samalla maita, jotka ovat vähiten halukkaita omiin ilmastopoliittisiin toimenpiteisiin.
Osalle kehitysmaista syynä neuvottelutulosten hylkäämiseen on teollisuusmaiden riittämättömät päästövähennyslupaukset. Useimmiten tässä on kyseessä merkittävä ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka maan olemassaololle. Joissakin tapauksissa kyse on huolesta globaalissa perspektiivissä. On hyvä, mikäli tällä tavalla saadaan teollisuusmaita nostamaan velvoitetasoaan Meksikon kokouksessa. Mutta toisaalta on selvä ja neuvotteluiden puheenvuoroissa (esim. Tuvalu) ilmoitettu, että edes IPCC:n mukainen -25 ^Å -40 % taso ei kaikkien kehitysmaiden kannalta ole riittävä. Koska ei ole näköpiirissä, että teollisuusmaat (edes EU) pystyisivät yli -40 %:n tason lupauksiin vuoden sisällä, on mahdollista, että Meksikossakaan ei saataisi aikaan sopimusta, vaikka kaikki teollisuusmaat ja suuri enemmistö kehitysmaista sen hyväksyisivät ja vaikka tavoitteet olisivat IPCC:n haarukassa. Kuitenkin koska IPCC:n haarukasta on konsensussopimus Balin ilmastokokouksesta vuodelta 2007, on todennäköistä, että sen saavuttaminen johtaa sopimuksen syntyyn.
Kolmas syy, joka esti varsinkin Kiinaa ja Intiaa, mutta myös monia muita kehitysmaita hyväksymästä neuvottelutekstejä (erityisesti puitesopimusta kehittäviä) oli niiden kieltäytyminen kansainvälisestä NAMA-toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista. Kyse oli erityisesti joidenkin kehitysmaiden suurvalta-asenteesta. Tämä asia kuitenkin saatiin sovittua Copenhagen Accordissa, joka löytyy paikasta
http://unfccc.int/files/meetings/cop_15/application/pdf/cop15_cph_auv.pdf.
Yleisenä syynä monien kehitysmaiden kielteiseen suhtautumiseen oli tapa, jolla neuvotteluprosessia Kööpenhaminassa organisoitiin (kts. raportti 17.12.). Kokouksen huomattavin tulos eli Copenhagen Accord on siitä paras esimerkki. Se on se ”salainen” paperi, jota Tanskan hallitus epävirallisesti valmisteli ennen kokousta ja kokouksen aikana kehitysmaiden voimakkaasti arvostelemalla tavalla.
Copenhagen Accordia ei saatu hyväksyttyä Kööpenhaminassa puitesopimuksen eikä Kioton protokollan osapuolikokouksen päätöksenä, koska vähemmistö kehitysmaista irtisanoutui sitä. Sen sijaan saatiin päätös, jossa ilmoitettiin, että sellainen sopimus on 25 valtionpäämiehen toimesta neuvoteltu ja siihen saavat kaikki halukkaat maat liittyä. Teollisuusmaat ilmoittavat vähennyslupauksensa ja kehitysmaat NAMA-lupauksensa tammikuun loppuun mennessä, joten vasta silloin tiedetään, miten merkittävästä vaikutuksesta on kysymys. Todennäköisesti se on erittäin paljon Kioton protokollan 1. sopimuskautta voimakkaampi, vaikkei IPCC:n haarukkaan
mahtuisikaan. Tavoitteena on, että Meksikossa tai sen jälkeen Copenhagen Accordin elementit liitetään osaksi ilmastonsuojelun puitesopimusta ja/tai sen Kioton protokollaa ja/tai muuta protokollaa. Vasta silloin siitä voi tulla laillisesti sitova. Mutta toki kaikki maat voivat tehdä velvoitteestaan laillisesti sitovan EU:n esimerkin mukaisesti ilman YK-tason sopimustakin.
EU on ollut tähän mennessä ja tullee jatkossakin Lissabonin sopimuksen ansiosta olemaan tärkein ilmastopolitiikan roolimalli muille maille syistä, joista TEP-Tiedotteen 1/2008 kirjoituksessani ”EU:n uudistussopimuksen vaikutus ilmastopolitiikkaan ja uusiutuvan energian
edistämiseen” kuvailin. Kun YK-tasolla jäi niin valtavasti tekemistä tuleviin neuvotteluihin, eikä muita vetäjiä ole näköpiirissä, EU:n veto-otteen on YK-tason ilmastopolitiikassa voimistuttava entisestäänkin. Onneksi merkkejä siitä näköpiirissä jo onkin.
26.12.2009
Paluu Suomeen joulubiokaasutankkauksin
Palasin Norjasta muutaman biokaasutankkausaseman kautta kotiin jouluksi. Tankkausasemista Karlstadin OKQ8-asema oli erityisen hieno. Suurten, ohi kulkevan Oslon ja Tukholman välisen valtatien E18 autoilijoille hyvin näkyvien, biokaasuposterien lisaksi merkillepantavaa oli, että itse tankkaus hoidettiin joulukuusen oksien välistä.
Koko Kööpenhaminan ilmastokokousmatkan ja siihen liittyvien käyntien biokaasuautoilun kokonaismatkaksi kertyi 4200 km. Reitti oli Jyväskylä-Helsinki-Tukholma-Malmö-Oslo-Tukholma-Tornio-Jyväskylä useiden sivukiemuroiden kera.
Lähes koko matka hoitui biokaasulla ja sekin osuus, joka ei nyt biokaasulla mennyt, olisi mahdollista nykyisellä asemaverkostolla biokaasulla ajaa.
Tankkasin 100 % biokaasua (CBG100) 14 kertaa, joista kerran Kalmarin maatilalla Laukaassa ja 13 kertaa Ruotsissa. Bensiinilitraekvivalentteina keskihinta Ruotsissa oli 0,95 euroa. Vaihteluväli oli varsin suuri. Halvinta oli Bodenin kunnan tankkausasemalla Ruotsin Lapissa (0,79 euroa) ja kalleinta OKQ8:n tankkausasemalla Karlstadissa (1,04 euroa). Yleisestikin pätee Ruotsissa, että biokaasu on kuluttajille halvinta kuntien ylläpitämillä asemilla, sitä kalliimpaa kunnan jäteyhtiöiden asemilla, edelleen kalliimpaa kaasuyhtiöiden asemilla ja kalleinta bensa-asemaketjujen asemilla.
Moni tankkausasema, joka on aiemmin ollut kunnan tai kunnan yhtiön operoima, on myyty yksityiselle kaasuyhtiölle (Fordonsgas tai E.ON). Nämä ovat sitten nostaneet hintaa merkittävästi, mutta siten, että ollaan edelleen reilusti alle bensiinin ja hieman alle dieselöljyn tason. Esimerkiksi Jönköpingin kaupungin perustama ja operoima tankkausasema myytiin Fordonsgasille, jolloin hinta nousi yli 30 % eli 0,25 euroa bensiinilitraekvivalentilta. Kaasu on edelleen samaa viereiseltä Jönköpingin jätevedenpuhdistamolta peräisin olevaa. Jönköping ja muutama muu kunta on siis tehnyt saman virheen kuin monet suomalaiset kunnat energiayhtiöitä myydessään. Ne ovat myyneet erittäin kannattavan ja veroäyriä alentavan kunnan liiketoiminnan ilmeisen hyvästä hinnasta, mutta menettäneet jatkuvan ja kasvavan tulonlähteen, luoneet energiariippuvuuden ja aiheuttaneet kunnan kaasuajoneuvojen ja kuntalaisten kaasuajoneuvojen käytölle merkittävän lisäkustannuksen. Positiivista on tietenkin se, että liikennebiokaasuliiketoiminta on niin kannattavaa, että huomattavasti kuntia suuremmilla katevaatimuksilla ja lyhyemmillä investointien takaisinmaksuajoilla toimivat yksityiset yhtiöt haluavat kuntien liikennebiokaasun liiketoiminnan ostaa.
Tankkasin lisäksi kaksi kertaa liikennekaasua (fordonsgasia), joka sisältää vähintään 50 % biokaasua ja loppu on maakaasua (eli CBG50-polttoainetta). Sitä myyvät lähinnä Fordonsgas ja E.ON, jotka kuitenkin osalla asemistaan myyvät myös puhdasta biokaasua (CBG100). Puhdasta maakaasu ei Ruotsissa ajoneuvoihin myydä. Fordonsgas on CBG50:lle hakenut ja saanut pohjoismaisen Joutsen-ympäristömerkin. Millään muilla polttoaineilla Joutsenmerkkiä ei vielä ole. CBG50:n (biokaasun ja maakaasun sekoitus) keskihinta oli tankkauksissani korkeampi kuin CBG100:n (puhdas biokaasu).
Tarkoitukseni oli tankata myös vetyä, sillä sitä voi 10-20 % sekoittaa metaaniin tavallisissa biokaasu/maakaasuautoissa. Kävin neljällä vetytankkausasemalla (Kööpenhaminan Shellilla, Malmön E.ONilla sekä Oslon ja Drammenin Statoililla), mutta kaikissa niissä vetytankkaus olisi edellyttänyt erityiskorttia. Tankkausasemilla oli 1-2 tankkauspistoolia, joista 1 oli sama kuin metaaniautoissa eli tankkaus olisi mekaanisesti onnistunut. Vedyn varastointipaine on korkeampi kuin metaanin, joka myös tarkoittaa, että pienen vetymäärän varovainen tankkaus olisi mahdollista. Metaanin ja vedyn sekoitusta kutsutaan hytaaniksi, jota ainakin Kaliforniassa on valmiiksi sekoitettuna huoltoasemilta tankattavissa.
Epäilemättä tavallisille autoilijoille ei voi suositella oman sekoituksen tekemistä vedyn ja metaanin tapauksessa kuten ei muissakaan tapauksissa. Kuitenkin olen aiemmin tehnyt ja tein nytkin omat etanolibensiinisekoitukset, sillä ajoin vanhan ajan bentyylin 20-30 %
etanolisekoitussuhteilla eli E20-E30 -polttoaineella ne matkat, joita en CBG100:lla tai CBG50:llä päässyt. Lantrasin siis sitä varten bensiinin sekaan E85:ta Norjassa ja Ruotsissa.
Norjan matkaosuus olisi ollut mahdollista tehdä biokaasulla, sillä Fredrikstadissa lähellä Ruotsin rajaa on Norjan ainut biokaasun tankkausasema. Se on kuitenkin yksityinen, jäteyhtiön käytössä oleva. He periaatteessa myyvät sitä ulkopuolisille, mutta olisi pitänyt sopia käynnistä etukäteen ja he olisivat sitten lähettäneet laskun. En tehnyt niin, joten ajoin Norjan osuuden bentyylillä.
Tukholman ja Haaparannan väli onnistuisi periaatteessa myös biokaasulla, mutta se edellyttäisin Uppsalan ja Skellefteån kuntien ylläpitämillä asemilla tankkausta. Nämä ovat Ruotsin ainoat biokaasun tankkausasemat, jotka edellyttävät kunnilta anottavaa erillistä korttia. Minulla ei niitä ole, joten tyydyin ajamaan osan Pohjois-Ruotsin matkasta bentyylillä. Lisäksi jouduin ajamaan bentyylillä Oulun ja Jyväskylän välisen matkan johtuen Volvoni pienestä kaasutankista, sillä Bodenin kaasulla en Jyväskylään asti pääse. Kuitenkin esimerkiksi VW Caddyllä pystyisi ajamaan Bodenista Jyväskylään.
VW Caddyllä olisi pystynyt koko 4200 km reissun ajamaan 100 % biokaasulla edellyttäen, että olisi hoitanut Fredrikstadin, Uppsalan ja Skellefteån tankkausasiat etukäteen kuntoon.
Biokaasuautoilun lisäksi käytin matkalla julkisia liikennevälineitä noin 2000 km. Niistä Helsingin ja Tukholman välisen laivamatkan sekä osan Tanskan bussimatkoista jouduin tekemään fossiilidieselillä. Malmössä käytin kaasubusseja, Malmön ja Kööpenhaminan välillä sähköjunia ja Kööpenhaminassa sähkömetroja ja sähköbusseja.
Valokuvia matkalta kertyi runsaat 1300 kpl sekä 13 videonpätkää. Enempään en pystynyt, koska kameraani ei mahtunut kuin 4 GB.
-ari
22.12.2009
Skånen biokaasumaitoautoista
Vielä hieman tästä asiasta, josta lyhyesti aiemmin mainitsin.
Meijeriyhtiö on nimeltaan Skånemejeriet. Vierailin Malmön meijerillä, jossa heillä on yli 20 biokaasumaitoautoa (Mersun ja Scanian malleja) ja hidastankkausasema, jonka ylläpidosta vastaa E.ON. Aseman vihkiaisista on E.ONin tiedote paikassa
Nama onvat olleet osa EU:n CIVITAS-ohjelmaa ja tietoa loytyy CIVITAS-raporteista.
Yhtiön sivuilla on uutena asiana toiminnan leviäminen Kristianstadiin:
http://www.skanemejerier.se/sv/Press/Pressrum/2002/Skanemejerier-gor-Kristianstad-renare/
-ari
Paijanteen liikenne biokaasulle
Unohdin linkin Oslon paikallisliikenteen LNG-veneisiin:
http://mim.integral.nl/index.php/mimv34/themes/clean_shipping/featured/ruter_lng_ferries
Talla tekniikalla voitaisiin myos Paijanteen matkustajaliikenne hoitaa biokaasulla.
-ari
Biokaasuautomatka jatkuu
Olen palaamassa Kööpenhaminasta takaisin Suomeen kiertotietä, sillä kun tänne asti on biokaasuautolla tultu, niin täytyy vilkaista muutamia UE-autoilun kannalta mielenkiintoisia kohteita ja tankkailla osassa niistä. Jatkoin ensin Göteborgiin ja tutustuin matkalla lukuisiin yleisiin fordonsgas-tankkauspaikkoihin sekä myös useisiin yksityisiin bussi- ja jäterekkavarikoilla sijaitseviin tankkauspaikkoihin. Ne myyvät kaasua, jossa on vähintään 50 % biokaasua ja loput maakaasua. Tämä kaasu on saanut myös pohjoismaisen Joutsen-ympäristömerkin, mikä asemilla on nähtävissä. Yleiset asemat ovat kahden yhtiön, Fordonsgasin ja E.ONin omistamia. Puhdasta maakaasua ei Ruotsissa (päinvastoin kuin Suomessa) autoihin lainkaan myydä, mutta puhtaan biokaasun tankkausasemat ovat yleisiä. Vierailin Göteborgin jälkeen muutamalla sellaisella. Fordonsgas ja E.ON omistavat myös puhtaan biokaasun tankkausasemia, mutta sillä sektorilla on suuri määrä muitakin yrityksiä. Eilen kävin Trollhättanin ja Grästorpin kunnallisten energiayhtiöiden tankkauspaikoilla. Trollhättanissa tankkauspaikalle opastetaan ”BIOGAS”-kyltillä ja Grästorpissa ”CBG”-kyltillä (compressed biogas).
Pääsin myös näkemään Trollhättanissa uuden biokaasu-Saabin, joka on rakennettu Saab Biopowerin eli etanolisaabin pohjalta. Se pystyy siis käyttämään sekä biokaasua että etanolia (ja bensiiniä ja maakaasua). Niiden sarjavalmistukseen otto riippuu kuitenkin Saabin kohtalosta. Autosta on mainos paikassa
http://www.anatrollhattan.com/nya-bilar/saab/nytt-objekt
Eilen kävin Norjan Fredrikstadissa, jossa kunnallinen jäteyhtiö tuottaa liikennebiokaasua ja käyttää sitä autoissaan. Tänään on vierailukohteena biokaasusta valmistetun vedyn tankkauspaikka Norjan Drammenissa, vesivoimalla tehdyn vedyn tankkauspaikka Oslossa, LNG-veneliikenne Oslon vuonossa sekä Oslon sähkoautojen ja niiden tankkauspaikkojen katsaus. Oslon vuonon LNG-veneliikenne edustaa teknologiaa, jolla Suomessa sisävesiliikenne paikallisen meriliikenteen (kuten esim. Helsingin vesibussit) lisäksi saataisiin nesteytetylle biokaasulle (LBG). Oslon vuonon veneet käyttävät myös biodieseliä.
Biodieseliä ja etanolia on Norjassa saatavissa myös henkilöautojen tankkausasemilla erilaisina pitoisuuksina (B5, B30 ja E85 nähty tähän mennessä).
Vetytankkauspaikoista on tietoa paikassa
http://www.scandinavianhydrogen.org/stations.html.
Kävin jo aiemmin Kööpenhaminan (Shellin asemalla) ja Malmön (E. ONin asemalla) tankkauspaikoilla, jotka myyvät tuulivetyä. Norjassa vety tankataan Statoilin asemilla, joille kullekin vety tuotetaan eri tavalla, osalle fossiilisesti.
-ari
19.12.2009
Kompromissisopimus ”hyvaksyttiin” tosi rankan neuvotteluyon jalkeen
Nyt on kello melkein 11 ja neuvottelut ovat venyneet jo luokkaa 15 tuntia aikataulusta ja ne jatkuvat viela. Kiotossa lopetettiin klo 14 seuraavana paivana ja ehka taallakin. Minun pitaa kuitenkin nyt lahtea, joten kerron tamanhetkisen tilanteen.
—
Poliittinen kompromissi saavutettiin valtavan dramaattisen neuvotteluprosessin seurauksena. Koko perjantain ja lauantain välisen yön yli kestänyt erittäin tunteellinen keskustelu osoitti, että ilmastonmuutos on hyvin tärkeä asia suurelle osalle maailman maista. Se myös osoitti, että hyvin monille kehitysmaille rahoituksen saaminen teollisuusmailta ei ole tärkeintä eikä edes tärkeää, vaan päästöjen globaali vähentäminen on ratkaisevaa. Kehitysmaaryhmä hajosi voimakkaasti keskustelun aikana ja välillä käytettiin hyvin epädiplomaattista kieltä. Osa kehitysmaista oli suuttuneita Tanskan neuvotteluprosessin hoitamisesta substanssin sijaan (eli mm. siitä, että vain 25 valtionpäämiestä oli suoraan mukana kompromissipaperin tuottamisessa). Tässä keskustelussa kuten muissakin pääistuntojen keskusteluissa kehitysmaat käyttivät yli 90 % puheajasta.
25 valtionpäämiehen neuvottelemaa kompromissisopimusta kutsutaan Copenhagen Accordiksi, josta kuitenkin osa maista irtisanoutui ja konsensus-päätöksentekovaatimuksesta johtuen sen oikeudellinen painoarvo jäi epäselväksi. Siinä on paljon hyviä ja paljon huonoja puolia. Hyviin kuuluu pitkän tähtäimen tavoitteen 2 C ilmoittaminen sekä sopimuksen muoto, joka ei vaadi ratifioimista, vaan se tulee voimaan välittömästi. Se tarkoittaa mm., että Obaman ei tarvitse viedä asiaa ilmastoskeptikkoja vilisevään kongressiin (edustajainhuoneen rebublikaanit pitivät ilmastoskeptismin mainoslehdistötilaisuuden perjantaina osoittaen äärimmäisen huonon perehtyneisyytensä ilmastonmuutosasioihin ja olemattoman halun toimia). Myös välittömästä ja pitkän tähtäimen rahoituksesta saatiin sovittua kuten myös kehitysmaiden NAMA-toimien verifioinnista. Yksityiskohdat sovitaan jatkoneuvotteluissa.
Kaikki teollisuusmaiden ja kehitysmaiden numeeriset velvoitteiden asettelut (vuodelle 2020) jäivät tammikuun aikana ilmoitettavaksi. Ei siis tiedetä vielä, että ollaanko menossa 2 C:n tavoitetta kohti. Kööpenhaminassa esitetyt velvoitelupaukset eivät siihen riitä, mutta ne
ovat kuitenkin paljon kovemmat kuin Kiotossa vuonna 1997 sovitut. Teollisuusmaiden Kööpenhaminassa ilmoittamat luvut tarkoittavat 18% vähennystä vuodesta 1990, kun IPCC:n mukaan tarve olisi 25-40%. Mutta ne voivat tammikuun loppuun mennessä muuttua. Vuoden 2050 tavoitteesta ei pystytty mainitsemaan mitään. Joustavuusmekanismien käytöstä ei myöskään mainita, minkä voisi tulkita positiivisesti siten, että velvoitteet on saavutettava kotimaisin toimin. Mutta kaikkiin asioihin tulee tarkennuksia myöhemmin.
Useimmat neuvotteluihin kuuluneet puitesopimuksen ja Kioton protokollan kehittämisen yksityiskohdat jäivät sopimatta, mukaan lukien mahdolliset uudet protokollat sekä Kioton protokollan 2. sopimuskausi. Ne siirrettiin ensi vuonna Meksikossa pidettävän ilmastokokouksen asialistalle.
Prosessi oli erittäin paljon vaikeampi kuin Kiotossa, vaikka sen olisi pitänyt olla helpompi. Tanskan pääministeri ja ilmastosopimuksen sihteeristö hoitivat asiat erittäin paljon huonommin kuin miten Kiotossa toimittiin. Molemmissa tapauksissa kokouksen presidentti jätti paljon toivomisen varaa, mutta COP3:n presidentti (Japanin ulkoministeri) antoi tilaa neuvotteluiden vetämisessä diplomaattisilta kyvyiltään parhaille henkilöille, kun taas COP15:n presidentti (Tanskan pääministeri) oliomapäinen, epädiplomaattinen ja teki paljon virheitä. Kioton kokouksen menettely oli prosessin osalta tasapuolinen ja läpinäkyvä, mitä Kööpenhaminan neuvotteluprosessi ei ollut.
Suurin osa valtioiden ja hallitusten johtajista ei päässyt seuraamaan neuvotteluita, kuten eivät kansalaisjärjestötkään. Reagoinnit näillä ryhmillä vaihtelivat samalla tavalla. Esim. Halonen lähti kotiin kertoen turhautuneisuudestaan lehdistölle, Vanhanen jäi uteliaana kuikuilemaan ja muutama kehitysmaan johtaja huusi suureen ääneen oikeuksiensa puolesta ja kieltäytyi hyväksymästä asiakirjaa riippumatta sen mahdollisista eduista. Yksikään valtionpäämies ei kuitenkaan tainnut kahlita itseään ketjuilla mihinkään eikä myöskään yrittänyt murtautua neuvotteluhuoneeseen.
-ari
18.12.2009
Obaman ehto helppo toteuttaa
USA:n presidentti puhui asken Koopenhaminan ilmastokokouksessa. Han ei luvannut USA:n osalta mitaan uutta, mutta hanen vaatimuksensa oli yksinkertainen. Han vaati vain, etta suurten kehitysmaiden NAMA-velvoitteet tarkistettaisiin ja verifioitaisiin kansainvalisesti kuten USA:n ja muiden teollisuusmaiden QELRO-velvoitteet (siis paastovahennysvelvoitteet). Sen ei pitaisi olla liikaa vaadittu kehitysmailta ottaen huomioon mm. etta teollisuusmailta on luvassa niille 100 mrd dollaria vuotuista tukea ilmastonmuutoksen hillintaan ja sopeutumiseen ja etta kehitysmaat ovat ilmastonmuutoksen seurauksien suurimpia karsijoita. Muuten: osa kehitysmaistakin on valmis rahoittamaan koyhempien kehitysmaiden ilmastotoimia. Esim. Brasilia on tehnyt sita esim. Mosambikin kanssa (uusiutuvia koskien) ja Brasilian presidentti lupasi sellaista toimintaa tanaan lisaa.
Tassa asiassa kyse on vain muutaman suuren kehitysmaan ylpeydesta, ei niiden kyvysta toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kiina ja Intia, jotka ovat taman ongelman keskiossa, ovat maailman johtavia uusiutuvan energian kayttajia ja johtavia maita lahes kaikkien uusiutuvan energian teknologioiden kaytossa ja valmistuksessa (ja molemmat niista seltasti esim. USAa edella). Lisaksi niilla on jo sovittuna useita lisatoimia uusiutuvien edistamiseksi. Esim. Intian paaminiseri sanoi Intian lisaavan aurinkosahkokapasiteettia 20.000 MWe:lla vuoteen 2022 mennessa.
Kiinan ja Intian paaministerit eivat kuitenkaan luvanneet myonnytyksia verifiointiasiassa tanaan korkean tason istunnossa puhuessaan.
Kehitysmaat ovat vahemman tarkeat Koopenhaminan sopimuksen kannalta. Teollisuusmaiden paastorajoitukset ovat paaroolissa. Mutta USA ei suostu paastorajoituksiin ellei Kiina ym. suuret kehitysmaat suostu NAMA-tavoitteidensa kv. verifiointiin. Koska USA tietenkin on teollisuusmaista ylivoimaisesti suurin paastojen lahde, EU:n ja kumppanien unilateraalinen toiminta ei riita.
-ari
Biokaasua ja olkea Kööpenhaminan ilmastokokouksessa
Tanskan biokaasuyhdistys järjesti kaksi ekskursiota ilmastokokouksen osanottajille vetäjänä toiminnanjohtaja Bruno Sander Nielsen. Kohteena oli Hoshoj:n biokaasulaitos, joka on tyypillinen tanskalainen maatilojen yhteinen reaktori. Laitosta, joka tuottaa sahkoa 3,9 MW ja lampoa tuplasti, esitteli laitoksen toimitusjohtaja.
Toiminnanjohtaja Nielsen kertoi, että tankalaisissa biokaasulaitoksissa tuotettaisiin miuluimmin liikennepolttoainetta, koska se on biokaasun tehokkainta käyttöä. Tanskan polttoaineverotus on kuitenkin toistaiseksi estänyt sen. Hän esitteli bussimatkan aikana myös Tanskan biokaasulaitostoimintaa yleisesti ja kertoi Tanskan hallituksen tavoitteena olevan laitosmäärän ja niiden käsittelemien jätteiden käytön 10-kertaistaminen vuoteen 2020 mennessä siten, että puolet kaikesta lietelannasta käsiteltäisiin biokaasureaktoreissa. Sekä nykyään että lähitulevaisuudessa biokaasureaktorien käyttö painottuu maatalouden jätteiden käsittelyyn.
Kuitenkin esim. Kööpenhaminan kaupungin ilmastostrategia, joka tähtää CO2-neutraalisuuteen vuoteen 2025, edellyttää myös biokaasuresiurssien hyödyntämistä – erityisesti liikenteessä, joka on vaikein sektori.
Biokaasulaitoksen yhteydessä oli myös tuulivoimalaitos, mikä on normaalia toimintaa Tanskassa.
Ekskursio, jolla olin mukana venyi alkuperäisestä 3 tunnin kestoajastaan lähes 2 tuntia johtuen erittäin suuresta osanottajien kysymystulvasta. Lisätietoja pyydettiin etsimään paikasta
Biokaasulaitoksen jälkeen vierailtiin myös oljen polttolaitoksessa (pelkästään kaukolämmön tuotantoon), jotka myös ovat erittäin yleisiä Tanskassa. Ne puuttuvat Suomesta kokonaan mm. koska Suomessa asiantuntijat aika usein väittävät, että oljen polttaminen ei teknisesti onnistu sen korkean tuhkapitoisuuden takia. Tanskassa tuhka, jota saadaan talteen poltossa 4 % oljen massasta, toimitetaan takaisin maanviljelijöille, jotka levittävät sen lannoitteena pelloilleen. Tältä osin toiminta on siis samanlaista kuin biokaasulaitoksissa. Biokaasulaitoksissa kuitenkin käytetään maatalousjätteiden lisäksi myös erilliskerättyä biojätettä, jonka mädätysjäännöksen maanviljelijät saavat itselleen bonuksena omista jätteistä saatavan mädätysjäännöksen lisäksi.
Biokaasu- ja olkilaitokset ovat samanlaisia myös omistussuhteiltaan eli ne ovat osuuskuntatyyppisesti maatilojen yhteisesti omistamia.
Olkipaalien suoran polton lisäksi niistä myös puristetaan olkipellettejä kauemmaksi hiilivoimaloissa yhteispoltossa käytettäviksi. Ne ovat ulkoisesti ja kasintuntuvasti lähes samanlaisia puupellettien kanssa. Suomessa ei vielä ole teknologiaa hyvälaatuisten olkipellettien
valmistamiseks, mutta ko. teknologiaa Tanskassa myyvä Andritz (jonka edustaja kertoi asista ekskursiolla) toimii myös Suomessa ja teknologia on Suomeen helposti saatavissa, mikäli niin halutaan.
-ari
Valtioiden puhemaratonin paattyi yolla klo 4:24
Urheat valtioiden ja hallitusten johtajat, ministerit ja muut valtuuskuntien johtajat saivat viralliset puheenvuoronsa paatokseen vasta pitkalla pikkutunneilla. Viimeisena puhui suurlahettilas Dominicasta. Kokouksen ainut tarkkailijamaa (eli ainut maa, joka ei ole
ratifioinut YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimusta eli Rion sopimusta) Vatikaani oli viela ohjelmassa sen jalkeen, mutta paivystava arkkipiispa oli ilmeisesti nukahtanut.
-ari
17.12.2009
Koopenhaminan kaupungin ja Tanskan hallituksen jarjestelyjen taso vastakkaisilla aarilaidoilla
Tanskan hallitusta on kritisoitu kovasti ja hyvasta syysta vetkusteluista neuvotteluiden jarjestamisessa.
Virkamiestason neuvottelujen piti aikataulun mukaan loppua tiistaina ja ministeritason neuvotteluiden piti alkaa keskiviikkoaamuna. Virkamiestason neuvottelut paattyivat muutaman tunnin myohassa tiistain ja keskiviikon valisena yona pikkutunneilla, mutta niiden tuloksena saadut dokumentit olivat valmiita keskiviikkoaamuna eli ministeritason neuvottelut olisi voitu aloittaa aikataulun mukaisesti.
Tanskan paaministeri, joka siirtyi konferenssin presidentiksi, ei kuitenkaan saanut kaynnistettya ministeritason neuvotteluita koko keskiviikon aikana. Keskiviikkoiltana kokoonnuttiin paaasiassa virkamiestasolla kuulemaan, etta paaministeri on edelleen miettimassa,
etta miten neuvotteluissa edetaan. Ei ole epailystakaan, etta niissa voitiin edeta vain yhdella tavalla: perustamalla ministerivetoiset tyoryhmat, jotka puolestaan perustavat erillisia pienryhmia kutakin vaikeaa yksityiskohtaa hiomaan.
Tata viivyttelya kritisoitiin kovasti monien maiden toimesta, erityisesti kehitysmaaryhman G77/Kiina. Lisaksi kritisoitiin Tanskan hallituksen salamyhkaista tapaa neuvotella asioista, mukaanlukien huhuja kaikenlaisista salaisista papereista, joita useimmat delegaatiot eivat ole nahneet.
Keskiviikkoiltana sanottiin, etta paaministeri kertoisi jatkosta torstaiaamuna. Mutta siinakin viivyteltiin ja ko. kokous alkoi vasta puolenpaivan jalkeen. Siina perustettiin 2 ministeritason tyoryhmaa, toinen hiomaan puitesopimuksen asioita ja toinen Kioton protokollan
asioita. Mutta paaministeri nimitti molempiin puheenjohtajaksi saman henkilon eli konferenssin entisen proseidentin, Tanskan ymparistoministerin. Se tarkoittaa, etta molemmat tyoryhmat eivat voi istua rinnakkain ja toisaalta se tarkoittaa mahdotonta tyotaakka
ymparistoministerille.
Ko. neuvotteluryhmat ovat tanaan perustaneet parikymmenta alaryhmaa, jotka kuitenkin ovat paaasiassa edelleen virkamiesvetoisia. Yhta tyoryhmaa vetaa Suomen ymparistoministerion neuvotteleva virkamies.
Ranskan presidentti kritisoi maansa puheenvuorossa tata viivyttelya kovasti ja vaati siirtamaan neuvottelut suoraan valtionpaamiestasolle, koska noin 120 valtion tai hallitusten johtajaa on paikalla.
Tanskan hallitus on siis jarjestelyteknisesti hidastanut substanssineuvotteluprosessia suunnattomasti ja sen sijaan jarjestanyt kaikenlaisia banketteja ym. edustustilaisuuksia valtionpaamiehille. Ei olisi odottanut sellaista edes hallitukselta, joka pitaa Bjorn Lomborgia ymparistopoliittisena neuvonantajanaan.
Myos valtioiden virallisten puheenvuorojen ohjelma on venynyt tuntikausia ja talla menolla taksi paivaksi suunnitellut puheenvuorot paattyvat ensi yona kuudelta aamulla………….
Koopenhaminan kaupungin jarjestelyt ovat toisessa aaripaassa. Ne ovat aivan loistavia. Ilmastokokous ja ilmastonmuutos nakyy Koopenhaminassa joka paikassa. Tilaisuuksia on valtavasti ja nayttelyita kaikkialla, missa ihmisia on eniten: aukiot, metroasemat, juna-asemat, museot, jne. jne.
Aivan ihmeellisen teon kaupunki teki YK:n jarjestojen osanotolle tekemien aarimmaisen rajujen ja akillisten rajoitusten seurauksena. Kaupungillahan ei ollut niihin ongelmiin mitaan osuutta, mutta se saattoi muutamassa tunnissa kaksi suurta tilaa jarjestojen kayttoon. Toinen niista on Koopenhaminan vanha messukeskus Forum, joka oli viikonloppuna ilmastoteknologian messujen tapahtumapaikkana. Kaupunki jarjesti sinne useita suuria valkokankaita, joista voidaan suorana seurata tapahtumia Bella Centerin paakokoushuoneissa seka lehdistotilaisuuksissa. Myos kokoustiloja ja tietokoneyhteyksia sinne jarjestojen vapaaseen kayttoon pystytettiin. Ja kaupunki jarjesti sinne myos tarjoilun (viinin kera) ja kaiken paalle viela lahjapakettikassin lohduttamaan jarjestojen edustajia.
Kerrassaan jarjettoman upeaa toimintaa Koopenhaminan kaupungilta!!!!!!!!! Koopenhaminen jarjestelyjen onnistumisen tasolle ei ole sanoin kuvattavaa ilmausta.
Muistutanpa viela, etta Koopenhaminan kaupunginjohtaja Ritt Bjerregaard oli EU:n ymparistokomissaari Kioton kokouksen aikana ja han on parhaillaan vetamassa suurten kaupunkien kaupunginjohtajien omaa ilmastokokousta, joiden tuloksista kuullaan myohemmin. Koopenhaminan ilmastostrategian tavoitteena on saavuttaa CO2-neutraalius vuoteen 2025 mennessa.
-ari
16.12.2009
Aktivistit tuulivoimalla ja muilla mielenkiintoisilla tavoilla Koopenhaminan ilmastokokoukseen
Koopenhaminan satamassa on useita purjelaivoja ja purjeveneita, joilla osa kokouksen osanottajista on paikalle saapunut. Suurimmat ja nayttavimmat ovat Greenpeacen ja Bellonan alukset. Suomestakin on ainakin Greenstream Networkin lippua kantava purjevene saapunut paikalle. Ruotsalainen purjelaiva Tre Knonor on kokouksen aikana toiminut monien seminaarien tapahtumapaikkana. Erityisesti siella on pidetty nelja korkean tason biokaasuseminaaria jarjestajana Ruotsin paikallishallinnot. Minakin osallistuin yhteen niista.
Suomalaisten ymparistojarjestojen Estelle satamasta kuitenkin puuttuu. Olisi kuvitellut, etta tama olisi kerrassaan erinomainen kaytto sille laivalle, mutta kun ei. Suomalaiset aktivistit tulivat joko lentokoneella tai dieselbusseilla. Ruotsin 100 % UE-sahkoa kayttavat rautatiet eivat
kelvanneet kuten ei myoskaan kattava biokaasun tankkausverkosto, joka olisi mahdollistanut tulon biokaasulla (mina olen ainut biokaasulla Suomesta tullut).
Aivan ainutlaatuinen tapa on ollut saapua Norjasta maailman ainoalla LNG-polttokennolaivalla. Tama Viking Lady -niminen suuri rahtilaiva pystyy vahentamaan CO2-paastoja nesteytettya maakaasua kayttaessaan ilmoituksen mukaan perati 50 % ja parantamaan hyotysuhdetta perati 30% verrattuna tavanomaisiin laivadieseleihin. Ne ovat aivan jarkyttavan kovia suorituksia. Ja tietenkin se toimii myos nesteytetylla biokaasulla poistaen netto-CO2-paastot. Laivaa esitetaan pienoismallin avulla Koopenhaminan kaupungintalon aukion ilmastomesssuilla. Laivan sivut ovat paikassa
Yllattavan elegantin matkustustavan on keksinyt norjalainen ymparistojarjesto Bellona, joka on valtavan vahvasti esilla ilmastokokouksessa ja oheistapahtumissa. Osa heista on tullut Koopenhaminaan omalla Tesla Roadster -sahkoautolla, joka tietenkinladataan tuulivoimalla. Verkossa on kuvia ja juttua heidan nyt Koopenhaminassa olevasta autostaan paikassa
http://www.bellona.org/articles/articles_2009/bellona_sports_car).
Seka Norjassa, Ruotsissa etta Tanskassa on jo paljon julkisia sahkoautojen latauspaikkoja, joten maiden valinen liikkuminen on mahdollista. Koopenhaminan kaupungintalon aukiolla on naytteilla 3 Tesla Roadsteria lisaa. Niista yksi on paikallisen tuulivoimayrityksen rekkareilla ”CO2 FRI” varustettu auto ja siis tietenkin tuulisahkokayttoinen.
Tammoinen sahkoauto olisi hyva myos SLL:lle PR-tarkoitukseen hankkia, jotta kaikille tulisi selvaksi, etta uusiutuviin siirtyessa elintaso kasvaa suurin harppauksin. Onkohan jotain sopivaa rahoituslahdetta sellaiselle?!
-ari 😉
IRENA-seminaarissa yhteisymmarrys ilmastotavoitteiden saavutettavuudesta
Tana vuonna perustettu uusi hallitustenvalinen organisaatio IRENA (International Renewable ENergy Agency) jarjesti eilen illalla erittain hienon seminaarin. Mukana oli hallitustenvalisia (OECD/IEA), hallituksen (Danish Energy Agency), teollisuuden (EREC, REN21) ja ymparistojarjestoja (Greenpeace). Ne kertoivat sulassa sovussa, etta Koopenhaminan neuvotteluiden ilmastotavoitteet (esim. 400 ppm taso) ovat saavutettavissa korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuville. Tama on teknisesti helppo toteuttaa taloudellisesti kannattavasti. Sahkontuotanto on helpoin, lammon tuotanto seuraavaksi helpoin ja liikenne vahiten helpoin sektori.
Erityisesti ilahdutti OECD:n International Energy Agencyn meneillaan oleva tyo uusiutuvien energiamuotojen lisaamisskenarioiden parissa. Eraat heidan skenaarioistaan esittelivat uusiutuvan energian dominoivan energiantuotantoa vuonna 2050 ja kaikkien uusiutumattomien energiamuotojen merkittavaa laskua. IEA on myos tuottanut uusiutuvien teknologiakohtaisia oppaita ja uuden kirjan kaupunkeihin (mm. rakennuksiin ja pihoille) integroitavista uusiutuvista. Kirjalla on hieno nimi: ”Cities, Towns & Renewable Energy – Yes in My Front Yard” He siis pyrkivat edistamaan uusiutuvien integroimista nakyvasti kaupunkeihin ja vastustavat Suomessa tuttua NIMBY-ilmiota (Not In My Back Yard), jossa uusiutuvia ei haluta nahda kaytettavan. Malmo muuten on hyva esimerkki eli uusiutuvien on nimenomaan haluttu nakyvan, josta syysta niita on asennettu osittain epatarkoituksenmukaisestikin tekniselta kannalta, mutta siis niin on menetelty uusiutuvien edistamisen PR-syista.
IEAn edustaja myos varoitti lehdiston vaaranlaisesta IEA:n skenaarioiden tulkinnasta (joka on Suomessa normaalia ja hyvaksyttya). IEA:n referenssiskenaariot osoittavat hyvin voimakasta fossiilisten kayton ja paastojen kasvua. Sen ei ole tarkoitus olla ennustus (kuten Suomen lehdisto antaa ymmartaa) vaan varoitus. IEA pitaa business-as-usual-kehitysta ymparistonsuojelusyista tuomittavana ja mahdottomana. Ko. skenaariot osoittavat, mita pitaa valttaa poliittisten toimien avulla – mm. niiden, jotka Koopenhaminan sopimuksen avulla on tarkoitus saada aikaan.
-ari
Virkamiesvetoiset neuvottelut Koopenhaminassa loppuivat
Paaneuvottelut Koopenhaminassa on kayty YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen (Rion sopimus) kehittamisesta seka Kioton protokollan kehittamisesta. Virkamistason tyon jalkeen neuvottelut siirtyvat tanaan muodollisesti ministeritasolle.
Koopenhaminan virkamiestason neuvottelut puitesopimuksen kehittamisesta jatkuivat yli yon ja paattyivat vasta aamulla klo 7. Neuvotteluteksti on edelleen suuri sotku kaikkien kysymysten osalta, mukaanluettuna kehitysmaiden maaralliset velvoitteet ja pitkan tahtaimen globaalit tavoitteet.
Pitkan tahtaimen globaalien tavoitteiden asettamiselle on toistaiseksi neuvottelupoydalla useita vaihtoehtoisia tapoja. Ensinnakin, se voidaan ilmaista ilmakehan hiilidioksidipitoisuutena mitattuna. Ehdotukset ovat valilla 350-450 ppm, missa alapaa on tullut pienilta saarivaltioilta, joiden koko olemassaoloa ilmastonmuutos uhkaa. Alaraja on sikali erittain kova, etta pitoisuus on nyt noin 390 ppm. Toisaalta tavoite voidaan asettaa keskilampotilan nousuna esiteolliseen aikaan verrattuna. Ehdotukset ovat valilla 1,5-2 astetta, jossa alapaa on pienilta saarivaltioilta ja ylapaa EU:lta. Valitavoitteena on kasvihuonekaasupaastojen saaminen laskusuuntaan. Taitekohdan tavoitteeksi pienet saarivaltiot ovat esittaneet vuotta 2015 ja EU vuotta 2020. Kaikki nama tavoitetasot ovat verifioitavissa eli ne soveltuvat hyvin
sopimukseen. Mikali mikat tahansa naista valitaan ja toimenpiteet sen mukaisiksi, ilmastonsuojelu kehittyy erittain voimakkaasti nykytilanteesta.
Puitesopimuksen kehittamisen neuvottelutekstia on kehitetty Koopenhaminassa siten, etta ministereille ja valtionpaamiehille tarjotaan sarja monivalintakysymyksia, joista pitaisi loytya yhteisymmarrys. Ei voida olettaa, etta kaikista kysymyksista sita loytyy Koopenhaminassa,
mutta osasta on pakko loytya. Loput jaavat seuraaviin kokouksiin. Kun paikalla on nyt 115 valtionpaamiesta tai paaministeria, tarkeimmista asioista pitaisi poliittinen yhteisymmarrys syntya nyt, silla vastaavaa edustusta ei ole odotettavissa, mikali oleelliset neiuvottelut kariutuvat.
Se toki on ollut tahan mennessa positiivista, etta kaikki oleelliset kysymykset ovat poydalla eika minkaan kysymyksen osalta neuvottelut ole kariutuneet.
Puitesopimuksen neuvotteluprosessi ei ole niin kriittinen kuin Kioton protokollan neuvottelut, mutta osa teollisuusmaista edellyttaa ainakin suurille kehitysmaille jonkinlaisia sitovia maarallisia velvoitteita, jotta ne suostuisivat omiin sitoviin paastovahennysvelvoitteisiin.
Kuten aiemmin olen kertomut monet kehitysmaat eivat hingu itselleen maarallisia velvoitteita, vaan ne haluaisivat sellaisia pelkastaan teollisuusmaille. Siita syysta kehitysmaiden neuvotteluponnistusten paapaino on ollut Kioton protokollan jatkoneuvotteluissa.
Nama neuvottelut loppuivat virkamiestasolla yolla klo 1. Ne ovat sujuneet selvasti paremmin kuin puitesopimusneuvottelut: vaihtoehtoisia teksteja, joita ministereille tarjotaan on paljon vahemman. Paaasiassa eli teollisuusmaiden paastovahennysvelvoitteiden tasossa ei ole tapahtunut edistysta ensimmaista kokouksesta.
Nama tavoitteet ovat kytkoksissa kahteen porsaanreikaan, joiden kasittely on vienyt paaosan neuvotteluajasta, mutta niita ei viela ole ratkaistu. Yksi niista on metsien hiilensidonnan ja hiilenvapauttamisen muutokset. Mm. Suomi haluaa, etta mikali metsan annetaan kasvaa sitoa hiilidioksidia ko. maaralla voidaan lisata kansallisia paastoja, mutta mikali metsaa hakataan tai muuten havitetaan, siita ei saa tulla paastovahennysten lisaysta. Se on tietenkin erittain epaeettinen lahtokohta. Toinen porsaanreika koskee Ita-Euroopan maiden Kioton 1. sopimuskaydella kayttamatta jaaneita paastooikeuksia, jotka Kioton protokollan mukaan voidaan kayttaa seuraavilla sopimuskausilla. Naita paastooikeuksia on erittain paljon johtuen ko. maiden erittain loysisra tavoitteista Kiotossa.
Mikali porsaanreiat taysimaaraisesti kaytetaan 2. sopimuskaudella ne lahes neutralisoivat teollisuusmaiden lupaamat paastovahennysvelvoitteet. Viela ei ole paasty yhteisymmarrykseen siita, miten nama ongelmat ratkaistaan.
Viimeisessa kokouksessa annettiin puheenvuoro jarjestoryhmien edustajille. Kaikki ryhmat naisjarjestoja lukuunottamatta vaativat vahintaan IPCC:n minimitasoa eli 25 % vahennysvelvoitetta (ja monet vahintaan 40 % tasoa) teollisuusmailta vuoteen 2020 mennessa. On erittain myonteista, etta ymparistojarjestojen lisaksi mm. ammattiyhdistysliikkeet, teollisuuden etujarjestot ja maatalouden etujarjestot ovat erittain kovien sitovien tavoitteiden kannalla. Paivanvalossa olevat seikat siis puoltavat hyvaa tulosta Koopenhaminassa. Perusteet neuvotteluiden vaikeuksille loytyvat siis joidenkin kabinettien pimeydesta.
-ari
Koopenhaminan ilmastokokouksessa yli 100.000 osanottajaa
Koopenhaminan ilmastokokous on osanottajamaaraltaan ylivoimainen kaikkiin aiempiin ilmastokokouksiin verrattuna ja lyo myos kaikkien muiden YK-kokousten osanottajamaarat kaikilla mittareilla.
Suurin osanottajaryhma ovat tavalliset kansalaiset, jotka ovat osallistuneet suureen maaraan varsinkin Koopenhaminassa mutta myos Malmossa jarjestettyihin tilaisuuksiin. Osanottajamaaraltaan suurin yksittainen tapahtuma on Koopenhaminan kaupungintalon aukion tayttava ilmastomessutapahtuma, jossa on kaynyt satoja tuhansia vierailijoita. Myos Koopenhaminan toiseksi vilkkain aukio Kongens Nytorv on kokonaan kaytossa ilmastonmuutostaiteen ja -tieteen esittelyssa.
Toiseksi suurin osanottajaryhma ovat ymparistoaktivistit. Viime lauantain mielenosoituksessa oli 30.000-100.000 ihmista. Koopenhaminan oheistapahtumista yksi suurimmista on ymparistojarjestojen Klimaforum09. Siella on yli 6000 rekisteroitya esittelijaa ja esiintyjaa seka kymmenia tuhansia vierailijoita.
Itse ilmastoneuvottelupaikkaan Bella Centeriin on rekisteroitynyt 34.000. Koska paikka vetaa vain 18.000, YK on joutunut nyt viime paiviksi tekemaan rankkoja rajoituksia jarjestojen edustajien paasylle. Jo ennen kokouksen alkua lehdiston katto 5000 tayttyi. Kansalaisjarjestojen osallistumista aloitettiin rajoittamaan tanaan siten, etta lisapassien avulla 7000 paasee sisaan tanaan ja huomenna, torstaina vain 1000 ja perjantaina 90.
Rekisteroitymisen eiliseen jattaneet joutuvat seisomaan jonossa jopa 10 tuntia ja minakin jouduin seisomaan tanaan 3 tuntia, vaikka minulla oli taksi paivaksi sisaan oikeuttava lisapassi. Tata ennen jonot ovat olleet lyhyita ja nopeita.
Minulla on lisapassi talle paivalle ja huomiselle, mutta en paase sisaan enaa torstaina ja perjantaina. Siita syysta seuraan nama kaksi paivaa tapahtumia pikkutunneille. Odotan juuri viimeisen virkamiesvetoisen Kioton protokollan jatkoa kasittelevan istunnon alkua. Huomisesta alkaen asiat siirtyvat ministerien vastuulle (osa heista on jo neuvotteluissa mukana) ja torstai-illasta alkaen valtionpaamiestasolle siten, etta tarkeimpien poliittisten kysymysten ratkaisut luultavasti saadaan vasta perjantaina -tai mahdollisesti jopa vasta lauantaina.
-ari
15.12.2009
Ruohonjuuritason ymparistojarjestotoiminnasta kehitysmaissa, esim. , INforSE
Koopenhaminassa on valtavasti ruohonjuuritason ymparistojarjestotoimintaa esilla. Yksi sita esittelevista on INforSE. INforSE (International Network for Sustainable Energy) on 170 kansalaisjarjeston globaali verkko, jossa Tekniikka Elamaa palvelemaan ry on ainut suomalainen jasenjarjesto.
Se on ollut Koopenhaminassa aktiivinen erityisesti kansalaisjarjestojen Klimaforumissa (Koopenhaminan keskustassa) jarjestaen siella paljon seminaareja. Mutta silla on esittelypiste myos neuvottelupaikalla Bella Centerissa ja tanaan se jarjesti siella seminaarin yhdessa naisten ymparistojarjestoverkon Women in Europe for Common Future (WECF) kanssa. Seminaarin otsikkona oli ”200 NGOs in Action in Asia & Africa for Sustainable Energy”.
Puhujina oli 9 aasialaisen ja afrikkalaisen kansalaisjarjeston edustajaa (Senegalista, E-Afrikasta, Ugandasta, Nepalista, Intiasta, Kirkistanista, Georgiasta ja Nigeriasta).
He kasittelivat lukuisia hajautettuja ja halpoja koteihin, kouluihin ja kylakeskuksiin soveltuvia kiintean biomassan, biokaasun, aurinkoenergian, tuulivoiman ja mikrovesivoiman monenlaisia teknologioita erityisesti ruokaketjussa, mutta myos vesiketjussa, lammityksessa, valaistuksessa (mukaanlukien koulutukseen liittyen) ja mikroyritystoiminnassa (kuten kasityot). Kiintean biomassan osalta toiminnan tarkoitus on ollut resurssin kayton vahentaminen (mm. metsansuojelusyista) ja muiden osalta resurssien kayton kasvattaminen.
Uskottavuutta toi mm. se, etta heilla oli selvasti enemman ongelmia modernin esitystekniikan kanssa kuin muissa seminaareissa on ollut ja osa esiintyjista ei ollut paikalla, koska he olivat jaaneet rekisterointijonoon. Nama asiat siis vakuuttivat, etta esiintyjat eivat olleet lansimaiseen toimintaan tottuneita, vaan aidosti kehitysmaiden ruohonjuuritason tyota tehneita.
Suurin osa heidan tyonsa rahoituksesta on tullut paikallisilta yhteisoilta, joiden parissa he toimivat. Ulkoisesta rahoituksesta merkittavinta on teollisuusmaiden kehitysapujarjestojen suora kansalaisjarjestorahoitus. Erityiskiitosta sai DANIDA eli Tanskan virallisen kehitysyhteistyon jarjesto. Se on vuodesta toiseen arvioitu laadukkainta tyota tekevaksi ko. jarjestoista (ja erittain paljon paremmaksi kuin Suomen FINNIDA, jota nimea ei saakaan enaa kayttaa). Kehuja saivat myos Saksan ja Hollannin jarjestot, jotka myos ovat kv. arvioinneissa aina olleet karkipaassa. Kaikkien naiden osalta parhaimpaan laatuun yhdistyy myos maarallinen paremmuus, silla ko. maat antavat eniten kehitysapua per capita. Myos Norja ja Ruotsi kuuluvat siihen joukkoon, mutta ne eivat tulleet seminaarissa mainituksi (FINNIDA puolestaan on aina ollut seka laadullisesti etta maarallisesti heikkotasoinen naihin verrattuna).
Oman maansa hallitukselta ruohonjuuritason jarjestoilla on paljon vaikeampi saada rahoitusta tai mitaan muutakaan tukea.
Kioton protokollan rahoitusmekanismeja, siis erityisesti CDM:aa, kasiteltiin paljon. Se on tehty erittain raskaaksi byrokraattisesti ja taloudellisesti, jolloin pienten projektien on lahes ylitsepaasemattoman vaikeaa paasta sen rahoituksen piiriin. Myos useimpien maiden on ollut vaikeaa paasta sen piiriin. Nimittain 91 % kaikista projekteista on toteutettu Kiinassa, Intiassa, Etela-Koreassa ja Brasiliassa ja naista puolet Kiinassa (CDM eli Clean Development Mechanism sai jo Kiotossa lempinimen China Development Mechanism, koska arvattiin, etta se kaytannossa tukisi suuria kehitysmaita ja niiden suuria projekteja). Siksi oli iloinen yllatys kuulla, etta osa ruohonjuuritason jarjestoista oli kuitenkin pystynyt saamaan aikaan CDM-projekteja.
Kuitenkin on ilmeista, etta CDM:aa taytyy kehittaa Kioton toisella kaudella ja toki se asia agendalla on. Ongelmana on kuitenkin, etta CDM:n kehittamisasiaa on Koopenhaminassa hallinnut CCS (hiilidioksidin talteenotto lahinna suurista fossiilivoimaloista ja varastointi
maahan tai meriin) pienten kotitalouksiin ja pieniin kylayhteisoihin sopivien UE-projektien sijaan. Painopiste olisi siis todellakin tarve muuttaa. Kehitysmaiden neuvottelijat ovat hyvin etaalla kehitysmaiden ruohonjuuritason toiminnasta, joten tallaiset muutokset ovat kaytannossa teollisuusmaiden ajamia, lahinna Tanskan, Hollannin ja Saksan. Ja se ei ole riittanyt. Myoskaan ruohonjuuritason jarjestojen pienprojektiasiantuntemusta ei ole osattu hyodyntaa. Verifiointiorganisaatioilla sita asiantuntemusta on huonosti.
Koopenhaminassa keskustellaan NAMA-projektien mahdollisuudesta, joka toisi CDM:n rinnalle toisen ja ehka helpomman rahoitusmahdollisuuden. NAMAt (nationally appropriate mitigation activities) voisivat sisaltaa juuri sellaista kylatoimintaa, jota INforSEn jasenjarjestot ympari maailmaa tekevat. Koopenhaminassa ei ehdita paasta kovinkaan pitkalle NAMA-sisalloista, mutta mikali NAMA sisallytetaan tehtavaan sopimukseen (kuten nyt nayttaa), niita kasitellaan yksityiskohtaisemmin seuraavissa ilmastokokouksissa.
-ari
14.12.2009
Yritykset Koopenhaminan ilmastokokouksessa vaativat ilmastosopimuksen tiukentamista
Yrityksilla on vahva edustus konferenssipaikalla. Useilla yritysten jarjestoilla on oma esittelypisteensa Bella Centerissa (yritykset sellaisinaan eivat voi akkreditoitua kokoukseen, vaan ainoastaan yritysten etujarjestot). Naista yhdessakaan ei jaeta materiaalia liittyen
ilmastosopimuksen heikentamiseen, vaan tavoitteena on vain ilmastosopimuksen vahvistaminen. Tarkein organisaatio on World Business Council for Sustainable Development. Luonnollisestikin erityisesti puhtaan teknologian yritykset ovat esilla, mutta myos energiaintensiivinen teollisuus. Esim. puunjalostusteollisuuden ulkoisesti hyvalta nayttava esittely johtuu siita, etta suomalaisella teollisuudella ei ole ollut osaa eika arpaa sen toteuttamisessa.
Kivihiili- ja raakaoljyteolliuudella ei ole esittelya, kuten joskus aiemmin on ollut, mutta maakaasuteollisuudella on. Heidan painotuksensa on luonnollisestikin paastojen vahentaminen siirtymalla kivihiilesta ja oljysta maakaasuun seka sahko, etta lammon etta liikenteen energiassa. Turveteollisuudella ei ole esittelypistetta nyt, enka ole nahnyt sellaista aiemminkaan. Mutta soiden suojelijoilla (Wetlands International) on vakuuttava esittely. Uusiutuvan energian yritysten jarjestot ovat luonnollisesti nayttavasti esilla.
Konferenssipaikan lisaksi yritykset ovat jarjestaneet nykyisia nayttelyita ja seminaareja muualla Koopenhaminassa ja myos Malmossa. Suurin tapahtuma oli Koopenhaminan vanhassa messukeskuksessa Foorumissa viikonloppuna jarjestetty suuri ymparistoteknologian messutapahtuma. Uusiutuvan energian yritykset olivat siinakin nakyvimpia, varsinkin Vestas.
Ymparistotekniikan messuilla oli myos laaja seminaariohjelma, josta kavin sunnuntaina kuuntelemassa paria nobelistia, jotka kertoivat tiukemman ilmastosopimuksen yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista.
Vuoden 1997 fysiikan nobelisti Steven Chu kerasi oikein suuren seminaarisalin aivan tayteen eika tila kaikille riittanytkaan. Fysiikan nobel ei ollut ainut syy suosioon, vaan myos se, etta han on USA:n energiaministeri. USA:n hallituksessa ollaan siis lahenemassa sita tieteellista tasoa, mika monilla USA:n ymparistojarjestoilla (kuten Union of Concerned Scientists) on hallituksissaan. Chu kertoi kaikenlaisista teknologisista tarpeista energian liittyen eli energiatehokkuus, uusiutuvat, energian varastointi, CCS ja ydinvoima. Hanen tutkimustaustansa nakyi siina, etta han kasitteli paljon meneillaan olevaa tutkimusta, erityisesti liikenteen biopolttoaineiden ja sahkon varastoinnin alueella. Minulle uusi asia olivat nestemaisista metalleista tehtavat akut, jotka periaatteessa voivat olla hyvin suuria, uima-altaan kokoisia, kuten han sanoi. Sahkon varastoinnin kehittaminen on luonnollisesti tarpeen keskeytyvien uusiutuvien (kuten tuuli- ja aurinkovoima) suuren osuuden saavuttamiseksi.
Seminaarin toinen nobelisti eli IPCC:n vuoden 2007 rauhan nobelin vastaanottanut IPCC:n puheenjohtaja, intialainen taloustieteen tohtori Rajendra Pachauri myoskin painotti uusiutuvia ja aivan erityisesti Tanskan menestystarinaa tuulivoiman osalta. Han korosti, etta Tanskan kovat tuulivoimatavoitteet ja niiden toteuttaminen eivat suinkaan ole alentaneet kansantuotetta vaan nostaneet sita. Tanska on siten hyva esimerkki muille maille ja muissa maissa uusiutuvia pseudotaloustieteellisilla argumenteilla vastustavien nakemysten voittamiseksi. Tanska on ollut esimerkkina myos Intian suurelle uusiutuvan energian teollisuudelle, jonka kasvu jatkuu erittain voimakkaana. Muutaman vuoden sisalla Intiaan on Pachaurin mukaan tulossa 12.000 MW lisaa aurinkosahkon tuotantokapasiteettia ja han toivoi sen puolestaan toimivan esimerkkina muille maille.
Myos muita ministereita useammista maista ja kuninkaallisia ko. seminaareissa oli esiintymassa.
Minulle hienoin tapahtuma oli kuitenkin Foorumista lahtenyt ympari Koopenhaminaa kiertanyt ja lopulta kaupungintalon aukiolle paatynyt ekoautojen kulkue, jossa oli mukana kymmenia uusiutuvilla toimivia ajoneuvoja. Se oli autoteollisuuden naytos siita, mika on
mahdollista, mikali ilmastosopimusten tavoitteet ovat riittavan kovat. Suurin osa oli sahkoautoja skoottereista tavallisten henkiloautojen kautta toisaalta Tesla Roadstereihin (naita aarimmaisen suorituskykyisia urheiluautoja oli kulkueessa kaksi) ja toisaalta raskaisiin autoihin
(mukana oli sahkorekka ja sahkobussi). Muista kuin sahkoautoista huomionarvoisimmat (biokaasuautojen valitettavasti puuttuessa) olivat amerikkalaista levaperaista dieselia kayttanyt auto seka tanskalaista olkiperaista etanolia kayttanyt auto. Kalundborgin tehtassa valmistettavaa olkietanolia kayttavia Volvoja on varattu runsaat 70 ilmastokonferenssin VIP-vieraiden kuljetukseen. Mina otin osaa kulkueeseen sahkobussin matkustajana. Sahkobusseja on nyt Koopenhaminan reittiliikenteessa kaytossa 26.
-ari
12.12.2009
Kehitysmaiden paastorajoitusneuvotteluissa edistysta
Kerroin aiemmin vahan teollisuusmaiden paastovahennysneuvotteluista, joten on aika kertoa myos kehitysmaa-asioista. Kehitysmaiden numeeriset paastorajoitukset ovat olleet koko YK:n ilmastoneuvotteluprosessin vaikein asia sen alusta eli vuodesta 1988 alkaen.
Kaikille maille USA:ta lukuun ottamatta on ollut selvaa, etta teollisuusmaiden on aloitettava ongelman poistaminen johtuen erityisesti niiden historiallisesta syyllisyydesta ongelman synnyttamiseen. Se tarkoitti, etta teollisuusmaille asetettiin numeromaaraiset paastojen
vahentamis- tai rajoittamistavoitteet (rajoittamistavoite tarkoittaa paastojen kasvun rajoittamista tiettyyn arvoon). Kaikille maille, mukaan lukien kehitysmaat, asetettiin paljon toiminnallisia ja raportointivelvoitteita, mutta kehitysmaille ei numeerisesti mitattavia.
Nykyaan kehitysmaiden paastot ovat teollisuusmaita suuremmat ja lahes kaikki paastojen kasvu on nykyaan peraisin kehitysmaista, joten voidaan sanoa etta kehitysmaiden toimet eivat ole olleet riittavia ja on mahdotonta ratkaista ongelma pelkastaan teollisuusmaiden toimilla olivat ne miten mittavia tahansa. Tama asia rauhoitettiin alun perin Geneven ilmastokokouksessa vuonna 1995 siten, etta numeeriset paastorajoitukset sovitaan ensin teollisuusmaille vuonna 1997 Kiotossa (kuten tapahtui) ja kehitysmaat tulevat mukaan, kun teollisuusmaat ovat osoittaneet edistymisensa. Nykyinen tilanne on se, etta kun Kioton velvoite oli -5,2%, nyt on saavutettu -3.9% (USA mukaanlaskettuna, vaikka se ei ratifioinut Kiotoa). Sen voi tulkita riittavaksi edistymiseksi tai sitten ei. Erityisena ongelmana ovat Suomi ja muutamat muut maat, jotka ovat lisanneet paastojaan merkittavasti. Paaasia kuitenkin on, etta edistyminen voidaan tulkita tapahtuneeksi ja siten Kioton protokollan 2. sopimuskaudella (josta Koopenhaminasssa mm. neuvotellaan), kehitysmaiden numeeriset velvoitteet voivat tulla mukaan.
Kioton protokollan 2. sopimuskauden neuvottelut alkoivat Kioton protokollan mukaisesti Montrealin ilmastokokouksessa vuonna 2005, mutta kehitysmaiden numeerisia velvoitteita koskevat neuvottelut kariutuivat, eivatka ne virallisesti nytkaan ole kaynnissa Kioton protokollan sisalla. Mutta sen sijaan Balin ilmastokokouksessa vuonna 2007 saatiin sovittua niiden aloittamisesta puitesopimuksen alla. Talloin myos Kioton ratifioimattomat 3 maata Afganistan, USA ja San Marino voivat ovat mukana. Ne neuvottelut ovat Koopenhaminassa parhaillaan kaynnissa. Aiemmin on tullut selvaksi, etta kehitysmaita on vaikea saada sitoutumaan koko taloutta koskeviin numeerisiin paastorajoituksiin. Se on johtanut muunlaisten tavoitteenasettelumallien kasittelyyn. Mahdollista on, etta tavoitteet asetetaan ns. NAMA-pohjaisina (Nationally Appropriate Mitigation Actions). Se tarkoittaa, etta kehitysmaan velvoitteena voi olla esimerkiksi uusiutuvan energian osuuden nosto tietylle tasolle maan energiankulutuksessa ja/tai metsien suojelu silla seurauksella, etta kehitysmaan paastot kasvavat numeerisesti mitattuna vahemman kuin ilman tallaisia toimia. Oleellista on, etta numeeristen tavoitteiden toteutumista on voitava monitoroida ja se taytyy voida varmentaa ja sopimusrikkomusten on johdettava sanktioihin. Nain tehdaan teollisuusmaidenkin velvoitteiden osalta. Talla hetkella kuitenkin monet kehitysmaat vaativat, etta heidan on itse saatava tehda omien velvoitteidensa monitorointi ja verifiointi. Teollisuusmaat puolestaan vaativat, aivan oikein, etta ne on tehtava kansainvalisesti kuten teollisuusmaidenkin velvoitteiden osalta tehdaan ja kuten tehdaan kaikissa muissakin kansainvalisissa sopimuksissa.
Esteena on siis eras ns. ilmasto-oikeudenmukaisuuden tulkinta., jota monet kehitysmaat seka teollisuusmaiden kansallisjarjestot kayttavat. Sen mukaan kehitysmailta ei saa vaatia ko. velvoitteita ja kehitysmaiden aanen on kuuluttava. Neuvotteluissa kehitysmaat kayttavat noin 90 % puheajasta ja vaatien toimia teollisuusmailta, mutta ei itseltaan (teollisuusmaat puolestaan vaativat toimia seka itseltaan etta kehitysmailta). Vaikka osa kehitysmaista vaatii teollisuusmaiden paastovelvoitteiden tiukentamistakin, ylivoimaisesti suurimman painon saavat vaatimukset Annex II -maiden (lantiset teollisuusmaat) muiden velvoitteiden lisaamisesta rahoituksen, teknologian siirron ja koulutuksen kautta. Monien kehitysmaiden (ja teollisuusmaiden kansalaisjarjestojen) mukaan teollisuusmaiden on annettava kehitysmaille rahaa, teknologiaa ja koulutusta, toteutettava kokonaisia projekteja kehitysmaissa ja korvattava kehitysmaille ne toimet, joita kehitysmaat itse tekevat ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mukaan lukien teollisuutensa kehittaminen siten, etta se kilpailee teollisuusmaiden teollisuuden kanssa. Tassa ilmasto-oikeudenmukaisuuden aaritulkinnassa siis kehitysmailta ei edellyteta mitaan omaa panosta, ei edes henkista. On selva, etta sita ei voida hyvaksya.
Vaikeutta aiheuttaa ilmastosopimuksen paatoksentekojarjestelma, joka pohjautuu konsensukseen eli mitaan paatosta ei voida tehda, jos yksikin sopimuksen ratifioinut maa vastustaa (eli sama ongelma kuin EU:ssa ennen Lissabonin sopimusta eli Suomi pystyi estamaan merkittavimmat uusiutuvan energian lisaamistoimet aivan viime vuosiin asti). Turvallisuusasioissa YK:ssa voidaan tehda kaikkia jasenmaita sitovia paatoksia 2/3 maaraenemmistolla ja ilmastosopimusasioiden kasittelysaantoihin sisallytettiin alunperin (vuonna 1995) 3/4 maaraenemmistopaatosmahdollisuus. Sita ei kuitenkaan hyvaksytty silloin eika myohemminkaan. Papua-uusi-Guinea yritti Koopenhamissa erittain tarmokkaasti saada sita hyvaksyttya, mutta se ei onnistunut. Taman tasoinen maaraenemmisto olisi tosin mahdoton ongelma teollisuusmaillekin, koska silloin kehitysmaat voisivat yksin tehda teollisuusmaiden velvoitteita koskevia paatoksia. Maaraenemmistopaatoksenteko tarvittaisiin tiettyihin paatoksiin, mutta siten, etta edellytettaisiin seka kehitysmaiden etta teollisuusmaiden osallistumista maaraenemmistoon. Se ei kuitenkaan ole nakopiirissa.
Kaikesta huolimatta neuvotteluissa ollaan saatu aikaan paljon kaikkien hyvaksymaa tekstia. Alkuviikosta ministerit ja loppuviikosta valtionpaamiehet saavat kasiteltavakseen tekstin, jossa tarkeimpana paatettavana asiana on NAMA-toimien vaikutus kehitysmaiden
business-as-usual-paastojen vahentamiseen. Esitetty taso on 15-30 % vahennys, mutta se on hakasuluissa tarkoittaen, etta osa kehitysmaista ei toistaiseksi ole ollut valmis hyvaksymaan mitaan numeromaaraista tavoitetta. Monet kehitysmaat sen sijaan ovat valmiita sellaisen hyvaksymaan. Tama asia ratkaistaneen valtionpaamiestasolla kokouksen viimeisena paivana.
Sopimustekstin virkamiesneuvotteluissa saavutettu muoto paaasian osalta on seuraava:
”Developing country Parties shall undertake nationally appropriate mitigation actions, enabled and supported by finance, technology and capacity-building provided by developed country Parties, may undertake autonomous mitigation actions, together aimed at achieving a substantial deviation in emissions [in the order of 15-30 per cent by 2020] relative to those emissions that would occur in the absence of enhanced mitigation, and prepare low-emission development plans, recognizing that the extent of enhanced mitigation by these countries depends on the level of available support;
Lukuarvoja siis ei saatu sovittua, mutta on tarkeaa, etta saatiin sovittua merkittavista (”substantial”) vahennyksista BATiin nahden. Tasta siis yksikaan kehitysmaa ei enaa ole eri mielta.
Ei myoskaan teollisuusmaiden paastovahennystavoitteiden numeroarvoja ole saatu viela sovittua, mika oli odotettua. Sekin jaa valtionpaamiestasolla viimeisena paivana ratkaistaviin asioihin. Vaihtoehdot ovat valilla 25-45%. Kun Kioton 1. sopimuskaudella muutamien teollisuusmaiden tavoitteet olivat plusmerkkisia eli rajoitustavoitteia vahennystavoitteiden sijaan, nyt kay ilmeisesti niin, etta vain Turkille on luvassa plusmerkkinen tavoite. Oikein positiivinen asia luonnostekstissa on se, etta on viela mahdollista, etta ko. tavoitteet koskisivat kotimaisten paastojen vahentamista eli eivat sisaltaisi joustavuusmekanismien kayttoa. Joustavuusmekanismien avulla voidaan saavuttaa lisavahennyksia.
Ruotsi on ainut esimerkki maasta, joka jo Kioton 1. sopimuskaudella sitoutui ilmastolakinsa kautta siihen, etta se toteuttaa vahennysvelvoitteensa kotimaisten paastojen alentamisen kautta eli joustavuusmekanismien avulla saatavat vahennykset ovat kokonaan maan velvoitetason ylittavia. Lisaksi Ruotsi tiukensi omaa vahennysvelvoitettaan ilmastolaissaan johtuen ydinvoimaloiden alasajon hidastumisesta. Silti Ruotsi tulee saavuttamaan tiekentamansa velvoitetasonsa 2-3 -kertaisesti kotimaisin toimin ja joustomekanismien vaikutus on sen paalle.
-ari
11.12.2009
Puolan fossiilisia vastustanut ymparistoministeri erosi
En ole tullut kertoneeksi, etta Puolan ymparistoministeri teki aikamoisen vaikutuksen maanantaina Koopenhaminan ilmastokokouksen virallisena avaajana sanomalla, etta fossiilisista polttoaineista on paastava kokonaan eroon mahdollisimman pian. Taman entisen ymparistotekniikan professorin lausuma oli todella kova ottaen huomioon Puolan kivihiiliteollisuuden. Epailin, etta mahtoikohan se olla Puolan hallituksessa sovittua, mita han sanoi.
Eipa ollut. Han oli suunnitellut eroavansa vanhuuden takia joka tapauksessa ja halusi kayttaa taman viimeisen mahdollisuuden talla tavalla puhuen henkilokohtaisen arvomaailmansa mukaisesti hallituksensa arvomaailman sijaan.
Erittain kunnioitettavaa!
-ari
10.12.2009
Malmo paransi Koopenhaminan ilmastolupausta: ilmastoneutraaliksi jo 2020
Malmon kaupunki ilmoitti, etta sen tavoitteena on hiilidioksidineutraalius jo vuonna 2020, kun Koopenhamina tavoittelee sita vasta vuonna 2025 (samaan muuten pyrkii Costa Rica heidan ilmastosuurlahettilaansa tamanpaivaisen puheenvuoron mukaan).
Tavanomaisten toimien, kuten tietenkin kaikki energia uusiutuvaa, lisaksi Malmossa on tarkoituksena paasta eroon muusta ruokatarjonnasta luomuruokaa lukuunottamatta. Silla vahennetaan ruoankulutuksen elinkaaripaastoja heidan mukaansa 40 %:lla.
Naihin liittyen Malmon kaupunki on jarjestanyt kerrassaan valtavan tapahtumatarjonnan seka YK:n ilmastokokouksen osallistujille etta kaikille muillekin. Tapahtumiin kuuluu monenlaisia seminaareja, ekskursioita ja nayttelyita, joista lahes kaikki ovat ilmaisia.
Tanaan kavin tutustumassa mm. kahteen kerrostaloon, joissa on 166 kW:n aurinkopaneelijarjestelma, rikospsykiatrisen sairaalan aurinkokerainjarjestelmaan, ruohokatolla varustetun koulun 10 kW:n tuulivoimalaan ja suureen meijeriin, jonka 70 maitorekasta 25 kulkee
biokaasulla. Meijerilla on pihallaan oma biokaasumaitorekkojen tankkausasema. Nayttelyissa huomio kiinnistyi Podcar-konferenssin puitteissa esiteltyihin kevyisiin raidevaunuihin seka biogas.se-sivuilta tutuksi tulleeseen biokaasukilpa-autoon, joka on kerrassaan valtavan
hienon nakoinen peli.
Itse ilmastokokouksessa tuli jalleen tanaan esiin, etta liikenteen paastot ovat suurin ongelma ja Kioton protokollan avulla ei toistaiseksi ole pystytty niihin vaikuttamaan (esim. kaikista 2000 CDM-projektista vain 2 on liikennesektorilla). Etela-Korean ilmastosuurlahettilas
sanoi varsin oikein, etta ko. vaikeus johtuu paljolti siita, etta kyseessa on paljon enemman elintapakysymys kuin minkaan muun sektorien paastojen vahennys.
Siihen Skånen maakunta vastasi, etta heilla on tavoitteena taysin fossiilivapaa liikenne koko maakunnassa. Huomenna asiasta kertoo yksityiskohtia kukapa muu kuin maaherra. Biokaasubussit on eras tapa, jota kaytetaan. Ne ovat jo kaytossa paitsi useissa Skånen kunnissa myos kuntien valisessa bussiliikenteessa.
-ari
9.12.2009
Ramanathan otti aurinkokeittimet esille Koopenhaminan ilmastokokouksessa
Yksi maailman aivan huipputason ilmastotutkijoista Veerabhadran Ramanathan, joka vastaanotti tana vuonna ymparistotieteiden arvostetuimman tiedepalkinnon eli Tyler-palkinnon (http://www.usc.edu/admin/provost/tylerprize/laureates.html), esitti tänään aurinkokeittimiä yhdeksi ratkaisuksi biokaasulaitosten ohella biomassan ja kivihiilen keittiökäytöstä peräisin olevien nokipäästöjen aiheuttaman lämpenemisen ja sisäilman saastumisen ym. ongelmiin.
Hän puhui USA:n hallituksen järjestämässä seminaarissa, jonka aiheena oli kehitysmaiden keittoteknologian kehittäminen. Aurinkokeittimien ja omakotitalo- ja kyläkokoluokan biokaasulaitosten lisaksi esillä olivat paremmat biomassauunit, nestekaasu ja sähkö. Mutta Ramanathan otti esiin vain ne kaksi. Hänellä näet oli kantapään kautta ikäviä kokemuksia lapsuudestaan biomassauunien läheisyydestä.
Han on intialaista syntyperää, mutta toiminut jo vuosikymmeniä USA:ssa. Hän on ilmastonmuutostieteen professori Kalifornian yliopiston Scripps Institution of Oceanography:ssä eli paikassa, jossa globaalit hiilidioksidimittaukset aloitettiin 1950-luvulla. Tämä Keelingin
käyräksi nimitetty mittaustulos oli samanlainen savuava ase kuin otsoniaukon loytyminen satelliittikuvista 1980-luvulla eli todiste ihmisperäisen hiilidioksidin kertymisestä ilmakehään. Se on ylivoimaisesti tärkein ilmastonmuutostieteen tutkimustulos ja siitä
järjestettiin seminaari maanantaina.
Ramanathanin aurinkokeitinprojektista eli Project Suryasta on tietoa hänestä kertovilla sivuilla wikipediassa eli
http://en.wikipedia.org/wiki/Veerabhadran_Ramanathan
Liitän ko. tekstin alle.
-ari
—————————————-
Project Surya
In March 2007, Ramanathan wrote a white paper with Balakrishnan on a potential project that will reduce air pollution and global warming.[16] Project Surya, which means Sun in Sanskrit, will use inexpensive solar cookers in rural India, and document the reductions in carbon dioxide and soot emissions. The byproducts of biofuel cooking and biomass burning are significant contributors to global warming, and the expanded use of renewable energy is expected to decrease their effects.
The burning of solid fuels causes substantial health risks as well. An estimated 440,000 deaths per year are attributed to unsanitary food preparation techniques due to aerosol exposure.[17] Over 3 billion people cook and heat their home by burning biomass such as wood and feces. The project, costing an estimated $4.5 million, will buy 3,500 cookers and impact up to 15,000 people. As of November 2008, the project has not been funded.[18]
7.12.2009
Koopenhaminan ilmastokokous alkoi uusiutuvan energian merkeissa
Uusiutuva energia on tietenkin selvasti tarkein keino, jolla tulevia paastovähennyksia voidaan saavuttaa. Ja Tanskassa kun ollaan, niin sita ei piilotella, vaan suorastaan pakotetaan nakemaan.
Konferenssiin tulijoiden sukkulabussit tulevat ”Driving for the future” -nayttelyn viereen ja siella on esilla ja koeajettavissa kymmenia erilaisia tuulisahkoautoja ja myos polttokennoautoja.
Konferenssikeskukseen 18.000 osallistujaa kavelevat 60-metrisen tuuliturbiinin lavan alta (eli 5 MW:n turbiinin lavan). Ja valittomassa tuntumassa on Vestaksen 600 kW:n turbiini, joka tuottaa sahkoa konferenssikeskukseen. Postereista kay selvaksi, etta Tanskan sahkosta yli 20 % tuotetaan tuulella ja hallituksen ohjelmassa on sen nostaminen 50 %:iin. Ulos puolestaan kaikki poistuvat aurinkoenergiaesittelypisteen kautta. Siella on seka passiivista etta aktiivista aurinkoenergiateknologiaa, jota on myos itse konferenssikeskuksessa hyodynnetty.
Koko konferenssitapahtuma on jarjestetty hiilidioksidineutraaliksi eli nekin paastot, joita syntyy, kompensoidaan.
Konferenssiin sisaltyy yli 100 uusiutuvan energian seminaaria, kymmenia uusiutuvan energian ekskursioita ja useita uusiutuvan energian nayttelyita. Koopenhaminan lisaksi niita on Malmossa, Lundissa ja Helsingborgissa.
Ja kaikki ilmaiseksi. Eika siina kaikki, vaan konferenssiin osallistujat saavat passin, jolla voi kulkea rajattomasti seka Koopenhaminan etta Skanen UE-sahkojunilla ja Malmon biokaasubusseilla (Malmon koko bussiliikenne on siirretty kaasulle ja kaytossa on biokaasun lisaksi maakaasu ja vety). Vedyn kaikille avoimia tankkauspaikkoja loytyy seka Malmosta E.ONin asemalta etta Koopenhaminan Shellilta (yritin tankata vetya Malmossa, mutta olisi pitanyt olla E.ONin kortti). Biokaasua saa Malmosta, mutta ei Koopenhaminasta (siksi ajoin biokaasuautollani vain Malmoon ja asun taalla). Malmossa maitoautotkin kulkevat biokaasulla.
Konferenssin avajaistilaisuudessa tanaan Koopenhaminan kaupunginjohtaja (joka oli EU:n ymparistokomissaarina Kioton ilmastokokouksessa) ilmoitti, etta Koopenhaminan tavoitteena on saavuttaa hiilidioksidineutraalisuus vuoteen 2025 mennessa. Han vetaa taalla kansainvalista kaupunginjohtajien ilmastokokousta, jossa pyritaan samanlaisiin tavoitteisiin. Tanskan asenteista kertoo myos se, etta konferenssin puheenjohtajan ammatti on Tanskan ilmasto- ja energiaministeri, mika asettaa asiat oikeaan jarjestykseen (ja ensi vuonna han on sitten EU:n ymparistokomissaari). Niin se viela, etta molemmat kyseiset henkilot ovat naisia ja eri puolueista ja kumpikaan ei vihreista.
Suurin osa konferenssikeskuksen ruoasta on luomukasvisruokaa ja silla on tarkea rooli konferenssin kasvihuonekaasupaastojen rajoittamisessa. Konferenssin jarjestajat jakavat osallistujille nappeja, joissa lukee ”Eating Vegetables, Saving 70 % CO2”
Veikkaan, etta Suomen median Kopisraporteissa puhutaan jostain vallan muusta.
-ari 😉