Polku

Teksti ja kuvat: Pekka Rajala

Polkua pitkin perille

Metsäpolulle päästäkseen on ajettava ensin autolla tai käveltävä pitkät tovit. Yleensä polku alkaa siitä, missä metsätie päättyy. Ennen polku alkoi takapihalta ja polkuverkosto hamusi haltuunsa kaikki lähiluonnon mahtipaikat. Kunniallista oli ihmisen hallita metsäpolun mutkastot aina kaukaisille salomaille asti ja oppia tuntemaan pääpolut nimeltä. Nimensä polut olivat saaneet polun tapahtumista ja polun sijainnista. Polulla kulkija sai tuntea jatkavansa sitä sukupolvien perintöä, jota polusto tarjosi tarinoineen. Lähiluonnon polkuverkoston tunteminen oli aikoinaan tärkeää myös marjastuksen, sienestyksen ja ennen kaikkea metsästysonnen vuoksi. Kun tunsi parhaat paikat, sai eniten saalista.
Polku muuttaa muotoaan alituisesti ja siksi se näyttää elävän kuten kulkijansa. Miten kätevästi reitti metsäpolkua pitkin saattaakin ohjautua. Vaikka edessä on sankkoja viitoja, upottavia rimpiä ja pimeitä korpia, pääsee polkua pitkin aina perille joutuisinta ja luontevinta reittiä pitkin, olipa peri missä tahansa. Matkallansa polku poikkeaa jokaisella katsottavan hyvällä luontopaikalla.
Ennen polkuja vaalittiin kaikessa maankäytössä ja niin oli hyvä. Ei ollut metsäteitä eikä laajamittaisia ojituksia. Nykyajan katkomat ja kadottamat polustot rapisuttavat luontosuhdettamme ja ruokkivat elämiseemme turvattomuutta. Koska poluton maa on toivoton maa, meidän pitää ryhtyä polkujensuojelijoiksi. Polkujensuojelun päätehtävänä on tallata polkuja, etteivät ne umpeutuisi.
Polulta katsottuna kaikki luonnon merkittävät tapahtumat tulevat liki, sillä kulkeminen ohjautuu luonnostaan maan laiteita pitkin piiloisesti. Polulta näkee hyvin ympärilleen, mutta itse kulkija pysyy kätevästi kätkössä.
Vuosikymmeniä sitten oli itsestään selvää, että ihmisen tuli hallita kotiseutunsa polkuverkostoa. Vähitellen poluston mutkat ja risteykset tulivat niin tutuiksi, että perille pääsi vaikka pimeässä. Polunvarren opasteina toimivat muurahaiskeot, lahopuupökkelöt, kilpikaarnamännyt ja varsinkin hetteet, purot, järvet, lammet, suot, kalliot ja kuusikot.
X X X
Polkujen alennustila näyttää kaikkialla samanlaiselta ja vain poikkeuksellisesti on luontaista polkuverkostoa kunnioitettu maankäytössä. Tyypillinen tilanne näkyy esimerkiksi metsäseudulla Kauhavan Mäki-Hannuksen ja Lapuan Ojutkankaan välillä keskuksenaan Fröötilän kämppä.
Koppalasta matkaan lähdettäessä ensimmäinen polun etappi oli Kuivajärven satumaa. Siellä sopi pitää taukoa pientä veden peiliä katsellen. Kummallisin nähtävyys sijaitsi kosteikon eteläpuolella. Siellä oli seudulla ennen näkemätön avohakattu palsta ja sitä käytiin usein ihmettelemässä.
Seuraavaksi seurattavaksi tarjoutui Köykkäkonnon soma suolaakso. Marjastamisen tukikohta kypsytti monenlaista satoa ajallaan nautittavaksi. Konnon pieni keskusaava toi mukavasti valoa metsän tasaisuuteen.
Suolaakson jälkeen Kakkurinlammen poikkeuksellisen kaunis luontokeidas pysähdytti luo ja houkutteli myös yöpymään laitamillaan ajan ja sään niin salliessa. Itse lampi näytti jokaisella käynnillä hiukan erilaiselta kuin ennen ja sen ilme vaihteli vallitsevan sään mukaisesti.
Kakkurinlammelta polusto haarautui moneen suuntaan, mutta valtaväylät veivät kaakon puolella Ojutjärvelle ja lounaan puolella Fröötilän kämpälle. Kaukaisin polun pisto vei idässä Vähäjärven takaiselle Riihinevan lakeudelle ja lännessä Fröötilän takaiselle Haapanevalle.
Nykyisin nämä polustot ovat umpeutuneet ja reitit katkenneet. Tilalle on tullut ohjattu, opastettu ja osittain valaistu kuntopolku. Viisaasti on se toki rakennettu kiertämään vähät säilyneet metsäluonnon arimmat kohteet. Vaan yksi on kuten ennen. Ojutjärveä kiertävä luontainen rantapolku kuluu ja pysyy virkistyskäytössä kautta vuodenaikojen. Pienin parannuksin sen soisi säilyvän ikuisesti.
X X X
Polut ovat läsnä kaikkialla missä liikummekin. Jopa kaupunkien keskustoissa nähtävät oikopolut ylistävät polkuverkoston kasvuvoimaa. Insinöörilähtöinen kaavoitus saattaa tallautua kevyen liikenteen väylien osalta uuteen uskoon. Ihmiset avaavat ja kulkevat parhaita reittejä opasteista välittämättä.
Metsäelämässä polut läheistyvät jännittävällä tavalla. Viimeistään leirinuotion äärellä, lepattavan valon valtapiirissä, erottuu kaikille leiripaikoille tallautuva viiden polun sädekehä. Pääpolkujen keskuksena toimii nokisenmusta nuotiokivetys kuin lukki hallitsemassa seittejään.
Matkapolku erottuu selvimmin tultuaan tallatuksi raskasta reppua tai rinkkaa kantavan vaeltajan alla. Matkapolku haarautuu usein kahteen osaan, sillä mennessä ja tullessa paras reitti näyttää olevan hiukan erilainen.
Vesipolku juontuu tulipaikalta lammen partaalle, lähteelle, purolle tai hetelaaksoon. Mieluisimmin vesipolku opastaa uimisen virkistykseen ja lääkitsee tallaajaansa virkistyskeitaana.
Maisemapolku sihtautuu kallioiselle niemelle, kiivettävän hyvän mahtipuun juurelle, järven rannalle tai suoaava laidalle. Maisemapolkua pitkin pääsee luonnon hienoimpien nähtävyyksien luo.
Vessapolku johdattuu aluksi melko suorana lähiluonnon tiheikköisimpään paikkaan ja haarautuu siellä useiksi pikkupoluiksi. Vessapolku sijaitsee vallitsevan tuulensuunnan alapuolella.
Huoltopolku risteilee leiristä katsoen usealle taholle ulottuen monia muita polkuja edemmäs. Huoltopolun varrelta tulevat kerätyiksi niin nuotiorisut kuin sadonkorjuun aikana luonnontuotteetkin.
Leiriarjen askareissa vieripolusto tulee jälleen otetuksi haltuun. Mielihyvä kasvaa niistä havainnoista, jotka kertovat kaiken säilyneen ennallaan pienessä polkujen paratiisissa. Ja niin siinä illan sinisessä hetkessä, siinä nuotion hiipuvassa valossa, katse hakeutuu maan puoleen. Muurahaisten jonostot tulevat jostakin ja menevät jonnekin arvoituksellisilla asioillaan omia polkuverkostojaan pitkin. Leirimarketin leipämurusetkin vaeltavat muurahaisten matkassa taakkatien ruuhkassa.
Ja mitä tarkemmin kumartuu katsomaan varvuston sisälle, sitä pienempiä elämisen polustoja saattaa nähdä. Kaikkinainen elämä näyttää kulkevan kokoisiaan polkuja pitkin korostaen polkujen elintärkeyttä. Tämä havainto houkuttelee tallaamaan uusia polkuja ja varjelemaan tallaamalla entisiä. Sillä poluton maa on toivoton maa..