KIITOKSET!

Keravan ympäristönsuojeluyhdistyksen 50-vuotisjuhlilla 4.3.2023 allekirjoittanutta odotti yllätys. Sain Suomen Luonnonsuojeluliiton kultaisen ansiomerkin (kuva 1).

Nöyrimmät kiitokset liitolle ja kaikille esittämisessä mukana olleille. Tunsin kyllä oloni vähän vaivautuneeksi koska varmasti löytyy monia enemmän luonnonsuojelun hyväksi tehneitä. Mutta onhan sitä toki kaikenlaista tullut touhuttua ja koen velvollisuudekseni hiukan taustojani esitellä. Kouluaikana kiinnostuin ornitologiasta ja minulla on tallessa täydelliset lintuhavainnot lähinnä Kustavin alueelta vuosilta 1964 – 1967 (kuva 2).

Pikku hiljaa olen siirtänyt havaintojani Tiira-järjestelmään. Opiskelu ja kiireinen työelämä kuitenkin veivät melkein kaiken energian ja luontoharrastukset jäivät vähiin. Asuessani Oulussa tulivat 1990-luvulla julkisuuteen maakotkien tappamiset etenkin Pudasjärven alueella (kuva 3).

Lähdin mukaan Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin toimintaan ja minusta tuli Maakotka 2000-ryhmän jäsen. Saimme kampanjan vahvaksi suojelijaksi sanomalehti Kalevan ja tukijoiksi monta muutakin tahoa. Vuosia teimme töitä maakotkan suojelun hyväksi kampanjoimalla, satelliittiseurannalla ja myymällä maakotkatuotteita sekä maastotyöllä, johon olennaisesti kuuluu mm. rengastus ja tekopesien rakentaminen. Työmme tuloksista julkaisimme myös v. 2003 kirjan: Maakotka 2000. Viisi vuotta suojelutyötä maakotkan elinmahdollisuuksien turvaamiseksi (Kalevi Tunturi, Pekka Hellström, Juha Markkola, Merja Ylönen).  Kirjaa painettiin useita satoja kappaleita. Se on edelleenkin ajankohtainen maakotkasta kertova tietokirja. Allekirjoittaneelta voi sitä tilata veloituksetta (pekka.hellstrom@pp.inet.fi). (Kuva 4).

Suojelulla on ollut vaikutusta ja pahin tappamisinto on laantunut. Siihen on ollut olennaisesti vaikuttamassa myös petovahinkojen korvausjärjestelmän muutos. Kalevi Tunturin mukana olen kulkenut rengastamassa myös muita petolintuja (kuva 5).

Oulun aikana alkoi myös toinen sota. Oulun kaupunki teki suunnitelman, jonka mukaan olisi rakennettu lähes sata kilometriä pitkä putki itään ja pumpattu siellä olevien luonnonsuojelualueitten vierestä vuorokaudessa 13 000 kuutiometriä lähdevettä oululaisten vessanpönttöjen huuhtomiseen. Liityin Vesivaara-liikkeeseen ja teimme vuosia töitä intensiivisesti hulluuden torjumiseksi. Toistaiseksi Viinivaaran lähteet vielä pulppuavat kirkkaina (kuva 6)

Jäätyäni eläkkeelle v. 2013 muutimme vaimoni kanssa Keravalle. Tutkin kunnan laidasta laitaan ja totesin pian ristiriidan innokkaan rakentamisen ja luonnon kestokyvyn välillä. Lähdin mukaan paikallisen yhdistyksen toimintaan, ja olemme pyrkineet vaikuttamaan etenkin kaavoitukseen ja tehneet esityksiä arvokkaitten luontokohteitten säästämiseksi. Haukkavuori saatiin edeltäjieni ansiosta suojeluun. Uutena alueena on kaupunki lupautunut suojelemaan Savionselänteen (ja Keravan puolella olevan Matkoissuon osan). Kaavaesitykset menevät tavallisesti läpi kaupungin esittämällä tavalla, mutta kovan kampanjoinnin tuloksena näyttäisi siltä, että Kaskelan alueen metsät jäisivät pääosin rakentamatta. Kovempi taistelu on odotettavissa vielä arvokkaampien Jänisvuoren metsien osalta.

Työ jatkuu

Pekka Hellström