Jyslyn matka Vuori-Mariin 17.-22.6.2010
Lähes 30 uteliasta Jyslyn reissuajaa käveli Marin tasavallan rajan yli perjantaina 18.6. Raja kuului perinteiden mukaan ylittää kävellen. Vastassamme olivat marilaiset Irina ja Gennadi, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi tarjoilemalla piirakkaa ja ryypyt.
Tätä ennen olimme matkanneet jo yli vuorokauden ajan, ei sentään kävellen vaan bussilla, junalla ja taas bussilla. Kaukana kotoa oltiin; taakse jäivät Pietari, Moskova ja Nizhni Novgorod.
Majoituimme vuorimarilaisessa kylässä perheisiin kahden-neljän hengen ryhmissä. Puiset marilaistalot toivat mieleen karjalaiset ja venäläiset talot koristeltuine ikkunoineen.
Pääsimme saunomaan, syömään runsasta illallista ja tutustumaan kyläläisten elämään. Perheissä on vähintäänkin koiria, kissoja ja kanoja, usein myös lehmiä. Kanat ja kukot kuljeskelivat vapaina kylän raitilla. Pihapiirissä viljellään kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Monessa pihassa kasvaa myös viiniköynnös.
Seuraavana päivänä saimme opastusta historiallisessa Aktusolan kylässä. Korkealle kohoavilta valleilta bongailimme aromurmeleita, joille on perustettu suojelualue. Ajoimme piknikille Volgan rantavallille, ja meille tarjoiltiin yöllä pyydettyä Volgan kalaa, leipää, kurkkuja ja tomaatteja ja tietenkin vodkaryypyt. Kuulimme marilaista kansanmusiikkia, jota esitti perinteisiä kanteleita soittava ryhmä laulusolisteineen. Mukana ollut hanuristi innosti koko porukkamme laulamaan ja tanssimaan.
Kävimme vieraisilla puutarhuri, agronomi Sofron Nekrasovin (79 v.) kotona ja puutarhassa. Isäntä tarjoili omatekoista omenaviiniä ja erityisen terveellistä mehiläiskittivahaa (propolista). Sofron läksi mukaamme näköalapaikalle, jotka avautui huikea näkymä alas Volgalle. Hän näytti alhaalta veden alle jääneen kotikylänsä. Volgalla on useita patoja ja voimalaitoksia, jotka ovat hukuttaneet marilaisten kyliä. Veden pinta on noussut 1970-luvulta lähtien 6-8 metriä, ja nyt marilaisia uhkaa vielä veden pinnan nousu viidellä metrillä.
Ajelimme läpi vehmaiden, suurien peltojen. Kiviä ai näkynyt missään vaan hiekkaisia mäkiä, kumpuja ja peltolakeuksia. Pelloilla viljellään enimmäkseen kaalia mutta myös perunaa ja viljaa. Peltoalueita reunustivat lehtipuuryhmät. Koivuja kasvaa paljon, se on marilaisten pyhä puu. ”Kasvitieteilijäryhmämme” tunnisti myös monia meille erikoisia kasveja, muun muassa sinisenä tienvierillä kukkivan sikurin.
Mustavariksien, naakkojen ja harakoiden ohella näimme matkalla paljon haarahaukkoja. Myös merikotka, harmaahaikaroita ja lokkeja bongattiin. Pienemmistä lintulajeista jäivät mieleeni kuusitiainen, varpunen, pikkuvarpunen, punavarpunen, västäräkki, lehtokerttu, ja mustaleppälintu.
Illaksi tulimme Vuori-Marin pääkaupunkiin Tsigmään eli Kosmodemjanskiin, missä majoituimme hotellissa. Tiiviin päivän päätteeksi saimme vielä hauskan teatteriesityksen maailman ainoassa marinkielisessä teatterissa.
Tsigmässä tutustuimme ulkoilmamuseoon. Museoalueen perunamaalla ihmettelimme elinvoimaista koloradonkuoriaiskantaa. Kävimme myös kauppiasmuseossa ja kirkossa.
Iltapäivällä oli ohjelmassa yksi matkan kohokohtia: laivamatka Volgalla. Seilasimme vain meille varatulla pienellä aluksella mitä upeimmassa kesäsäässä aurinkoisella ja tyynellä joella kolmisen tuntia Marinmaalta Tsuvassian tasavaltaan. Leveimmillään joki on yli 20-kilometrinen.
Tulimme maihin Ceboksarissa ja astuimme Moskovan yöjunaan Kanasissa. Maanantaina saimme olla turisteina vielä helteisessä Moskovassa ja ihmetellä mm. Punaisen torin maisemia. Sitten yöjunalla Pietariin ja tiistaina vielä Pietarissa kaupunkikierros ja käynti Pietarin kirkossa ennen bussimatkaa Suomeen.
Matkamme järjestäjänä ja asiantuntevana oppaana toimi vepsäläissyntyinen Leo Baskin, matkatoimisto Ugrimatkojen omistaja. Saksassa asuva Leo on erikoistunut suomalais-ugrilaisten kansojen kieliin ja kulttuurihistoriaan. Saimme kuulla seikkaperäisesti, miten venäläishallinto alistaa pientä (n. 540 000 puhuu maria) marikansaa.
Ritva Kupari