Merikallion lintupuisto – Keravan kartano

Useimmille keravalaisille on tuttu Keravan kartanolla sijaitseva Merikallion lintupuisto. Se on kaupunkipuisto, jonka Keravan kaupunki ja Kerava-seura ry aikanaan perustivat kunnioittamaan keravalaisen lintutieteilijän, professorin ja rehtorin, Einari Merikallion (1888-1961) merkittävää elämäntyötä. Mutta mitä puistolle nykyään kuuluu? Lähdetäänpä katsomaan.

Paikka on helposti saavutettavissa ja löydettävissä. Pyörätietä pääsee perille ja pieni parkkipaikkakin on. Pian sisääntulon jälkeen löytyy vanha lintutaulu. Se on jo kovasti haalistunut. Lisäksi linnusto on muuttunut aika paljon. Kuovia, ruokokerttusta ja töyhtöhyyppää ei ole viime vuosina enää tavattu erittäin uhanalaisesta peltosirkusta puhumattakaan. Yksi havainto pajusirkusta on vielä viime keväältä. Uusina lajeina ovat vahvasti tulleet esille vaikkapa viitakerttunen ja mustapääkerttu. Kaupunki on luvannut uuden lintutaulun. Se on tekeillä ja pystytetään paikalleen ensi kesään mennessä.

Keravan kartanon alueella on monenlaista toimintaa. On kesäteatteri ja kesäkahvila. Alueella on myös sijainnut perhospuisto. Perhostaulu oli haalistunut vielä pahemmin kuin lintutaulu ja peittynyt ruohikkoon ja pusikkoon. Perhosetkin olivat hävinneet. Niinpä kuluneena keväänä kyltti poistettiin, alue siistittiin ja paikalle tuli yhteisöviljelmä laatikoineen. Siihen on liittynyt aidattu alue, jossa kesällä laidunsi muutama lammas ja kotkotti kanoja. Navetta on kunnostettu ja siellä toimii tällä hetkellä ympärivuotisesti Kiertotalouskeskus Jalotus.

Lintupuiston alue rajoittuu Keravanjokeen. Tämä onkin kuiviaisen Keravan komeimpia näköalapaikkoja etenkin keväällä tuomien kukkiessa. Suurimmissa pusikoissa Ahjontien varressa laulaa alkukesästä 2-3 satakieltä ja viitekerttusia. Peltoaukean yllä kaartelevat kiurut. Tätä idylliä uhkaavat kuitenkin asuntomessusuunnitelmat. Voisi kuvitella että omakotitaloja sijoiteltaisiin pitkin peltoja. Jos messualue tulee, niin suunnittelijoilla onkin miettimistä miten maisema-arvot säilytetään.

Lintupuiston ydin on kuitenkin kartanon takana sijaitseva metsä. Huonojalkaisenkin helposti kuljettava polku tekee siellä lenkin. Vanhassa sekametsässä on paljon lahopuuta. Joku on ripustanut sinne pöllön pöntönkin. Metsästä on jopa pikkusieppohavainto. Satakieli, mustapääkerttu, rastaat ja palokärki sekä monet muut linnut ovat kelpuuttaneet alueen kodikseen. Talvella on tiaisia ja harakoita. Isommat eläimet puuttuvat paikan levottomuuden takia, mutta lähistöllä asustelee tiettävästi mäyräklaani. Kaupunki on aikanaan määritellyt että lintumetsä kaikkine lahopuineen säilytetään mahdollisimman luonnontilaisena. Alueen vanhat ja uudet lintuasukkaat olettavat tämän sitoumuksen pitävän.

Pekka Hellström