Kolmisopen louhinta ja Kuusilammen avolouhoksen länsipuolella sijaitsevan sivukivialueen KL1 sulkeminen ja peittorakenteen toteuttaminen sekä Kuusilammen sivukivialueen KL2 sulkeminen ja peittorakenteen toteuttaminen, Sotkamo

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto

ymparistolupa.pohjois@avi.fi

Viite: Tiedoksiantokuulutukset Dnrot PSAVI/8746/2023, PSAVI/9228/2024 ja PSAVI/8746/2023

Asia: Muistutus 17.10.2024 kuulutettuihin kolmeen Terrafamen lupahakemukseen Dnrot PSAVI/8746/2023, PSAVI/9228/2024 ja PSAVI/8746/2023, sekä niihin liitettyihin hakemuksiin toimintojen aloittamisiksi muutoksenhausta huolimatta sekä vesilain mukaisiksi valmisteluluviksi.

Alkuperäinen määräpäivä 25.11.2024.

PSAVI ilmoitti meille, että voimme jättää muistutuksen 7.1.2025 mennessä.

Muistutuksen antajat

Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry,

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta kaivosvaltuuskunta-MiningWatch Finland ry,

Vesiluonnon puolesta ry,

Pelastetaan Vaelluskalat ry,

yksityinen henkilö

MUISTUTUS

Muistutukseen osallistuvat yhdistykset lausuvat että

• kyseiset kolme 17.10.2024 erillisinä kuulutettua lupahakemusta kuuluvat kiinteänä osana samaan Terrafamen kaivoksen yhteiseen toimintakokonaisuuteen, jonka kaikkien toimintojen yhteiset ympäristövaikutukset ja -riskit ovat edelleen suurelta osin selvittämättä ja arvioimatta kyseistä toimintakokonaisuutta koskevan pääympäristöluvan myöntämisedellytysten tai -esteiden täyttymisen osoittamiseksi, ja jonka pääympäristöluvan PSAVI 87/2022 valituskäsittely on lupahakemusten kuulutushetkellä 17.10.2024 vireillä hallinto-oikeudessa,
• kyseisen Terrafamea koskevan määräaikaisen pääympäristöluvan PSAVI 87/2022 valituskäsittelyn vireilläolovaikutuksen vuoksi ei hallintoviranomainen PSAVI:lla ole ollut laillista perustetta hyväksyä kyseisiä Terrafamen kolmea hakemusta vireille tulleeksi ennen hallinto-oikeuden ratkaisun lainvoimaiseksi tuloa,
• kyseiset kolme Terrafamen erikseen hakemaa lupahakemusta olisi tullut lupahakemusten lainmukaisuuden harkinnassa käsitellä samaan valituskäsittelyssä olevan määräaikaisen pääympäristöluvan 87/2022 toimintakokonaisuuteen kuuluvina lupahakemuksina, selvittäen että onko lupahakemuksissa esitetty riittävät selvitykset sen valituskäsittelyssä olevan toimintakokonaisuuden ja nyt haettujen toimintojen yhteisistä ympäristövaikutuksista ja -riskeistä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi ja -esteiden puuttumisesta. Tällaisia riittäviä selvityksiä luvan täyttymisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi ei Terrafame lupahakemuksissaan esitä, jonka vuoksi katsomme hallintoviranomainen PSAVI:n tehneen menettelyvirheen hyväksyessään hakemukset vireille tulleeksi ja kuuluttaessaan hakemukset vireille tulleeksi,
• lisäksi koska pääympäristölupaa koskevat valitukset olivat kuulutushetkellä vireillä hallinto-oikeudessa, ei vireilläolovaikutuksen vuoksi hallintoviranomainen PSAVI olisi saanut hyväksyä hakemuksia vireille tulleeksi eikä kuuluttaa hakemuksia vireille tulleeksi ennen hallinto-oikeuden ratkaisua pääympäristöluvasta 87/2022 tehdyistä valituksista, jonka vuoksi katsomme hallintoviranomainen PSAVI:n tehneen myös tältä osin menettelyvirheen hyväksyessään hakemukset vireille tulleeksi ja kuuluttaessaan hakemukset vireille tulleeksi.

Painotamme, että kyseisten kolmen erillisinä kuulutetun lupahakemuksen muistutusajan aikana hallinto-oikeus on tehnyt 19.12.2024 ratkaisun määräaikaisen pääympäristöluvan 87/2022 valituskäsittelystä, ja jossa ratkaisussaan on useilta kohdin muuttanut pääympäristö- ja vesitalousluvan PSAVI 87/2022 lupamääräyksiä sekä lyhentänyt luvan voimassaoloaikaa.

Keskeisinä perusteluina ratkaisulleen hallinto-oikeus lausuu, ettei kaivoksen ympäristö- vesistö- ja ilmapäästövaikutuksia ja -riskejä ole osoitettu riittävästi selvitetyn kyseisen määräaikaisen ympäristöluvan PSAVI 87/2022 myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Koska hallintoviranomainen PSAVI on 17.10.2024 kuuluttanut kyseiset kolme Terrafamen lupahakemusta vireille tulleeksi ja on liittänyt vireilletulokuulutusten kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoiksi Terrafamen lainvastaisesti puutteelliset lupahakemusasiakirjat täydennyksineen, niin annamme muistutuksen

• kuhunkin kuulutettuun lupahakemukseen ottaen huomioon hallinto-oikeuden 19.12.2024 tekemän ratkaisun määräaikaista pääympäristö- ja vesitalouslupapäätöstä PSAVI 87/2022 koskien.
• kuhunkin kuulutettuun lupahakemukseen liitettyihin hakemuksiin toimintojen aloittamisiksi muutoksenhausta huolimatta sekä vesilain mukaisiksi valmisteluluviksi,
• lupahakemuksissa esitettyihin riittämättömiin selvityksiin (oikeammin ei selvityksiä lainkaan) malminrikastuskasoilla toteuttavan uraanin rikastuksen ja uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksista ja -riskeistä, ottaen huomioon sen, ettei hallinto-oikeus 19.12.2024 ratkaisussaan 1738/2024 ole selvittänyt, käsitellyt eikä perustellut päätöksensä perusteluiksi, että malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutukset ja -riskit olisivat osoitettu selvitetyiksi pääympäristöluvan luvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi.

A1. Muistutus kuulutettuun lupahakemukseen Dnro PSAVI/8746/2023; hakemus Kolmisopen alueen louhinnan ympäristö- ja vesitalousluvaksi sekä ympäristöluvan nro 87/2022 olennaiseksi muuttamiseksi, Sotkamo ja Kajaani

Muistutukseen osallistuvat yhdistykset lausuvat, että 17.10.2024 kuulutettu Terrafamen hakema Kolmisopen malmion maa-alueen louhinnan ympäristö- ja vesitalouslupahakemus sekä ympäristöluvan nro 87/2022 olennainen muuttaminen, Sotkamo ja Kajaani, ei kuulutetun kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjojen perusteella täytä lain velvoitteita riittävien selvitysten esittämisestä lupahakemuksen lainmukaisuuden osoittamisesta erityisesti määräaikaisen luvan hakemiseksi tilanteessa, jossa koko kaivoksen toimintaa koskeva määräaikaisen pääympäristöluvan valituskäsittely on vireillä hallinto-oikeudessa, jonka vuoksi edellytykset lupahakemuksen hyväksymiselle vireille tulleeksi eivät täyty.

Kuulutetussa määräaikaisessa lupahakemuksessa ei esitetä perustuslain, hallintolain, ympäristönsuojelulain, vesilain, jätelain ja kaivannaisjäteasetuksen velvoittamia riittäviä selvityksiä koko nykyisen kaivostoiminnan sekä sen kaivostoiminnan laajentamisen Kolmisopen alueelle ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen kokonaisvaltaisen tarkastelun sekä yhteisten vaikutusten arvioinnin perusteeksi sekä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi, jonka vuoksi edellytykset lupahakemuksen hyväksymiselle vireille tulleeksi eivät täyty.

Katsomme positiivisena huomiona, että hallintoviranomainen PSAVI on nyt aikaisempia Terrafamea koskevien lupahakemusten käsittelyjä huolellisemmin pyrkinyt selvittämään Terrafamen hakemuksen luvanmukaisuuden täyttymistä hakemuksen jättämisen jälkeen ennen hakemuksen hyväksymistä vireille tulleeksi ja kuuluttamista (useita täydennyspyyntöjä), mutta siitä huolimatta on jälleen hyväksynyt vireille tulleeksi Terrafamen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen, jossa ei ole esitetty lainsäädännön velvoittamia riittäviä selvityksiä lupahakemuksen lainmukaisuuden perusteluiksi eikä riittäviä selvityksiä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamisesta koko aikaisemman luvan PSAVI 87/2022 toimintojen sekä nyt haetun luvan PSAVI/8746/2023 yhteisen toimintakokonaisuuden yhteisten ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämisen suhteen.

Koska kuulutetun hakemuksen PSAVI/8746/2023 edellytykset lupahakemuksen hyväksymiseksi vireille tulleeksi eivät täyty riittämättömien ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämisen vuoksi, on hallintoviranomainen PSAVI tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään lupahakemuksen vireille tulleeksi ja kuuluttaessaan vireille tulleeksi määräaikaisen lupahakemuksen, joka ei täytä lainsäädännön velvoitteita lupahakemuksen lainmukaisuuden osoittamiseksi ja jossa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Hallintoviranomainen on myös tehnyt menettelyvirheen liittäessään kuulutuksen kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjaksi Terrafamen lainvastaisesti puutteellisen lupahakemuksen, jonka vuoksi kuulutettu kuulemis- ja lausuntopyyntömenettely on perustuslain, hallintolain, ympäristönsuojelulain ja vesilain vastainen, koska kuulutettujen oleellisten puutteellisten kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjojen perusteella lausujat eivät voi muodostaa lausumisharkintaansa riittäviin ja luotettaviin selvitysasiakirjoihin perustuen.

Perustelut muistutuksen kohtaan A1.

1. Terrafamen koko kaivostoiminnan ympäristövaikutusten ja -riskien kokonaisvaltaista selvitystä ja tarkastelua ei ole tehty, eikä toimenpiteitä niiden ympäristöriskien hallitsemiseksi ja pienentämiseksi ole kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoissa esitetty luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Terrafamen nykyisen koko kaivostoiminnan ympäristöriskit ovat edelleen olemassa eikä kaikilta osin riskejä ei ole selvitetty eikä pystytty vähentämään. Noita edelleen olemassa olevia ympäristöriskejä osoittaa vuonna 2022 myönnetyn uuden pääympäristöluvan nro 87/2022 voimassaolon rajaaminen lupahakemuksesta poiketen vain määräajaksi, sekä lisäksi se että tuokin uusi pääympäristölupapäätös nro 87/2022 on valituskäsittelyssä riittämättömien selvitysten vuoksi, jonka vuoksi lupapäätös 87/2022 on uuden lupahakemuksen PSAVI/8746/2023 kuuluttamishetkellä 17.102024 lainvoimainen vain hallinto-oikeuden välipäätöksen sallimalta osin.

17.10.2024 kuulutetussa Kolmisopen alueelle kohdistuvan toiminnan lupahakemuksen kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjassa ei esitetä riittäviä selvityksiä (oikeammin ei selvityksiä lainkaan) niiden koko Terrafamen kaivostoimintaa koskevista edelleen olemassa olevista ympäristövaikutuksista ja -riskeistä, eikä selvityksiä toimenpiteiksi niiden ympäristövaikutusten ja -riskien oleellisiksi pienentämisiksi tai rajaamisiksi, ei edes hakemuksessa esitetyn Kolmisopen maa-aluetta koskevan suunnitellun ensimmäisen toteutusvaiheen osalta, saati selvityksiä ympäristöriskien kehittymisestä hakemuksessa esitellyn koko Kolmisoppi-alueen myöhempien toteutusvaiheiden osalta.

Edellä kuvatun mukaisesti 17.10.2024 kuulutettu Terrafamen uusi hakemus uudeksi määräaikaiseksi ympäristöluvaksi ei täytä YSL 7 §:ssä kuvattua keskeisimpää perusvelvollisuutta ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä.

YSL 7.2 §:n perustelujen mukaan säädös on tarkoitettu muistutukseksi paitsi toiminnanharjoittajalle myös sekä lupaviranomaiselle että valvontaviranomaiselle velvollisuudesta noudattaa tiettyjä jätelaissa sekä kemikaalilaissa ja EU:n kemikaalilainsäädännössä säädettyjä velvoitteita.

Kulutettu kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirja ei täytä hallintolain HL 1, 6, 9, 16, 20, 25, 31 §:ien velvoitteita, eikä YSL 1, 5 , 7, 16, 17 ja 20 § :ien velvoitteita koko toiminnassa olevan kaivostoiminnan ja nyt kuulutetun hakemuksen yhteisten koko toimintaa koskevien ympäristöriskien selvittämisestä ja niistä aiheutuvien haitallisten vaikutusten ja -riskien pienentämisestä huomioiden HL:n, YSL:n, VL:n sekä jätelain ja kaivannaisjätteitä koskevat säädökset.

Koko kaivoksen toiminnan ja nyt haetun hakemuksen Kolmisoppialueelle suunniteltujen toimintojen yhteisiä ympäristövaikutuksia ja -riskejä ei ole Yhtiön aikaisemmissa määräaikaisissa luvissa eikä myöskään nyt haetussa uudessa määräaikaisissa lupahakemuksessa selvitetty HL:n, YSL:n ja VL:n velvoitteiden mukaisesti, jonka vuoksi luvan myöntämisedellytykset eivät täyty edes määräaikaisen ympäristö- ja vesitalousluvan myöntämiseksi, joten myöskään edellytykset lupahakemuksen hyväksymiseksi vireille tulleeksi eivät täyty.

Viittaamme lupahakemuksen liitteenä 14.6.2024 jätettyyn Terrafamen vastaukseen PSAVI:n selvityspyyntöön tarvittavasta ympäristölupapäätös PSAVI 87/2022 muutostarpeesta huomioiden Vaasan hallinto-oikeuden antama välipäätös pääympäristöluvan valitusasiassa.

Katsomme, ettei Terrafame vastauksessaan PSAVI:lle esitä riittäviä oikeudellisia perusteluja uudelle määräaikaiselle hakemukselle määräaikaisen pääympäristöluvan 87/2022 muuttamiseksi tilanteessa, jossa määräaikainen pääympäristöluvan valituskäsittely on vireillä hallinto-oikeudessa, ja hallinto-oikeus on antanut asiaan välipäätöksen.

Katsomme myös, ettei Terrafame vastauksessaan PSAVI:lle tosiasiassa anna selvitystä hallinto-oikeuden välipäätöksessä lausuttuihin selvitystarpeeseen koko kaivoksen ympäristövaikutuksista – ja riskeistä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen edellytysten arvioimiseksi.

Katsomme, ettei Terrafame ole riittävällä tavalla vastannut PSAVI:lle määräaikaista pääympäristölupaa 87/2022 koskevasta hallinto-oikeuden välipäätöksen merkityksestä ja huomioon ottamisesta hakiessaan olennaista muutosta kyseiseen määräaikaiseen ympäristölupaan PSAVI 87/2022.

Vireilläolovaikutuksen huomioon ottaminen

Katsomme ettei hallintoviranomainen PSAVI ole riittävällä tavalla ottanut huomioon vireilläolovaikutusta lupahakemuksen lainmukaisuutta harkitessaan hakemuksen hyväksymistä vireille tulleeksi.

Koska PSAVI on hyväksynyt Terrafamen uuden määräaikaisen lupahakemuksen vireille tulleeksi, on hallintoviranomainen tehnyt HL:n, YSL:n ja VL:n vastaisen menettelyvirheen hyväksyessään riittämättömiin lainmukaisuusselvityksiin sekä riittämättömiin selvityksiin luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi perustuvan lupahakemuksen koko kaivoksen toimintojen yhteisten ympäristöriskien selvittämisestä vireille tulleeksi ja kuuluttaessaan kyseisen riittämättömiin selvityksiin perustuvan hakemuksen vireille tulleeksi, ja liittäessään kuulutuksen liitteeksi kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjan, joka perustuu hakijan lainvastaisesti puutteellisiin ja riittämättömiin selvityksiin lupahakemuksen lainmukaisuudesta sekä riittämättömiin selvityksiin luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi koko kaivoksen toimintojen yhteisten ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämisestä ja pienentämisistä.

17.10.2024 kuulutettujen kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjojen perusteella muistuttajat ja lausuntojenantajat eivät voi muodostaa lausuntoharkintaansa riittäviin ja luotettaviin selvityksiin perustuen koko kaivoksen kaikkien toimintojen ympäristövaikutuksista ja -riskeistä, jonka vuoksi kuulemis- ja lausuntopyyntömenettelyssä on PSAVI tehnyt menettelyvirheen.

2. Erillisenä kuulutettu hakemus Dnro PSAVI/8746/2023 uudeksi määräaikaiseksi ympäristönsuojelu- ja vesitalouslupahakemukseksi Kolmisopen alueelle ei täytä lupahakemukselle asetettuja vaatimuksia

Viittamme edeltävässä kohdassa lausuttuun.

Viittaamme HL 25 §:ään sekä YSL 41 § ’Luvan hakeminen samalla toiminta-alueella sijaitseville toiminnoille’. Kohta koskee samalla toiminta-alueella sijaitsevia, erikseen luvanvaraisia toimintoja. Lupien hakeminen samanaikaisesti voi olla tarpeen, kun toiminnoilla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä.

Viittaamme YSL:n 87 §:ään, jonka mukaan ympäristölupapäätös määrätään olemaan voimassa toistaiseksi. Se voidaan kuitenkin määrätä olemaan voimassa määräajan toiminnanharjoittajan hakemuksesta tai jos siihen on toiminnan erityisiin ominaisuuksiin, siinä käytetyn tekniikan tai käytettyjen menetelmien uutuuteen tai toiminnan haitallisten vaikutusten arvioinnin vaikeuteen liittyvä painava syy.

Painotamme, että nykyiselle Terrafamen kaivoksen nimellä toimivalle kaivokselle on myönnetty ns. alkuperäinen pääympäristö- ja vesitalouslupa maaliskuussa 2007 toistaiseksi voimassa olevana.

Vuonna 2010 ilmeni, että kaivoksen päätuotteeseen nikkelirikasteeseen oli sitoutunut niin suuressa määrin uraania, että nikkelirikasteen jalostajayhtiön Norilsk Nickel Harjavallan rikastusprosessi tukkeutui uraanin vuoksi, jonka vuoksi Harjavalta haki STUK:ilta uraanin tuottamislupaa. Harjavallan prosessi tukkeutui Talvivaaran kaivoksen uraanista, vaikka Talvivaaran kaivoksen vuoden 2007 pääympäristöluvassa ei uraania edes mainittu.

Vaikka uraaniongelma tuli tuolloin julkiseksi, ei Talvivaara-yhtiö hakenut uraanin tuottamislupaa suurissa malminrikastuskasoissa, vaan jätti valtioneuvostolle hakemuksen saadakseen luvan uraanin talteen ottamiseksi metallien talteenottolaitokseen rakennettavassa uudessa uraanin uuttoprosessissa, joka tulisi korvaamaan vuoden 2007 luvassa myönnetyn uraanin saostusprosessin (jota ei ollut erikseen haettu eikä yksilöity uraanin saostusprosessiksi).

Kyseisellä uraanin saostusprosessin tilalle rakennettavalla uraanin uuttoprosessilla saataisiin ”talteenotetun” uraanin laatu nousemaan kansainvälisten uraanimarkkinoiden vaatimalle ’ yellow-cake’ tasolle. Kyse olisi siis luvan hankkimiseksi kansainvälisille uraanimarkkinoille pääsemiseksi, mutta sellaisella erikoisella menettelyllä ettei uraanin tuottamislupaa malminrikastuskasoilla haettu, vaan vain lupaa tuotetun uraanin talteenottamiseksi prosessiliuoksesta uuden rakennettavan uuttolaitoksen avulla.

Siten tuolloinen Talvivaara-yhtiön hakema uraanin talteenottolupahakemus ei ollut lupahakemus uraanin rikastamiseksi suurissa malminrikastuskasoissa, vaan hakemus rikastusprosessin loppuvaiheessa toteutettavalle ”uraanin talteenottamiselle”, eikä kyseisen uraanin talteenottolaitosta varten tehdyt ympäristölupahakemukset sisältäneet riittäviä selvityksiä (oikeammin ei selvityksiä lainkaan) malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ja -käsittelyn ympäristövaikutuksista ja -riskeistä.

Ei sisältynyt silloin, eikä ole sisältynyt myöhemminkään uudestaan valtioneuvostolle jätettyihin uraanin talteenottolaitoksen lupahakemuksiin, eikä sellaisia malminrikastuskasoilla toteutettavien uraanin rikastuksen ympäristövaikutusten ja -riskien selvityksiä ole myöskään sisältynyt kaivosta koskeviin useisiin pääympäristölupahakemuksiin ja lupakäsittelyihin.

Painotamme kaivoksen pääympäristöluvan luvanmyöntämisedellytysten täyttymisen selvittämisen kannalta olevan oleellisen merkityksellistä se, ettei suurissa malminrikastuskasoissa toteutettavan malmirikastuksen ympäristövaikutuksia ole selvitetty eikä arvioitu, eikä siinä yhteydessä toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksia ole arvioitu luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi. Ei ole arvioitu vieläkään.

Vuonna 2010 Talvivaaran kaivoksen sakka-altaat vuotivat myrkyllisiä uraaniliuoksia ympäristöön ja vesitöihin.

Samaan aikaan oli voimassa alkuperäinen pääympäristölupa, joka olisi tullut alkuperäisen lupamääräyksen mukaisesti tarkistaa kaivoksen vesistövaikutusten uudelleen arvioimiseksi, mutta Talvivaara-yhtiö katsoi vastoin alkuperäistä lupamääräystä, ettei sellaista tarkistustarvetta ole. Eikä edes hakenut lupaa uraanin rikastamiseksi malminrikastuskasoilla eikä esittänyt selvityksiä malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksista, eikä ympäristöselvityksiä saostusprossissa pääprosessiliuoksesta erotetun uraanisakan pumppaamisesta sakka-altaisiin, eikä riskiarviota sakka-altaiden rakenteiden riittävyydestä altaisiin pumpatun uraanisakan vuoksi.

Syksyllä 2012 Talvivaaran kaivoksen sakka-altaat vuotivat jälleen uraanisakkavuotoliemiä ympäristöön, soille, lähijärviin ja vesistöihin. Vuotivat uraanisakkaa, vaikka vieläkään ympäristöluvassa ei uraania mainittu. Vuotoliemien analyysituloksiin perustuen STUK teki maanantaina 19.11.2012 päätöksen:

”Kaikkea Talvivaaran vesienkäsittelyä on pidettävä säteilytoimintana, koska kaivospiirin ulkopuolella uraanipitoisuudet Lumijoen vedessä nousivat niin suureksi, että ne ylittivät uraanin säteilyvaikutuksiin perustuvan enimmäistason 100 mikrogrammaa litrassa. Tästä syystä STUK antoi suosituksen olla käyttämättä juoma‐ tai ruokavetenä vettä, jossa uraanipitoisuus ylittää edellä mainitun arvon.”

Vuoden 2012 ympäristöön vuotaneen uraanimyrkkytulvan vuoksi Talvivaara-yhtiö oli pakotettu hakemaan uutta ympäristölupaa voidakseen jatkaa toimintaansa. Keväällä 2013 sakka-allas vuoti uudestaan. jonka vuoksi ympäristölupaviranomainen PSAVI antoi keväällä 2013 nopeutettuna menettelynä erillisen osapäätöksen kaivoksen jätevesien juoksutuksia koskien. Siinä päätöksessä PSAVI asetti jätevesien uraanipitoisuuksille rajan 10 µg/l. [perustuen STUK:in aikaisempaan päätökseen Talvivaaran kaivoksen vesienkäsittelyjen pitämisestä säteilytoimintana.] Se PSAVI:n lupamääräys koski kaivoksen jätevesien uraanipitoisuuksia, ei kaivoksen malminrikastustoimintoja malminrikastuskasoilla, jossa se uraani on tuotettu, ja saostuslaitoksen jäteliemen mukana sakka-altaisiin pumpattu. Sakka-altaiden puutteellisten rakennemääräysten ja toimintaa koskevien lupamääräysten vuoksi se on sitten rakenteiden pettämisen vuoksi ympäristöön ja vesistöihin päätynyt.

Talvivaara-yhtiö haki uutta pääympäristölupaa ja PSAVI myönsi luvan PSAVI 36/2014/1 toistaiseksi voimassa olevana.

Hallinto-oikeus ja KHO kumosivat alkuperäisen pääympäristöluvan sekä luvan PSAVI 36/2014/1 päättymään vuoden 2018 loppuun, sallien kuitenkin luvan PSAVI 36/2014/1 jatkuvan tilapäisesti voimassa olevana siihen saakka, kunnes velvoitettu toiminnanharjoittajan viimeistään 31.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu.

Alkuperäisen pääympäristöluvan sekä uuden pääympäristöluvan PSAVI 36/2014/1 kumoamisten syynä oli se, ettei toiminnan erityisten ominaisuuksien, käytettyjen menetelmien ja toiminnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten sekä ympäristöriskien selvittämistä ja arviointia oltu tehty riittävästi luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi, sekä se ettei kaivos ole koko toiminta-aikanaan toiminut voimassa olevan lupansa mukaisesti.

KHO määräsi toiminnanharjoittajan tekemään koko toimintaansa koskeva uusi YVA-selvitys ja hakemaan siihen perustuva uusi koko kaivostoimintaa koskeva ympäristö- ja vesitalouslupahakemus, mikäli aikoo jatkaa toimintaansa.

Sellaista yhtenäistä koko toimintaa koskevaa YVA-selvitystä ja siihen perustuvaa ympäristö- ja vesitalouslupahakemusta ei Terrafame kuitenkaan tehnyt, vaan teki kaksi toisistaan erillistä YVA-selvitystä (erikseen vesistövaikutuksista ja erikseen kaivoksen toiminnallisen toiminnan ympäristövaikutuksista) ja niihin liittyvät lupahakemukset.

Täten KHO:n velvoittamaa koko toimintakokonaisuuden yhteisiä ympäristövaikutuksia ja riskejä ei Terrafame tuolloin YVA-menettelyssä selvittänyt kokonaisuutenaan, eikä esittänyt suunnitelmia ja toimenpiteitä koko toimintakokonaisuuden ympäristövaikutusten ja -riskien pienentämiseksi. Menettelyn seurauksena Terrafamen 31.8.2017 jätetty uusi ympäristö- ja vesitalouslupahakemus ei perustunut koko toimintakokoisuuden ympäristövaikutusten ja -riskien kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja niiden riskien pienentämiskeinojen selvittämiseen.

Viittaamme PSAVI:n myöntämään pääympäristölupaan PSAVI 36/2014/1, joka jatkui usean vuoden ajan tilapäisesti voimassa olevana tuon KHO:n määrittämän päättymisajan 30.12.2018 jälkeenkin, koska Terrafame toistuvasti muutti useaan kertaan 31.8.2017 jättämäänsä hakemusta, jolloin asian ratkaisu lupaviranomaisessa aina siirtyi eteenpäin.

Painotamme, että kyseistä pitkään tilapäisesti voimassa ollutta pääympäristölupaa PSAVI 36/2014/1 ei nytkään ole PSAVI:n ylläpitämällä Terrafamea koskevalla lupatietosivustolla, minkä katsomme lupaviranomaisen YSL 222 ja 223 §:ien vastaiseksi menettelyvirheeksi.

Kyseinen lupapäätös PSAVI 36/2014/1 on kuitenkin ollut kahdeksan vuoden ajan Terrafamen kaivoksen toimintaa ja sen toiminnan raja-arvoja määrittävä lainvoimainen pääympäristölupa tilapäisyydestään huolimatta, ja on edelleenkin voimassa niiltä osin kuin PSAVI:n 20.6.2022 myöntämä uusi pääympäristölupa 87/2022 ei mahdollisesti ole tullut tai tule lainvoimaiseksi hallinto-oikeuden ja/tai myöhemmin KHO:n käsittelyssä.

PSAVI:n 20.6.2022 myöntämä uusi pääympäristölupa nro 87/2022 on myönnetty poikkeuksellisesti määräaikaisena. Vaikka Terrafamen kohdalla poikkeuksellisuus vaikuttaakin olevan pääsääntö ympäristöluvissa, niin sellaiseksi pääsäännöksi ei ympäristönsuojelulaki poikkeuksia salli.

YSL:n 87 §:än mukaan määräaikainen lupa voidaan määrätä, jos toiminnan haitallisten vaikutusten arvioinnin vaikeuteen liittyy painava syy. Tällaista ympäristövaikutusten arvioinnin vaikeutta ei Terrafame lupahakemuksessaan selostanut, eikä hakenut niihin selvitysvaikeuksiin perustuen määräaikaista lupaa, vaan haki toistaiseksi voimassa olevaa pääympäristölupaa, mutta määräaikaisena PSAVI luvan nro 87/2022 myönsi. Määräaikaisen luvan perusteluna PSAVI lausuu olevan nimenomaan koko toiminnan haitallisten vaikutusten arvioinnin vaikeudet.

Painotamme, että Terrafamen kaivoksen jatkuva ja toistuva määräaikaisten tai tilapäisten pääympäristölupien varassa toimiminen osoittaa, ettei alkuperäisen vuoden 2007 pääympäristöluvan, sen jälkeen myönnetyn pääympäristöluvan PSAVI 36/2014/1, eikä myöskään 20.6.2022 myönnetyn PSAVI 87/2022 pääympäristöluvan luvan myöntämisedellytysten täyttymistä ole riittävästi ja luotettavasti selvitetty lainsäädännön velvoitteiden mukaisesti toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämiseksi, rajaamiseksi ja/tai estämiseksi.

Painotamme, ettei hallintoviranomainen PSAVI lupapäätöksen 87/2022 selostuskuvauksessa, lupamääräyksissä eikä lupamääräysten perusteluissa käytä ympäristönsuojeluasetuksen kohdan 7 §:n mukaista käsitettä malmin rikastamo eikä myöskään YSL:n käsitettä malmin rikastaminen.

Tämä toistuva YSL:n mukaisten käsitteiden käyttämättömyys lupapäätöksissä on katsottava hallintoviranomainen PSAVI:n toistuvaksi hallintolain 9 §:n vastaiseksi menettelyvirheeksi. Viittaamme HL 9 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin, jossa viitataan kielenkäytön laadulla ja virkamiehen tavalla ilmaista asioita olevan merkitystä perustuslain 21 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon takeiden toteutumisen kannalta. Varsinkin laillisuusvalvontaa koskevassa käytännössä on kiinnitetty huomiota selkeän ja asianmukaisen kielenkäytön vaatimuksiin osana hyvää hallintoa.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että kaikissa Talvivaaran kaivoksen aikaisemmissa luvissa käytetty YSL:n mainitsemien käsitteiden malminrikastus ja malminrikastamo käyttämättömyys lupahakemuksissa, kuulemis- ja lausuntopyyntömenettelyissä sekä lupapäätöksissä on menettelyvirhe, joka on osaltaan erityisesti vaikuttanut siihen, ettei kaivoksen malminrikastustoiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja -riskejä ole selvitetty YSL:n velvoitteen mukaisesti lupahakemuksissa, kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoissa kuulemis- ja lausuntopyyntömenettelyn perusteiksi eikä lupapäätösharkinnoissa riittävästi sen selvittämiseksi, että aiheutuuko malminrikastuksesta sellaisia haitallisia ympäristövaikutuksia tai -riskejä, jotka lupamääräyksillä tulee rajoittaa, ja ellei lupamääräyksillä niitä riskejä pystytä rajoittamaan sen arvioimiseksi ovatko ne selvittämättömät riskit este luvan myöntämiselle.

Tällaisia malminrikastustoiminnasta aiheutuvia ympäristövaikutuksia ja -riskejä ei ole riittävästi arvioitu eikä malminrikastuksen ympäristövaikutusten pienentämiseksi ole annettu lupamääräyksiä. Sellaisia lupamääräyksiä ei ole annettu, eikä ympäristönsuojelulain mukaista käsitettä malminrikastus ole selvitetty, arvioitu eikä käytetty lupaprosessissa ja -harkinnassa.

Katsomme, että PSAVI on lupapäätöksen nro 87/2022 perusteeksi osittain arvioinut ja todennut kaivoksen toiminnasta aiheutuvan hallitsematonta ympäristöriskiä, jonka vuoksi on myöntänyt vain määräaikaisen ympäristöluvan.

Niihin selvittämättömiin ympäristöriskeihin sisältyy myös riittämättömät selvitykset (oikeammin ei selvityksiä lainkaan) malminrikastustoiminnan ympäristövaikutuksista (huomioiden erityisesti niihin liittyvät pitkäaikaisvaikutusten selvittäminen, oikeammin selvittämättömyys), jonka vuoksi määräaikainen lupapäätös 20.6.2022 on tehty riittämättömiin selvityksiin ja riittämättömiin lausuntoihin perustuen.

17.10.2024 kuulutetun lupahakemuksen aikaan lupapäätös nro 87/2022 on valituskäsittelyssä ja Vaasan hallinto-oikeus on 23.01.2024 tehnyt välipäätöksen 76/2024, jossa hallinto-oikeus määräsi:

”Luvan saaja saa aloittaa tämän päätöksen mukaisen kaivostoiminnan ja metallien talteenottotoiminnan Sotkamossa ja Kajaanissa sijaitsevan Talvivaaran kaivospiirin alueella ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista tätä lupapäätöstä noudattaen. Aloittamisoikeus ei koske seuraavia toimintoja:

tuotannon nostaminen siten, että vuosittain Kuusilammen louhoksesta louhitaan enintään 18 miljoonaa tonnia malmia ja enintään 45 miljoonaa tonnia sivukiveä,

toisen vaiheen kasaliuotus uusilla lohkoilla 5–8,

jätteen laitos- tai ammattimaisena käsittelynä suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavat kaivannaisjätteen jätealueet; toisen vaiheen liuotusalueen uusien lohkojen 5–8 alapuoliset sivukiven läjitysalueet sekä suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavat kaivannaisjätteen jätealueet;

uusi toisen vaiheen liuotusalue, lohkot 5–8.”

Määräys on voimassa siihen saakka, kunnes pääasiaa koskevat valitukset on hallinto-oikeudessa ratkaistu tai kunnes asiasta toisin määrätään.

Hallinto-oikeus antaa valituksiin päätöksen myöhemmin erikseen.”

Painotamme, että välipäätöksessä hallinto-oikeus lausuu myös, että

Olemassa olevaa toimintaa koskee Pohjois-Suomen aluehallintoviraston 30.4.2014 antama ympäristö- ja vesitalouslupapäätös numero 36/2014/1, jonka mukaan Kuusilammen avolouhoksesta saa louhia 15 miljoonaa tonnia malmia ja 30 miljoonaa tonnia sivukiveä vuodessa. Voimassa oleva olemassa olevaa toimintaa koskeva ympäristölupa on muutettu määräaikaiseksi Vaasan hallinto-oikeuden 28.4.2016 antamalla päätöksellä numero 16/0090/2. Korkein hallinto-oikeus ei 9.5.2017 antamallaan päätöksellä taltionumero 2158 muuttanut ympäristöluvan voimassaoloa koskevaa määräystä. Myös muut toimintaa koskevat lainvoimaiset lupapäätökset on määrätty olemaan voimassa määräaikaisesti. Toimintaa jatkaakseen yhtiön on tullut hakea toiminnalleen uutta ympäristö- ja vesitalouslupaa 31.8.2017 mennessä.

Terrafame Oy on 30.8.2017 aluehallintovirastossa vireille panemallaan ja myöhemmin täydentämällään hakemuksella hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristö- ja vesitalouslupaa Sotkamossa ja Kajaanissa sijaitsevalle monimetallikaivokselle ja metallien talteenottoprosesseille kaikkine apuprosesseineen. Hakemus on olemassa olevan toiminnan jatkamisen lisäksi koskenut toiminnan huomattavaa laajentamista ja useita uusia toimintoja.

Kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjan mukaan Terrafame perustelee Kolmisoppea koskevan uuden määräaikaisen lupahakemuksen hakemistaan:

Kolmisopen lupahakemuksen käsittely / liityntä päälupaan

• Vireilläolovaikutuksella (lis pendens) ei ole vakiintunutta asemaa ympäristölupia koskevassa oikeuskäytännössä. YSL:ssä tai hallintolaissa ei ole säännöksiä, jotka kategorisesti kieltäisivät samaa laitosta koskevan ympäristölupahakemuksen käsittelyn tilanteessa, jossa edellinen lupapäätös on vailla lainvoimaa.

• Kolmisopen maa-alueen louhimisen luvittamisessa ei ole kyse vireilläoloperiaatteen tarkoittamalla tavalla ”samasta asiasta” kuin Terrafamen päälupaa koskevassa asiassa, sillä Kolmisopen lupa-asiassa on kyse toiminnan olennaisesta muutoksesta (uutta toimintoa koskeva laajennus).

Vastoin Terrafamen lausumaa katsomme, että vireilläolovaikutuksen vuoksi hakemus Terrafamen kaivoksen pääympäristöluvan olennaiseksi muuttamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi Kolmisopen alueelle on sidoksissa Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyssä olevaan valitusasiaan ympäristöluvasta nro 87/2022.

Tämän vireilläolovaikutuksen vuoksi hallintoviranomainen PSAVI:lla ei ole lainmukaista perustetta katsoa Terrafamen uuden määräaikaisen lupahakemuksen (johon sisältyy valituskäsittelyssä olevan luvan 87/2022 olennainen muuttaminen) täyttävän lainsäädännön vaatimukset, jonka vuoksi PSAVI:lla ei myöskään ole lainmukaista perustetta hyväksyä hakemus vireille tulleeksi. (vireilläolovaikutus).

Terrafame lausuu määräaikaisen luvan hakemisen perustelukseen, ettei ympäristönsuojelulaissa tai hallintolaissa ei ole säännöksiä, jotka kategorisesti kieltäisivät samaa laitosta koskevan ympäristölupahakemuksen käsittelyn tilanteessa, jossa edellinen lupapäätös on vailla lainvoimaa. Tältä osin Terrafame tulkitsee lainsäädäntöä virheellisesti. Viittaamme erityisesti hallintolain 1 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kuvauksiin sekä siinä esitettyihin viittauksiin perustuslain 21 §:n velvoitteista sekä YSL 1 §:n perusteluihin.

Viitaten edellä esitettyihin perusteluihin lausumme, ettei Terrafamen hakemalle määräaikainen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä ympäristöluvan nro 87/2022 olennainen muuttaminen -lupahakemuksen luvan myöntämisedellytykselle ole lain edellyttämiä perusteita eikä edellytyksiä ennen lupapäätöksen PSAVI 87/2022 vireillä olevan valituskäsittelyjen lainvoimaista ratkaisua, jonka vuoksi luvan myöntämisedellytykset nyt kuulutetulle Kolmisoppea koskevalle määräaikaiselle lupahakemukselle puuttuvat ja siten puuttuvat myös edellytykset lupahakemuksen vireilletulon hyväksynnälle.

Tämän vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen kuuluttaessaan vireille tulleeksi hakemuksen, joka ei täytä lain edellyttämiä hakemusperusteita eikä edellytyksiä luvan hyväksynnälle.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 tekemään ratkaisuun 1738/2024 luvan PSAVI 87/2022 valitusasiassa. Hallinto-oikeus perustelee lukuisten lupamääräysten muuttamista tai uusien määräysten antamista sekä luvan voimassa olon lyhentämistä sillä, että koko toiminnan ympäristö-, vesistö- ja ilmapäästöjen vaikutuksia ei ole riittävästi selvitetty kyseisen luvan PSAVI 87/2022 luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Katsomme kyseisen hallinto-oikeuden ratkaisun 1738/2024 osoittavan edellä kuvatut muistutuksemme perustelut oikeiksi siitä, ettei kaivoksen toimintaa koskevia ympäristövaikutuksia ja -riskejä ole selvitetty riittävästi, jonka vuoksi siihen pääympäristölupaan kiinteästi liittyville uusille ympäristölupahakemuksille ei ole olemassa oikeudellisesti päteviä perusteita.

3. Erillisenä kuulutettu määräaikainen Kolmisoppea koskevalle ympäristö- ja vesitalouslupahakemukselle ei ole tosiasiallisia ja päteviä perusteita

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjan mukaan Terrafame lausuu määräaikaisen hakemuksensa perusteluksi, että

Kolmisopen osalta ympäristölupa voitaisiin tässä vaiheessa myöntää päälupaa vastaavasti määräaikaisena voimassa 31.3.2030 asti tai siihen saakka, kunnes viimeistään 31.3.2029 vireille pantu uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu

Kaivoksen päälupa kattaa Kuusilammen avolouhoksen toiminnan lisäksi louhittavan malmin käsittelyn välivarastoinnista eteenpäin, kuten mm. metallien rikastus- ja talteenottoprosessin.

Pääluvassa luvitetut prosessit, niiden alueellinen laajuus, määrä, kapasiteetti tai päästöt eivät muutu Kolmisopen maa-alueen louhimisen johdosta määräaikaisen luvan voimassaoloaikana.

Vuosittainen kokonaislouhintamäärä ei myöskään muutu Kolmisopen maa-alueen louhimisen lisäämisestä huolimatta.

Kuten Terrafame itse perustelee, ei tällä Kolmisopen maa-alueen louhintalupahakemuksella ole tarkoitus eikä myöskään tosiasiallista toimintavaikutusta haettavan luvan voimassaolon aikana kaivoksen luvanmukaiseen vuosittaiseen kokonaislouhintamäärään, malminrikastusprosesseihin, rikastusprosesseissa tuotettuihin metallirikasteisiin ja niiden rikastejakeiden käsittelyihin, rikastusprosessien jätejakeisiin ja niiden varastointiperiaatteisiin kaivospiirin alueelle.

Koska tällä määräaikaisella Kolmisoppea koskevalla YSL:n mukaisella lupahakemuksella ei tosiasiallisesti ole haettavan määräaikaisen luvan voimassaolon aikana mitään merkittävää vaikutusta kaivoksen toimintaan nykyistä toimintaa määrittävän valituskäsittelyssä olevaan määräaikaiseen pääympäristölupaan 87/2022 nähden, niin tällä määräaikaisella lupahakemuksella ei myöskään tosiasiallisesti osoiteta olevan sellaisia koko kaivoksen toiminnan kannattavuuteen tai aluetalouteen kohdistuvia positiivisia vaikutuksia, joilla Terrafame määräaikaista hakemustaan perustelee.

Viittaamme YSL 48 ja 49 §:iin, joiden mukaan lupaharkinta ja lupapäätös tulee perustua toiminnan ympäristö-, vesistö- ja luontovaikutusten selvittämiseen (luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittaminen). Täten ympäristölupapäätöstä ei voi tehdä toiminnanharjoittajan edun eikä yleiseen etuun (työpaikkojen vaikutus aluetalouteen) perustuen. Siten kaivoksen oletetut aluetaloudelliset laskennalliset perustelut eivät YSL:n mukaan kelpaa lupapäätöksen perusteeksi, vaan lupapäätös on tehtävä YSL 48 ja 49 §:iin perustuen.

Kaikkeen edellä lausuttuun viitaten katsomme, etteivät Terrafamen määräaikaisessa ympäristölupahakemuksessa esitetyt luvan hakemisen perustelut eikä lupahakemuksessa ole esitetty riittäviä selvityksiä luvan täyttymisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi, jonka vuoksi myöskään hakemuksessa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä lupahakemuksen vireille tulon hyväksymiseksi.

Tämän vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään lupahakemuksen vireille tulleeksi ja kuuluttaessaan vireille tulleeksi määräaikaisen hakemuksen, jossa ei ole esitetty tosiasiallisia perusteita hakemukselle eikä riittäviä selvityksiä hakemuksen myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

4. Kuulutettu määräaikainen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus ei täytä luvan myöntämisedellytyksiä

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

4.1 Lupahakemus ei täytä YSL 1 §:n tarkoitusta

Viittaamme YSL:n 1 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin.

Kuuletussa kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjassa ei selosteta riittävästi (oikeammin ei ollenkaan) valituskäsittelyssä olevan pääympäristöluvan määräaikaisuuteen vaikuttaneita useita selvittämättömiä ympäristövaikutuksia ja -riskejä:

• koko toiminnan ympäristövaikutusten riittämätön selvittäminen sekä olemassa olevien ympäristöriskien riittämätön selvittäminen
• riittämättömät selvitykset ympäristövaikutusten pienentämiseksi sekä ympäristöriskien poistamiseksi

Edellä kuvatut oleelliset puutteet koko toimintaa koskevan ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämisessä pääympäristöluvan lupahakemuksessa (jotka puutteet johtivat pääympäristöluvan 87/2022 myöntämiseen hakemuksesta poiketen vain määräaikaiseksi) ja jotka puutteet johtivat myös luvan valituskäsittelyyn ja hallinto-oikeuden ratkaisuun 19.12.2024), olivat lupahakemuksen kuuluttamishetkellä selvittämättä ja ovat edelleenkin selvittämättä.

Tämän vuoksi koko Terrafamen toiminnan sekä siihen toimintaan kiinteästi liittyvän määräaikaisen Kolmisoppihakemuksen yhteisten ympäristövaikutusten ja ympäristöriskien oleellisen puutteellinen selvittäminen ovat esteitä myös määräaikaisen luvan myöntämiselle ja siten ovat esteenä myös lupahakemuksen vireilletulon hyväksynnälle, jonka vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään vireille tulleeksi tämän uuden määräaikaisen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen, joka ei täytä luvan lainmukaisuusvaatimuksia ja jossa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä koko toimintakokonaisuuden yhteisten ympäristövaikutuksista ja ympäristöriskeistä eikä niiden riskien pienentämiseksi.

Kuulutetun puutteellisen kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjan vuoksi lausujat eivät voi muodostaa lausumisharkintaansa riittäviin selvitysasiakirjoihin perustuen, jonka vuoksi PSAVI on tehnyt kuulemis- ja lausuntopyyntömenettelyssä menettelyvirheen.

4.2 Lupahakemuksessa ei esitetä riittäviä ja asianmukaisia selvityksiä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi

Lupahakemuksessa Terrafame ei esitä selvitystä siitä, että kaivoksen toiminta olisi muutettu voimassa olevan/olevien pääympäristölupien mukaiseksi ja että kaivos toimisi voimassa olevien pääympäristölupien sekä ympäristönsuojelulain, YVA-lain, jätelain ja kaivannaisjäteasetuksen säädöksiä noudattaen.

Kuulutetussa kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjassa ei osoiteta, että valvontaviranomainen Kainuun ELY-keskukselta olisi pyydetty ja saatu lausunto tai selvitys siitä, että Terrafamen kaivos toimii/toimisi vuonna 2014 myönnetyn pääympäristöluvan PSAVI nro 36/2014/1 mukaisesti niiltä osin kuin uusi valituskäsittelyssä oleva pääympäristölupa ei ole lainvoimainen, sekä ympäristöluvan 87/2022 mukaisesti siltäosin, kuin hallinto-oikeuden välipäätös velvoittaa.

Kaivoksen toimiminen voimassa olevan lupansa (sekä 36/2014/1 ja 87/2022 niiltä osin kuin ne ovat voimassa) mukaisesti on uuden määräaikaisen lupahakemuksen hyväksymisen edellytyksenä, eikä Terrafame osoita lupahakemuksessa eikä PSAVI osoita kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjassa selvitetyn, että Terrafamen kaivos toimisi voimassa olevan/olevien lupiensa mukaisesti.

Kyseiset puuttuvat selvitykset siitä, että kaivos toimii voimassa olevien lupiensa mukaisesti, ovat uuden määräaikaisen luvan myöntämisen esteitä ja siten ovat esteenä myös lupahakemuksen vireilletulon hyväksynnälle, jonka vuoksi hallintoviranomainen PSAVI on tehnyt menettelyvirheen kuuluttaessaan tältäosin riittämättömiin selvityksiin perustuvan lupahakemuksen vireille tulleeksi.

4.3 Lupahakemuksessa eikä kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoissa esitetä riittäviä selvityksiä uraanin rikastamisen ympäristövaikutuksista luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi

Terrafame ei esitä lupahakemuksessa koko kaivoksen uraanin rikastuksen sekä nyt haetun Kolmisoppi -lupahakemuksen mukaisten uraanin rikastuksen yhteisten ympäristövaikutuksien ja -riskien selvittämistä riittäviä selvityksiä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjassa ei osoiteta pääympäristöluvan PSAVI 36/2014/1 lupamääräyksissä 11 ja 18 toiminnanharjoittajalle kohdistettuja jälkiselvitysvelvoitteita selvitetyiksi malminrikastuskasoilla toteutettavasta uraanin rikastuksesta ja siinä yhteydessä toteutettavan uraanin käsittelyn ympäristö- ilmapäästö- ja vesistövaikutuksista, jonka vuoksi nyt haettavan määräaikaisen luvan myöntämisedellytykset eivät tältä osin täyty.

Täten ei myöskään täyty edellytykset lupahakemuksen vireille tulon hyväksynnälle eikä siten myöskään täyty edellytykset lupahakemuksen vireille tulleeksi kuuluttamiselle, minkä vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen kuuluttaessaan riittämättömiin selvityksiin perustuvan lupahakemuksen vireille tulleeksi.

Painotamme, että Talvivaara-projekti käytti alkuperäisessä ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa malminrikastustoiminnasta käsitettä bioliuotus suurissa bioliotuskasoissa (mikä tosiasiallisesti tarkoittaa YSL määritelmien mukaisesti suurissa malminrikastuskasoissa toteutettavaa malminrikastusta bioliuotusmenetelmää käyttäen).

Kyseisen bioliotustermin käyttämisellä siten, että sitä ei liitetty YSL:n mukaiseen malminrikastuskäsitteeseen, jätettiin alkuperäisessä lupapäätöksessä kaivoksen tosiasiallinen malminrikastustoiminnan ympäristövaikutukset kokonaan käsittelemättä, eikä pääympäristöluvassa annettu malminrikastustoimintaa koskevia ympäristölupamääräyksiä ympäristövaikutusten ja -riskien rajoittamiseksi, vaikka kaivoksen tarkoituksena on tuottaa Euroopan suurimpia määriä metallimalmirikasteita. Talvivaara-projekti haki ympäristö’ ja vesitalouslupaa kaivokselle, kuin kyseiset malmirikasteet syntyisivät ilman malminrikastusta ja ilman malminrikastukseen liittyviä ympäristövaikutuksia ja-riksejä sekä ilman luvanhaltijan myötävaikuttamista, ja toiminnanharjoittajan tarvitsisi vain ”ottaa talteen” nuo itsekseen syntyneet malmirikasteet.

Kyseiseen suurissa malminrikastuskasoilla toteutettavaan malminrikastustoimintaan sisältyy muiden metallien rikastamisen lisäksi myös uraanin rikastaminen. Kyseisissä suurissa malminrikastuskasoissa liotetaan rikkihappoliuoksella metallit (samoin myös raskasmetalli uraani) irti mustaliuskemalmista. Tätä prosessia nopettaa osaltaan malmipellettihin sisältyvä bakteeritoiminta.

YSL:n käsite malmin rikastaminen tarkoittaa metallien irrottamista irti malmikivestä. Talvivaaran kaivoksen malminrikastustoiminnassa metallit (myös uraani) liuotetaan irti mustaliuskeesta rikkihappopitoisella prosessiliuoksella, jota liuosta pumpataan noiden suurten malminrikastuskasojen päälle. Liuos valuu malminrikastuskasan läpi kasan pohjatasolle, josta se pumpataan metallien talteenottolaitokseen, jossa sijaitsevissa saostusprosesseissa prosessiliuokseen liuenneet eri metallijakeet saostetaan pois prosessiliuoksesta.

Metallien talteenottolaitoksen saostusprosesseissa metallit, kuten myös uraani, saostetaan kukin pois prosessiliuoksesta omissa saostusprosesseissaan (metallikohtaisiin pH -arvoihin perustuen). Saostusprosessissa saatua uraanisulfidirikaste -sakkaa ei kuitenkaan ”oteta talteen”, vaan se johdetaan ns. ”kipsisakka-altaisiin”, jotka oikeasti ovat malminrikastusprosessin loppupäähän sijoittuvien metallien saostusprosessijätteiden jätealtaita.

Uraanisulfidirikaste -sakan johtamiselle saostusjätealtaisiin ei haettu eikä annettu lupamääräyksiä, koska uraania ei edes mainittu alkuperäisessä pääympäristöluvassa keväällä 2007. Eikä ole haettu ja saatu lupia ja lupa vieläkään.

Toistaiseksi myönnetyt kaivoksen alkuperäisen ympäristöluvan sekä ympäristöluvan 36/2014/1 hallinto-oikeus ja KHO kumosivat päättymään vuoden 2018 loppuun. KHO velvoitti toiminnanharjoittajan laatimaan kaivoksen koko toimintaa koskeva uraanitase sekä koko toimintaa koskeva YVA selvitys, ja hakemaan niihin perustuen uutta ympäristölupaa, mikäli aikoo jatkaa toimintaansa.

Terrafame ei kuitenkaan ole KHO:n velvoittamalla tavalla tehnyt uuden velvoitetun lupahakemuksen perusteeksi uraanitaseessa esitettyjen satojen tonnien uraaninkäsittelyjen ympäristövaikutusten selvittämistä ympäristönsuojelulain sekä YVA-lain hankeluettelon kohdan 2d velvoittamalla tavalla, vaikka hankeluettelon kohta 2d velvoittaa sellaisen selvityksen tehtäväksi jo pienenkin uraaninkäsittelyn johdosta. Tämän YSL:n ja YVA-lain vastaisen riittämättömien selvityksien vuoksi ympäristöluvan nro 87/2022 myöntämisedellytykset eivät täyty.

Terrafame ei myöskään esittänyt luvan nro 87/2022 perusteeksi aikaisemmin luvassa nro 36/2014/1 lupamääräyksissä 11 ja 18 velvoitettuja kaivoksen prosesseissa käsiteltävän uraanin ympäristövaikutuksien selvittämisestä, eikä PSAVI antanut luvassa nro 87/2022 uraanin käsittelyyn liittyviä lupamääräyksiä eikä ympäristövaikutusten rajoittamiseen liittyviä lupamääräyksiä. Täten luvassa 36/2014/1 velvoitettuja jälkiselvityksiä ei ole lupahakemuksen ja lupapäätöksen PSAVI 87/2022 perusteeksi osoitettu tehdyksi.

Kyseinen malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastukseen liittyvien ympäristöriskien selvittämättömyys on yksi oleellinen osa kaivoksen ympäristöriskien selvittämättömyydessä, ja siten myös yksi oleellinen hallinto-oikeuden ratkaisua vaativa asia vireillä olevassa luvan PSAVI 87/2022 valituskäsittelyssä, sekä myös lupaan PSAVI 87/2022 haettaviin olennaisten muutosten hakemuskäsittelyissä, jonka vuoksi lausumme oheiset perustelut muistutuksen tähän kohtaan.

Painotamme ettei se, että hallintoviranomainen PSAVI myönsi Terrafamelle määräaikaisen ympäristöluvan 87/2022 ilman malminrikastuskasoilla toteutettavan uraaninrikastuksen ympäristövaikutusten selvittämistä ja siihen toimintaan liittyvien ympäristölupamääräysten antamista ympäristöriskien pienentämiseksi, luo Terrafamelle laillisuusperustetta hakea valituskäsittelyssä olevan luvan nro 87/2022 olennaista muuttamista ja hakea lupaa toiminnan kohdistamiseksi Kolmisopen alueelle ilman riittäviä ja luotettavia jo aikaisemmissa päätöksissä velvoitettuja selvityksiä uraanin käsittelystä aiheutuvista päästöistä ympäristöön, vesistöön ja ilmaan, sekä niiden päästöjen kemiallisten ja ekologisten vaikutusten selvittämistä.

Kolmisoppi -hakemuksessa kuvattu malminrikastustoiminta (siitä huolimatta ja erityisesti sen vuoksi ettei YSL:n mukaista malminrikastuskäsitettä Terrafame vieläkään hakemuksessa käytä) ja uraanin käsittely malminrikastuskasoilla ovat edelleen samat kuin lupapäätöksessä nro 87/2022, eli niihin toimintoihin liittyvät ympäristöriskit ovat edelleen tosiasiallisesti selvittämättä.

Painotamme, että Terrafame viittaa kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjassa kaivokselle kesällä 2024 myönnettyyn lupaan uraanin talteenottolaitoksen käyttöönottamiseksi, joka lupa tosiasiallisesti tarkoittaa lupaa erillisessä talteenottolaitoksessa (oikeammin uudessa uuttokemikaalilaitoksessa) ”ottaa talteen” pääprosessiliuokseen liuotettu uraani. Se nyt kymmenen vuotta omalla vastuulla rakennetun uuttokemikaalilaitoksen rakentamisen jälkeen saatu lupa ei ole lupa uraanin rikastamiselle malminrikastuskasoilla.

Painotamme, ettei kyseinen malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastusprosessin loppuvaiheisiin sijoittuvan pääprosessiliuoksen uuttoprosessin (jossa otetaan talteen aikaisempaa saostusprosessiin verrattuna paremmin prosessiliuokseen liuennut uraani) mitenkään muuta suurissa malminrikastuskasoilla toteutettavaa uraanin rikastusprosessia eikä vähennä malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksia eikä -riskejä.

Lupaviranomainen pyysi aikoinaan ympäristölupaharkintaa 36/2014/1 varten Talvivaara-yhtiöltä selvitystä uraanin talteenottolaitoksen vaikutuksista bioliuotustoimintaan malminrikastuskasoilla. Talvivaara-yhtiö vastasi ykskantaan, ettei uraanilaitos vaikuta sitä edeltävien prosessien toimintaan. Tottahan tuo on (mikäli uraanin talteenottolaitoksen sakkoja ei sijoiteta malminrikastuskasoille, kuten Terrafame on aikonut sijoittaa).

Mutta lupaviranomainen ei tuolloin tulkinnut tuota Yhtiön vastausta siten, että uraanilaitos ei vaikuttaisi uraanin rikastukseen malminrikastuskasoilla ja siellä uraanin rikastuksesta syntyviin ympäristöriskeihin, vaan aivan päinvastoin tulkitsi kuin tuleva uraanilaitos vähentäisi kaivoksen ympäristöpäästöjä, koska uraanisakkojen pumppaaminen sakkojen jätealtaisiin vähenisi. Tuon tulkinnan jälkeen uraanilaitos on ollut 10 vuotta käyttämättömänä (ei ollut saanut lupaa ja STUK:in hyväksyntää) ja saostusprosessissa ”talteen otetut” uraanisulfidisakat on pumpattu kaiken aikaa sakkojen jätealtaisiin.

Painotamme, että vaikka hallintoviranomainen PSAVI on nyt pyytänyt laajoja lisäselvityksiä hakijalta sekä koko kaivoksen ja haettavan luvan ympäristöriskien selvittämisestä, ei PSAVI ole kuitenkaan pyytänyt lisäselvitystä Terrafamelta eikä viranomaisilta malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksista ja -ympäristöriskeistä.

Katsomme hallintoviranomainen PSAVI:n olleen pakko tietää, että malminrikastuskasoilla rikastetaan uraania, eihän kaivoksen metallien talteenottolaitoksiin kuuluviin uraanin saostus- tai uuttolaitoksiin voi uraani itsekseen ilmaantua ilman kaivosyhtiön myötävaikutusta.

Katsomme hallintoviranomaisen tietävän myös, että YVA-lain hankeluettelon kohdan 2d mukaisesti on uraanin käsittelyn ympäristövaikutukset ja -riskit selvitettävä jo pienenkin uraanin käsittelyn yhteydessä.

Terrafame ei lisäselvityksissään hallintoviranomaiselle ole selvittänyt suurissa malminrikastuskasoissa toteutettavaa uraanin rikastusta lainkaan, eikä ole arvioinut siitä uraanin rikastuksesta aiheutuvia ympäristö-, ilmapäästö- ja vesistövaikutuksia ja pitkän aikavälin riskejä lainkaan. Terrafame viittaa vain uraanin ”talteenottolaitokseen” joka on erillisissä menettelyissä saanut STUK:ilta käyttöönottoluvan. Se lupa ei kata talteenottolaitosta edeltäviä prosessivaiheita eikä edeltävien prosessien ympäristövaikutusten arviointeja. Eikä STUK:in valtuudet oikeuta ympäristövaikutusten arviointeihin, vaan vain säteilyvaikutusten arviointeihin säteilylainsäädännön mukaisesti.

Tiivistetysti lausuttuna Talvivaara-yhtiö eikä sen toiminnan jatkaja Terrafame ole koskaan selvittäneet YSL ja YVA-lain hankeluettelon kohdan 2d mukaisesti malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksia, eivätkä ole edes hakeneet ympäristölupaa uraanin rikastamiselle suurissa malminrikastuskasoissa. Terrafamekaan ei ole hakenut ydinenergialain mukaista lupaa uraanin rikastamiseksi suurissa malminrikastuskasoissa, vaan on hakenut lupaa vain uraanin talteenottamiselle ”uraanin talteenottolaitoksessa.

Eikä Terrafame tässäkään määräaikaista ympäristölupaa koskevassa Kolmisoppi -hakemuksessa esitä selvityksiä koko kaivosta koskien eikä myöskään Kolmisoppialuetta koskien malminrikastuskasoilla toteutettavasta uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksista eikä hae ympäristölupaa uraanin rikastamiselle suurissa malminrikastuskasoissa.

Yksi oleellinen selvittämätön ympäristöriski liittyy suurissa malminrikastuskasoissa (ensivaiheen malminrikastuskasat, toisen vaiheen malminrikastuskasat, sekä malminrikastuksen loppusijoituskasat eli kaivannaisjätteen loppusijoituskasat) sisältyvien happaman valunnan, malminrikastuksen rikastusjätteisiin, sekä uraanin rikastuksen rikastusjätteisiin jäävien uraanin hajoamistuotteista eli tytärnuklidien (jotka uraanin rikastuksen yhteydessä jäävät kyseisiin malminrikastuskasoihin, koska ne eivät liukene happamaan prosessiliuokseen) suotautumis- ja valuntariskiin pohja- ja pintavesiin.

YSL:n mukaan pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä vesipuitedirektiivin mukaan pintavesiin saa päästää päästöjä, jotka heikentävät vesistön kemiallista tai ekologista tilaa.

Mustaliuske itsessään on vesistölle erityisen vaarallinen mineraali, koska siitä voi aiheutua (ja aiheutuu) hapanta valuntaa tuhansien vuosien ajan. Viittaamme tältä osin teokseen Loukola-Ruskeeniemi, K.; Uutela, A.; Tenhola, M.; Paukola. T.: ’Environmental impact of metalliferous black shales at Talvivaara in Finland, with indication of lake acidification 9000 years ago’. Journal of Geochemical Exploration. 1998. Joka teos oli tiedossa jo ennen Talvivaara-kaivoksen hankkeen aloittamista, mutta myönnetyssä ympäristöluvassa ei mustaliuskeesta aiheutuvia pitkäaikaisriskejä otettu huomioon.

Ongelma aiheutuu siitä, että mustaliuske reagoi hapen ja veden kanssa aiheuttaen voimakasta hapanta valumaa niin kauan kuin mustaliusketta, happea ja vettä riittää. Tämä tarkoittaa Terrafamen kaivoksen suurien malminrikastuskasojen sekä vielä suurempien sivukivikasojen osalta tuhatvuotista happaman valunnan riskiä.

Mustaliuskeen happaman valunnan riskeistä ei alkuperäisessä lupahakemuksessa eikä lupapäätöksissä 36/2014/1 ja 872022 ole esitetty selvityksiä eikä toimenpidekeinoja tuhatvuotisen riskin hallinnasta, eikä Terrafame esitä tässäkään Kolmisoppea koskevan määräaikaisen ympäristöluvan hakemuksessa riittäviä selvityksiä (oikeammin ei selvityksiä lainkaan) tuon tuhatvuotisen vesistöriskin pienentämiseksi ja/tai haittojen estämiskeinoiksi toiminnan aikaisen ja toiminnan sulkemisen jälkeisten happamien suoto- ja valumavesien pääsyn estämiseksi pohja- ja pintavesiin.

Erityinen ongelma, jota ei ole aikaisemmissa luvissa selvitetty ja josta ei nytkään Terrafame esitä riittäviä selvityksiä (oikeammin ei selvityksiä lainkaan) on se, että mustaliuskeeseen sisältyvä uraani hajoaa ajan saatossa tytärnuklideikseen. Maapallon elinaikana noin puolet uraanista on hajonnut tytärnuklideikseen, joten koskemattomassa uraania sisältävässä mustaliuskemalmissa on ainemäärältään saman verran uraanin tytärnuklideja kuin uraaniakin.

Talvivaaran kaivoksen uraanitasekaavion mukaan malminrikastuskasoilla käsitellään satoja tonneja uraania vuoittain. Uraanin hajoamistuotteista eli tytärnuklideista ei mainita lupahakemuksissa, kuulemisasiakirjoissa eikä lupapäätöksissä yhtään mitään, ei myöskään tässä kuulutetussa Kolmisoppea koskevassa lupahakemuksessa.

Radioaktiivisuustasoltaan tytärnuklidit ovat kuitenkin yhteensä kymmenen kertaa voimakkaampia kuin niiden lähtöaine uraani.

Viittaamme toukokuun lopussa 2006 Atomiteknillisen Seuran ATS jäsenkokouksessa STUK:in uraaniasioiden erikoisasiantuntija Esko Ruokolan esitelmään ’Uraanikaivosten ympäristövaikutuksista’ ja uraaniministeriö KTM:n kaivosylitarkastaja Krister Söderholm esitelmään ’Edellytykset uraanikaivostoiminnalle Suomessa’. Kyseiset esitelmät pidettiin ennen kuin ympäristölupaviranomainen oli tehnyt ratkaisua Talvivaara-projektin hakemasta ympäristöluvasta Talvivaaran kaivokselle.

Tuossa toukokuun 2006 ATS jäsenkokouksessa STUK:in erityisasiantuntija Esko Ruokola esitti esitelmässään dian 2, joka on oleellinen uraanin ympäristövaikutusten arvioinnin kannalta.

Uraanin rikastusjätteen aktiivisuus. STUK Esko Ruokola 2006. Dia 2.

Dia 2 on oleellinen, koska se kuvaa uraanin rikastuksen rikastusjätteeseen jäävien uraanin tytärnuklidien radioaktiivisuustasojen käyttäytymistä ajansaatossa rikastusjätteessä. Talvivaara kaivoksen tapauksessa kyseiset uraanin rikastuksen rikastusjätteet (uraanin tytärnuklidit) jäävät suuriin malminrikastuskasoihin.

Dia 2 esittää uraanin rikastusjätteen radioaktiivisuuden muuttumista ajansaatossa sellaisessa oletetussa lähtötilanteessa, jossa 0,1 % pitoisesta uraanimalmista varsinainen uraani (U238 ja U234) jo uraaninrikastusprosessissa poistettu 90 %:sesti pois (”otettu talteen”), mutta sellaisessakin tilanteessa uraaninrikastusprossissa jää jäljelle uraanin rikastuksen rikastusjäte.

Ruokolan esittämästä diasta 2 on oleellista huomata, että tuollaisessa rikastusprosessin rikastusjätteessä luonnonuraanin alkuaan ainemäärältään suurin komponentti uraani-isotooppi U238 (kaavion alimmainen ohut keltainen viiva) sekä uraani-isotooppi U234 (punaisen Palladium 234 yläpuolella oleva ohut sininen viiva) ovat jo pääosin (tässä kuvan tapauksessa oletetusti 90 %:sesti) liuotettu pois malmista rikkihappoliuokseen malminrikastusprosessissa, mutta kuitenkaan malminrikastusjätteen kokonaisradioaktiivisuus ei siitä uraanin ”talteen ottamisesta” merkittävästi pienene.

Talvivaaran kaivoksella kyseistä ”talteen ottamista” ei edes talteen ottamistarkoituksessa ole toteutettu, vaan saostamalla ”talteen otetut” U238 ja U234 pumpataan muiden saostusprosessien sakkojen mukana suuriin sakka-altaisiin, jota kauniisti ”kipsisakka-altaiksi” kutsuttiin.

Malminrikastuskasan radioaktiivisuus ja kemiallinen myrkyllisyys johtuu kasaan jäävistä malminrikastusjätteiden eli uraanin hajoamistuotteista (diassa 2 on estetty tärkeimmät uraanin 13 tytärnuklidia) vaikka varsinaiset uraani-isotoopit olisivat 90 %:sesti (jota 90 % ei Talvivaarassa ole tosiasiallisesti saavutettu) liuotettu pois malminrikastuskasasta rikkihappoliuoksella.

Dia 2 osoittaa, ettei Talvivaaran yhteydessä julkisuuteen hehkuttaen markkinoitu ”uraanin talteenotto” – joka siis tarkoittaa U238, U234 ja U235:n talteen ottamista pääprosessiliuoksesta – varsinaisesti vähennä malminrikastuskasojen (jotka tosiasiassa jäävät malminrikastusprosessin rikastusjätekasoiksi) radioaktiivisuuden määrää, ennen kuin 75 000 vuoden kuluttua torium230 puoliintumisajan jälkeen.

Dia 2 osoittaa uraanin rikastuksen rikastusjätteen radioaktiivisuuden muutoksia ajan saatossa, koska uraani ja uraanin hajoamistuotteet eivät ole pysyviä alkuaineita, vaan hajoavat puoliintumisaikojensa mukaisessa vauhdissa uusiksi hajoamistuotteikseen, ja hajotessaan omaksi tytärnuklidikseen aiheuttavat radioaktiivista säteilyä.

Dian 2 avulla on mahdollista arvioida, onko Talvivaaran kaivoksen ja kaivoksen kannattajien julkisuuteen esittämät väitteet ”uraanin talteen ottamisen” hyödyistä totta vai tarua. Se ”talteen otettava” uraani on tuossa dian 2 mukaisessa tilanteessa erotettu malmikivestä pois, ja sitä alkuperäistä uraanista on jäänyt jonkin verran jäljelle rikastusjätteeseen.

Dian 2 alimmainen keltainen ohut viiva kuvastaa malminrikastusjätteeseen jäänyttä noin 10 % alkuperäisestä U238:sta. U234:stä on myös jäljellä vain vähäinen viiva. U235 on se tärkein ja tavoiteltava ”talteenotettava uraani”, mutta sitä on alunpitäenkin malmissa (dian 2 mukaisessa uraanimalmi tapauksessakin) niin mitättömän vähän, ettei sitä ole tuohon diaan 2 edes merkitty. Kuten diasta 2 ilmenee, niin kunkin uraanin hajoamistuotteen radioaktiivisuustaso on yli 10 Bq/g, ja niin se on ollut myös uraani-isotoopeilla U238 ja U234 ennen uraanin rikastusta.

Kuten dia 2 osoittaa, ei malminrikastuskasan (johon uraanin rikastuksen rikastusjätteet jäävät) kokonaisradioaktiivisuustaso sanottavasti vähene liuottamalla uraani-isotoopit U238, U234 ja U235 pois malmista malminrikastuksen yhteydessä. Malminrikastuskasaan jäävät kaikki uraanin hajoamissarjan nuklidit täysimääräisesti, sillä ne eivät liukene rikkihappoon.

Sotkamon Talvivaaran kaivoksen tapauksessa uraanin tytärnuklidit jäävät noihin suuriin malminrikastuskasoihin, jotka ovat samalla uraanin rikastuksen rikastusjätteiden sijoituskasoja (ja toisen vaiheen malminrikastuskasa jää liotusprosessin lopettamisen jälkeen uraanin rikastusjätteiden loppusijoituskasaksi). Vaikka itse uraanin U238 radioaktiivisuustaso (malmin 0,1 % uraanipitoisuudella) on yli 10 Bq/g, on rikastusjätteen yhteinen radioaktiivisuustaso 150 Bq/g, siis reilusti yli kymmenen kertaa varsinaisen uraanin U238 aktiivisuustasoa suurempi.

Ruokolan esittämän dian 2 mukaan vuoden kuluttua rikastusjätteen kokonaisradioaktiivisuustaso putoaa tasolta 150 Bq/g noin tasolle 130 Bq/g, koska ensimmäiset uraanin hajoamistuotteet torium Th234 ja protactium Pa234 hajoavat tuon vuoden aikana tytärnuklideikseen. Mutta niiden jälkeisen hajoamistuotteen torium Th230 puoliintumisaika on 75 000 vuotta, mikä pitää uraanin rikastusjätteen radioaktiivisuustasoa yllä ihmisiän kannalta katsottuna ikuisesti.

Talvivaaran kaivoksen tapauksessa suuret malminrikastuskasat ovat se paikka, jossa uraanin rikastus tapahtuu ja jonne nuo uraanin rikastuksen rikastusjätteet jäävät. Eikä rikastusjätteiden radioaktiivisuus pyyhkiydy pois sillä, ettei Talvivaara-projekti esittänyt hakemuksessaan riittäviä ja YSL:n käsitteiden mukaisia selvityksiä malminrikastuksesta ja malminrikastuksen jätteiden kertymisistä ja niihin liittyvistä ympäristöriskeistä, eivätkä lupa- ja valvontaviranomaiset ole ottaneet malminrikastuskasoilla toteutettavaa uraaninrikastusta eikä uraanin rikastuksen rikastusjätteiden ympäristöriskiä huomioon alkuperäisessä lupapäätöksessä, eikä lupahakemuksessa ja lupapäätöksessä 36/2014/1, eikä lupahakemuksessa ja lupapäätöksessä 87/2022, eikä Terrafame myöskään ole esittänyt mitään selvityksiä uraanin rikastuksesta malminrikastuskasoilla tässä käsiteltävässä lupahakemuksessa.

Viittaamme Talvivaaran lupahakemuksessa esittämään ympäristöriskinarvioon 2023. Siinä ei ole ollenkaan käsitelty malminrikastuskasoilla tapahtuvan uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksia ja -riskejä eikä myöskään uraanin saostusta talteenottolaitoksella ennen uuden uraanin uuttolaitoksen käyttöönottoa. Täten riskiarviossa ei myöskään käsitellä uraanin saostuslaitoksen toiminta-aikana sakka-altaisiin pumpatusta aiheutunutta ja jatkuvasti aiheutuvaa riskiä ja sen riskin poistamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

Selvyyden vuoksi lausumme, ettei uraanin saostuslaitoksen korvaaminen uraanin uuttolaitoksella poista eikä vähennä jo saostusaltaisiin pumpatun uraanisakan ympäristöriskejä, vaan vain pienentää sakka-altaisiin jatkossa pumpattavaa uraanimäärää, eikä jatkossakaan kokonaan estä uraanisakan pumppaamisriskejä sakka-altaisiin, koska uraanin uuttolaitoksen uuttoprosessissa syntyvän sakkajätteen lopulliset sijoitusratkaisut (joista yksi vaihtoehto on sen sakkajätteen sijoittaminen saostusaltaaseen) on lopullisesti hyväksymättä ja niiden vaihtoehtojen ympäristöriskit selvittämättä.

Varsinaisen uraanin rikastamisen ympäristövaikutukset malminrikastuskasoilla on selvittämättä kokonaisuudessaan. Kuten edellä on lausuttu, niin malminrikastuskasoihin jäävät uraanin rikastuksen rikastusjätteet, siis uraanin hajoamistuotteet eli tytärnuklidit. Esimerkiksi uraanin tytärnuklidi radium Ra 226 on sekä kemiallisesti myrkyllinen että voimakkaasti radioaktiivinen. Radium on vesiliukoinen, jonka vuoksi se voi liueta pinta- ja pohjavesiin. Vesiliukoisuus kasvaa yleensä happamissa ympäristöissä, mutta vesiliukoisuuteen vaikuttavat pH:n lisäksi maaperän muut kemialliset ominaisuudet. Radium hajoaa hajoamisaikataulunsa mukaisesti radonkaasuksi, joka jalokaasuna ei reagoi ympäristöönsä.

Radon on 8 kertaa ilmaa raskaampi radioaktiivinen kaasu, jota ei hajuttomana ja mauttomana voida havaita aistinvaraisesti. Kaasumaisen olomuodon ja kemiallisen reagoimattomuuden ansiosta radon on maaperässäkin helposti kulkeutuva. Radonia muodostuu jatkuvasti radiumin hajoamisen seurauksena. Radium itse hajoaa poloniumiksi, joka radioaktiivisuuden lisäksi on erittäin toksinen (myrkyllinen) ihmiselle ja muille nisäkkäille, mikäli joutuu kehon sisälle.

Malminrikastuskasoihin jäävä radium voi siis aiheuttaa suuren ympäristöriskin, mikäli sen suotautumista tai valuntaa kasan pohjarakenteiden läpi pohja- ja pintavesiin ei ole estetty luotettavasti.

Terrafamen lupahakemuksessa ei ole esitetty selvityksiä koko kaivoksen uraaninrikastuksen ympäristö-, vesistö- ja ilmapäästöjen vaikutuksista eikä -riskeistä eikä myöskään niiden vaikutusten selvittämisestä Kolmisopen alueelle kohdistettavan toiminnan osalta. Tämä selvittämättömyys on oleellinen luvan myöntämisen este.

Kyseinen luvan myöntämisen este on myös este lupahakemuksen hyväksymiseksi vireille tulleeksi, jonka vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään lainvastaisesti puutteellisen hakemuksen vireille tulleeksi ja kuuluttaessaan sen vireille tulleeksi.

Hallintoviranomainen on kaksinkertaistanut menettelyvirheen liittäessään kuulutukseen kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjaksi hakijan lupahakemuksen, jossa ei ole esitetty lainkaan selvityksiä malmirikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristö-, vesistö- ja ilmapäästöistä, jonka vuoksi asianosaiset, osalliset, osallisyhteisöt ja lausunnonantajaviranomaiset eivät voi perustaa lausuntoharkintaansa riittäviin ja luotettaviin selvitysasiakirjoihin.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 tekemään ratkaisuun 1738/2024, jossa ratkaisussa hallinto-oikeus ei ole laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §:n mukaisesti selvittänyt, käsitellyt, ratkaissut eikä perustellut päätöksensä perusteluiksi, että malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutukset ja -riskit olisivat osoitettu selvitetyiksi pääympäristöluvan luvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi.

Selvyyden vuoksi painotamme, että hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa lausuma maininta siitä, että päätöksessä on huomioitu uraanin talteenottolaitoksen toimintaa koskevat aikaisemmat lupamääräykset, koskee asian huomioimista ja käsittelyä vain uraanin talteenotto-laitosta koskien, eikä kyseinen uraanin talteenottolaitos ja siitä tehdyt uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten ja -riskien selvitykset ja arvioinnit koske uraanin talteenottolaitosta edeltäviä malminrikastusprosessissa toteutettavia uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämistä ja arviointia pääympäristöluvan PSAVI 87/2022 luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Tiivistetysti lausuttuna malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksia ja -riskejä ei ole selvitetty, arvioitu ja otettu ympäristölainsäädännön velvoittamalla tavalla huomioon luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi

• Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 29.3.2007 antamassa päätöksessä nro 33/07/1, joka on niin sanottu alkuperäinen pääympäristö- ja vesitalouslupa,
• Vaasan hallinto-oikeuden 15.2.2008 antamassa päätöksessä nro 08/0039/, jossa hallinto-oikeus muutti eräitä pääympäristöluvan lupamääräyksiä sekä lupamääräysten tarkistamista koskevaa määräystä,
• KHO:n 24.11.2008 antamassa päätöksessä taltionumero 2953, jossa hylkäsi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset,
• PSAVI:n 30.4.2014 antamassa päätöksessä nro 36/2014/1, jossa myönsi Talvivaara Sotkamo Oy:lle ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen koko toiminnan olennaiseen muuttamiseen (siis aikaisemman pääluvan muuttamiseen). Tässä luvassa PSAVI mainitsee, että lupa koskee myös uraanin talteenottolaitoksen toimintaa, mutta ei esitä, yksilöi eikä tarkenna lupapäätöksen PSAVI 36/2014/1 koskevan talteenottolaitosta edeltävien prosessivaiheiden uraaninkäsittelyjä, eli uraanin rikastusta malminrikastuskasoilla. Painotamme että se ettei PSAVI lausu malminrikastuskasoilla toteutettavasta uraanin rikastuksesta, ei tarkoita etteikö malminrikastuskasoilla rikasteta uraania, vaan se tarkoittaa vain sitä ettei PSAVI ole luvan myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseksi selvittänyt malminrikastuskasoilla toteutettavaa uraanin rikastusta ja siitä aiheutuvia ympäristövaikutuksia ja-riskejä.
• Vaasan hallinto-oikeus on 28.4.2016 päätöksellä nro16/0090/2 muuttanut PSAVI:n myöntämän ympäristöluvan määräaikaiseksi sekä muuttanut eräitä päätöksen lupamääräyksiä. Päätöksen perusteella päälupa jatkuu tilapäisesti voimassa 31.12.2018 jälkeen siihen saakka, kunnes toiminnanharjoittajan viimeistään 31.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu. Päätökseen sisältyy vaatimus uraanitasekaavion laatimisesta kaivoksen prosessien osalta. Se tarkoittaa että hallinto-oikeus katsoi ettei luvan myöntämisedellytyksen täyttymiseksi ollut tehty selvityksiä uraanin käsittelystä ja sen käsittelyn ympäristövaikutuksista ja -rikseistä kaivoksella, jonka vuoksi velvoitti uuteen haettavaan ympäristölupaan sisällytettäväksi selvitykset kaivoksen eri prosesseissa käsiteltävistä uraanimääristä eli uraanitasekaavion laatimisesta.
• KHO on 9.5.2017 päätöksellä taltionumero 2158 hylännyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset, mutta kumonnut PSAVI:n päätökseen sisältyneen vesistöjen kunnostamista koskevan lupamääräyksen. Päätökseen sisältyi myös vaatimus kaivoksen koko toiminnan ympäristövaikutusarvioinnin tekemisestä ja siihen YVA-arviointiin perustuen uuden pääympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen jättämisestä 31.8.2017 mennessä.
• PSAVI on 24.4.2015 päätöksellä numero 43/2015/1 myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesälle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen käsiteltyjen jätevesien johtamiseksi purkuputkella Nuasjärveen. PSAVI:n lupapäätös ei sisällä arviointeja jätevesiin sisältyvistä uraaneista ja/tai uraanin tytärnuklideista ja niistä aiheutuvista ympäristövaikutuksista ja -riskeistä.
• Vaasan hallinto-oikeus on 28.4.2016 päätöksellä nro 16/0091/2 muuttanut PSAVI:n myöntämän purkuputkea koskevan ympäristöluvan voimassaolon määräaikaiseksi, muuttanut päätöksen eräitä lupamääräyksiä, kumonnut sekoittumisvyöhykettä koskevan ratkaisun ja palauttanut asian siltä osin aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi sekä kumonnut ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan Kainuun ELY-keskuksen päätöksen. PSAVI:n päätöksen voimassaoloa koskevan kohdan ensimmäinen kappale kuuluu hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa seuraavasti: ”Päätös on voimassa määräaikaisena enintään 31.12.2018 saakka. Mikäli toiminnanharjoittaja aikoo jatkaa toimintaansa 31.12.2018 jälkeen, tämä päätös on voimassa mainitun ajankohdan jälkeen siihen saakka, kunnes toiminnanharjoittajan viimeistään 31.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu.”
• KHO on 9.5.2017 päätöksellä taltionumero 2157 kumonnut hallinto-oikeuden purkuputkea koskevan ratkaisun sekoittumisvyöhykettä koskevilta osin. Päätöksessä ei ole otettu kantaa uraanin rikastukseen malminrikastuskasoilla eikä purkuputkella lasketun jäteveden uraanipitoisuuden selvitysten riittävyyteen, oikeammin selvittämättömyyteen.
• PSAVI on 4.1.2017 päätöksellä nro 3/2017/1 myöntänyt Terrafame Oy:lle 31.12.2018 saakka voimassa olevan ympäristöluvan koskien kaivosalueella muodostuvien jätevesien ja raudan saostuksen sakan keskitettyä käsittelyä ja keskuspuhdistamon toimintaa, keskuspuhdistamossa muodostuvien sakkojen sijoittamista yhdessä loppuneutraloinnin sakan kanssa kipsisakka-altaan lohkoille 2–6, raudansaostuksen ylitteen käsittelyä tarvittaessa keskuspuhdistamossa ja poistamista liuoskierrosta ja käänteisosmoosilaitoksen rejektin johtamista tarvittaessa keskuspuhdistamolle. Päätöksessä ei ole otettu kantaa uraanin rikastukseen malminrikastuskasoilla eikä keskuspuhdistamolle johdettavien jäte-, suoto- ja valumavesien uraanipitoisuuksien selvittämisen riittävyyteen, oikeammin selvittämättömyyteen, eikä keskuspuhdistamolla kalkkimaidolla tapahtuvaan uraanin saostamiseen pois keskuspuhdistamolle pumpatuista jätevesistä, eikä myöskään ole otettu kantaa keskuspuhdistamolta purkuputkella johdettujen jätevesien (jota virheellisesti PSAVI:n päätöksessä on puhdistetuiksi vesiksi kutsuttu) uraaninpitoisuuksien selvittämättömyyteen.
• PSAVI on 29.9.2017 päätöksellä nro 931/2015 antanut Terrafamelle luvan vanhojen vesienkäsittelysakkojen loppusijoitukselle ja toimintaa koskeviksi lupamääräyksiksi. Lupaan sisältyi velvoite, että vesienkäsittely keskitetään jatkossa keskusvedenpuhdistamolle, jossa muodostuva vesienkäsittelysakka sekä metallien talteenoton loppuneutralointisakka läjitetään kipsisakka-altaille. Vesienkäsittelysakat luokiteltiin vaaralliseksi jätteeksi. PSAVI:n ei päätöksessään ottanut kantaa kyseisten vanhojen vesienkäsittelysakkojen (geotuubien) uraanipitoisuuksiin ja niistä aiheutuviin ympäristöriskeihin eikä myöskään ottanut kantaa eikä vaatinut Terrafamea selvittämään malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksia ja riskejä, vaikka kyseiset geotuubit ovat kiistattomia esimerkkejä uraanin rikastuksesta aiheutuvista ympäristöriskeistä. PSAVI ei myöskään velvoittanut Terrafame tekemään YVA-selvitystä malminrikastuskasoilla toteutettavasta uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksista ja -riskeistä, vaan velvoitti tekemään YVA-selvityksen pelkästään geotuubien loppusijoituskäsittelyistä. Täten Terrafamen kaivoksen pääympäristöluvan luvan myöntämisedellytysten täyttymisen edellytyksiä ei tässäkään kohdin selvitetty malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutusten ja -riskien suhteen.
• Vaasan hallinto-oikeus on 9.11.2018 päätöksellä nro 18/0272/2 muuttanut PSAVI:n päätöksen lupamääräystä 77a, joka koskee keskuspuhdistamon toiminnassa syntyvien sakkojen loppusijoittamista. Päätöksessä ei ole otettu kantaa malminrikastuskasoilla toteutettavaan uraanin rikastukseen ja siitä aiheutuvien ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämättömyyteen.
• KHO on 26.8.2019 päätöksellä taltionumero 3815 kumonnut Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset lupamääräyksen 77a toisen kappaleen osalta ja palauttanut asian tältä osin PSAVI:lle uudelleen käsiteltäväksi. KHO ei ottanut kantaa malminrikastuskasoilla toteutettavaan uraanin rikastukseen ja sitä aiheutuviin ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämättömyyteen.
• PSAVI on 22.9.2017 päätöksellä nro 76/2017/1 myöntänyt Terrafamelle ympäristöluvan sivukivialueen KL2 toiminnalle. PSAVI hylkäsi hakemuksen siltä osin kuin se on koskenut sivukivialueen KL2 lohkoa 5. PSAVI ei ole päätöksen perusteluiksi selvittänyt sivukivikasalle KL2 läjitettävän mustaliuskeen uraani- ja uraanin tytärnuklidien pitoisuutta ja määriä, eikä sivukivikasassa uraanin hajoamisprosessissa edelleen syntyvien tytärnuklidien määriä ja niistä aiheutuvia pitkäaikaisia ympäristö-, vesistö- ja ilmapäästövaikutuksia ja -riskejä.
• Vaasan hallinto-oikeus on 16.12.2019 päätöksellä nro 19/0251/2 muuttanut PSAVI:n myöntämän ympäristöluvan voimassaolon määräaikaiseksi ja muuttanut päätöksen eräitä lupamääräyksiä. PSAVI:n päätöksen voimassaoloa koskevan kohdan ensimmäinen kappale kuuluu hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa seuraavasti: ”Lupa on voimassa määräaikaisena enintään siihen saakka, kunnes toiminnanharjoittajan 30.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu.” Hallinto-oikeus ei päätöksessään ole ottanut kantaa malminrikastuskasoilla toteuttavaan uraanin rikastukseen ja sen uraanin rikastuksen ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämättömyyteen eikä myöskään sivukivikasoihin sisältyvien uraanin ja uraanin tytärnuklidien ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämättömyyteen.
• KHO on 22.6.2021 päätöksellä taltionumero 373 myöntänyt valitusluvan ja tutkinut valituksen siltä osin kuin Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry ja sen asiakumppanit ovat vaatineet hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätösten kumoamista perusteilla, jotka koskevat luvan mukaiseen sivukivien sijoituspaikkaan KL2 sekä pohjarakenteisiin ja kallioruhjeisiin liittyviä pohjaveden pilaantumista koskevia riskejä. KHO oikeus on hylännyt valituksen siltä osin kuin valituslupa on myönnetty ja asia on tutkittu. KHO ei ole päätöksessään tutkinut ja ottanut kantaa malminrikastuskasoilla toteutettavaan uraanin rikastukseen ja siitä aiheutuvien ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämättömyyteen eikä myöskään ole ottanut kantaa sivukivikasoihin sisältyviin uraani- ja uraanin tytärnuklidien pitoisuuksiin ja määriin eikä niistä aiheutuvaan ympäristö-, vesistö- ja ilmapäästövaikutusten ja -riskien selvittämättömyyteen.
• Nyt hallinto-oikeus on 19.12.2024 päätöksessään 1738/2024 valituksiin pääympäristölupaan PSAVI 87/2022 todennut, että;
• Terrafame on nyt kyseessä olevan asian hakemuksessa (pääympäristölupaa PSAVI 87/2022 koskeva hakemus) esittänyt uraanin talteenottolaitoksen toiminnan kuvauksen sekä uraanin liukenemisesta ja talteenotosta aiheutuvat ympäristövaikutukset, sisältäen radioaktiivisuusmääritykset.
• Hakemuksen mukaan mustaliuskeen uraanipitoisuus on 15–20 mg/kg, kun varsinaiseksi uraanimalmiksi luokitellaan malmi, jonka pitoisuus on 1 000 mg/kg. Kasattavassa malmissa on uraania noin 270–360 t/a ja uraanin talteenottolaitoksen vuosituotanto on enintään 250 t/a. Vuonna 2016 uraania saostui metallien talteenottolaitoksen rautasakan ja loppuneutralointisakan mukana kipsisakka-altaalle noin 50 t, kun uraanin talteenottolaitos ei vielä ollut käytössä. Uraanin talteenottolaitoksen käyttöönoton jälkeen kipsisakka-altaalle päätyy uraania 10 % aikaisemmasta määrästä eli noin 5 t/a. Loppuneutralointisakan uraanipitoisuus oli vuonna 2016 alle määritysrajan ja rautasakan uraanipitoisuus 2,5–4,3 mg/kg. Nuasjärveen johdettavien jätevesien uraanipitoisuus oli keskimäärin 0,38 μg/l.
• Hakemuksessa uraanin liukenemisesta ensimmäisen ja toisen vaiheen liuotuskasoilla sekä uraanin talteenottolaitoksen toiminnasta ja siitä aiheutuvista päästöistä ja vaikutuksista esitetyt tiedot ovat olleet ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 3–5 §:ien mukaisesti riittävät ympäristönsuojelulain 48 §:n mukaisen lupaharkinnan tekemiseksi.
• Uraanin talteenottolaitoksen käyttöönotto on jätelain 8 §:ssä tarkoitetun etusijajärjestyksen mukaista toimintaa, jolla vähennetään toiminnasta syntyvän jätteen määrää ottamalla talteen metallien talteenottolaitoksella muodostuva sivutuote.

Edellä kuvattuun hallinto-oikeuden 19.12.2024 esittämiin perusteluihin viitaten katsomme, että hallinto-oikeus on laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §:n vastaisesti jättänyt selvittämättä malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutukset ja -riskit luvan myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseksi ja toiminnan jatkamisedellytysten sekä myös hallitun sulkemissuunnitelmien laatimisen edellytysten selvittämiseksi.

Viittaamme kaivoksen useaan kertaan annettuihin pääympäristölupiin, mukaan lukien PSAVI 87/2022), joissa luvissa ei ole hyväksytty kaivokselle sulkemissuunnitelmaa. Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään 19.12.2024, että hakemukseen liitetyt sulkemissuunnitelma ja jätehuoltosuunnitelma ovat osin yleisellä tasolla eikä niiden perusteella ole ollut mahdollista antaa yksityiskohtaisia jätealueiden käytöstä poistoa ja sulkemista koskevia lupamääräyksiä, kuten aluehallintovirastokin on valituksenalaisen päätöksen perusteluissa todennut.

Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että olemassa olevan toisen vaiheen liuotusalueen täyttötoiminta jatkuu vielä arviolta vuoden 2026 alkupuoliskolle. Tämän jälkeen liuotustoiminta alueella jatkuu vielä noin viisi vuotta, mikä tarkoittaa, että aluetta ei oletettavasti lähitulevaisuudessa suljeta. Edelleen myös olemassa olevat ja käytöstä poistetut kipsisakka-altaat 1 ja 2 ovat sulkematta ja osaltaan kuormittavat kaivosalueen vesienkäsittelyä ja lisäävät toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen riskiä.

Viitaten edellä lausuttuun painotamme, että Terrafamen kaivoksen malminrikastuskasoilla (mukaan lukien edellä hallinto-oikeuden mainitsema toisen vaiheen malminrikastuskasa eli liuotusalue) toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristö-, vesistö- ja ilmapäästövaikutuksia ja -riskejä ole selvitetty luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi eikä myöskään kaivoksen sulkemissuunnitelman perusteeksi, mikä selvittämättömyys aiheuttaa oikeudellisen umpisolmun. Toiminnan jatkamiseksi ei ole esitetty riittäviä selvityksiä, mutta myöskään määräystä toiminnan sulkemiseksi ei voi antaa, koska hyväksyttyä sulkemissuunnitelmaa kaivoksen hallituksi sulkemiseksi ei ole saatu kahdessa vuosikymmenessä laadittua. Tämän katsomme lupa- ja valvontaviranomaisten menettelyvirheeksi. Toki on myös selvää kansalaisten silmissä, että tässä suhteessa myös hallinto-oikeus ja korkein oikeus ovat päätöskäsittelyissään epäonnistuneet.

Viittaamme kaivoksen ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmaan, jossa ei ole asetettu velvoitetta malminrikastuskasoilla toteutettavan uraanin rikastuksen ympäristövaikutusten tarkkailu-, selvittämis- ja raportointivelvoitetta, joita tuloksia voitaisiin käyttää lupamääräysten tarkistamisperusteina sekä sulkemissuunnitelman ja sulkemisen jälkeisen jälkihoitosuunnitelman laatimisen perusteeksi.

Katsomme, että tässä tilanteessa PSAVI:n on yleisen ympäristöturvallisuuden ja alueen haitankärsijöiden oikeusturvan turvaamiseksi teetätettävä kaivoksen hallittua sulkemista koskeva suunnitelma ulkopuolisilla puolueettomilla asiantuntijoilla Terrafamen laskuun, jotta syntyy mahdollisuus kaivoksen hallitulle sulkemiselle ympäristöriskien pienentämiseksi.

4.4 Lupahakemuksessa ei esitetä riittäviä selvityksiä malminrikastuskasojen tiivisrakenteiksi haitallisten ja/tai vaarallisten suoto- ja valumavesien pääsyn estämiseksi pohja- ja pintavesiin.

Viittaamme edellä kohdassa 4.3 lausuttuun.

Terrafame ei ole esittänyt aikaisemmissa lupahakemuksissaan (eikä PSAVI lupapäätöksissä) suurten malminrikastuskasojen pohjaranteiksi sellaisia kaivannaisjätelainsäädäntöön ja jätelainsäädäntään liittyvien tiivisrakennevaatimusten mukaisia pohjarakenteita, jotka varmistaisivat ettei pitkälläkään aikajaksolla (satojen tai tuhansien vuosien aikana) pohjavesiin ja pintavesiin voisi suoto- tai valuntavesien seurauksena päästä kiellettyjä haitallisia aineita.

Viittaamme valtioneuvoston asetukseen 14.3.2013/190 kaivannaisjätteistä, erityisesti asetuksen liitteisiin 2, 3, 4 ja 5.

Katsomme ettei Terrafame ole aikaisemmissa lupahakemuksissa (eikä myöskään PSAVI lupapäätöksissä) osoittanut selvityksin, että suurten malminrikastuskasojen maanpohjan kantavuus sekä pohjarakenteiden tiivisrakenteet täyttäisivät kaivannaisjäteasetuksen ja sen liitteiden velvoitukset pohjarakenteiden tiiviydelle pitkäaikaisvaatimukset huomioiden.

Katsomme, ettei Terrafame myöskään tässä hakemuksessaan määräaikaiseksi Kolmisoppiluvaksi ole esittänyt malminrikastuskasojen pohjarakenteiksi sellaisia rakenteita, jotka täyttäisivät kaivannaisjäteasetuksen sekä kaatopaikka-asetuksen vaatimukset pohjarakenteen tiiviydelle.

Terrafame lausuu lupahakemuksen kohdassa 6.5 Jätteet ja jätealueet:

”Terrafamen koko toimintaa koskevassa kaivannaisjätesuunnitelmassa (Liite 6) käsitellään suunnitelmat Terrafamen toiminnassa syntyvien kaivannaisjätteiden ja muiden jätteiden hallitsemiseksi. Jätehuoltosuunnitelma kattaa yhtiön kaivannaisjätteet sekä muut keskeiset prosessijätteet riippumatta siitä, ovatko jätteet lainsäädännön periaatteiden mukaan luokiteltu kaivannaisjätteiksi tai tavanomaiseksi/vaaralliseksi jätteeksi. Terrafame on käynnistänyt ja käynnistämässä useita tutkimuksia pitkäaikaisvaikutusien tarkentamiseksi. Näiden perusteella päivitettävän koko toimintaa koskevan kaivannaisjätesuunnitelman odotetaan valmistuvan vuoden 2024 aikana. Vuonna 2024 päivitetyssä Kolmisopen maa-alueen louhinnan jätehuoltosuunnitelmassa (liite 6) käsitellään Kolmisopen maa-alueen malmioiden toimintojen alueella muodostuvat jätteet eli sivukivi, pintamaat ja vesienkeruualtaasta DP10 poistettava liete.”

Myöhemmin samassa kohdassa Terrafame lausuu:

Myös Eurofins Ahna Oy:n laboratoriossa tutkittujen NAG-testitulosten ainepitoisuudet olivat pääosin pieniä. …

Poikkeuksen muodosti osittain mustaliusketta sisältävä näyte (KS_GT_004_04), jonka NAG-testiliuoksen nikkeli-, sinkki-, seleeni- ja sulfaattipitoisuus ylitti vaarallisen jätteen kaatopaikalle annetut raja-arvot. …

NAG-testituloksissa esiintyy lähtökohtaisesti korkeampia ainepitoisuuksia kuin mitä materiaalista kaksivaiheisilla ravistelu- tai läpivirtaustesteillä irtoaa, ja tämä näkyy hyvin Kolmisopenkin näytteiden kohdalla kun verrataan NAG testitulosten (Taulukko 6-9) tuloksia keskenään.

Painotamme, että Talvivaaran kaivoksen malminrikastuskasoilla tapahtuvan malminrikastuksen kaivannaisjäte- ja ympäristövaikutusten ovat aikaisemmin perustuneet nimenomaan noihin kaksivaiheisilla ravistelu- tai läpivirtaustesteillä tehtyihin laboratoriotestituloksiin. NAG-testituloksia ei ole lupahakemusten eikä lupapäätösten perusteeksi tehty, ja nytkin Terrafame lausuu että sellaisten testien käyttöönottoa vasta valmistellaan. Nyt lupahakemuksen perusteeksi on esitetty NAG-testiarvio vain yhdestä näytteestä, mikä ei tietenkään ole riittävä näytemäärä koko kaivoksen ympäristöriskien arvioimiseksi.

Malminrikastuskasojen happamat vuoto- ja suotovedet, malminrikastusliuoksen kemikaalien jäämät, uraanin rikastusprosessin rikastusjätteet uraanin tytärnuklidit ovat kukin yksinään ja erityisesti kaikki yhdessä sellainen oleellinen kaivoksen pitkäaikaisriski, jonka vaikutukset tulee kaivoksen rakenteellisilla ratkaisuille estää päätymästä pohja- ja pintavesiin.

Vaikka Terrafame viittaa hakemuksen täydennyksessään kaivannaisjäte- ja jätelainsäädäntöön, ei Terrafame esitä ja osoita rakentaneensa malminrikastuskasojen pohjarakenteita noiden säädösten velvoittamiin tiivisrakenteisiin perustuen.

Viittaamme Terrafamen lupahakemuksen kuviin 3.3. ja 3.4. malminrikastuskasojen pohjarakenteista. Kyseisten kuvien mukaan malminrikastuskasojen pohjarakenteet eivät ole tiivisrakenteita vaan suotavia, ja vastoin kaivannaisjäte- ja jäteasetusta vaarallisiiksi luokiteltavien suotoliemien pääsyn pohja- ja pintavesiin estää vain HDPE-kalvo ja bentoniittimatto.

Hallintoviranomainen on pyytänyt lisäselvityksiä vesieristeenä käytetyn HDPE kalvon lämpö-, paine- ja haponkestävyydestä pitkän ajan kuluessa.

Vastauksessaan Terrafame toteaa vain lämmönkestävyyttä koskevan epävarmuuden oalta, että kyseinen epävarmuus koskisi vain ainoastaan primääriliuotusaluetta ja että sekundäärillä lämpötilat eivät enää nouse vastaavalle tasolle ja sivukivialueella jäävät vielä tätäkin alhaisemmaksi.

Täten vastauksessaan PSAVI:lle ei Terrafame esitä selvityksiä HPDE -kalvon todennäköisestä käyttöiästä paineen, rikkihapon ja happaman valuman olosuhteissa, jonka vuoksi malminrikastuskasojen pohjan tiivisrakenteen (oikeammin vain HDPE -kalvo täydennettynä bentoniittimatolla) kestävyydestä tuhannen vuoden happaman valunnan ja radioaktiivisen valunnan estämiseksi.

Edellä kuvatut lainvastaiset selvityspuutteet koko toiminnan sekä siihen koko toimintaan kiinteästi liittyvän Kolmisoppihakemuksen yhteisten malminrikastuskasoilla toteutettavan malminrikastustoiminnasta ja uraaninrikastuksesta aiheutuvan pohja- ja pintavesiin aiheutuvan pitkäaikaisriskien selvittämisestä ja niiden vaikutusten estämisestä tiivisrakenteiden avulla (tosiasiallisesti vain HDPE kalvo + bentoniittimatto) on selkeä ja oleellinen nyt haettavan määräaikaisen ympäristöluvan myöntämisen este ja siten myös este lupahakemuksen vireilletulon hyväksynnälle, jonka vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään vireille tulleeksi lupahakemuksen, jonka hyväksymiselle ei ole edellytyksiä.

Hallintoviranomainen on kaksinkertaistanut menettelyvirheensä kuuluttamalla riittämättömiin malminrikastuskasojen tiivisrakenteisiin perustuvan ympäristölupahakemuksen vireille tulleeksi ja liittäessään kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoiksi riittämättömiin selvityksiin perustuvan hakijan hakemuksen, jossa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä malminrikastuskasoilla tapahtuvasta rikastustoiminnasta pohja- ja pintavesille aiheutuvan ympäristöriskin selvittämiseksi eikä riittäviä suunnitelmia todellisiin tiivisrakenteisiin perustuvien pohjarakenteiden rakentamiseksi ympäristöriskien pienentämiseksi.

Kyseisiin lainvastaisesti puutteellisiin kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoihin perustuvasti eivät asianosaiset, osalliset, osallisyhteisöt ja lausunnonantajaviranomaiset voi muodostaa lausuntoharkintaansa riittäviin ja luotettaviin selvitysasiakirjoihin perustuvasti, jonka vuoksi kuulemis- ja lausuntopyyntömenettelyssä on tehty menettelyvirhe.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 tekemään päätökseen, jossa hallinto-oikeus on tiukentanut PSAVI:n päätöksessä 87/2022 tekemiä lupamääräyksiä vesieristeistä ja niiden suojakerroksista. Katsomme, ettei hallinto-oikeus ratkaisussaan kuitenkaan perustele eikä osoita, että määräämänsä lupamääräykset suojakalvoksi ja vesieristykseksi olisivat riittäviä ja kestäviä kaivoksen koko pitkän jälkihoitovaiheen ajaksi, jonka vuoksi katsomme lupamääräyksen olevan tarkoitettu vain nyt lyhyen määräaikaisen ympäristöluvan aikaisille pohjarakennetöiden suunnitteluun ja valvontaa. Katsomme, ettei nyt hallinto-oikeuden 19.12.2024 tekemä päätös ole tarkoitettu lupamääräyksiksi sellaisille uusille malminrikastusalueiden ja sivukivikasojen pohjarakenneratkaisuille, joiden todellinen suunnitelmien hyväksyntä ja toteutus alkaisi vasta luvan PSAVI 87/2022 voimassaolon päättymisen jälkeen.

4.5 Lupahakemuksessa ei esitetä riittäviä selvityksiä malminrikastuskasojen läpi puhallettavan ilman ympäristöterveys- ja ympäristöhaittaominaisuuksien selvittämisestä ja niistä aiheutuvien ympäristöriskien estämiskeinoista

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Lupahakemuksessa Terrafame esittää kuvan 3-6- Bioliotusprosessi.

Tosiasiallisesti kyse on malminrikastusprosessista suurissa malminrikastuskasoissa, jotka kasat on koottu tasakokoisista mustaliuskepelleteistä, ja niitä pellettejä liuotetaan ylhäältäpäin rikkihappoliuoksella sekä ilmastetaan (hapetetaan) alhaaltapäin puhaltamalla kasoihin valtavilla puhaltimilla ilmaa.

Kuva 3-6- Bioliotusprosessi

Kyseisessä ilmastusprosessissa puhalletaan ilmaa niin runsaasti kuumien malminrikastuskasojen läpi, että lupahakemuksessakin puhaltimien melu on tunnistettu yhdeksi suureksi ympäristövaikutukseksi. Mutta kuumista kasoista läpipuhallettavaan ilmaan joutuvien kaasujen ja aineiden ympäristöriskiä ei ole tunnistettu minkäänlaiseksi ympäristövaikutukseksi ei sitä ole ollenkaan selvitetty.

Ei ole selvitetty, vaikka aikaisemmassa 20.4.2014 ympäristöluvassa nro 36/2014/1 kasan ilmapäästöt vaadittiin selvitettäväksi.

Lupapäätöksen Nro 36/2014/1 lupamääräys 11. kuuluu kokonaisuudessaan:

11. Luvan saajan on selvitettävä koko Talvivaaran kaivoksen toiminnan uraanitase ja käytettävä sitä osana käyttötarkkailua ja ympäristöön aiheutuvien ympäristöpäästöjen tarkkailua. Taseesta on käytävä ilmi uraania sisältävien jätevesien ja jätteiden uraanipitoisuus sekä ilmaan aiheutuvat uraanipäästöt.

Uraanitase ja sen laadintaperusteet on esitettävä Kainuun ELY-keskukselle ja Säteilyturvakeskukselle osana käyttö-, päästö- ja vaikutus-tarkkailusuunnitelmaa. Tasetta on tarkennettava toiminnasta saatavan tiedon perusteella. Uraanitase on liitettävä osaksi toiminnan vuosiraportointia

Luvan saajan on selvitettävä Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla myös muiden luonnon radioaktiivisten aineiden pitoisuudet malmissa, sivukivessä, ensimmäisen- ja toisen vaiheen liuotuksessa, tuotteissa, prosessi- ja kaivannaisjätteissä, jätealueiden suoto- ja valumavesissä ja vesistöön johdettavassa vedessä sekä niiden liukenevuus liuotusprosessissa ja mahdollisesti ilmaan haihtuva osuus. Selvityksen tulokset on raportoitava Säteilyturvakeskuksen lisäksi Kainuun ELY-keskukselle sekä Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille.

Lupamääräyksen 11. perustelut:

11. Tarkkailua, uraanitasetta sekä luonnon radioaktiivisten aineiden selvittämistä ja raportointia koskevilla määräyksillä varmistetaan toiminnan, sen päästöjen ja vaikutusten riittävä tarkkailu sekä tuotetaan lisätietoa uraanin ja sen tytärnuklidien kulkeutumisesta kaivoksen prosesseissa. Kyseessä on pitkäkestoiseksi suunniteltu kaivoshanke, jossa louhittavat kiviainesmäärät ovat suuria. Toiminnan loppumisen jälkeen alueelle jää huomattavat jätealueet. Mm. sulkemisrakenteiden yksityiskohtaisemman suunnittelun ja toteuttamisen sekä kaivoksen muun jälkihoidon kannalta on perusteltua vaatia kattavan ja laajan tarkkailun toteuttamista myös uraanin ja sen tytärnuklidien osalta.

Kyseisiä aikaisemmassa luvassa Nro 36/2014/1 lupamääräyksessä velvoitettuja jälkiselvitysvaatimuksia ja tarkkailutuloksia malmirikastuskasojen läpipuhallettavan ilman radioaktiivisten päästöjen selvittämisestä ei Terrafame osoita tehneensä lupapäätöksen nro 87/2022 perusteeksi, eikä hallintoviranomainenkaan osoita sellaisia selvityksiä hankkineensa lupapäätöksen nro 87/2022 perusteeksi, eikä Terrafame esitä sellaisia selvityksiä tämänkään lupahakemuksen luvan täyttymisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Ei ole uskottavaa etteikö kuumien kasojen läpi puhallettavaan ilmaan kertyisi kasoihin sisältyviä kaasuja (kuten radon) sekä muita ympäristöturvallisuuden kannalta malminrikastuskasoihin sisältyviä vaarallisia aineita.

Se ettei kaivoksen tarkkailussa ole sellaisia havaittu ei osoita, etteikö sellaisia aineita malmirikastuskasasta leviäisi sen kasan läpi puhallettavaan ilmaan, vaan sellainen tarkkailun tulos osoittaa pelkästään sitä, ettei kasojen ilmapäästöjä ole selvitetty ja tarkkailtu riittävästi, oikeammin ei ollenkaan.

Kuuma kasan läpi puhallettava ilma leviää laajalle kaivoksen ympäristöön, myös laajalle alueelle kaivospiirin ulkopuolelle, jonka vuoksi läpipuhallettavan ilman ympäristöterveys- ja ympäristöominaisuudet ovat oleellinen kaivoksen ympäristöriskien selvittämisen kohde lupahakemuksen luvan myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseksi.

Mutta ei ole selvitetty, joten se selvittämättömyys on nyt haettavan määräaikaisen ympäristöluvan myöntämisen este ja siten myös este lupahakemuksen vireilletulon hyväksynnälle, jonka vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään vireille tulleeksi lupahakemuksen, jonka hyväksymiselle ei ole edellytyksiä.

Hallintoviranomainen on kaksinkertaistanut menettelyvirheensä kuuluttaessaan riittämättömiin malminrikastuskasojen ilmapäästöjen selvittämisen (vaikka jo aikaisemmin lupapäätöksessä 36/2014/1 sellainen selvitys on velvoitettu tehtäväksi) perustuvan lupahakemuksen vireille tulleeksi ja liittäessään kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoiksi hakijan hakemuksen, jossa ei ole selvitetty malminrikastuskasojen läpi puhallettavien ilmojen radioaktiivisuuspitoisuuksia malmirikastuksesta aiheutuvan ilmapäästöriskien selvittämiseksi, eikä ole esitetty selvityksiä niiden riskien pienentämiseksi ja torjumiseksi luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jossa hallinto-oikeus ei ole selvittänyt, käsitellyt eikä ottanut ratkaisunsa perusteluiksi aikaisemmin lupapäätöksessä PSAVI 36/2014 toiminnanharjoittajalle esitettyä jälkikäteisvelvoitetta selvittää suurten kuumien malminrikastuskasojen läpi puhallettavaan ilmaan kertyvät haitalliset uraanin hajoamistuotteiden pitoisuudet ja määrät sekä muut haitalliset aineet lupapäätöksen luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi ja mahdollisiksi lupamääräysten tarkistamismenettelyn perusteeksi.

Katsomme, ettei hallinto-oikeus päätöksessään 19.12.2023 ole laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 §:n velvoitteen mukaisesti selvittänyt suurten kuumien malminrikastuskasojen läpi puhallettavan ilman ympäristö- ja ympäristöterveysominaisuuksia, joten päätös pelkästään toistaa sitä tosiasiaa, ettei malminrikastuskasojen läpi puhallettavan ilman ympäristövaikutuksia ja -riksejä ei ole selvitetty, ei vieläkään.

Katsomme että tämä selvittämättömyys muodostuu uusien lupahakemusten luvan myöntämisen esteiksi.

4.6 Lupahakemuksessa ei esitetä riittäviä selvityksiä toiminnasta aiheutuvien vesistöhaittojen ja -riskien selvittämisestä ja estämisestä

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun.

Painotamme, että Terrafamen kaivos on louhittavan mustaliuskeen ominaisuuksien, avolouhinnan laajuuden ja malmirikastuksen toteuttamisella suurissa malminrikastuskasoissa poikkeuksellisen suuri ja ympäristövaikutuksien ja -riskien arvioimisen suhteen erityisen hankala kaivos.

Kaivoksen mittakaava heijastuu luonnollisesti kaivosalueella käsiteltävään ja johdettavaan vesimäärään, joka on erittäin suuri.

Katsomme, että yleisenä vaatimuksena lupamenettelylle ja lupaharkinnalle on, että olemassa olevan toiminnan ja sen toiminnan laajentamiseksi haettavan toiminnan lupahakemuksen on täytettävä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset luvan myöntämisen edellytykset.

Vanhan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristölupaa ei voida myöntää, jos toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheutuu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Saman momentin 4 kohdan mukaan lupaa ei voida myöntää, jos toiminnasta aiheutuu muun ohella erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vesitalousluvan myöntäminen edellyttää, että hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on oltava huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke aiheuttaa esimerkiksi huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Jos edellä sanottujen luvan myöntämisen edellytysten täyttymisestä jää lupaharkinnassa epävarmuutta, lupaa ei voida myöntää myöskään asettamalla lupamääräyksissä jälkiselvitysvelvoitteita luvan myöntämisedellytysten arvioinnin kannalta keskeisistä seikoista.

Katsomme että edellä kuvattuja luvan myöntämisedellytyksiä Talvivaara-projektin ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksella ei aikoinaan ollut, ja että vastoin lainsäädännön vaatimuksia lupaviranomainen myönsi alkuperäisen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen.

Viittaamme KHO:n vuosikirjapäätökseen 24.03.2022 Taltionumero 18 Soklin kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksestä. (KHO kumosi lupaviranomaisen myöntämän ympäristö- ja vesitalouspäätöksen).

KHO viittasi päätöksessään Unionin tuomioistuimen 1.7.2015 antamaan vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevan ns. Weser-ratkaisuun.

Edellä mainittuun Weser-tuomioon viitaten korkein hallinto-oikeus toteaa vuosikirjapäätöksessään, että vanhan ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on siten pidettävä sellaista olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa pintavesimuodostuman ekologisen tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. Vesilain mukaisessa harkinnassa tällaista hankkeesta aiheutuvaa vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a ja i alakohdissa tarkoitettua vesistön tilaluokituksen heikkenemistä on siten pidettävä merkittävänä haitallisena

Viittaamme Terrafamen hakemukseen, jossa haetaan lupaa Kolmisopen tulvapenkereen rakentamiselle sekä Hakopuron uomanmuutokselle n. 2 km matkalle.

Katsomme että kyseessä on mittavista maanrakennustyöstä sekä mittavasta Hakopuron uoman siirrosta, joilla olisi suoria vaikutuksia Kolmisoppijärven ja siitä edelleen laskevan Tuhkajoen vedenlaatuun.

Tuhkajoen vesistön erityisyys ja asema erityisenä luonnonolosuhteena perustuu alkuperäiseen Tuhkajoen taimeneen, joka on oma erillinen kantansa. (Koskiniemi 2009).

Viitaten KHO:n vuosikirjapäätöksen taltionumero 18 kannanottoon Weser päätöksestä, ei luonnontilaisen taimenen elinolosuhteita saa kaivoshankkeen johdosta oleellisesti heikentää. Tämän vuoksi kolmisoppijärven rantaan rakennettavien tulvapenkereiden ja järveen laskevan Hakopuron uoman siirrosta 2 km matkalta tulee edellyttää riittävän yksityiskohtaista ennakollista selvitystä, jotta voidaan varmistua siitä, ettei Kolmisoppijärven ja järven laskujoen Tuhkajoen joen vesistön luonnonolosuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa aiheudu hankkeen johdosta huomattavia vahingollisia muutoksia tai merkittävää pilaantumista tai ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun erityisen luonnonolosuhteen huononemista.

Terrafamen lupahakemuksessa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä siitä, onnistuuko tulvapenkereen rakentamisen ja Hakopuron uoman siirron rakentaminen siten, ettei tulvapenkereen reunasta ja reunan pohjarakenteiden rakentamisesta sekä uomien pohjasta ja reunoilta aiheudu pitkäaikaista kiintoaineen huuhtoutumista. Asiassa ei ole esitetty selvitystä myöskään siitä, miten Kolmisoppijärven säännöstelyn muutokset vaikuttavat Tuhkajoen virtaamamääriin erityisesti luonnontilaisen Taimenen kutuaikana ja kutukäyttäytymiseen, sekä edellä mainitun uomamuutostöiden aiheuttamien humusmaiden kertymisellä kutupaikoille.

Täten tulvapenkereen ja Hakopuron uoman siirron vaikutuksia ei ole lupahakemuksessa riittävästi selvitetty luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi, jonka vuoksi myöskään lupahakemuksen hyväksymisedellytykset vireille tulleeksi eivät täyty, jonka vuoksi hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään vireille tulleeksi hakemuksen, jonka hyväksymiselle ei ole edellytyksiä.

Hallintoviranomainen on kaksinkertaistanut menettelyvirheensä kuuluttaessaan riittämättömiin vesistövaikutusten selvittämiseen perustuvan lupahakemuksen vireille tulleeksi ja liittäessään kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoiksi hakijan hakemuksen, jossa ei ole selvitetty haettujen tulvapenkereiden ja puron uoman muutostöiden aiheuttamia vaikutuksia Tuhkajoen luontaiselle erilliselle taimenkannan elinolosuhteisiin, eikä myöskään ole esitetty toimenpiteitä niiden elinolosuhteita uhkaavan ympäristöriskin estämistoimia luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jossa todetaan yhdeksi suurimmista ympäristövaikutuksista ja -riskeistä kaivoksen toiminnoista aiheutuvat vesistövaikutukset. Hallinto-oikeus ei siis todennut ympäristö- ja vesistöriskejä poistetuksi, vaan että ne riksit ovat edelleenkin selvittämättä ja poistamatta. Katsomme, että noiden riskien ollessa olemassa ei kaivoksen uusille lupahakemuksille ole hyväksymisedellytyksiä.

Viittaamme Kainuun Sanomien artikkeliin 26.2.2024 ’Nuasjärvestä nousee lahnoja, joiden iho on verestä punainen.’ Kyseinen artikkeli perustuu ammattikalastaja Paavo Huuskon verkoilla saamiin ilmeisen sairaisiin kaloihin¹.

Viittaamme ammattikalastaja Paavo Huuskon lausuntoon hallinto-oikeuden katselmukseen, jossa Huusko lausuu:

Laitoin verkkoja Nuasjärveen joulukuussa 16.12.2023 10kpl. Koin verkot noin 2 kertaa viikossa. Näitä sairaita kaloja alkoi tulla heti silloin tällöin. Kevättä kohti mentäessä sairaita kaloja tuli kokoajan enemmän. Pyyntipaikka on Rimpilänniemellä Niemeläntila- pieni selkäsaari välisellä alueella.

Sairaita kaloja oli: Lahna 106kpl. Made 19 kpl. Ahven 3 kpl. ja Kuha 6 kpl.

Otin verkot pois 15.4. 2024.

Olen kalastanut Nuasjärvellä vuodesta 1986. joka talvi, enkä ole aikaisemmin tällaisia kaloja nähnyt. Ja ompa näitä sairaita kaloja muutkin verkkokalastajat saaneet, esim. Korholanmäen puolelta.

Paavo Huuskolla on pakasteessa näitä sairaita kaloja tarvittavia lisätutkimuksia varten. Kymmenen kalaa on lähetetty Kuopioon tutkimuksiin, mutta tuloksia ei vielä ole tullut.

Painotamme, ettei hallinto-oikeus ole päätöksessään 19.12.2024 lausunut mitään ammattikalastaja Paavo Huuskon lausuntoon Nuasjärvestä tavatuista ilmeisen sairaista kaloista, eikä osoita hankkineensa niistä lisäselvityksiä. Katsomme ettei hallinto-oikeuden lausumattomuus tästä asiasta osoita etteikö ilmeisen sairaita kaloja olisi Nuasjärvestä tavattu, eikä sitä etteikö Terrafamen kaivoksen päästöt olisi vaikuttaneet kyseisten kalojen terveyteen, vaan kyseinen lausumattomuus pelkästään osoittaa ettei asiaa ole selvitetty.

Kaikkiin edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten lausumme, että oleellinen selvittämätön kaivoksen ympäristöriski aiheutuu jätevesien suorista tai välillisistä terveysturvallisuusriskeistä kalastolle, minkä vuoksi Terrafamen kaivoksen pääympäristö- ja vesitalousluvan jatkamisen edellytykset puuttuvat, joten myös Terrafamen Kolmisoppi-hakemuksen luvanmyöntämisedellytykset puuttuvat.

4.7 Lupahakemuksessa ei esitetä riittäviä selvityksiä sivukivikasojen ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämisestä ja niiden riskien pienentämiskeinoista.

Viittaamme edeltävissä kohdissa lausuttuun

Kaivoksen koko toimintaa liittyvinä oleellisina ympäristö-, ilmasto- ja vesistövaikutusriskinä ovat malminrikastuskasoja moninkertaisesti suuremmat sivukivikasat.

Sekä valituskäsittelyssä olevan pääympäristöluvan PSAVI 87/2022 että nyt haetun Kolmisoppihakemuksen luvan myöntämisedellytysten täyttymiseksi Terrafamen tulisi (olisi tullut) lupahakemuksessa osoittaa, ettei sivukivikasoista aiheudu kiellettyä ympäristövaikutusta tai -riskiä. Sellaista ei Terrafame ole osoittanut.

Viittaamme Vaasan hallinto-oikeuden välipäätökseen, jossa Vaasan hallinto-oikeus rajoitti sivukivialueen KL1 käytön lohkoihin 5 ja 6.

Vastauksessaan PSAVI:lle Terrafame perustelee, että Kolmisopen maa-alueen louhinta hidastaisi sivukivialueen KL1 laajentumisen aikataulua ja mahdollistaisi KS1 sivukivialueen sulkemisen aloittamisen louhinnan siirtyessä takaisin Kuusilammen louhokselle ja sivukivien läjityksen sivukivialueelle KL1.

Selityksessään Terrafame ei osoita tehneensä koko toimintaansa koskevien sivukivikasojen hallintaan ja niihin kiinteästi liittyvään sivukivikasan KL 1 hallintaan sellaisia järjestelyjä, ettei sivukivikasoista ja sivukivikasasta KL 1 aiheutuisi ympäristöluvan estettä.

Katsomme, ettei Terrafame esitä lupahakemuksessa riittäviä selvityksiä kaikkien sivukivikasojen ympäristöriskien pienentämisistä eikä erikseen sivukivikasan KL 1 ympäristöriskien pienentämisistä, eikä ole esittänyt riittäviä selvityksiä luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi, jonka vuoksi luvan myöntämisedellytykset eivät täyty sivukivialueisiin liittyvien riskien pienentämiseksi.

Hallintoviranomainen on tehnyt menettelyvirheen hyväksyessään vireille tulleeksi Terrafamen Kolmisoppi lupahakemuksen sekä kuuluttaessaan vireille tulleeksi kyseisen lupahakemuksen ja liittäessään kuulutuksen kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjaksi Terrafamen hakemuksen, jossa ei ole esitetty riittäviä selvityksiä sivukivikasoista aiheutuvien ympäristöriskien pienentämiseksi.

Puutteellisten kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjojen vuoksi asianosaiset, osalliset, osallisyhteisöt ja lausunnonantajat eivät voi muodostaa lausumisharkintaansa riittäviin ja luotettaviin selvitysasiakirjoihin perustuen, jonka vuoksi kuulemis- ja lausuntopyyntömenettelyssä PSAVI/9228/2024 on tehty menettelyvirhe.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jossa hallinto-oikeus ei osoita, että sivukivikasoihin sisältyvien uraanien ja uraanin tytärnuklidien pitkäaikaiset ympäristöriskit olisi selvitetty pääympäristöluvan luvanmyöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi ja että mustaliuskeen reagoiminen happeen ja veteen olisi selvitetty niin riittävästi, että siitä aiheutuvat pitkäaikaiset ympäristö- ja vesistöriskit olisivat tulleet riittävästi selvitetyiksi ja niihin selvityksiin perustuen olisi haettu ja voitu antaa riittävät lupamääräykset sivukivikasojen pohjarakenteita ja käyttöä, seurantaa, tarkkailua ja raportointia varten. Tällaista ei hallinto-oikeuden päätöksessä 87/2024 osoiteta.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten katsomme, ettei Terrafamen lupahakemuksen PSAVI/8746/2023 hyväksymiselle ole oikeudellisia perusteita.

A1.1. Muistutus hakemukseen lupahakemuksen PSAVI/8746/2023 toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta ja vesilain mukaisen valmisteluluvan saamiseksi

Viittaamme kohdassa A1. lausuttuun

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jolla hallinto-oikeus on tiukentanut pääympäristöluvan PSAVI 87/2022 lupamääräyksiä ja lyhentänyt luvan voimassaoloaikaa.

Katsomme että sekä edellä kohdassa A1. esitetyt muistutusperusteet sekä hallinto-oikeuden 19.11.2024 päätös perusteluineen osoittavat, ettei Terrafamen hakemalle luvalle lupahakemuksen PSAVI /8746/2023 toiminnan aloittamiseksi ja valmisteluluvan saamiseksi muutoksenhausta huolimatta ole oikeudellisesti hyväksyttävissä olevia perusteita, jonka vuoksi hakemus on hylättävä.

A2. Muistutus kuulutettuun lupahakemukseen Dnro PSAVI/9228/2024; Kuusilammen avolouhoksen länsipuolella sijaitsevan sivukivialueen KL1 sulkeminen ja peittorakenteen toteuttaminen, Sotkamo

Viittaamme edellä kohdassa A1. lausuttuun.

Viittaamme tämän erillisenä kuulutetun hakemuksen tiedoksiantokuulutukseen ja kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoihin, joiden perusteella sivukivialueen KL1 rakentaminen (jo alunpitäen kaivoksen lupaharkintaan liittynyt sivukivialue jonka suhteen ei lupaa ole kuitenkaan ole täysimääräisesti annettu puutteellisten selvitysten vuoksi), toiminta ja siitä aiheutuvat ympäristö- ja vesistöriskit liittyvät kiinteästi koko kaivoksen toiminnan toteuttamiseksi tarvittavan sivukiven sijoittamistoimintaan, ja että nyt haettavan KL1 sivukivialueen sulkemissuunnitelman ja peittorakenteen toteuttaminen liittyy tältä osin koko kaivoksen pääympäristöluvan valituskäsittelyyn ympäristöriskien selvittämisvaatimuksen osalta.

Katsomme että hallintoviranomainen PSAVI on kuuluttanut sivukivialuetta KL1 koskevan lupahakemuksen samalla päivämäärällä Kolmisoppea koskevan lupahakemuksen kanssa juuri sen vuoksi, että niillä on keskenään sellainen toiminnallinen yhteys, että niitä on luvan myöntämisedellytysten täyttymisen suhteen tarkasteltava yhdessä toimintojen ympäristövaikutusten ja -riskien selvittämisen ja arvioisen suhteen, erityisesti onko hakemuksen ja pääympäristöluvan yhteiset ympäristöriskit selvitetty riittävästi lupaharkinnan perusteeksi sekä myös lausuntojen hankkimiseksi kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjojen avulla.

Katsomme, että vaikka hallintoviranomainen on kuuluttanut sivukivialuetta KL 1 koskevan lupahakemuksen samana päivänä kuin kolmisoppea koskevan lupahakemuksen, ei hakemuksen tiedoksiantokuulutuksesta ja kuulutetuista kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoista käy riittävästi selville, kuinka tämä erillisenä kuulutetun hakemuksen (i edes sitä onko tarkoituksena hakea toistaiseksi voimassa oleva lupa vai määräaikainen lupa) ja kuinka kaivoksen koko toimintaa koskevan valituskäsittelyssä olevan tilapäisen pääympäristöluvan yhteiset ympäristöriskien selvittäminen on tarkoitus järjestää haetun luvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi.

Edellä lausuttuun viitaten katsomme, että valituskäsittelyssä olevan määräaikaisen pääympäristöluvan mukaisten sivukivikasojen ympäristöriskien selvittämiseen ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttymisen osoittamiseksi sekä nyt haetun sivukivialutta KL1 koskevan luvan keskinäisten oikeusvaikutusten suhteen on sellaista epäselvyyttä, ettei luvan myöntämiselle muodostu oikeudellisia perusteita ennen hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua määräaikaiseen pääympäristöluvan lainvoimaisuudesta tai täytäntöönpanosta tältä osin.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jossa hallinto-oikeus on todennut PSAVI:n päätöksestä palauttaa Terrafamen hakemus sivukivialueesta KL1 takaisin Terrafamelle puutteellisten selvitysten vuoksi, että laajan ja monitahoisen asian jakaminen eri hakemuksiin ja ympäristölupapäätöksiin on kuitenkin omiaan vaikeuttamaan toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten ja luvan myöntämisen edellytysten varmistamiseksi tarvittavien lupamääräysten arvioimista kokonaisuutena, erityisesti vesienhallintaan liittyvien riskien kannalta sen mukaan kuin hallinto-oikeuden päätöksessä jäljempänä todetaan.

Edellä mainituilla perusteilla PSAVI:n päätöksen kumoamiseen tai asian palauttamiseen uudelleen käsiteltäväksi ei ole syytä Terrafamen hakemusten erillään käsittelyä koskevilla valitusperusteilla.

Viitaten edellä kuvattuihin perusteluihin katsomme, ettei Terrafamen lupahakemuksen PSAVI/9228/2024 hyväksymiselle ole lainmukaisia perusteita.

A2.1. Muistutus hakemukseen lupahakemuksen PSAVI/9228/2024 toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta ja vesilain mukaisen valmisteluluvan saamiseksi

Viittaamme kohdassa A2. lausuttuun

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jolla hallinto-oikeus on tiukentanut pääympäristöluvan Dnro PSAVI/9228/2024 lupamääräyksiä ja lyhentänyt luvan voimassaoloaikaa.

Katsomme että sekä edellä kohdassa A2. esitetyt muistutusperusteet sekä hallinto-oikeuden 19.11.2024 päätös perusteluineen osoittavat, ettei Terrafamen hakemalle luvalle lupahakemuksen PSAVI/9228/2024 toiminnan aloittamiseksi ja valmisteluluvan saamiseksi muutoksenhausta huolimatta ole oikeudellisesti hyväksyttävissä olevia perusteita, jonka vuoksi hakemus on hylättävä.

A3. Muistutus lupahakemukseen PSAVI/1802/2024 Kuusilammen sivukivialueen KL2 sulkeminen ja peittorakenteen toteuttaminen, Sotkamo

Viittaamme edellä kohdissa A1. ja A2. lausuttuun.

Kuulutetun kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjojen mukaan sivukivialue KL2 on pohjapinta-alaltaan noin 200 hehtaaria ja sen lohkoille 1–5 on sijoitettu Kuusilammen avolouhoksesta louhittua sivukiveä vuodesta 2017 alkaen. Sivukivialueelle KL2 sijoitettu sivukivi on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi ja sivukivialue KL2 luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Sivukivialue KL2 on täyttynyt tammikuussa 2024 ja sivukiven läjitys on siirtynyt uudelle sivukivialueelle KL1, minkä takia KL2 suljetaan vaiheittain ja maisemoidaan. Sulkeminen ja maisemointi aloitetaan alueen eteläosasta edeten vaiheittain kohti pohjoista.

Sivukivialue KL2 suljetaan peittorakenteella, joka toteutetaan vedenpitävällä kalvorakenteella ja sen päälle rakennettavilla pintakerroksilla. Rakenteen tavoitteena on rajoittaa hapen virtausta ja sadeveden pääsyä kaivannaisjätteeseen. Peittorakenteeksi esitetään koetoimintojen tulosten perusteella kalvomateriaaliin perustuvaa tiivisrakennetta, joka koostuu sivukivilouheen yläpinnasta lukien kiilauskerroksesta, suojageotekstiilistä, 1,5 mm:n LLDPE-kalvosta, salaojamatosta, pintakerroksesta (200 mm) ja pintamaakerroksesta (500 mm). Sulkemisessa käytetään puhtaita maa- ja kiviaineksia. Pintakerroksen kalliomurske saadaan kaivospiirin alueella sijaitsevilta tarvekivialueilta ja pintamaakerroksen kitkamaat (moreeni, sora tai hiekka) saadaan kaivospiirin alueelta. Pintamaakerros nurmetetaan.

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jossa hallinto-oikeus toteaa:

”Hallinto-oikeus toteaa, että sivukivialueen KL2 lohkot 1–4 on rakennettu ja täytetty lopulliseen tasoonsa aiempien toimintaa koskevien lainvoimaisten päätösten nojalla. Valitusten perusteella hallinto-oikeudessa on siten kysymys sivukivialueen KL2 lohkon 5 pohjarakenteita koskevien valituksenalaisen päätöksen lupamääräysten riittävyydestä. Edellä todetusti sivukivialueen KL2 lohko 5 on rakennettu ja sen täyttäminen on aloitettu ennen valituksenalaisen päätöksen antamista. Hallinto-oikeuden katselmuksella tehtyjen havaintojen ja Terrafame Oy:n hallinto-oikeuden katselmuksen johdosta antaman lisäselvityksen perusteella sivukivialueen KL2 lohko 5 on täytetty lopulliseen tasoonsa valitusten käsittelyn aikana. Alueelle loppusijoitetun sivukiven määrä ja laajennusalueen liittyminen olemassa olevaan sivukivialueeseen huomioon ottaen pohjarakenteiden muuttaminen jälkikäteen ei käytännössä ole mahdollista. Tähän nähden keskeistä on sivukivialueen KL2 sulkeminen tiiviitä pintarakenteita käyttäen veden ja hapen kulkeutumisen estämiseksi ja sivukivialueesta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi.”

” Hallinto-oikeus toteaa, että vesipäästöjen tarkkailutulosten perusteella olemassa olevan toisen vaiheen liuotusalueen (lohkot 1–4) ja sivukivialueen KL2 pohjarakenteiden alapuolelta kerätyissä vesissä esiintyy kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, jotka erityisesti sivukivialueella KL2 ovat osittain huomattavan korkeita. Hallinto-oikeus katsoo hakemuksessa esitettyjen maa- ja kallioperän yleispiirteitä koskevien tietojen perusteella, etteivät olemassa oleva toisen vaiheen liuotusalue (lohkot 1–4) ja sivukivialue KL2 yksiselitteisesti sijoitu kokonaan mustaliuskealueelle. Asiassa ei siten voida varmistua siitä hakemuksessa esitetystä seikasta, että mainittujen pohjarakenteiden alapuolisten vesien haitta-aineet olisivat peräisin yksinomaan alueella esiintyvästä mustaliuskeesta. Sulkematta olevien jätealueiden läpi virtaava vesi lisää riskiä maaperän ja pohjaveden pilaantumiselle, mikäli pohjarakenteissa on vaurioita. Näin ollen uuden toisen vaiheen liuotusalueen ja sen alapuolisen sivukivitäytön pohjarakenteisiin ja välitäytössä käytettävän sivukiven laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota toiminnan vaikutuksia arvioitaessa.

Hakemuksen täydennyksen (päivätty 9.11.2021) mukaan pohjarakenteissa tarvittava HDPE-kalvon paksuus ja tämän kestävyys on määritetty sylinteritestien avulla. Testissä on määritetty tarvittavan suojageotekstiilin paino (g/m2) ja tarvittavan suojakerroksen raekoko kasasta aiheutuvilla kuormituksilla. HDPE-kalvon venymää testattiin 100 tunnin testillä ja pitkäaikaiskestävyyttä 1 000 tunnin testillä. Käytetty kuorma vastaa täyttökorkeutena noin 60 metriä. Sylinteritestejä koskevan lausunnon (päivätty 26.6.2018) mukaan olemassa olevan toisen vaiheen liuotusalueen läjityskorkeus on noin 84 metriä ja sivukivialueen KL2 suurin läjityskorkeus noin 68 metriä. Uuden toisen vaiheen liuotusalueen läjityskorkeus tulee olemaan tuotantokerroksen kohdalla noin 95 metriä ja pohjamaan ja kasan laen välillä noin 113 metriä.

Hallinto-oikeus toteaa, että keinotekoisessa tiivisrakenteessa käytettävät HDPE-kalvot ovat alttiita muun ohella jännityssäröilylle sekä varastoimisen ja asentamisen aikaisille vaurioille. Terrafame Oy:n kaivosalueella on aiemmin havaittu vaurioita kipsisakka-altaiden, kiertoliuoksen varoaltaiden ja ensimmäisen vaiheen liuotusalueen pohjarakenteissa. Lisäksi muovisten eristerakenteiden ikääntymisestä ja pitkäaikaiskestävyydestä sekä venymä- ja rasituslujuudesta on saatavilla vaihtelevia tietoja. Hallinto-oikeus toteaa, että uuden toisen vaiheen liuotusalueen olemassa olevia kaivannaisjätealueita suurempi läjityskorkeus on omiaan lisäämään keinotekoisen tiivisrakennekerroksen rasitusta ja sitä kautta toiminnasta maaperälle ja pohjavedelle aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen riskiä.

Hakemuksesta ja siihen liitetystä jätehuoltosuunnitelmasta ilmenevästi toiminnassa muodostuvan sivukiven karakterisointi ja erityisesti sivukiven ja loppuun liuotetun malmin aiheuttamien pitkäaikaisvaikutusten selvittäminen on edelleen kesken. Pohjarakenteen mahdollinen rikkoutuminen on riskinarvioinnissa tunnistettu merkittävimmäksi toimintaan liittyväksi riskiksi.

Ottaen huomioon kaivannaisjäteasetuksen 7 § ja 8 § on pohjarakenteiden kestävyyden arviointi ulotettava hyvin pitkälle tulevaisuuteen kaivannaisjätealueen varsinaisen toiminta-ajan jälkeen. Hallinto-oikeus toteaa, että toiminnassa muodostuvien jätteiden ja suotovesien pitkäaikaiskäyttäytymisen tuntemattomuus, jätteiden vaaraominaisuuksista ja suotovesien haitallisuudesta saatu selvitys, kaivospiirin alueella jo havaittu ympäristön pilaantuminen sekä hakemukseen liitetyn sulkemissuunnitelman yleispiirteisyys asettavat ympäristönsuojelulain 20 §:n mukaisille periaatteille erityistä painoarvoa, kun arvioidaan uuden toisen vaiheen liuotusalueen pohjarakenteiden riittävyyttä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä liuotusalueen alapuoliseen sivukivitäyttöön läjitettäväksi sallittavan sivukiven laatua.

Hallinto-oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentti, 49 §, 52 §:n 1 ja 3 momentit, 53 § ja 113 §:n 2 momentti, jätelain 13 §:n 2 ja 3 momentit sekä kaivannaisjäteasetuksen 7 § ja 8 § huomioon ottaen, että jätteiden loppusijoittamisesta uudelle toisen vaiheen liuotusalueelle aiheutuvien ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi tarvittavista pohjarakenteista on ympäristöluvan myöntämisen edellytysten täyttymiseksi tässä tapauksessa määrättävä erityistä varovaisuutta noudattaen (niin sanottu BAT+-periaate). Uuden toisen vaiheen liuotusalueen tiiviit pohjarakenteet on näin ollen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi rakennettava niin sanotun kaksikerrosperiaatteen mukaisesti. Kahden tiiviin pohjarakenteen välinen sivukivitäyttö on varustettava vuotojen havaitsemis- ja keräyskerroksella ympäristönsuojelulain 62 §:n nojalla.

Edelleen hallinto-oikeus katsoo, että uuden toisen vaiheen liuotusalueen alapuolinen sivukivitäyttö on luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen varmistamiseksi rakennettava enintään 0,3 % rikkiä sisältävästä happoa muodostamattomasta sivukivestä. Tämän vuoksi hallinto-oikeus muuttaa uuden toisen vaiheen liuotusalueen alapuolisen sivukivialueen luokituksen muuksi kaivannaisjätealueeksi. Kaivannaisjätealueen luokan muutoksen seurauksena ja kun otetaan huomioon samanaikaisesti hallinto-oikeudessa ratkaistu sivukivialuetta KL1 koskeva päätös ja siinä määrätty kiilleliuskeen läjitysaluetta (lohko 7) koskeva vakuus 10 euroa/m2, hallinto-oikeus viran puolesta muuttaa uuden toisen vaiheen liuotusalueen alapuolisen kaivannaisjätealueen vakuuden määrää.

Edellä mainituilla perusteilla aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä 73, 75, 122 ja 196 on muutettava ratkaisusta ilmenevällä tavalla.”

Viitaten edellä muistutuksen kohdissa A1. ja A2. lausuttuihin perusteluihin sekä hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätöksen perusteluihin ja PSAVI 87/2022 lupamääräysten tiukentamisiin ja luvan voimassaolon lyhentämiseen, katsomme ettei Terrafamen hakemuksen PSAVI/1802/2024 hyväksymiselle ole lainmukaisia perusteita.

A3.1. Muistutus hakemukseen lupahakemuksen PSAVI/1802/2024 toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta ja vesilain mukaisen valmisteluluvan saamiseksi

Viittaamme kohdassa A3. lausuttuun

Viittaamme hallinto-oikeuden 19.12.2024 päätökseen, jolla hallinto-oikeus on tiukentanut pääympäristöluvan PSAVI/9228/2024 lupamääräyksiä ja lyhentänyt luvan voimassaoloaikaa.

Katsomme että sekä edellä kohdassa A3. esitetyt muistutusperusteet sekä hallinto-oikeuden 19.11.2024 päätös perusteluineen osoittavat, ettei Terrafamen hakemalle luvalle lupahakemuksen PSAVI/1802/2024 toiminnan aloittamiseksi ja valmisteluluvan saamiseksi muutoksenhausta huolimatta ole oikeudellisesti hyväksyttävissä olevia perusteita, jonka vuoksi hakemus on hylättävä.

Pyyntö

Pyydämme tiedottamaan näiden kaikkien lupahakemusten ratkaisuista muistuttajien yhdyshenkilölle sekä asian muista mahdollisista tulevista käsittelyistä.

1 https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/nuasjarvesta-nousee-lahnoja-joiden-iho-on-veresta-punainen-ks-selvitti-mika-on-ilmion-taustalla?fbclid=IwY2xjawHpKStleHRuA2FlbQIxMQABHTVWxd8mBS4VTug-IkH87iGPOmQG3NVszSftwbyra9vN3IcqfsWrCkCXhQ_aem_zTbKHi0C_IP99qJNKUQrcQ Kainuun Sanomat Nuasjärvestä nousee lahnoja, joiden iho on verestä punainen (KS Ma 26.2.2024 klo 16:50).